Työelämä ei ole tasa-arvoista. Epätasa-arvo osuu haavoittuvassa asemassa olevien arkeen, kuten ruokalähettien työhön (HS 29.1.2020). Ohjaaja Ken Loach on vienyt lähettityön dystopian tasolle elokuvassaan ”Kiitos tilauksestanne”. Ruokalähettien arjessa tiivistyy työn tekemisen ehtojen moninainen kovuus ja kestämättömyys, joka haurastuttaa työelämässä pärjäämistä. Turvatakseen taloutensa Loachin kuvaamat lähetit työskentelivät pitkiä työpäiviä. Seurauksena lähettien suhde perheeseen haurastui, terveys heikkeni ja elämänhallinta alkoi rakoilla. Terveyden heikkeneminen vähensi työsuorituksia eli myös työstä saatavaa korvausta, pienenevät tulot kasvattivat jännitteitä perhe-elämässä ja elämänlaatua: työn ehtojen kovuuden seuraukset kohdistuivat kaikkiin elämänalueisiin.
Yksilöiden heikko asema niin toimeentulon, terveyden kuin elämänhallinnankin alueella kumuloituu yhteiskuntatasolla, kun tuloilla ei pystytä hankkimaan perheelle toimeentuloa, kun terveys ei kestä ja kun elämänhallinta kapenee päivästä päivään pärjäämiseksi. Tilanne on yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta kestämätön. Koska yksilöiden ongelmat ovat yhteiskunnallisia, niitä kohtaamaan on luotu instituutioita ja järjestelmiä, joiden tarkoitus on tunnistaa trendit ja ongelmat, lieventää ja jopa ratkaista niitä kestävällä tavalla. Kestävyyden tulisi olla eri yhteiskunnallisten järjestelmien kantava periaate.
Kestävää työelämää vai institutionalisoitua huono-osaisuutta?
Kestävyys ja kestävä kehitys on noussut muun muassa ympäristötietoisuuden myötä keskeiseksi yhteiskunnalliseksi käsitteeksi ja sitä käytetään laajasti eri teemojen yhteydessä. Siinä missä YK:n jäsenvaltiot ovat määritelleet kestävän kehityksen tavoitteet tarkasti Agenda2030 muodossa (https://kestavakehitys.fi/agenda-2030), käsite avautuu työelämän kontekstissa moneen eri suuntaan. Valitettavan usein käsite jää kokonaan määrittelemättä. Kun puhutaan kestävästä työstä, mistä silloin puhutaan? Kestävyys työelämässä voi tarkoittaa riittävään toimeentuloon riittävää työtä, kestävää työllisyyttä, fyysisen tai mielen terveyden vaalimista työssä ja työn globaalia sekä ekologista kestävyyttä. Sillä voidaan viitata myös hyvään johtamiseen ja työn organisointiin, ihmisten mahdollisuuksiin kehittyä työssään ja osallistua työtään koskevaan suunnitteluun, toimiviin työvoimapalveluihin ja -politiikkaan tai teknologian soveltamiseen ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.
Koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilassa moni asia työelämän kestävyydessä on kyseenalaistunut. Erityisesti fyysisten työolojen merkitys on ajankohtaistunut. Kaupat ovat asentaneet suojalevyjä kassatyöntekijöiden suojaksi, suoja-asut ja puhdistusaineet ovat käytössä monilla eri aloilla ja uutisointien mukaan jopa loppumassa. Työhön liittyvät riskit kohdistuvat työntekijäryhmiin eri tavoin, mutta riskien hallinta ei ole vain yksilöiden vaan organisaatioiden ja koko yhteiskunnan asia.
Talouden ja uusien työnteon muotojen kestävyys on kyseenalaistunut myös laajemmin, talouden rakenteetkin ovat muuttuneet. Yksi työmarkkinoiden muutoksista on Ken Loachin Kiitos tilauksestanne-elokuvassa tarkastelema sääntelemätön alustatalouden kasvu. Elokuvan kuvaus ruokalähettityöstä kuvaa raadollisella tavalla myös tutkimusten tunnistaman ongelman: yksinyrittäjien ja alustatalouden työhön liittyy usein haavoittuva taloudellinen ja sosiaalinen tilanne sekä hyvinvointivaje (Wall 2015, Tammelin 2019). Elokuvassa ruokalähettityö on sosiaalisesti ja taloudellisesti kestämätöntä.
Sosiaaliseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen voidaan vastata yhteiskunnallisesti. Nyt tiedossa on, että koronaviruksen aiheuttamaan taloudelliseen ahdinkoon on yrittäjille tulossa taloudellinen tukipaketti. Kiinnostavaa on, että poikkeustilanteessa asiasta on tehty nopea päätös, kun ratkaisua tilanteeseen on haettu vuosikausia.
Sosiaaliseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen voidaan vastata yhteiskunnallisesti. Nyt tiedossa on, että koronaviruksen aiheuttamaan taloudelliseen ahdinkoon on yrittäjille tulossa taloudellinen tukipaketti. Kiinnostavaa on, että poikkeustilanteessa asiasta on tehty nopea päätös, kun ratkaisua tilanteeseen on haettu vuosikausia.
Työelämän uusiin ilkeisiin ongelmiin vastaaminen edellyttää yhteiskunnallisten instituutioiden uudistumista perustavalla tavalla. Pitkällä aikavälillä muokkautuneen ja monin eri tavoin yhteen nivoutuneen hyvinvointijärjestelmän uudistaminen ei ole helppoa (Biegert 2017). Ongelmallista voi esimerkiksi olla se, ettei työ välttämättä jäsenny joko palkkatyöksi tai yrittäjyydeksi, vaan johonkin näiden välille tai osaksi useampaa kategoriaa. Ehkä osaksi jotain aivan uutta.
Työelämän tutkimuksessa työntekijöiden erilaista asemaa on jäsennetty monin eri tavoin. Puhutaan muun muassa työmarkkinoiden lohkoutumisesta tai dualisaatiosta: osa työvoimasta on työmarkkinoiden sisäkehällä, toiset ulkokehällä (Piore 1980). Yksinkertaistaen tämä tarkoittaa sitä, että taloudellisten suhdanteiden aiheuttama riski on jaettu epätasa-arvoisesti: joustotyövoima tai esimerkiksi alihankkijat ottavat vastaan markkinoiden heilahtelut. Samaa teemaa käsittelee tuoreempi keskustelu prekaarista työvoimasta (Lorey 2015).
Olemassa olevia jakoja voidaan myös ylläpitää tai jopa vahvistaa yhteiskunnan instituutioissa, esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmän ja työmarkkinoiden käytännöissä, sillä sisä- ja ulkopiiriin kuuluvien työllisten asema on erilainen muun muassa työttömyysturva-, työterveys- ja eläkejärjestelmissä. (Palier & Thelen 2010, Emmenegger ym. 2012, Tammelin 2019, Biegert 2017). Tämän hetken poikkeustilanteessa uhkaavat lomautukset, työttömyys ja talouden heikentyminen osuu eri tavalla työllisiin, mikä haastaa eri politiikkalohkojen institutionaaliset järjestelmät.
Kestävä työelämä on Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Työelämän tutkimuskeskuksen tutkimusta yhteen nivova teema. Toteutimme loppuvuodesta 2019 yhteistyö- ja verkostoitumishankkeen ’Sustainable Work Systems in the Techonological Transformation’ – ’Kestävä työjärjestelmä ja työ teknologisessa muutoksessa’. Tarkastelimme kestävän työelämän käsitettä työn muutoksen, teknologian ja digitalisalitoitumisen näkökulmasta. Järjestimme asiantuntijoiden ja tutkijoiden yhteisiä työpajoja ja toteutimme haastatteluja korkean teknologian ja vakuutusalan yrityksissä. Havaintoja koottiin raporttiin ja esitelmään.
Monitieteisen ja yliopiston rajat ylittävän keskustelun hyödyllisyys kumpuaa tarpeesta vastata työelämän kompleksisiin eli ns. ilkeisiin ongelmiin. Avaimet kestävään työelämään eivät löydy yhdestä osoitteesta, tarvitaan monialaista ja -toimijaista yhteistyötä.
Lähteet:
Biegert, T. (2017) Welfare benefits and unemployment in affluent democracies: the moderating role of the institutional insider/outsider divide. American Sociological Review 82, (5) 1037-1064.
Caraher, K. & Reuter, E. (2017) Vulnerability of the ‘Entrepreneurial Self’: Analyzing the Interplay between Labour Markets and Social Policy, Social Policy & Society, 16, 3, 483-496.
Emmenegger, P., Hausermann S., Palier, B.& Seeleib-Kaiser, M. (eds.) (2012) The Age of Dualization: The Changing Face of Inequality in Deindustrializing Societies, New York: Oxford University Press, 3–26.
Helsingin Sanomat 29.1.2020. Paavo Teittinen: Ovatko he yrittäjiä?
Lorey, I. (2015) State of Insecurity. Government of the Precarious. Lontoo: Verso Books
Palier, B. & Thelen, K. (2010) Institutionalizing Dualism: Complementarities and Change in France and Germany, Politics & Society, 38, 119‐148.
Piore, M. (1980) Dualism as a Response to Flux and Uncertainty, in Berger, S, Piore M. (eds.), Dualism and Discontinuity in Industrial Societies, Cambridge, Cambridge University Press, 23‐54.
Tammelin, M. (2019) The solo self-employed and intrinsic financial security: does the promotion of self-employment institutionalise dualisation? Journal of Poverty and Social Justice, 27, 219-234
