Koronapandemiasta on seurannut kaksi kiinnostavalla tavalla vastakkaista some-ilmiötä: koronauutisväsymys ja huolihakuilu. Uutisväsymys viittaa sosiaalisen median ja uutisten välttelyyn tilanteessa, jossa henkilö kokee, että tietoa tulee jo liiaksi asti (Lee ym., 2016). Huolihakuilu sen sijaan tarkoittaa sitä, kuinka netin käyttäjä nimenomaan hakeutuu selailemaan loputonta määrää negatiivisia ja katastrofaalisia uutisia (Pennington, 2020).
On havaittu, että uutisväsymykseen on yhteydessä utelias ja uuteen tietoon orientoitunut persoonallisuus ja tämä on todettu pitävän paikkansa myös koronauutisväsymyksen kohdalla (Islam ym., 2020). Onkin kysyttävä, ovatko uutisväsymys ja huolihakuilu sittenkään vastakkaisia ilmiöitä vai voiko tiedonnälästä eskaloitunut huolihakuilu johtaa joissakin tapauksissa uutisväsymykseen. Kysymys tulee vastaan etenkin siksi, että uutisväsymys on yhdistetty myös addiktiiviseen mediakäyttöön (Islam et al., 2019). Siten korona-aiheinen huolihakuilu olisi tulkittavissa kierteeksi, jonka yksi mahdollinen kehityskulku johtaisi koronauutisväsymykseen.
Huolihakuilun ollessa varsin uusi tutkimuskohde ei sen yhteyttä uutisväsymykseen ole vielä empiirisesti tutkittu. Uutuusarvon vuoksi keskityn tässä alustuksessa siihen, mitä tiedämme huolihakuilusta korona-ajan mediailmiönä.
Huolihakuilu ja lohduttomien uutisten imu
Käsite huolihakuilu (eng. ”doom scrolling” tai ”doom surfing”) on noussut pintaan tämän vuoden aikana, kun pandemia on saanut ihmiset etsimään kiihkeästi koronaan liittyviä uutisia ja postauksia somesta ja monenkirjavilta uutissivustoilta (Pennington, 2020). Vaikka huolihakuilun käsite on liitetty nimenomaan korona-aiheiseen mediakulutukseen, ilmiö ei sinänsä ole uusi. Tiedetään, että yleisestikin ihmiset voivat addiktoitua negatiivisiin uutisiin. Uutisaddiktio sisältää muiden riippuvuuksien tapaan liiallista ja pakko-oireista kulutusta, toleranssin tuomaa kulutuksen kasvua sekä vieroitusoireita (Ishaq & Ghayas, 2015). Uutisten nälkä kasvaa syödessä ja tapa saattaa pian haitata kaikkia elämänalueita ja psykososiaalista hyvinvointia. Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa ahdistuneisuuteen taipuvainen henkilö addiktoituu seuraamaan loputonta määrää lohduttomia uutisia, mikä saa hänet ahdistumaan entisestään (Mogg ym., 1992).
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että sekä pandemia-aiheiset nettihaut että omat some-postaukset lisäsivät riskiä psyykkiselle oireilulle. Niillä kyselytutkimukseen vastanneilla, jotka kertoivat postaavansa tai etsivänsä korona-aiheisia uutisia keskimääräistä enemmän, havaittiin suhteellisen paljon huolestuneisuutta – ei ainoastaan omaan elämäänsä liittyen, vaan myös koko maan tilanteeseen ja talouteen liittyen. (Holingue ym., 2020.)
Jos pandemiaan liittyvät ajatukset tuntuvat aiheuttavan unettomuutta, stressiä, ahdistuneisuutta tai muita kielteisiä emootioita, olisi huolihakuilu syytä jättää sivummalle. Huolihakuilusta irtautuminen vaatii tietoista suunnan ja toimintatavan muutosta. Noudattaen kognitiivis-behavioristista mallia ensimmäisenä askeleena on se, että tiedostetaan ongelma. Tunnistetaan ja tunnustetaan se, että huolihakuilu haittaa joko omaa elämää tai läheisten elämää. Seuraava askel on rajoittaa sitä huonojen uutisten tulvaa, mikä on ottanut liikaa tilaa elämässä. Tämän voi tehdä vaikkapa rajoittamalla omaa nettiaikaa tai estämällä tietyt hashtagit omasta some-virrasta. Kolmantena olisi tärkeää kehitellä jokin korvaava toiminta, johon siirtää huomio, kun impulssi on jälleen sukeltaa someen ja tarkastaa uusimmat uutisotsikot. Korvaavan toiminnan olisi oltava sellaista, mikä konkreettisesti poissulkee mahdollisuuden olla samanaikaisesti älylaitteella (ks. Stop doomscrolling, 2020).
On merkkejä siitä, kuinka some-yhteisöissä huolihakuilu on tunnistettu, ja kuinka siihen liittyvät riskit otetaan tosissaan. Esimerkiksi Facebook ja Tiktok ohjaavat pandemiaan liittyvät haut luotetuille uutissivustoille ja poistavat käyttäjiensä päivityksiä, jotka näyttävät epäilyttäviltä ja skandaalihakuisilta (Wake, 2020). Eräs yksittäinen Twitter-vaikuttaja on ottanut doom scrolling -vartijan roolin nimimerkillään ”huolihakuilusta muistuttelija”. Postauksissaan hän herättelee some-käyttäjiä reflektoimaan huolihakuilukäytöstään ja kehottaa jättämään uutiset välillä sivummalle (kuva alla).
Suomessa virkamiehet kehottivat kansalaisia lähdekritiikkiin jo hyvin varhaisessa pandemiavaiheessa. Sosiaali- ja terveysministeriö toimii edelleen vahvana korona-aiheen tiedottajana. Linja on ollut varsin esimerkillinen ja keskitetty tiedottaminen toiminut vastavoimana sille uutis- ja valeuutistulvalle, joka on vallannut somen pandemian eri vaiheissa (Islam ym., 2020). Korona-uutisoinnissa myös medialla on korostunut vastuu oikaista valeuutisia. Tätä vastuuta peräänkuuluttavat erityisesti terveysalan ammattilaiset, mutta samalla on ilmeistä, että shokeeraavat otsikot saavat klikkauksia (Wake, 2020). Kuten kaikkien, myös huolihakuilijan kannattaisi etsiä tietoa lähdekritiikkiä noudattaen, mutta kyseiseen addiktioon kuuluu määritelmänsä mukaan se, että surffailun kohteena on nimenomaan pysäyttävät, maailmanloppua ennustavat uutiset. Jälleen määritelmänsä mukaisesti, huolihakuilija tulee lopulta osaksi ongelmaa jakaessaan shokkiuutisia eteenpäin sosiaalisessa mediassa.
Huolihakuilu-käsitteestä
Lopuksi palaisin ehdottamaani huolihakuilun käsitteeseen. Suomensin doom scrollingin huolisurffailuksi tai huolihakuiluksi blogissani 30.9., ja siitä seuranneen Twitter-keskustelun perusteella huolihakuilu anglismivapaana sanana näyttäisi olevan suomalaisten suuhun sopivampi vaihtoehto.
Heti viikon päästä blogistani, jossa huomautin, ettei maailmalla paljon puhuttu doom scrolling ole saanut suomalaiselta medialta lainkaan huomiota, Helsingin sanomat kirjoitti Nyt-liitteessään aiheesta. He käyttivät ilmiöstä hyvin suoraa käännöstä ”tuomioselailu”, mikä ei mielestäni ole kovin onnistunut suomennoksena. Itselleni tulee termistä mieleen jotakin, mitä lakimies voisi tehdä ennakkotapauksia kartoittaessaan. Toivoisin, että käsitteeseen liittyvä keskustelu jatkuisi. Doom scrolling on käsite, jonka kerrotaan Dictionary-sivustolla olevan yksi Korona-pandemiasta seuranneista uudissanoista. Näin merkittävä uudissana ansaitsisi suomenkielisen vastineensa.
Lähteet
Holingue, C. , Badillo-Coicoechea, E. , Riehm, K. E. , Veldhuis, C. B. , Thrul, J. , Johnson, R. M. , … Kalb, L. G. (2020). Mental distress during COVID-19 pandemic among US adults without a pre-existing mental health condition: Findings from American trend panel survey. Preventive Medicine , 139, 1–8. doi:10.1016/j.ypmed.2020.106231
Ishaq G, Ghayas S. (2015). Construction and Validation of News Scale. Paper presented at the fourteenth Inter Conf on The Currnt Chllnge for Psyc. 2015 Mar 23: From Crisis to Sustainable Solutions, University of the Punjab, Abstract retrieved from http://pu.edu.pk/icp2015/files/ICP%20Abstract%20 Book.pdf
Islam, A.N., Mäntymäki M., Benbasat, I. (2019). Duality of self-promotion on social networking sites. Inf. Technol. People, 32 (2), 269-296.
Islam, A. N., Laato, S., Talukder, S., & Sutinen, E. (2020). Misinformation sharing and social media fatigue during COVID-19: An affordance and cognitive load perspective. Technological Forecasting and Social Change, 159, 120-201.
Lee, A.R., Son, S.M., Kim, K.K. (2016). Information and communication technology overload and social networking service fatigue: a stress perspective, Computers in Human Behavior, 55, 51-61.
Mogg, K., Mathews, A., & Eysenck, M. (1992). Attentional bias to threat in clinical anxiety states. Cognition & Emotion, 6(2), 149-159.
Pennington, N. (2020). Quitting social media: a qualitative exploration of communication outcomes. Qualitative Research Reports in Communication, 1-9.
Stop doomscrolling (2020). https://cogbtherapy.com/cbt-blog/stop-doomscrolling-in-4-steps
Wake, A. (2020). Doom surfing and fact checkers prosper in Covid-19 infodemic. https://www.lowyinstitute.org/the-interpreter/doom-surfing-and-fact-checkers-prosper-covid-19-infodemic
