Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan verkkojulkaisu
Tiina Heikkilä
Kirjoittaja on Alustan toimittaja.
Seurannassa: koronatyön sankarit ja korona-ajan Suomi oikeusvaltiona
Kumpi nousi Suomessa keskeisemmäksi koronapandemian hallinnassa, yksilön oikeudet vai kansanterveys, ja mikä koronapandemia kertoi suhteestamme yksilön oikeuksiin ja yhteiseen turvallisuuteen?
Koronaviruksen seuraukset muuttavat maailmaa ja Suomea. Pandemian kanssa tasapainoilu haastaa hyvinvointivaltion ja maailmanpolitiikan normaalin. Viruksen välttely loi yksinäisyyttä, mutta myös uudenlaista sosiaalisuutta. Muuttuuko verkostoitunut maailma, ja voiko pandemiasta oppia? Pärjäsikö Suomi oikeusvaltiona? Mitä pandemia kertoi ikäihmisten asemasta, entä perheen yhteiskunnallisesta roolista? Tampereen yliopiston asiantuntijat pohtivat Seurannassa-sarjassa, mitä koronavirus paljastaa maailmastamme ja mihin yhteiskunta on menossa.
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta ja tiedekunnan Alusta-verkkojulkaisu jatkavat kesällä alkanutta Seurannassa-keskustelusarjaa, jossa Tampereen yliopiston tutkijat ja muut asiantuntijat pohtivat, miten koronan kanssa eletään, miten se vaikuttaa yhteiskuntaan, millaisia mahdollisuuksia ja ongelmia se luo. Seurannassa-keskustelusarjaa juontaa ja organisoi Alusta-verkkojulkaisun toimittaja Tiina Heikkilä.
Ohjelma striimataan yhteistyössä Tampereen kaupungin nuorten palveluiden Pajaston mediatyöpajan kanssa torstaisin kello 14. Voit katsoa ohjelman tallenteena Alustan Youtube-tililtä tai kuunnella podcastina Soundcloudista.
Voit osallistua yleisökysymyksillä. Lähetä kysymys etukäteen tiina.heikkila@tuni.fi tai kommentoi ohjelman aikana Facebook-tapahtumassa. Kerro viestissä oma nimesi.
24.9. kello 14: Kuka on korona-ajan sankarityöläinen?
Nostiko koronapandemia korkeuksiin ammatteja? Mikä ala ratkaisee, tai minkä alan ammattilaisten ajateltiin ratkaisevan pandemian? Oli etulinjan työn sankareita ja hiljaisia rokotteen kehittäjiä. Kumpi on tärkeämpää ja mikä sai tärkeän roolin? Voivatko sairaanhoitajat odottaa palkankorotusta, entä puhtaanapitoalan monilukuiset ammattilaiset? Mitä rokotetutkimukselta voi odottaa ja missä aikataulussa? Vai olisiko tämä yhteispeliä, jossa ketään ei erikseen kannata nostaa jalustalle?
Kenen työt menevät koronan takia ja mitä siitä meille kaikille seuraa?
Koronapandemian vaikutuksista työelämään keskustelemassa Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin ja työelämäntutkijat Pasi Pyöriä ja Tuija Koivunen.
1.10. kello 14: Oikeusvaltio ja terveysturvallisuus – joko-tai vai sekä-että?
Millaista suojaa terveydelleen kansalainen voi odottaa hyvinvointivaltiolta, kun pandemia tai muu kriisi iskee, entä yksilön oikeuksilleen? Kumpi nousi Suomessa keskeisemmäksi koronapandemian hallinnassa, yksilön oikeudet vai kansanterveys, ja mikä koronapandemia kertoi suhteestamme yksilön oikeuksiin ja yhteiseen turvallisuuteen? Mitä koronapandemia kertoi Suomen sote-järjestelmästä? Minkälaisia alueellisen epätasa-arvon muotoja pandemia teki näkyväksi?
Keskustelijoina Tampereen yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen ja Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan apulaisprofessori Liina-Kaisa Tynkkynen.
Mitä valtaa tutkijalla on, ja miksi hänellä sitä on? Miten tutkija voi tunnistaa valtansa ja hahmottaa sekä käyttää sitä? Minkälaisia ongelmia neutraaliuden paine voi aiheuttaa tutkijalle?
Jos tutkija vaan tutkii, eikä ota kantaa kohteensa puolesta julkisuudessa, eikä käytä tekemäänsä tutkimusta tutkimansa yhteisön äänen vahvistamiseksi, onko se vaan hyväksikäyttöä?
Millä tavalla tutkimus voi traumatisoida ja uudelleen traumatisoida yhteisöjä?
Mitä traumatisoitumisesta tutkimuksen piirissä ajatellaan, ja miten se huomioidaan tutkimuseettisissä käytännöissä?
Marchant Aedo kuvasi puheessaan väkevästi ristiriitaa tutkijoiden ja aktivistien sekä tutkijoiden ja heidän tutkimiensa ihmisyhteisöjen välillä.
Kun tutkija tutkii ihmisyhteisöjä tai tekee niiden kanssa yhteistyötä, olivat yhteisöt pakolaisten yhteisöjä, alkuperäiskansoja, vähemmistöjä tai mitä hyvänsä aktivistiryhmiä, yhteisöjen näkyvyys ja olemassaolo on avuksi tutkimukselle, ja usein tutkimuksen ehto. Yhteisöt usein myös nostavat asiat keskusteluun, ja tutkija kehittää sitten niistä tutkimuskysymyksiä. Tutkimus valmistuu usein aktivistien tai heidän edustamiensa yhteisöjen näkökulmasta liian myöhään, ja sen kieli ja tyyli on vaikea ymmärtää ilman akateemista taustaa, Marchant Aedo kritisoi, vaikka hän arvostaa paljon tutkijoiden tekemää työtä, ja hyödyntää sitä myös omissa töissään ja aktivismissaan.
– Aktivistit sammuttavat tulipaloja, joita tutkijat tutkivat, ja siitä syntyy epätasapainoa, Marchant Aedo sanoo.
Javiera Marchant Aedo keskustelee Alustan podcastissa tutkijoiden ja aktivistien yhteistyön ristiriidoista, valta-asetelmista ja tutkijoiden ja tutkittujen yhteisöjen suhteesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta Alustan podcastissa väitöskirjatutkija Riikka Eran ja tutkijatohtori Saara Särmän kanssa.
Aktivistien työ voi hyödyttää tutkijoiden uraa ilman, että aktivistit hyötyvät tutkijoiden työstä. Samoin on tutkittujen yhteisöjen ja ihmisryhmien kohdalla: esimerkiksi pakolaisia voidaan tutkia eri näkökulmista ilman, että heidän asemansa paranee merkittävästi.
Esimerkiksi Riikka Era hyötyy pakolaislasten tuottamasta datasta väitöskirjassaan, ja hän kokee siinä usemmankin eettisen haasteen.
– Vastineeksi pystyin tarjoamaan lapsille vain hauskoja askartelu- ja pelihetkiä. Se, mitä mä pystyin antamaan takaisin, ei ollut mitään kauhean suurta, Era sanoo.
Era on nähnyt paljon vaivaa, jotta hänen tutkimillaan ihmisisryhmillä olisi pääsy tutkimuksen tuloksiin, vaikka se ei ole pakollista ja vaivannäöstä ei erityisesti palkita.
– Tein tutkimustiedotteet ja muun tutkimusviestinnän, kuten nettisivut, ennen kenttätyöjakson alkua mahdollisimman saavutettaviksi eri kieliversioiden ja kuvittamisen avulla, Era sanoo.
Tutkimus voi myös aktivoida traumoja, joita niin sanotut tutkimuskohteet ovat kokeneet, vaikka tutkimuksesta olisi hyötyä myös kohteelle.
Metodologiset kysymykset ja opinnot voivat vaihdella kentän mukaan. Ohjaajan tietämys ja sattuma vaikuttavat siihen, miten hyvin opiskelija ja myöhemmin tutkija on kartalla esimerkiksi tutkimuksen traumatisoivista vaikutuksista, ja esimerkiksi kansainvälisen politiikan opinnoissa haastattelumenetelmä ei ole yleinen, Saara Särmä kuvailee. Kansainvälisen politiikan tausta ja metodit ei automaattisesti tuota kummoistakaan traumatietoisuutta, vaikka kansainvälisen politiikan parista päädytään tutkimaan aiheita, joissa se olisi olennainen.
Tutkijalla voi olla valtaa enemmän kuin hän itse ajattelee, vaikka hän kokisi oman asemansa yliopistossa epävarmaksi ja rahoitus olisi katkolla. Valta pitää huomata ja sen käyttötavoissa voi käyttää mielikuvitusta, eikä institutionaalinen asema ole ainoa uskottavuuden määrittäjä. Luennon pitäminen London School of Economicsissa jännitti Saara Särmää ”enemmän kuin väitöstilaisuus”, koska hän mietti asemaansa akateemisena silpputyöläisenä Suomessa. Väliä oli kuitenkin sillä, että hän oli saanut arvostusta kansainvälisen politiikan feministitutkimuksen kentällä.
– Tämä osoitti, että institutionaalinen asema Suomessa ei määritä valtaani ja uskottavuuttani.
Kuitenkin, titteleillä on väliä ja tittelien voimaa voi ajatella myös mahdollisuutena. Tutkija itse ei välttämättä aina muista, että väitöskirjatutkijuus ja affiliaatio yliopistoon ovat asiantuntija-aseman merkkejä, joita voi hyödyntää omasta tutkimusaiheestaan julkisuudessa puhuessa.
