Tampere selvisi teollistumisesta ja myöhemmin teollisuuden häviämisestä voittajana. Globaali näkökulma Tampereen historiaan antaa erilaisia selityksiä ja merkityksiä kuin paikallinen näkökulma. Esimerkiksi Tampereen luonutta teollisuutta kannattaa tarkastella ennen kaikkea kansainvälisenä ilmiönä, sanovat Tampereen taloushistoriasta 1700-luvulta 2000-luvulle kirjan kirjoittaneet historiantutkijat.
Alustan toimittaja Tiina Heikkilä haastatteli professori Pertti Haapalaa ja yliopistotutkija Jarmo Peltolaa heidän syksyllä 2019 ilmestyneestä Globaali Tampere-kirjastaan, joka käsittelee Tampereen historiaa globaalista näkökulmasta ja kytkeytymistä muuhun maailmaan. Kirjan julkaisija on Tampereen museot, ja se on ilmestynyt myös englanniksi. Alusta julkaisee keskustelun tallenteena.
Jos Tampereella on ollut jotakin maailmanmitassa merkittävää, se on tehtaat. Tampere on elänyt 200 vuotta maailmanhistorian valtavirrassa. Sen historia on osa teollisen maailman syntyä ja osa modernin yhteiskunnan syntyä, Haapala ja Peltola kirjoittavat.
Tampere menestyi paikallisten ja kaukaa tuotujen resurssien takia
Suomen ja Tampereen talous kasvoi yhdessä maailmantalouden kanssa. Suomi oli merkittävä osa Venäjän keisarikunnan taloutta, ja Tampereen tekstiiliteollisuus syntyi kansainvälisen puuvillaimperiumin osaksi. Taustalla vaikuttivat teollinen vallankumous, Venäjän suurvaltaintressit ja eurooppalainen ulko- ja kauppapolitiikka. Puuvillakangas oli maailman eniten myyty teollisuustuote ja aikansa keskeinen globaali kauppatavara.
Valtion, eli Venäjän keisarikunnan ja myöhemmin Suomen elinkeinopoliittinen vetoapu oli merkittävää, jotta Tampere saattoi menestyä teollisuuskeskuksena. Tampere kasvoi teollisuuskaupungiksi maailmantalouden osana ja Venäjän keisarin kilpailukykypolitiikan ansiosta.
– Jos sisämaakaupunki Tampere ei olisi saanut privilegioita ja olisimme olleet Venäjän osa, olisi kaupunki uinahtanut ja Tampereella asuisi nyt korkeintaan 20 000-40 000 asukasta. Samoin olisi käynyt, jos olisimme olleet osa Ruotsia, Peltola pohtii.
Haapalan ja Peltolan mukaan muiden suurvaltojen kanssa kilpailevan Venäjän näkökulmasta Suomen teollisuuteen panostaminen oli johdonmukaista siinä missä valtakunnan vahvistaminen muuallakin.
Paikallinen Tammerkoski oli keskeinen syy sille, että Tampereesta tuli teollisuuskaupunki, mutta niin oli kaukaa tuotu puuvillakin. Vesivoima oli edullinen ja helppo energialähde ja tärkeä syy Tampereen syntymiselle, mutta ei lainkaan ainoa syy tehtaiden sijoittumiseen Tampereelle.
Suuret sivilisaatiot syntyivät tuhansia vuosia sitten jokilaaksoihin. Virtaava vesi oli paitsi ihmisten kulkuväylä, myös uuden keksinnön, peltojen keinokastelun, edellytys. Kaksi sataa vuotta sitten Eurooppaan alkoi syntyä teollisuuskaupunkeja, ensin pieniä, sitten suuria. Nekin olivat yleensä joen varressa – samasta syystä. Vesivoima oli helpoin ja halvin energialähde pyörittämään sahojen, kehräämöiden ja konepajojen laitteita. Lauri Viita kuvaa Moreenin alussa Tampereen syntyä, miten luonnonvoimien puristuksessa syntyi harjuun aukko ja sitten koski. Sen rannoille ihminen teki itsellensä paikan. Se oli ”teknillis-sosiaalinen hiidenkirnu, jota nimitettiin myös tehdaskaupungiksi”. Siitä ei syntynyt vain paljon tavaraa, vaan myös ihminen, jota uusi todellisuus hioi kuin veden paine harjua. Siitä syntyi uusi sivilisaatio, teollinen yhteiskunta, Haapala ja Peltola kirjoittavat.
Tampereen paikkaa maailmantaloudessa ja sen historiaa on hahmotettu vertaamalla Tamperetta myös moneen muuhun teollisuuskaupunkiin. Suomen Manchester, Tehtaiden kaunis kaupunki ja Pohjolan valkea Pittsburgh ja olivat varhaista Tampere-brändiä.
Virossa Venäjän rajalla sijaitseva Narva on kaupunki, jonka talouden ja teollistumisen historiaa voi verrata Tampereen kanssa.
Narvan Kreenholmin tekstiilitehdas rakennettiin 1800-luvun puolivälissä Narvaan ja tehdas lopetti toimintansa vuonna 2010. Sen perusti saksalainen Ludwig Knoop vuonna 1856 juuri Venäjän markkinoita varten. Kun Viro itsenäistyi vuonna 1918, tehdas menetti Venäjän markkinat ja sen toiminta supistui ratkaisevasti. Kreenholmissakin tehtiin tuotteita puuvillasta ja tehdas sai energiansa paikallisesta vesivoimasta. Kreenholm oli Finlaysonin paha kilpailija Venäjällä. Yli 10 000 työntekijän Kreenholm oli maailman suurin puuvillatehdas.
Narva on jäänyt pienehköksi 56 000 asukkaan kaupungiksi, ja Kreenholmin vaikuttavan kokoinen tehdaskompleksi on heikohkossa kunnossa. Tampere onnistui teollisuuden rakennemuutoksessa eikä teollisuuskaupunki alkanut kuihtua.
Haapalan ja Peltolan mukaan Narvan ja Tampereen ero näyttää, miten politiikka vaikuttaa talouteen. Kreenholm on ollut kulloisenkin poliittisen suhdanteen ja keskusjohdon armoilla erityisesti 1900-luvun puolella, ja paikallinen hallinto ei voinut vaikuttaa kehitykseen, koska paikallista hallintoa ei ole ollut. Kreenholmin tehdas ei saanut vetoapua, vaan päätyi politiikan välineeksi.
– Kreenholm perustettiin lähelle Pietaria ja tavara myytin Pietariin. Kun Viro itsenäistyi 1918, Kreenholm menetti Venäjän markkinat, tuotanto loppui ja tehdas suurin piirtein romahti. Kun Neuvostoliitto miehitti Viron 1944, tuli Narvasta taas suuri teollisuuskeskus, josta tuotanto taas vietiin Leningradiin eli entiseen Pietariin. Viron itsenäistyttyä tuotanto lopahti taas.
Haapalan mukaan alue on tavallaan ollut aina hyväksikäytetty ja epäitsenäinen, ja Narvassa ole ollut esimerkiksi korkeakoulua vaikuttamassa kehitykseen.
– Kreenholmissa tehtiin bulkkitavaraa, eli valkoista kangasta, jota jatkojalostettiin Pietarissa, Jarmo Peltola sanoo.
Peltola muistuttaa silti, että myös Tampere on ollut aina politiikan ja paikallisten olosuhteiden armoilla – vuoteen 1918 asti jopa enemmän kuin Narva.
Kun teollistuminen hiipui, Tampere selvisi
Kaikissa läntisissä teollisuusmaissa käynnistyi deindustrialisaatio eli teollisuuden hiipuminen ja teollistumisen synnyttämien rakenteiden purkautuminen, kun vanha teollinen perusta alkoi murentua. Deindustrialisaatio näkyi ensimmäisenä Englannin teollisuusalueilla. Yhdysvaltoihin alkoi syntyä 1950-luvulta alkaen ns. rust belt, ja sama toistui Saksan Ruhrissa, sitten Ranskassa ja 1990-luvulta alkaen myös itäisessä Euroopassa.
Suomeen deindustriaalisaatio tuli ensimmäisenä teollistuneita länsi-Euroopan maita myöhemmin, koska Neuvostoliiton kauppa kannatteli Suomen teollisuutta ja metsäteollisuus menestyi yhä. Vaurautta tuottanut teollinen tavaranvalmistus alkoi toden teolla siirtyä Suomesta halvempien tuotantokustannusten maihin 1970-luvulla.
Deindustrialisaatio oli hidas ilmiö Tampereellakin. Perinteinen teollisuus alkoi hiipua toden teolla 1980-luvulla.
Ensin kärsi Tampereella keskeinen tekstiiliteollisuus, sitten jälkeen raskas teollisuus, jota vuosina 1977–1983 saneerattiin rankasti, sitten paperi- ja elektroniikkateollisuus. Moni joutui työttömäksi ja ennenaikaiselle eläkkeelle, kun elinkeinorakenne muuttui.
Finlayson, Valmet ja Tampella työllistivät tuotannollaan kymmeniä tuhansia ihmisiä, mutta teollisuuden työpaikat alkoivat silti 1980-luvulla vähentyä nopeasti myös Tampereella.
Jos teollistuminen loi Tampereen, deindustrialisaatio ja idänkaupan loppuminen vaikuttivat yhtä lailla Tampereeseen. Jälkiteollisen Tampereen merkittävä työllistäjä oli myös Nokian 3000 ihmistä työllistänyt tutkimusyksikkö. Jarmo Peltola sanoo, että Nokia oli peruskoulu-Suomen todeksi tullut unelma: hyvin ja tasa-arvoisesti koulutetut työntekijät olivat keskeinen menetyksen syy.
Deindustrialisaatio ei tarkoittanut Tampereella pelkkää loppumista, vaan muutosta. Esimerkiksi tamperelainen koneenrakennusteollisuus ei kuollut, vaan uudistui.
– Alkoi älykkäiden koneiden rakentaminen. Tampere on yhä Suomen konerakentamisen keskus, sanoo Haapala.
