Korona ei nostanut hoitajien arvostusta, koska se oli jo niin korkealla. Pandemia on tehnyt näkyväksi ennen piilotellun siivoustyön turvallisuuskriittisyyden. Harri Melin uskoo, että hoitajilla on mahdollisuus saada palkankorotuksia lähitulevaisuudessa. Siivousalalla näin ei välttämättä ole, ja eroa selittää muun muassa ammatillisen järjestäytymisen aste. Korona teki näkyväksi myös kausityövoiman ja palvelualojen tärkeyden 2020-luvun kansantaloudelle, jos se jossain oli vielä epäselvää. Korona myös nopeutti jo käynnissä olleita työelämän ja tuotannon rakennemuutosprosesseja. Seurannassa-sarjassa haastatellut Tampereen yliopiston työelämäntutkijat Harri Melin, Pasi Pyöriä ja Tuija Koivunen näkevät koronan mahdollisuutena uusille, kestäville avauksille esimerkiksi puunjalostusteollisuudessa.
Alusta julkaisee koko keskustelun litteroituna uuden saavutettavuuslain vaatimusten täyttämiseksi.
Tiina Heikkilä: Tervetuloa taas Seurannassa-show’n pariin. Tänään meillä on aiheena koronan vaikutukset ammattiarvostuksiin, työelämään ja työllisyyteen ylipäänsä. Seurannassa on Alusta-verkkojulkaisun ja Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan yhteisprojekti, eli keskustelusarja, jossa seuraan koronan kanssa elävää yhteiskuntaa. Tämä aloitettiin kesällä sillä tavalla, että piti keskustella koronasta toipuvasta yhteiskunnasta, mutta niinhän siinä ei käynyt. Tänään täällä on vieraana työelämäntutkijoita, eli tervetuloa Tuija Koivunen, Pasi Pyöriä ja Harri Melin. Eli keskustellaan ammattiarvostuksiin, ja ylipäänsä työelämästä ja työllisyydestä.
Eli kysyn sitten ensimmäisen kysymyksen näistä ammattiarvostuksista.
Eli minkä ammatin arvostuksen ja julkisen roolin te ajattelitte nousevan suureksi koronakriisissä, kun tajusitte, että tästä koronakriisistä tulee valtava yhteiskunnallinen kysymys, joka ehkä muuttaa myös tällaisia ammattiarvostusasioita?
Harri Melin: No oikeastaan koronakriisi ei muuttanut ammattiarvostuksia millään tavalla. Hyvin pitkään on ollut sellainen tilanne, että kun on seurattu ammattiarvostuksia, ovat hoiva-alat olleet kärjessä. Lääkärit ja hoitajat ovat olleet jo pitkään arvostetuimpien ammattien joukossa. Kun koronakriisi alkoi, ensihätään tultiin tilanteeseen, jossa kunnioittaen seurattiin hoitajien työtä etulinjassa ja lääkärien ponnistuksia koronapotilaiden pelastamiseksi. Mun ymmärrykseni on se, että ammattiarvostuksissa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta.
TH: Eli vahvisti vanhaa?
HM: Vahvisti sitä vanhaa kärkeä, joka on ollut, eli hoitoalan jälkeen tulee palo- ja pelastustoimi, eikä siinä ole oikeastaan tapahtunut mitään muutosta.
TH: Menikö se odottamanne mukaan?
Tuija Koivunen: Olisi voinut olettaa että olisi tullut sentyyppistä pientä muistamista, jollaista muissa maissa on ollut, kuten käsien taputtamista hoitajille. Sellaista ei juuri ole näkynyt.
Pasi Pyöriä: Oli hyvin arvattavissa, että ylipäätään terveydenhoitoalan osaajien arvostus kirkastuu koronakriisin aikana. Jos katsotaan erilaisia kyselytutkimuksia, joissa on selvitetty, paljonko suomalaiset erilaisia ammatteja arvostaa, niin siellä on top kympissä melkein pelkästään lääkäreitä ja sairaanhoitajat sijoittuvat melko korkealle. Sitten terveydenhuolto- ja lääketieteellisen alan jälkeen esimerkiksi opettajien arvostus on aika korkealla. Luulisin, että opettajien ammattikunta on sellainen, jonka työtä on nyt entistä enemmän tämän koronan seurauksena arvostettu.
Varsinkin, kun kouluja suljettiin ja siirryttiin etäopetukseen, nähtiin aikamoinen näyte suomalaisten koulujen ja ammatillisten oppilaitosten hyvästä osaamisesta ja kyvystä mukautua dramaattisiinkin muutoksiin.
TK: Se on varmasti ihan totta. Nähtiin, että opettajat joustivat vaadittavalla tavalla siinä tilanteessa, mutta vanhemmat myös näkivät, millaista se on, kun ne lapset eivät olekaan siellä koulussa. Kun vanhemmat esimerkiksi auttavat lapsiaan läksyjen kanssa ja niin edelleen, niin uskon, että se on nostanut sitä opettajien arvostusta.
HM: Hieman yllättävää on ollut myös se, että monet palvelualat, joissa ei voitu siirtyä tekemään etätyötä ja monet etulinjan työt, kuten siivoojat ja kaupan myyjät ja niin edelleen, niin heistä keskusteltiin kyllä paljon myönteiseen sävyyn. Ennen kaikkea siivoojien työn arvostetusta korostettiin, mutta se ei näkynyt sen kummemmin missään. Eli tämä vanha rakenne jollakin tapaa pysyy varsin muuttumattomana.
Siivoojan työtähän Suomessa ei ole koskaan arvostettu sen paremmin palkassa, eikä ammattiarvostushierarkioissa. Ne nousivat jossain kohtaan esiin, mutta se vaimeni oikeastaan aika yllättävällä tavalla. Siis se, että ”hei meillä on tällaista suorittavaa työtä, joka on välttämätöntä yhteiskunnan pyörimisen kannalta”, mutta sitten niistä ei kuitenkaan puhuttu.
TH: Niin mistä se oikeastaan johtuu, että kun tämä siivoustyön tärkeys tuli nyt tässä, kun se on ollut arjessa aina tärkeää, mutta sitä on voinut olla arjessa ehkä vaikea huomata? Mutta niin olikos sulla jotain tähän edelliseen?
Tuija: Niin jatkaisin tuohon Harrin vastaukseen vielä sen verran, että siivoojien työn tekemisen ehdot eivät ole muuttuneet, eikä varsinkaan palkka. Se, mikä on muuttunut on se, että nyt siivoojat saa näkyä. Joskus paljon aikaisemin oli se, että siivottiin yöllä, ja siivoojat eivät saaneet näkyä olenkaan. Mutta nyt esimerkiksi toimistosiivoojat saa näkyä. He käyvät siivoamassa siellä, kun ihmiset käyvät töissä. Nyt oikeastaan julkisissa tiloissa kuten junissa ja kaupoissa ja muualla siivoojat saa ja heidän oikeastaan pitääkin näkyä. Se lisää ihmisten turvallisuuden tunnetta, että he näkevät, että he siivoaa. Tämmöinen muutos siinä on tapahtunut.
TH: Niin oikeastaan siivoustyö ei pelkästään ole tullut vaan se on tehty näkyväksi. Että se on oikeastaan mainos hyvästä organisaatiosta, että meillä siivotaan.
HM: Korona toi siivoustyön näkyväksi. Se on niin kuin selkeä muutos, joka on tapahtuu. Niin kuin Tuija sanoi, siivoukset on aikaisemmin tehty yöllä ja ennen kuin ”ihmiset” ovat tulleet töihin, niin tilat on siivottu. Mutta siivous on jotain, joka on tärkeää, että se on läsnä ja se näkyy.
PP: Joo tämä on hirveän tärkeä kysymys. Ehkä tämä korona auttaa meitä näkemään, että siivoojien työ on suorastaan turvallisuuskriittisesti tärkeää ja sitä pitäisi tehdä nykyistä paremmin näkyväksi.
TH: Odotatteko tai voisitteko odottaa, että siivoojat ja toisaalta myös hoitajat, voivatko he odottaa, heidän palkkauksessaan näkyy tämä koronan tuoma arvostus ja tämän työn näkyväksi tuleminen?
PP: No toivottavasti. Se on ikuisuuskysymys, että näillä mainituilla aloilla vaativaa työtä tekevät on palkkakuopassa. Kyllä mä vähän valitettavasti olen siinä mielessä pessimistinen, että vaikka tässä juhlapuheiden tasolla korostetaankin vaikkapa sairaanhoitajien tai siivoojien työn tärkeyttä, niin aina tuntuu vaan käyvän niin, että sitten kun konkreettisesti pitää sopia palkoista, aina on jokin syy, minkä takia ei ole varaa maksaa tärkeästä työstä.
TK: Se on ihan totta ja nytkin kun puhutaan paljon taloudesta tietysti paljon, samaan aikaan korostetaan paljon sitä, tai osa keskustelijoista korostaa sitä, että meillä on liian iso julkinen sektori ja sitä pitäisi aina vaan pienentää. Kun puhutaan julkisesta sektorista, niin puhutaan aina myös sote-alasta ja niistä hoitajista, ja että ei haluta sinne lisää menoja.
HM: Hoitajien kohdallahan on se, että hoitajat ovat ammatillisesti hyvin järjestäytyneitä ja heillä on hyvin vahva ammattiliitto kyllä. Itse veikkaan että sairaanhoitajien ja terveydenhuoltoalan palkkoihin tulee tapahtumaan jonkinlainen korotus. Tätä perustelen sillä, että näin on tapahtunut muissa pohjoismaissa niin että se on otettu ihan budjettikysymykseksi. Ruotsissa hoitajien palkkatasoa on nostettu siten, että budjettiin otettiin erillinen menoerä, jolla nostettiin hoitotyöntekijöiden palkkoja. Taustalla oli työvoimapula. Taustalla oli yksinkertaisesti se, että osaavaa työvoimaa ei saatu.
Mutta siivoojien kohdalla tilanne on ongelmallinen, koska järjestäytymisasete on hyvin alhainen. Ja se on alue sellainen, että se on matala kynnys työmarkkinoille ja siellä työskentelee paljon maahanmuuttajaväestöä. Siellähän on myös paljon harmaata työtä.
Olen vähän pessimistinen sen suhteen, että siivousalalla saataisiin palkankorotuksia. Veikkaan että korona on yksi vauhdittaja sille, että terveydenhuoltoalan palkkoja tullaa nostamaan. En usko, että ihan lähitulevaisuudessa tai siis ihan seuraavalla työehtokierroksella, mutta sanotaan nyt lähemmän viiden kuuden vuoden aikana tulemme näkemään terveydenhuoltoalalla palkankorotuksia.
TH: Sellainen kysymys tästä ammattiarvostusasiasta vielä, että kun te olette seuranneet tätä koronakriisiä uutisista ja työelämäntutkijan katseella, niin miltä näytti julkisuudessa: kuka on tämä koronakriisin ratkaisija tai kenen oletetaan ratkaisevan tämän koronakriisin? Eli onko se pieni akateemisesti koulutettu rokotetutkijoiden vähemmistö vai onko se öisin ahertavat siivoojat, jotka desinfioivat kaikki ovenkahvat vai onko se ne sairaanhoitajat? Miten tämä kokonaisuus alkoi teistä vaikuttaa?
PP: Varmaan nämä kaikki, kaikki tässä on noussut pinnalle. Yksi hyvä asia, joka on tästä kriisistä seurannut, on esimerkiksi se, että ihmisten rokotevastaisuus on viimeaikaisten kyselyiden mukaan vähentynyt. Ihmiset luottavat enemmän tieteeseen ja tutkimukseen, ja siihen, että on kansainvälisen yhteistyön ja tutkimusryhmien avulla mahdollista saada hyvän sään aikana koronarokote. Ja sitähän myös Suomessa tehdään, esimerkiksi meillä on Tampereen yliopistossa rokotetutkimuksen yksikkö ja siellä on työn alla yksi mahdollinen ratkaisu tähän koronavirukseen.
HM: Yksi sellainen tärkeä asia, jonka takia korona ei ole Suomessa päässyt valloilleen, on Suomen kohdalla tietysti se, että suomalaiset on aika hyvin noudattaneet annettuja ohjeistuksia. Eli siis kun meidän THL on jotain ohjeistanut, niin keskimäärin väestö on noudattanut niitä hyvin, esimerkiksi käsihygienia, käsien pesu on lisääntynyt valtavasti, turvavälejä on pidetty hyvin ikääntyneet ovat olleet suorastaan liikaakin karanteenissa. Tämä on ollut tekijä, joka on hillinnyt. Toivottavasti tässä kakkosvaiheessakin muistetaan pitää huolta näitä perusasioita.
TH: Uskotteko että suomalainen sairaspoissaololainsäädäntö on myös vaikuttanut siihen, että korona ei ole levinnyt. Ei voi sanoa välttämättä, että kaikilla, mutta useimmilla on jonkinlainen säällinen mahdollisuus olla pois töistä ollessaan sairaana. Siis että ihmiset eivät olleet kokeneet pakkoa mennä töihin, jos heillä on ollut joku flunssa, joka on sitten voinut olla korona, niin uskotteko tällä on ollut vaikutusta sitten?
TK: Mä veikkaan, että on ollut vaikutusta. Jos sun on pakko mennä töihin, vaikka oot sairas, niin ei hyvä.
PP: Kyllä varmaan, mutta luulisin että suurin merkitys on kuitenkin ollut sillä, että me suomalaiset olemme olleet varsin kuuliaisia, ja ainakin keväällä noudatettiin koronaan liittyviä turvallisuusohjeita melko tarkkaan. Hirveän suuri osa suomalaisista siirtyi kevään aikana etätöihin ja muutenkin kaikenlainen liikkuminen ja matkustelu väheni huomattavasti niin tämänkaltaiset syyt on varmana kaikkein tärkeimpiä selittäjiä sille, että toistaiseksi ollaan melko vähin seurauksin tästä kriisistä selvitty.
TH: Nyt kun mainitsit tuon etätyön, niin voidaan siirtyä siihen etätyöhön. Etätyöhän on ollut asia, joka on julkisuudessa koronan aikana. On ollut aika paljon ja varmaan monien ihmisten somessa on ollut sellaista etätyömeemihehkutusta, että on ollut mukavaa olla etätöissä tai ollut ikävää olla etätöissä riippuen siitä, että minkälaisessa asunnossa asuu ja kenen kanssa ja niin edelleen.
Mutta kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole ollut, siis mahdollisuutta tehdä turvallisesti etätöitä.
Mutta mikä teidän käsityksenne siitä on, että onko tää etätyön tuleminen suomalaiseen työelämään tullut jäädäkseen? Että nyt kaikkien, tai ei nyt kaikkien työpaikojen mutta niiden työpaikkojen, jotka ovat voineet ottaa etätyön käyttöön, niin viimeisten on ollut pakko, koska siihen on saattanut liittyä jonkinlaista epäluottamusta, että tehdäänkö niitä töitä, kun tehdään niitä etätöitä. Eli uskotteko, että se etätyö on tehnyt nyt sellaisen breikkauksen suomalaiseen työelämään, joka pysyy?
HM: Uskon, että ollaan nähty nyt sellainen pysyvä muutos työn tekemisen paikoissa, eli on hyppäys joka tulee jäädäkseen, mutta ei ihan siinä laajuudessa, mitä olemme tämän kevään ja mitä tulemme kuluvan syksyn aikana näkemään. Mun oma veikkaus on, että tulemme siirtymään sellaiseen enemmän ja enemmän hybridimalliin, jossa yhdistyy työviikon aikana se, että osa työviikosta tehdään kotona ja osa tehdään sitten työnantajan tiloissa tai muissa tiloissa. Työn tekemisen paikat tulee moninaistumaan ja tämänkaltaiset käytännöt tulee merkitsemään aika isoja muutoksia kaiken kaikkiaan työelämään. Se jää sitten nähtäväksi, mutta tää on mun veikkaus.
PP: Kyllä mä kanssa luulisin, että tästä nykyisestä etätyöhuipusta tullaan alaspäin. Varmaan jo monilla tässä koronan aikana etätöihin tottuneella jo vähän hinkukin päästä takaisin tapaamaan työkavereita ja vaikkapa käymään epävirallisia kahvihuonekeskusteluja, tai muuten vähän harjoittamaan tätä työhön kuuluva tärkeää sosiaalista puolta. Mutta kyllä varmasti aikaisempaa yleisempi etätyö on tullut jäädäkseen ja tämä itse asiassa on tilastoissa ollut nähtävissä jo ennen tätä koronakevättäkin ja kesää ja syksyä. Esimerkiksi kahden edellisen Tilastokeskuksen työolotutkimuksen aikana 2013-2018 aikana 2013-20181019 välisenä jaksona etätyötä tekevien palkansaajien osuus nousi kyllä aika merkittävästi niin, että tuoreimpien työolotutkimuksen tietojen mukaan 28 prosentilla palkansaajista on mahdollisuus tehdä etätyötä. Toki se etätyö, mitä on tehty on ollut luonteeltaan aika satunnaista ja sitä perinteistä työnantajan tekijän toimitiloissa tehtävää työtä täydentävää. Tämä korona-aika on ollut täysin poikkeuksellista, koska moni on siirtynyt tekemään kokoaikaista etätyötä. Ja tällainen kokoaikainen etätyö tuskin tulee jäämään, mutta uskoisin niin kuin Harri sanoi, tällaiseen hybridiin, jossa aikaisempaa enemmän perinteiseen konttorilla työskentelyyn yhdistetään erilaisia joustavan työn tapoja.
TH: Eli kokoaikainen etätyö on ollut ja tulee olemaan lähitulevaisuudessakin vielä aika epätyypillistä?
PP: Kyllä se on ihan muutama prosentti palkansaajista, jotka tekee vain ja ainoastaan töitä kotona.
HM: Se mikä on ollut etätyön hyppäyksessä merkittävää, on kun katsotaan taaksepäin ja tutkimuksista tiedetään, että millaiset työntekijäryhmät ja ammattiryhmät on etätyötä tehneet, niin se on ollut ylempien toimihenkilöiden etuoikeus. Siis mahdollisuus etätyöhön ei ole olut kaikilla, vaikka periaatteessa tekniikka olisi sen mahdollistanut. Koronakriisi merkitsi sitä, että parhaimmillaan varmaan runsas puolet suomalaisista pakotettiin suorastaan etätöihin. Siirryimme pakotetun etätyön malliin, jossa kaupunkien, kuntien ja monien yritysten koko henkilöstä siirtyi tekemään töitä kotiin, mikä tarkoitti, että etätyöhön siirtyivät myös sellaiset työntekijäryhmät, jotka on aiemmin olleet ikään kuin aika tiukastikin työnantajan välittömän kontrollin alla. Nyt mentiin tilanteeseen, jossa työt tehtiin itse itseään johtaen.
Ja tää on ollut se hyvin mielenkiintoinen hyppäys, tai mielenkiintoinen muutos, joka ehdottomasti edellyttää kyllä tutkimusta. Eli millä tavalla työn organisointi ja työn johtaminen ja tämän kaltaiset valta- ja auktoriteettisuhteet on muuttuneet tämän laajan etätyön aikana ja onko niistä sitten pysyviä seurauksia. Eli miten töiden organisointi tulee esimerkiksi jossain kunnissa jatkossa tapahtumaan, kun väki jossain ihan muualla kuin kunnan toimistossa?
TK: Mä olen myös vakuuttunut, että tämä korona-aika tulee muuttamaan sitä, miten pidämme palavereja ihmisten kanssa, jotka eivät ole ihan välittömässä läheisyydessä. Nyt kun ollaan harjoiteltu, niin osaamme koneiden kautta puhua eikä tarvitse aina matkustaa sinne
TH: Eli ei tarvitse lähtee Tampereelta Helsinkiin tunnin palaveria varten?
TK: Juuri näin, juuri näin.
HM: Kyllä tämä tulee vaikuttamaan liikkumiseen hyvin paljon. Esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Suomen välinen lentoliikenne, jossa on ollut kokousmatkustamista hyvin paljon, niin vaikka lentoliikenne muuten palautuisi normaaliksi, tämänkaltainen liikkuminen tulee vääjäämättä vähenemään.
Ja samoin tämä Helsinki-Tampere-Turku akselin liikkuvuus tulee vähentymään, kuten Tuija mainitsi.
Aletaan osata kokouksen pitäminen etänä ja se on kokouksiin osallistujien kannalta iso voitto. Siinä tuhraantuu yhden tunnin kokouksen takia kolme neljätuntia matkustamiseen yhden tunnin kokouksen takia. Se on aina päivän pieti, kun Helsingissä käy.
TH: Ja erilaiset päästöttömyystavoitteet tietysti myös tukee tätä.
HM: Puhumattakaan se, mitä tästä seuraa ympäristölle.
TH: Onko sitten mahdollista, että seuraavana tulee sitten sellainen keskustelu, että tajutaan, miten tärkeitä ne epäformaalit palaverit vaikka kokousten yhteydessä käydyt palaverit siellä Helsingin päässä on, että aletaanko sitten vaatia niitä?
PP: No kyllä mä luulisin, että tämä keskustelu on varmanakin tulossa. Olen itse miettinyt tätä työelämää Teamsin ja Zoomin ja muiden videoyhteyksien välityksellä. Kyllä siitä aika paljon jää puuttumaan spontaaniutta ja varsinkin huumoria. En mä sitä pelkästään hyvänä pitäisi, jos kaikki kokoustaminen ja työyhteisöjen vuorovaikutus siirtyisi verkkoon. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi syytä löytää ja tasapaino sen välillä, milloin on järkevää tavata kasvokkain vaikka siellä Helsingissä ja milloin järjestää kokous videoyhteyksillä. Mä sanoisin, että me tarvitaan molempia. Varsinkin sellaisissa tapauksissa joissa työporukka on tutustumassa ja ideoidaan ja suunnitellaan uutta, niin silloin sillä kasvokkaisella vuorovaikutuksilla on huomattavia etuja. Sitten kun se porukka on hitsautunut yhteen ja kaikki tietää oman paikkansa organisaatiossa tai tiimissä, niin on helpompi sopia asioista sen videoyhteyden varassa.
HM: On lisäksi syytä muistaa myös se, että monille aikuisille ihmisille työpaikan suhteet on ainoita ihmissuhteita sen puolison lisäksi. Siis ainoita aikuisihmissuhteita. Työkaverit on tärkeitä, ne on hirvittävän tärkeitä. Siinä mielessä tämänkaltainen sosiaalisten suhteiden katkeaminen… Itse pelkään pahaa, että syksyn aikana tulemme näkemään mielenterveystilatoissa suuria ongelmia. Kevät meni hyvin, kun odotettiin kesää ja valoa ja koronatilastot kertoi, että tauti on hiipumassa ja se oli kesän odotusta. Nyt ollaan tilanteessa, menossa kohti synkkää syksyä ja koronakäyrät on nousemassa, ja meitä odottaa taas uusi eristyksissä olon kausi, niin kyllä mä pahaa pelkään että me tullaan työterveydessä näkemään monella työpaikalla sitä, että valitetaan sitten selkää tai tuki- ja liikuntaelimiä niin taustalla on myös se että mieli väsyy siihen yksin olemiseen ja yksin tekemiseen ja erityksissä olemiseen.
TH: Joo, tästä aiheesta tullaan täälläkin keskustelemaan 15.10. eli mielenterveysasioista ja koronasta. Mennään tästä, kun tavallaan ajatellee tätä Helsingissä palaveeraamista ja after workejä, niin se on ehkä enemmän tämmöstä kesiluokan maailmaa. Mutta se, mitä korona aiheutti työelämälle akuutisti, niin se lisäsi verkkokauppaa ja toisaalta näiden ruokalähettien käyttöä. Täällä keskusteltiin viikko sitten alustataloudesta ja koronan vaikutuksista alustatalouteen. Uskotteko että tämä verkkokaupan kasvu, joka oli joka tapauksessa tapahtumassa, niin minkälaisia vaikutuksia verkkokaupan kasvulla on työelämälle? Se on suora koronan seuraus, korona on aiheuttanut, mutta se oli joka tapauksessa tulossa. Se lisää varastotyötä ja toisaalta alustatalouden kautta järjestetään verkkokaupan kasvun liittyvää työtä, kuten kuljetuspalveluita ja varastotyötä, joita voidaan järjestää alustatalouden kautta. Mitä uskotte tämän verkkokaupan kasvun aiheuttavan suomalaiselle työelämälle?
HM: Jos Suomi seuraa Yhdysvaltain polkua, jo ennen koronaa Yhdysvalloista nähtiin se, että on rakennettu isoja kauppakeskuksia suorastaan hullun lailla. Yhdysvalloissa monet kauppakeskukset on sulkeneet, koska ihmiset on siirtäneet ostotottumuksiaan kaupoista verkkoon. Varmana tulee tapahtumaan kaupan rakennemuutos, joka työllisyyden ja työelämän kannalta tarkoittaa sitä, että perinteinen myyntityö tulee vähentymään. Kuten sanoit, varasto ja kuljetus tulevat lisäämään työvoimatarvettaan. Sillä on seurauksia myös kiinteistöihin, kiinteistönhuoltoon ja rakennuksiin. Nähtäväksi jää, miten pysyviä nämä ihmisten kulutusmallien muutokset tulee olemaan. Voisin veikata, että isojen kauppakeskusten saattaa pikkuhiljaa hiipua ja ihmiset siirtyvät erilaiseen ostamisen malliin.
TH: Eli se on esimerkiksi palvelualoista myyntitöistä pois. Siellähän on voisi ajatella, aika naisvaltaista toimintaa. Voisiko tällä olla jonkinlaisia sukupuolivaikutuksia, jos kuljetusala kasvaa ja toisaalta myyntityö vähenee?
TK: Itse asiassa myyjän ammatti taitaa olla yleisimpiä ammatteja sekä miesten että naisten keskuudessa. Mutta se on vaan hyvin segregoitunut sen mukaan, että mitä miehet myy ja mitä naiset myy. Jos ajatellaan vaikka vaatekauppaa, niin joo naiset, mutta on myös näitä hyvin miehisiä aloja, jotka ei vältättämättä ole siellä kauppakeskuksissa.
TH: Tämäkin on hyvä muistaa, että jos ajattelee myyjää, niin se ei ole se stereotyyppi kaupan kanssa tai vaatekaupan myyjä. Tietysti se, että ruokakauppa nyt siirry verkkokauppaan, mutta on jonkinlaisen hypyn tässä kokenut. Erityisesti tää vaatekauppa on semmonen, mikä on siirtynyt sinne verkkokaupan puolelle.
PP: Kyllä tämmöset muutokset ihmisten kulutuskäyttäytymisessä on olleet näkyviä jo melko pitkään. Tulevaisuudessa verkkokaupan tärkeys tulee entisestään korostumaan ja perinteisten tavaratalojen ja kauppakeskusten rooli tulee vähenemään. Sitten taas toisaalta tarvitaan uutta työtä siellä kuljetuksen ja logistiikan puolella, kun entistä enemmän tilataan tavaroita verkon välityksellä.
TH: Uskallatteko arvata millainen vaikutus tällä voisi olla kokonaistyöllisyyteen, vai meneekö liian vaikeaksi?
HM: Tähän koko palettiin pitää ottaa palvelu- ja matkailuala. Palvelusektorin merkittävän osan tekee myös ravintolat ja matkailu. Tää kevään koronakriisi siksi molempiin erittäin rankalla tavalla. Nyt meillä pelätään jo kansallisesti sitä, että mitä tulee tapahtumaan ensi talvena lapin matkailulle. Joidenkin laskelmien mukaan matkailusektorin työllisyyteen pitää lukea mukaan myös ravintolapalveluita ja vähittäiskauppaa niillä aluilla, joihin meillä tämä iso turismi kohdistuu. Sen työllisyysvaikutukset on noin 100 000 ihmistä. Jos täällä lähtee isot konkurssiaallot liikkeelle, sillä on isot vaikutukset työttömyyteen. Kyllä me tullaan näkemään työttömyyden kasvua. Nämä on tiukasti kytköksissä toinen toisiinsa.
PP: Varmasti ensi talvesta tulee vaikea koko turismisektorille. Pidemmällä aikavälillä olisin optimistinen. Tässä varmana aika paljon patoutuu ihmisillä tarvetta vapaa aikaan eri tavoin: matkustaa kotimaassa käyttää ravintolapalveluita ja kuluttaa kulttuuria. Koska se sitten tapahtuukaan, että vihdoinkin päästää takaisin normaalin elämänuomiin? Kyllä uskoisin, että tällaiset palvelualat aika nopeasti myös elpyy.
TH: Oikeastaan tähän väliin, kun mulla oli aikomuksen kysyä tästä matkailu- ja palvelualan tärkeydestä kansantaloudelle. Tekikö koronakriisi erityisen näkyväksi, miten olennaista tämä on? Kun nyt pistettiin ne ravintolat kiinni ja matkailu seis, niin ollaankin kansantaloudellisen kriisin äärellä.
HM: Suomihan on sillä tavalla hassu maa, että kun mietitään yhteiskunnallisen muutoksen suuria linjoja niin ensin me oltiin maatalousyhteiskunta, ja sitten Suomesta tuli teollinen yhteiskunta ja sitten palveluyhteiskunta. Tätä on pidetty ikään kuin luonnollisena kehityksenä, mutta mikään ei ole ihmisten yhteiskunnassa luonnollista, vaan ihmisen tekemää. Suomessa on erittäin vahva ajatus, että se on teollisuus ja nimenomaan viestiteollisuus, kannattaa Suomen kansantaloutta. Siis nimenomaan iso teollisuus. Vaivihkaa vuosikymmenten saatossa kansantalouden kokonaisuudessa ja myös viennin kokonaisuudessa palvelujen merkitys on kasvanut. Se merkitys ei sillä tavalla näy, koska palveluviennin kokonaisuus koostuu pienistä virroista, siellä on paljon pieniä yrityksiä ja erilaisia toimijoita. Kun taas me voidaan aina mainita ne kaksi kolme paperitehdasta ja yksi telakka ja yksi autotehdas, ja näitä pidetään Suomen kansatalouden kannalta kaikkein strategisimpina aloina. Nyt kun tullaan todennäköisesti näkemään, että palveluvienti tulee vähenemään ainakin matkailun osalta koronakriisin seurauksen, itse uskon, että palveluiden merkitys nousee uudella tavalla näkyviin. Se on jäänyt meillä viennin ja vientiteollisuuden jalkoihin, ja sillä on hyvin merkittäviä työllisyysvaikutuksia.
TH: Eli palvelualojen työllisyysvaikutukset tuli samalla näkyviksi kuin tämän siivoustyön merkitys. Pakko nyt kysyä kun tuli puheeksi nämä tehtaiden sulkemiset, niin miten traagisena asiana te tätä pidätte?
HM: Suomessa on suljettu paperitehtaita nousukautena jo aikaisemminkin. Jos osaa katsoa yhtään sitä, mihin suuntaan paperinkulutus on menossa, ei tarvita kovin suuria ennustajan lahjoja, jos ennustaa niin, että sanomalehtipaperin ja painoppaerin kulutus tulee entisestään vähenemään. Ei niiden vaikutus kansatalouteen ole kovinkaan merkittävä. Puu on ollut Suomen kansantaloudelle aina tärkeä asia, usko että se tulee olemana jatkossakin. Olisi tärkeää, että suomalaiset osaisivat tehdä puusta jotain vielä pidemmälle jalostettu akuin mitä me ollaan tähän asti tehty. Jalostusaste on jäänyt luvattoman heikoksi. Me olemme melkein raaka-aineutuottajan asemassa, kun me tehdään sellua ja viedään sitä kiinaan ja sanomalehtipaperia, joka painetana lehdeksi jossain muualla.
Puun käyttötapoja pitäisi monipuolista aja toivottavasti tässä kohtaa meillä olisi luovan tuhon paikka. Eli paperiteollisuusyritykset tai siis puunjalostusyritykset hakisi uusia puunkäyttömuotoja, joiden pohjalle voitaisiin rakentaa uutta taloutta ja uudenlaista taloudellista toimintaa. Näen tässä pikemminkin mahdollisuuden kuin uhan.
PP: Joo, me kaivattaisiin uusia innovaatioita vaikka sillä saralla että saataisiin kehitettyä aikaisempaa ympäristöystävällisempiä materiaaleja ja tuotteita eli esimerkiksi puukuitu- ja komposiittijalosteita ja opittaisiin hyödyntämään aikaisempaa paremmin teollisuuden sivuvirtoja ja asioita, jotka on perinteisesti olleet jätettä tai ongelmajätettä ja tällä tavalla viemään Suomea eteenpäin ekologisesti kestävän teollisuustuotannon saralla. Kyllä mä silti sanoisin, että teollisella työllä on edelleen tulevaisuudessakin merkitystä ja se on osa meidän kansantaloutta. Sen teollisen työn luonne muuttuu ja se nähdään aikaisempien vuosikymmenten kehityksestä, että teolliset toimialat työllistää entistä enemmän korkeakoulutettuja asiantuntijoita.
Teollinen työ ja palvelutyö ovat lähestyneet toisiaan. Melkein sanoisin, että teollisuudenkin tulevaisuus on palveluissa.
HM: Jos ottaa suomalaisen viestiteollisuuden yhden kruununjalonkiven Koneen, joka tekee hissejä ja kuljetinjärjestelmiä, niin suurin osa liikevaihdosta tulee huollosta ja ylläpidosta ja uusintamisesta. Kun tuote kerran rakennetaan, se on yksi osa kymmeniä vuosia kestävää elinkaarta. Koneen valmistamiseen jälkeen ylläpitotoiminnot ovat olennainen osa liiketoimintaa.
PP: Juuri tätä tarkoitin, että nämä niin sanonut jälkimarkkinat on entistä tärkeämpiä. Eli rakennetaan vuosikymmeniä kestävä asiakassuhde.
TK: Talous vaan ei, tai talouden jatkuva pyörittämine ilman että ottaa ympäristöasiat huomioon, ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Tällaiset kriisit ja tehtaiden sulkemiset ovat hyviä paikkoja miettiä näitä. Ja nyt onkin ollut kiinnostavia avauksia siitä, että siirrytään muovin käyttämisestä puuperäisiin materiaaleihin. Niissä on mun mielestä paljon potentiaalia.
TH: Eli jotain väistämätöntä rakennemuutosta oli tulossa, mutta korona sitten saattoi sitä kiihdyttää tai se olisi tullut muutenkin?
HM: Suurella todennäköisyydellä korona sitä saattoi kiihdyttää sellaisia muutosprosesseja, jotka olisivat muuten vieneet pidemmän ajanjakson.
TH: Joo, no jos mennään vielä tähän, että kenen työt se korona vei, niin mennään siihen aiheeseen vielä.
Tilastokeskuksen tuoreen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli 65 000 vähemmän ja työttömiä oli 42 000 enemmän kuin vuoden 2019 elokuussa. Se kuulostaa aika radikaalilta ja tässä on aika iso ero. Tässä on nyt palvelualan työpaikkoja, mutta minkä alojen työpaikkoja tässä nyt on?
HM: Kyllä ne palvelualat ne kärkialat on. Monelta eri palvelualojen sektorilta tulee viestiä, että työllisyys on vähentynyt. Samaan aikaan ollaan kokemassa teollisuuden rakennemuutos.
Kyllä vääjäämättä myös teollisuuden alueelta meiltä on vähentynyt viimeisen vuoden aikoina vähentynyt työpaikkoja. Kyllä palvelut ja teollisuus ovat työllisyyden kannalta keskeisiä, eikä maataloudesta ja alkutuotannosta varmaan ole koronan takia lähtenyt työpaikkoja. Teollisuudesta koronan takia sitä kautta, että Suomi on hyvin viestiriippuvainen maa. Esimerkiksi Sakassa on talous hidastunut, ja se on tarkoittanut tilausten vähenemistä. Meillä ne on nämä kotoiset ravintolat ja matkailu, jotka ovat vähentäneet kysyntäänsä.
PP: Joo mä luulisin, että tullaan vasta myöhemmin näkemään teollisuustyöpakkojen katoa, jota nämä tulevat tilastot tulevat heijastelemaan, mutta tähän mennessä luultavimmin just näitä palvelualojen työpaikkoja on menetetty. Mutta nämä työpaikat voivat tulla takaisinkin.
Täytyy muistaa näissä nopeissa suhdannekäänteissä, että se usein tarkoittaa, että opiskelija palaa koulunpenkille tai sitten ehkä osa työvoimaan kuuluneista jää kotiin hoitamaan lapsia, ja sitten taas kun taloussuhdanteet kääntyy parempaan suuntaan, työvoimaan taas tulee ihmisiä koulunpenkiltä ja kodeista.
TH: Eli ihmisethän voi tehdä jotain järkevää, vaikka eivät olisi koko aikaa siellä töissä! Nyt kun mainitsit nämä opiskelijat, eli tämä joustavan työvoiman ja tuntityöläisten porukka, joka on saanut kärsiä paljon koronasta.
Niin mitä tämä korona on tarkoittanut tälle joustavan työvoiman porukalle? Erityisesti nuorille ja opiskelijoille. Tämähän on tehnyt näkyväksi sitä, että opiskelijat ovat tärkeä osa työvoimaa ja nimenomana tätä täydentävää ja joustavaa työvoimaa.
HM: Suomessa on hyvin vähän keskusteltu siitä, että opiskelijatyövoima on hyvin merkittävä osa suomalaista työelämää. Muutama vuosi sitten kun tilastoja katsottiin, niin arvioitiin, että pelkästään korkeakouluopiskelijoita on lukuvuosien aikana noin 110 000 töissä. Tarkoittaa siis sitä, että noin 110 000 yliopisto- tai ammattikorkeakouluopiskelijaa työskentelee lukuvuosien aikana. Ja kun tämän työvoimaosuuden mahdollisuudet tehdä töitä vähenee niin, suomeksi se tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden toimeentulo kapenee. Se me tullaan myös tämän syksyn aikana näkemään, että opiskelijoiden toimeentulo tulee olemaan huonompaa. Jo pelkästään kesätöiden väheneminen viime kesänä tarkoitti sitä, että (kesätyöt ovat olleet opiskelijoille olennainen tapa opiskelijoille vuosittaisen toimeentulon kohentamiseksi ja sitten tämä lukukausien aikana työskentely tulee vähenemään), että niin opiskelijat joutuvat venyttämään aivan varmasti penniä.
PP: Kyllä. Mutta hyvä puoli tässä on se, että aina voi sitten vauhdittaa opintojen tekemistä ja valmistumista ja olemaan pikkuisen nuorempana valmiina työmarkkinoille sitten, kun paremmat ajat koittaa. Tässä mielessä opiskelijat toimii niin sanottuna puskurityövoimana juuri niin kuin pitääkin. En usko, että koronakriisi on tässä sen kummempi kuin aikaisemmatkaan syvät taantumat.
Esimerkiksi finanssikriisin aikana parin vuoden kuluessa 2009-2010, työllisten määrä väheni noin 80 000:lla, ja tästä 80 000:n porukasta lähes puolet oli opiskelijoita. Opiskelijat palasivat koulun penkille.
HM: Yksi, mistä emme ole keskustelleet, on koronan vaikutus julkiseen talouteen ja erityisesti kuntatalouteen. Kunnat ovat olleet tärkeä kesätöiden ja harjoittelun ja sijaisuuksien paikka hyvin monelle eri alan opiskelijoille. Veikkaanpa, että kuluvan talven aikana monessa kunnassa kuntatalous tulee kiristymään niin, että monen kunnan mahdollisuus tämänkaltaiseen opiskelijoiden työllistämiseen tulee vähentymään. Se tarkoittaa sitä, että opiskeluaikainen oman ammattialan osaamisen ja asiantuntijuuden kasvattaminen tulee monella ryhmällä vaikeutumaan.
TH: Miten iso ongelma se on?
HM: Se me tullaan näkemään, kun tätä loppulaskua joskus tehdään. Se me tiedetään, että sellaiset opiskelijat, jotka on opintojen aikana pystyneet tekemään keikkatyötä sillä alalla, jota he opiskelee, niin heidän työllistymisensä on huomattavasti helpompaa valmistumisen jälkeen kuin sellaisilla opiskelijoilla, joilla tämä oman alan työkokemus on lyhyempi ja kapeampi.
PP: Vielä täytyy lisätä että olisin huolissani opiskelijoiden henkisestä jaksamisesta. Koska kaikilla ei ole välttämättä samanlaisia resursseja käyttää aikaansa täyspäiväiseen opiskeluun ja jos nyt käy niin, että työmahdollisuudet kapenee ja syystä tai toisesta jaksaminen ei riitä täysmittaiseen opintojen eteenpäin viemiseen, me tullaan ehkä tähänkin liittyviä ongelmia lähiaikoina entistä enemmän näkemään. Ja mahdollisesti entistä enemmän sellaisia tapauksia, joissa opinnot jää kokonaan kesken.
TH: Joo, meillä alkaa nyt itse asiassa olemaan kello sen verta, että me kohta lopetetaan, niin mä voisin kysyä teiltä sellaisen kokoavan kysymyksen, että: tässä on todettu, että korona on tehnyt näkyväksi monenlaisia asioita: siivoustyön tärkeyttä, hoitotyön tärkeyttä ja toisaalta myös opintojen aikaisen työelääkokemuksen hankkimisen oleellisuutta, siis kaikkea tällaista. Niin mitä te oikeastaan ajattelisitte siitä, että ovatko nämä koronan muutokset työelämälle olleet enemmän sellaisia, että ne on kiihdyttäneet olemassa olevia prosesseja vai vaiko ovatko ne olleet sen koronan itsensä luomia?
Kysymys on laaja ja siihen voi monesta näkökulmasta vastata, mutta voitte tehdä sen haluamastanne.
TK: Tietysti kun on niin kuin keskellä kaikkea, niin niitä on vaikea nähdä. Tämä on se yhteiskuntatieteilijän ongelma, että asiat näkee parhaiten jälkeenpäin. Mutta kyllä se on kiihdyttänyt niitä, sitä niin kuin mihin ollaan oltu koko ajan menossa. Suunnilleen siihen suuntaan, kyllä mä sen niin näkisin. Että asiat alkaa tapahtua nopeammin ja saavat vauhtia. Nyt tältä istumalta on vaikea nähdä sellaisia uusia, siis kokonaan uusia suuntia.
HM: Ei mulla ole lisättävää. Kyllä olen samaa mieltä Tuijan kanssa, että korona on toiminut tässä sellaisena muutoksen vauhdittajana.
PP: Ehdottomasti kiihdyttänyt ainakin etätyöhön siirtymistä, ja sitten paljon puhuttua digiloikkaa. Jää myöhempien aikojen arvioitavaksi, mikä tässä murroksessa oli aidosti uutta. Me ei ehkä vielä tämän kriisin keskellä vielä osata nähdä, mikä tässä on sellaista ainutlaatuista, mikä erottaa tämän muista yhteiskunnallisista kriiseistä.
TH: Se voi olla ihan viisasta ettei vie aikalaisanalyysiaan liian pitkälle että kaikki muuttuu nyt ja sitten ei muuttunutkaan. Mutta katsotaan mitä tapahtuu. Ja ensi viikolla täällä keskustellaan siitä, miten suomi pärjäsi oikeusvaltiona. Eli mentiinkö yksilön oikeudet vai terveysturvallisuus edellä ja keskustelemassa ovat Pauli Rautiainen ja Liina-Kasa Tynkkynen. Mutta kiitetään sitten tässä vaiheessa Tuija Koivusta Pasi Pyöriää ja Harri Meliniä ja tästä tule tallenne, joka on ainakin kakis viikkoa näkyvissä, koska on tullut lakitekninen muutos, jota meidän pitää totella. Mutta kiitoksia teille.
