Yhdenvertaisessa ja kestävässä yhteiskunnassa nuorten osallistumisoikeudet on turvattu. Suomalaiset nuoret ovat osallistuneet aktiivisesti esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan. Silti he kokevat, ettei heitä oteta vakavasti (Mikkelin nuorisoselvitys 2020; Meriläinen ja Piispa 2020). Sanna Marinin hallitusohjelmassa nuorten osallistuminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi teemaksi. On maailmanlaajuisia esimerkkejä nuorten aktiivisesta osallistumisesta, kuten Greta Thunbergin ja nuorten #FridaysforFuture-ilmastoaktivismi.
Pahimmillaan ymmärrys nuorten osallisuudesta, osallistumisesta ja vaikuttamisesta on keskittynyttä ja kapeaa myös tutkimuksessa. Osaltaan nuorisotutkimuksen voi sanoa keskittyneen jo aktiivisiin nuoriin, tai heihin, joiden luokse on ennenkin menty.
Miten ammattiin opiskelevat näkevät itsensä ja sanoittavat osallisuutensa ja osallistumismahdollisuutensa Suomessa? Ammattiin opiskelijoita ei perinteisesti nähdä nuorisovaikuttajien etujoukkoina. Olen tutkinut ammattiin opiskelevien osallisuutta, osallistumista ja vaikuttamista sekä unelmia ja haaveita usean vuoden ajan viidellä eri paikkakunnalla Pirkanmaalla. Maaliskuussa 2021 käynnistyy tutkimukseni seuraava osio. Selvitän siinä ammattiin opiskelevien osallisuutta, osallistumista, vaikuttamista sekä demokratiakäsityksiä kanssatutkijuuden avulla usealla paikkakunnalla Pirkanmaalla. Tässä yhteydessä kanssatutkijuudella tarkoitetaan tutkimusta, joka tehdään nuorten ja tutkijan kanssa yhdessä. Nuoret eivät ole vain tutkimuskohteita, vaan aktiivisia tutkijoita. Tämän tutkimuksen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö ja Björkqvist–rahasto Kangasalalta.
Enemmistöä ammattiin opiskelevista kiinnostaa vaikuttaa
Olen tutkinut viime vuosina ammattiin opiskelevien näkemyksiä yhteiskunnasta, vaikuttamisesta, onnellisuudesta sekä heidän haaveistaan. Mikko Piispan kanssa kirjoittamani (2020) artikkeli ”Antaa isojen herrojen ja rouvien päättää” – lasten ja nuorten oikeudet ja osallisuus ilmastonmuutoksen ajassa” valottaa ammattiin opiskelevien osallisuutta ja vaikuttamista ilmastonmuutoksen arjessa.
Tutkimuksestamme ilmeni, ettei ammattiin opiskelevien (ilmasto-)osallistuminen ja osallisuus ole sidoksissa perinteiseen institutionaaliseen osallistumiseen, kuten äänestämiseen tai lainvalmisteluun. Nuorten mielestä osallistuminen, osallisuus ja vaikuttaminen kuuluivat yhteen.
Pääosin nuoret kokivat, että osallisuus ja osallistuminen on vaikuttamista heidän omassa ympäristössään, mutta myös laajemmin yhteiskunnassa. Lisäksi nuoret arvioivat, että osallisuuden ja vaikuttamisen edellytyksiä ovat painavat mielipiteet ja niiden painokas kehystäminen. Tällaisia olivat mm. maailman huonon tilan esiintuominen ja vaikuttamisen laajat merkitykset yhteiskunnassa.
Paras kokemus on se, että jotakin kautta saisi mielipiteensä kuuluviin mm. kansan keskuudessa ja ihmiset voisivat samaistua. On monia hyviä tapoja saada oma mielipide näkyviin, mutta silloin sisällön täytyy olla ajatuksia herättävää ja koskettavaa, jotta se voisi muuttaa ihmisten asenteita.
Monet nuoret kehystivät osallisuuden, osallistumisen ja vaikuttamisen yhteyden laajemmin. Vaikuttaminen ei tällöin ollut kellojen tai uusien autojen ostamista. Yhteiskunnallisen tilan ja ihmisten asenteiden muuttaminen merkitsi paljon nuorille.
Osallistuminen ja vaikuttaminen on sitä, että ilmaistaan oma mielipide ja otetaan kantaa asioihin, täten pyritään vaikuttamaan.
Joukossa oli nuoria, joita osallistuminen ja osallisuus tai yhteiskunnallinen vaikuttaminen eivät kiinnostaneet. Osallisuus merkitsi heille henkilökohtaista hyötyä, kuten rahaa ja autoja tai sitä, ettei sähköautoja käytettäisi, koska ne ei eivät koko elinkaariajattelun perusteella ole ilmastoystävällisiä.
Se, että nuoret eivät omasta tahdostaan osallistu, ei ole huono asia. Aikuiset eivät voi vaatia, että kaikki nuoret osallistuisivat ja olisivat vaikuttamassa tavoilla, jotka me nimeämme oikeiksi.
Se, että nuoret eivät omasta tahdostaan osallistu, ei ole huono asia. Aikuiset eivät voi vaatia, että kaikki nuoret osallistuisivat ja olisivat vaikuttamassa tavoilla, jotka me nimeämme oikeiksi.
Pääosaa ammattiin opiskelevista kiinnostaa yhteiskunnassa vaikuttaminen. He nimesivät useita vaikuttamisen tapoja: somekeskustelut, kulutusvalinnat, kuten kierrättäminen ja muovin käytön vähentäminen, kirpputoreilta ostaminen, tapahtumiin osallistuminen, mielenosoitukset, adressit ja kavereiden kanssa keskusteleminen ja äänestäminen (myös nuorisovaaleissa). Osalle vaikuttaminen oli julkista. Osa ammattiin opiskelevista koki, että ystävien ja luokkakaverin kanssa keskustelut koulussa olivat vaikuttamista. Näihin liittyi yhteenkuuluvuuden tunne ja se, että omilla teoilla olisi merkitystä yhteiskunnassa.
Osallisuuteen ja osallistumiseen sekä vaikuttamiseen kuuluivat myös sosiaaliset suhteet, opiskelu, työt ja harrastukset. Nuoret nostivat esiin myös osallisuuden laajemmat yhteiskunnalliset merkitykset, kuten ihmisoikeuskysymykset ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamisen, kiusaamiseen puuttumisen sekä yksinäisyyden.
Koulun (tai muun vastaavan) opettajilla/ohjaajilla/rehtorilla pitäisi olla pakko ottaa kiusaaminen aina vakavasti ja puuttua siihen kunnolla. Pitäisi olla välillä omia tunteja sille, että käsitellään kiusaamista ehkäisten kiusaamistapauksien syntyä, ja jos on tapahtunut kiusaamista, siihen pitäisi tarttua ja käsitellä sitä kiusaajien ja kiusattujen kesken. Jos vaikka yhden ihmisen kiusaaminen on levinnyt koko kouluun, siitä pitäisi keskustella kunnolla jokaisen luokan kanssa.
Myös maailman poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, eli kapitalistinen järjestelmä sai kritiikkiä. Eräs nuori halusi tuhota sen. Lisäksi nuoret vaativat minulta, että aikuisten on puututtava kiusaamiseen ja nuorten yksinäisyyteen. Heidän kokemuksensa oli, että aikuiset ovat jättäneet nuoret yksin. Omien sanojensa mukaan nuorten ammattiin opiskelevien luokse on tultava useammin, ja heitä on kuunneltava yhteiskunnassa. Nuoret esimerkiksi sanoivat, että aikuiset ”kaveeraavat” kiusaajien kansa ja näin sallivat nuorten seksuaalisen häirinnän. Lisäksi viime aikoina nuoret kertoivat, että koronan takia opetuksen laatu on kärsinyt he ovat jääneet täysin yksin koulun kanssa.
Kuunnellaanko ammattiin opiskelevien nuorten ääniä?
Ammattiin opiskeleville on tutkimukseni valossa arkipäivää, ettei heidän osallisuuttansa tunnisteta, heitä ei voimaannuteta eikä heidän osallistumismahdollisuuksiansa tueta kouluissa tai olemassa olevien instituutioiden kautta. Vaikka ammattiin opiskelevat osallistuvat eri tavoin, heidän osallisuutensa jää pahimmillaan näkemättä tai sitä ei haluta nähdä, koska osallistuminen ei tapahdu instituutioihin sidottujen kanavien, kuten lainvalmistelun, kautta. Perustuen kokemuksiini ja muihin tutkimuksiin, on nuoria, joita ei oteta huomioon yhteiskunnassa. Nuoret myös perääntyvät vaikuttamisesta. Tämä ilmiö nousi vahvasti esiin ollessani nuorten luona kolmen vuoden ajan ja kevättalvella 2021.
Samalla, kun nuoret osallistuivat tai halusivat osallistua ja vaikuttaa, osalle ammattiin opiskeleville yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko tuntuvat etäiseltä, vieraalta tai pelottavalta. Joidenkin kokemus oli myös, että heidät hiljennetään tai heistä ei olla kiinnostuneita. Ammattiin opiskelevat kokivat esteitä osallistumisessaan ja vaikuttamisessaan. Osa nuorista koki, että tämä johtui siitä, että he olivat ammattiin opiskelevia. Osa koki, että syy oli siinä, että he olivat nuoria.
Samalla, kun nuoret osallistuivat tai halusivat osallistua ja vaikuttaa, osalle ammattiin opiskeleville yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko tuntuvat etäiseltä, vieraalta tai pelottavalta.
Nuorilla oli vahva kokemus, ettei heitä kuunnella ja heidän näkemyksensä sivuutetaan. ”Boomerit” ja ”yhteiskunta” nähtiin osallistumisen esteinä. Nuoret kokivat, että silloinkin, kun he osallistuvat, heidän osallistumistansa ei oteta huomioon. Eräs ammattiin opiskeleva sanoitti asian:
Tällä hetkellä ei ole paljon muita mahdollisuuksia vaikuttaa kuin omat teot ja ilmastonmuutoksesta puhuminen. Yhteiskunta ja boomerit ei kuuntele nuoria tässä asiassa.
Osallistuminen pelottaa
Eri taustoista tulevien nuorten näkemyksiä on kuunneltava yhteiskunnassa. Osallistumisen esteinä pelko ja kiusaaminen. Osa ammattiin opiskelevista nuorista sanoi, että kiusaaminen ja osallistumisen näkymättömyys saavat heissä aikaan apatiaa. Nuoria pelotti nuorten välinen, mutta myös aikuisten puolelta tuleva kiusaaminen ja väheksyntä. Eräät nuoret sanoivat:
Oksettaa lukea miten aikuiset ihmiset haukkuvat 16-vuotiasta Gretaa mielisairaaksi.
Pelkään, etten kestä kritiikkiä ja negaa, mitä siitä ehkä syntyisi, jos puhuisin ääneen ihmisille tai esim. somessa omalla naamallani.
Toisaalta osa koki, ettei heillä ollut mahdollisuuksia vaikuttaa:
Tulee olo, että kai mä olen sit hiljaa. Ei tunnu hyvältä, että hiljennetään. Yhteiskunta hiljentää.
Osaa nuoria ei kiinnostanut vaikuttaa ja he olivat varsin tyytyväisiä tähän.
Kiinnostukseni osallistua keskusteluun ovat pienet. Annan niiden ihmisten hoitaa sen, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita ja tietävät asioista.
Osa nuorista koki vahvasti, että osallistuminen ja vaikuttaminen johtaa kiusaamiseen. Lisäksi osan luottamus poliittisiin instituutioihin oli koetuksella.
Minulle sopiva vaihtoehto ei ole minkään tasoinen poliittinen vaikuttaminen. Mielestäni ajatus jonkun poliittisen mielipiteen / kannan jollei tuominen on pelottava ajatus. Minulla on vahva mielikuva, että mielipiteen perusteella leimataan herkästi mm. “suvakki”, “femakkohuora”, “vihervassari” tai vaikka “natsi”.
Ei saa sanoa ääneen, koska sut leimataan rasistiksi, sovinistiksi, yhteiskunnan syntipukiksi.
Minulla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan, koska asiasta päättää isommat herrat ja hekin ajattelee asiassa vain kaupunkilaisia.
Osa nuorista koki, ettei heidän osallistumisellansa ole merkitystä, ja osa koki jopa apatiaa osallistumista kohtaan. Myös muut tutkimukset tukevat tätä. Esimerkkejä löytyy siitä, että nuorten osallistumista ei oteta huomioon poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa, koska ne eivät sovi senhetkiseen poliittiseen todellisuuteen ja portinvartijoiden kehystämisen kautta muodostettuihin kehyksiin (Thew, 2020; Kidman & O’Malley 2018; Meriläinen et al. 2020).
Voidaanko puhua, että ammattiin opiskelevat kokevat toiseuttamista? Osaltaan tutkimukseni tukee tätä väitettä.
Vaikuttamisen tulevaisuus
Kolmen vuoden aikana olen ymmärtänyt, että ammattiin opiskelevat osallistuvat yhteiskunnassa monin eri tavoin. Ensimmäinen kuukausi uudesta tutkimuksestani tukee tätä väitettä. Esimerkiksi sosiaalinen media nähtiin tärkeänä keskustelukanavana, jossa voi osallistua matalalla kynnyksellä. Some tarjoaa mahdollisuuden tuoda mielipiteitä julki ja keskustella muiden kanssa. Etenkin korona-aikana Instagramin, Snapchatin ja TikTokin merkitys osallisuuden, osallistumisen, vaikuttamisen ja yhteydenpidon välineinä on korostunut. Nuoret kertoivat, että somenkäyttö liittyen ihmisoikeuksien puolustamiseen, George Floydin murhasta alkaneeseen vaikuttamiseen ja taistelukoiratapauksen kautta alkaneeseen eläinoikeusvaikuttamiseen, alkoi juuri Snapin ja Instagramin kautta. Myös kulutusvalinnat ja mielenosoitukset olivat merkittävä osallistuminen muoto. Lisäksi koulu mainittiin luontevana paikkana keskustella.
Etenkin korona-aikana Instagramin, Snapchatin ja TikTokin merkitys osallisuuden, osallistumisen, vaikuttamisen ja yhteydenpidon välineinä on korostunut.
Kokonaisuudessaan nuoret sanoivat, että oman asenteen merkitys on suuri vaikuttamisen väline esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Nuoret sanoivat, että jokaisella ihmisellä on velvollisuus viedä maapalloa kohti parempaa tulevaisuutta.
Nuorilla oli halu vaikuttaa läpi yhteiskunnan. Eräs nuori suoraan vaati, että he olisivat mukana päättämässä asioista koska päättäjät eivät tiedä mm. ICT-puolen asioista ja ihmisoikeuksiin liittyvistä teemoista. Nuoret sanoivat, että vaikuttamisessa tulee olla mukana heitä, keitä tehdyt päätökset koskevat:
Ja ei ole oikein, että ihmiset, jotka eivät ikinä ole kokenut vaikka kehoristiriitaa päättävät vaikka TRANS ihmisten asioista. Pitäisi kuulla niitä ihmisiä, joita asiat koskee, ei niitä jotka asiaan ei edes usko.
Eräs nuori sanoitti, keitä tulisi kuulla yhteiskunnassa ja päätöksenteossa:
Syrjäytyneet, yksinäiset, yhteiskunnan hyljeksimät ja monen mielestä siihen alimpaan kastiin kuuluvat koska monesti heillä on oikeasti kokemusta ja näkökulmia tästä maailmasta ja lainsäädännöstä, milloin se ei ole toiminut tai kohdellut ihmistä ihmisenä he ovat niitä tahoja keillä on oikeasti sitä ruohonjuuritason näkemystä asioista!
Tutkimukseni perusteella osa ammattiin opiskelijoista suhtautuu kielteisesti tai epäillen päätöksentekoon ja sen instituutioihin yleisesti. Monet ovat pessimistisiä sen suhteen, kuullaanko heitä siinäkään tapauksessa, että he haluaisivat osallistua. Osa nuorista koki, että todellinen vaikuttaminen tapahtuu muualla, “isojen herrojen ja rouvien” toimesta.
Nuorten näkemykset saattavat jäädä löytämättä ja kuulematta, jos ei tunnisteta ja tunnusteta niitä keinoja ja kanavia, joilla he luontevimmin kokevat voivansa osallistua.
Toisaalta moni osallistui jo. Heitä ei tule sivuuttaa opiskelu- tai asumispaikan perusteella. Kaikilla nuorilla tulee olla mahdollisuudet osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon, jos he haluavat olla mukana. Nuorten näkemykset saattavat jäädä löytämättä ja kuulematta, jos ei tunnisteta ja tunnusteta niitä keinoja ja kanavia, joilla he luontevimmin kokevat voivansa osallistua. Siksi on tärkeää mennä sinne, missä eri taustaiset nuoret ovat ja kuunnella heitä. Myös silloin, kun se vaatii enemmän resursseja. Vai onko yhteiskunnassa tarkoitus kuulla vain heitä, jotka jo osallistuvat isoissa kaupungeissa ja joiden luokse on aina ennenkin menty?
Ammattiin opiskelijoita ei perinteisesti nähdä nuorisovaikuttajien etujoukkoina. Meidän on haastettava tämä stereotyyppinen ajatusmalli. Kolmevuotisen tutkimukseni ja viime viikkojen perusteella voin sanoa, että monet ammattiin opiskelevat osallistuvat yhteiskunnassa ja tekevät esimerkiksi ilmasto- sekä ihmisoikeustekoja arjessaan ja jokapäiväisessä elämässään. Heillä on näkemyksiä vaikuttamisesta ja Suomen sekä maailman demokratiakehityksestä. Toivottavasti heidän näkemyksiään ei sivuuteta syytä tai toisesta.
Lähteet
Kidman, J. & O’Malley, V. (2018) Questioning the canon: Colonial history, counter-memory and youth activism. Memory Studies, 1-14.
Meriläinen, Niina & Piispa, Mikko (2020) “Antaa isojen herrojen ja rouvien päättää” – Ammattikoulunuorten osallisuus ja vaikuttaminen ilmastonmuutoksen ajassa. Pekkarinen & Tuukkanen (toim.) Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun julkaisuja 4/2020, 124–137. (pdf)
Meriläinen, N., Heiskanen, H.E. & Viljanen, J. (2020) Participation of young people in legislative processes: a case study of the General Upper Secondary Schools Act in Finland – a school bullying narrative. The Journal of Legislative Studies, 1-32.
Mikkelin nuorisopalvelut (2020)https://www.mikkeli.fi/uutiset/nuorten-ilmastohuolta-lievittaa-tieto-osallisuuden-tunne-ja-toiminta
Thew, H., Middlemiss, L., & Paavola, J. (2020) “Youth is not a political position”: Exploring justice claims-making in the UN Climate Change Negotiations. Global Environmental Change, 61, 1-10.
