Mitä Ostian satamakaupunki kertoo Rooman imperiumin monikulttuurisuudesta?

Ostia, antiikin Rooman satamakaupunki, kukoisti samaan aikaan kun Rooman valtakunta oli laajimmillaan ja olot imperiumin alueella olivat vakaimmillaan 100 luvulla jaa. Roomasta noin 25 kilometrin päässä sijaitseva Ostia oli suurimmillaan noin 50 000 asukkaan sykkivä kaupunki, jonne tuli ihmisiä, viljaa ja tavaraa eri puolilta Rooman valtakuntaa. Ostian kautta provinssien hyödykkeet päätyivät Rooman markkinoille, ja Ostiasta keisaritkin tavallisesti lähtivät purjehtimaan kohti provinsseja.

Suomen Rooman-instituutin johtajan, professori Arja Karivieren johtama, Suomen Akatemian rahoittama projekti Segregated or Integrated? – Living and Dying in the harbour city of Ostia, 300 BCE – 700 CE tutki Ostiaa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden näkökulmista vuosina 2015–2019. Tutkimusprojektin satoa voi nyt tarkastella Tampereella museokeskus Vapriikissa, jossa avautui marraskuun alussa 2019 antiikin Ostian elämää esittelevä näyttely. Näyttelyvieras pääsee kurkistamaan monipuolisesti Ostian kaupunkiyhteisöön ja kaupunkielämään.

Ostia oli hyvin kosmopoliittinen kaupunki, jossa asui pysyvästi tai väliaikaisesti ihmisiä kaikkialta Rooman valtakunnan alueelta. Isola Sacran hautausmaalla tehdyt stabiili-isotooppimittaukset ovat paljastaneet, että noin kolmannes vainajista oli syntynyt jossakin muualla kuin Rooman ympäristössä.

Ostia on kiinnostava tutkimuskohde monesta näkökulmasta. Ensinnäkin siellä sijaitsi Rooman elintarvikehuollon kannalta elintärkeä satama. Toisekseen alueella on tehty laajasti kaivauksia – tutkijoiden käytettävissä on rikas arkeologinen ja epigrafinen aineisto. Tämän aineiston perusteella Ostia oli hyvin kosmopoliittinen kaupunki, jossa asui pysyvästi tai väliaikaisesti ihmisiä kaikkialta Rooman valtakunnan alueelta. Tämä näkyy hyvin myös esimerkiksi erilaisten uskonnollisten ryhmien suuressa määrässä.

Kiveen hakatut kirjoitukset, piirtokirjoitukset, ovat tärkeimpiä Ostiaan liittyviä kirjallisia lähteitä. Niiden avulla on mahdollista jäljittää muualta Ostiaan muuttaneita. Piirtokirjoituksiin tallennetut nimet paljastavat toisinaan yllättävän paljon henkilön syntyperästä ja sosiaalisesta asemasta. Orjilla oli vain yksi nimi, vapailla Rooman kansalaisilla kolme. Vapaiden henkilöiden kohdalla kolmas nimi eli lisänimi varsinkin voi antaa vihjeen siitä, että kyseisen henkilön sukujuuret olivat jossakin muualla kuin Ostiassa tai Roomassa tai että hän oli vapautettu orja. Jotkut lisänimet viittaavat suoraan etniseen syntyperään. Ostian nimistö poikkeaa selvästi esimerkiksi Roomasta. Karuimmillaan orjuudesta kertoo Vapriikin näyttelyssä esillä oleva myöhäinen orjan kaulapanta, jonka tarkoituksena oli estää orjan karkaaminen. Nykytekniikan avulla ihmisten luita tutkimalla voidaan myös pyrkiä selvittämään muualta muuttaneiden osuutta väestöstä. Esimerkiksi Ostian kaupunkikeskuksen ja merisatama-alueen välissä sijainneella Isola Sacran hautausmaalla tehdyt stabiili-isotooppimittaukset ovat paljastaneet, että noin kolmannes vainajista oli syntynyt jossakin muualla kuin Rooman ympäristössä.

Miksi ihmisiä sitten muutti Ostiaan? Osa tulijoista ei jäänyt Ostiaan loppuiäkseen: he olivat esimerkiksi provinsseista tulleita kauppiaita, laivanvarustajia ja merimiehiä. Ostiassa oli tarjolla työtä ja mahdollisuuksia liiketoimintaan. Sinne ei muutettu pelkästään provinsseista vaan myös muualta Italiasta. Lyhytaikaisiksi tarkoitetut vierailut saattoivat muuttua pysyväksi asumiseksi. Tai saattoi käydä kuten kirkkoisä Augustinuksen äidille Monicalle 387 jaa. Monica oli tullut Afrikasta Italiaan vierailemaan poikansa luona. Kun hän oli lähdössä takaisin kotiseuduilleen, hän sairastui vakavasti ja kuoli Ostiassa. Vapriikin näyttelyssä on esillä Monican kiveen hakattu muistokirjoitus, joka on löydetty Ostiasta Santa Aurean kirkon läheltä.

Aleksandriasta, Karthagosta ja muualta Pohjois-Afrikasta tulleet henkilöt ovat erityisen näkyviä Ostian piirtokirjoituksissa. Karthagolaiset ja aleksandrialaiset laivanvarustajat eivät välttämättä asuneet pysyvästi Ostiassa, vaan käyttivät ostialaisia välimiehiä apunaan, esimerkiksi Ostian laivanvarustajien yhdistystä.

Kaikki maahanmuutto ei suinkaan ollut vapaaehtoista.

Kaikki maahanmuutto ei suinkaan ollut vapaaehtoista. Orjat muodostivat huomattavan osan työvoimasta, eivätkä orjat voineet itse päättää, minne heidät kuljetettaisiin ja kaupattaisiin. Orjia myös vapautettiin, ja vapautetuista orjista tuli Rooman kansalaisia rajoitetuin oikeuksin. Vapautetun orjan vapaudessa syntyneet lapset olivat jo oikeutettuja täysiin Rooman kansalaisoikeuksiin. Vapautetut orjat avioituivat usein keskenään, mutta parisuhde oli saattanut alkaa jo orjuudessa. Tämä merkitsi myös väestön etnistä sekoittumista.

Kun korostetaan Ostian (ja Rooman yleensä) kosmopoliittisuutta ja erilaisten etnisten ryhmien rinnakkaineloa, saattaa unohtua tämän maailman väkivaltainen tausta. Rooma oli usean vuosisadan ajan eri sodissa vallannut uusia alueita, jotka sitten alistettiin Rooman provinsseiksi. Rooman valloituspolitiikka näkyy myös Ostian kuvastossa, kuten keisari Claudiuksen aikaisen kylpylän lattiamosaiikissa, jossa on eri provinsseja symboloivia naishahmoja. Vapriikin näyttelyssä on esillä kappale reliefiä, johon on kuvattu triumfikulkueessa kuljetettavia sotavankeja ja voitetulta viholliselta anastettuja aseita.

Antiikin ihmiset eivät suinkaan olleet vapaita ennakkoluuloista ulkonäöltään, tavoiltaan ja kieleltään tutusta poikkeavia kohtaan. Maailmaa jaettiin meihin ja muihin. Muista, ulkopuolisista, luotiin karikatyyrejä ja stereotyyppejä. Vapriikin Ostia-näyttelyn esineistössä on pienoisveistoksia, joiden aiheena ovat nuo ”toiset”, ja heidän eksoottisia piirteitään oli ylikorostettu. Ostian kaltaisessa kaupungissa kuitenkin eli erinäköisiä ja eri kieliä puhuvia ihmisiä, jotka kohtasivat toisiaan jatkuvasti arkisissa tilanteissa. Kansalaisuuden saavuttaminen oli mahdollista vapautuneille orjille ja esimerkiksi provinssien apujoukoissa palvelleille sotilaille.

Kaupungissa oli instituutioita, joiden kautta tuoreet kansalaiset ja muukalaiset saattoivat integroitua kaupunkiyhteisöön.

Ostiassa vailla Rooman kansalaisoikeuksia asuvat imperiumin alamaiset samoin kuin vapautetut orjat eivät voineet toimia paikallishallinnon viroissa tai kuulua kaupunginneuvostoon. Heitä ei myöskään voitu valita perinteisten ostialaisen kulttien papeiksi. Esimerkiksi Ostian suojelusjumalan Vulcanuksen ylipappeina toimi paikalliseliitin miehiä, joilla oli takanaan loistokas virkaura. Ostian asukkaiden välillä siis tehtiin sosiaalisia erotteluja, jotka perustuivat syntyperään. Kaupungissa oli kuitenkin instituutioita, joiden kautta tuoreet kansalaiset ja muukalaiset saattoivat integroitua kaupunkiyhteisöön.

Ostiasta tunnetaan suuri määrä eri ammatti- ja kauppiasryhmien sekä provinssien ja provinssikaupunkien laivanvarustajien yhdistyksiä eli collegiumeja. Yhdistysten jäsenyys ei edellyttänyt Rooman kansalaisuutta tai monen sukupolven päähän ulottuvia sukujuuria Ostiassa. Yhdistyksen luottamustoimiin valittavilta edellytettiin lahjoitusta yhteisön hyväksi, joten varakkuudesta oli etua niille, jotka halusivat näkyvämpää asemaa yhdistyksen sisäisessä hierarkiassa. Yhdistysten varsinaisesta funktiosta voidaan esittää erilaisia tulkintoja – olivatko ne jonkinlaisia ”etujärjestöjä” tai ”ammattiyhdistyksiä”, edustivatko ne enemmän työnantajia ja omistajia vai työntekijöitä. Myös siitä on keskusteltu, oliko collegiumeilla enemmän käytännöllistä vai sosiaalista merkitystä. Sosiaalisia verkostoja niiden avulla joka tapauksessa luotiin ja ylläpidettiin. Yhdessä syöminen oli yksi keskeisistä collegiumien toiminnoista. Yhdistykset olivat myös uskonnollisia toimijoita, niillä oli aina jokin oma suojelusjumaluus ja yhdistyksen tiloissa oma pyhäkkö tai ainakin alttari. Uhreilla ja rukouksilla keisarin terveyden puolesta yhdistykset osoittivat lojaaliutensa esivaltaa ja imperiumia kohtaan.

Uskonto oli toinen elämänalue, jonka kautta Ostiaan muualta muuttaneet sekä vapautetut orjat integroituivat kaupunkiyhteisöön. Vaikka heillä ei paikalliseliitin hallitsemien perinteisten kulttien pappisvirkoihin ollutkaan asiaa, he toimivat aktiivisesti erilaisissa kulttiyhteisöissä. Vapautettuja orjia rekrytoitiin keisarikaudella luotuun Seviri Augustales -papistoon, joka oli vastuussa keisarin kotijumalien julkisesta kultista. Augustaaleiksi päätyi varsinkin varakkaita ja menestyneitä vapautettuja – usein samoja miehiä, jotka olivat aktiivisia jossakin kauppiaiden ja käsityöläisten yhdistyksessä. Ostian Seviri Augustuales -collegium oli varakas ja arvovaltainen yhdistys, johon kuuluminen oli tulokkaille selkeä osoitus sosiaalisesta noususta.

Ostiasta tunnetaan useita muita uskonnollisia yhteisöjä, joiden jäsenistö koostui pääasiassa ei-eliitin jäsenistä, muualta muuttaneista ja vapautetuista. Näihin lukeutuvat muun muassa egyptiläisten jumalien (Isis, Sarapis), Mithran ja Magna Materin kultit. Isiksen ja Magna Materin kulteissa oli mukana paljon myös naisia, Mithran kulttiin sen sijaan osallistuivat vain miehet. Magna Materin kultin yhteydessä toimi useita collegiumeja, joiden organisaatio vaikuttaa olleen hyvin samantapainen kuin kauppiaiden ja käsityöläisten yhdistyksissä. Egyptiläisten jumalien ja Magna Materin palvontamenot olivat osin aivan julkisia, vaikka osa menoista onkin voinut olla vain pienelle mysteereihin vihittyjen piirille tarkoitettuja. Isistä ja Sarapista kunnioitettiin Ostiassa selkeästi myös merenkulun suojelijoina, ja erityisesti satama-alueella Portuksessa aleksandrialaiset merimiehet ja kauppiaat olivat aktiivisia ja näkyviä Sarapiksen palvojia. Mithran kultti näyttää olleen ulkopuolisilta kokonaan suljettu, ja riitit toimitettiin ulkopuolisilta salassa. Mithran pyhäkköjä tunnetaan Ostiassa ainakin 17, joten pieniä Mithran kulttiyhteisöjä on ollut monta eri puolilla kaupunkia. Mithrankin palvojien joukossa on muista collegiumeista tunnettuja miehiä, mutta yhtään kaupungin korkeassa virassa toiminutta Mithran palvojaa ei Ostiasta tunneta. Ostiassa oli myös juutalainen yhteisö, jonka rakennuttama synagoga löydettiin 1960-luvun alussa. Synagoga oli käytössä ainakin 400-luvulle asti. Ostian piirtokirjoituksissa monella juutalaisella on roomalaistyylinen kolmiosainen nimi, ja juutalaiset ovat Ostiassa tehneet myös lahjoituksia keisarin terveyden puolesta. Tämän voi tulkita osoitukseksi halusta integroitua roomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka omasta uskonnollisesta traditiosta pidettiinkin kiinni.

Edellä mainitut vierasperäiset kultit eivät näytä joutuneen viranomaisten rajoitusten tai epäluulojen kohteeksi. Niitä tosin myös valvottiin: pyhäkköalueille pystytettiin patsaita Vulcanuksen ylipapin luvalla. Kulttiyhteisöt osoittivat rituaalista kunnioitusta keisaria ja myös paikallisia virkamiehiä kohtaan. Myös Ostian juutalainen yhteisö osallistui tähän keisarin kunnioitukseen, ja moni Ostian juutalainen omaksui roomalaisen nimen. Keisarin ja hänen perheensä terveyden ja menestyksen puolesta toimitettiin uhreja, pystytettiin alttareita ja annettiin lahjoja jumalille. Joihinkin näistä uhreista ja lahjoista kertoviin piirtokirjoituksiin on keisarin ja hänen perheensä ohella sisällytetty sekä paikalliset virkamiehet että Rooman ylimmät poliittiset instituutiot. Uhreilla ja lahjoilla osoitettiin siis myös yhteenkuuluvuutta.

Vaikka sosiaaliryhmien väliset erot periaatteessa olivat jyrkät, näyttäytyy 100-luvun jaa. Ostia sinne muualta tulijoille mahdollisuuksien kaupunkina, porttina Roomaan.

Roomalainen yhteiskunta oli hyvin hierakinen ja nykymittarein epätasa-arvoinen, mutta siinä oli kuitenkin tiettyä joustavuutta ja liikkuvuutta. Sosiaalisia eroja tehtiin monin tavoin. Ostiassa voi toisaalta nähdä niitä mekanismeja, joiden avulla maahanmuuttajat ja vapautetut orjat rakensivat asemaansa ja elämäänsä uudessa ympäristössä ja uudessa elämäntilanteessa. Menestys ammatissa ja liiketoiminnassa auttoi tulokasta rakentamaan verkostoja ja uutta sosiaalista asemaa. Ammattiin ja liiketoimintaan liittyvät collegiumit olivat tässä keskeisiä. Yhtä lailla suuri merkitys integroitumisessa Ostian kaupunkiyhteisöön oli erilaisilla uskonnollisilla yhteisöillä, vaikka niihin kuulumisella voitiin myös erottautua ja eristäytyä muista. Vaikka sosiaaliryhmien väliset erot periaatteessa olivat jyrkät, näyttäytyy 100-luvun jaa. Ostia sinne muualta tulijoille mahdollisuuksien kaupunkina, porttina Roomaan.