Erilaiset riippuvuudet eli addiktiot ovat olleet osa ihmiskokemusta aina. Tänä päivänä addiktio on yleinen ja paljon käytetty käsite. Addiktioista kuulee puhuttavan varsin pinnallisestikin ja sana esiintyy usein jokapäiväisissä keskusteluissa niin kaduilla kuin mediassa.
Addiktio on abstrakti käsite, jonka määritteleminen ei ole kiistatonta. Psykologisesta näkökulmasta katsottuna kyseessä on hyvin monimuotoinen ja vakava krooninen tila, joka voi ilmetä yksilöissä monin tavoin (American Psychological Association, 2021). Diagnostisesti tarkastellessa tiettyjen kriteerien on täytyttävä ennen kuin voidaan puhua varsinaisesta addiktiosta.
Yhdysvaltalainen psykiatrien ammatillinen järjestö, The American Psychiatric Association, määrittelee addiktion sairautena, joka vaikuttaa aivojen kemialliseen aineenvaihduntaan ja toimintaan (The American Psychiatric Association, 2020). Tyypillisesti addiktio ilmenee pakonomaisena käytöksenä, jota on vaikea lopettaa huolimatta mahdollisesti mittavistakin haitoista, jotka käytös aiheuttaa yksilölle itselleen ja tämän läheisille. Addiktioituneesta henkilöstä käytetään usein nimitystä addikti tai riippuvainen (Poikolainen, 2011). Addiktoituneen henkilön on käytettävä tai harjoitettava addiktion kohteena olevaa ainetta tai toimintaa ylläpitääkseen normaalin fysiologisen toimintansa (Löyttyniemi, 2015).
Nuorella iällä kehittyneellä addiktiolla on kauaskantoiset seuraukset.
Addiktion arkkityyppinä pidetään useimmiten päihteiden käyttöä ja se yhdistetään tyypillisimmin laittomien –tai laillisten, keskushermostoon vaikuttavien huumausaineiden tai alkoholin väärinkäyttöön. Todellisuudessa ihminen voi kuitenkin addiktoitua moneen eri aineeseen tai toimintaan. Rahapeliongelma ja pakonomainen internetin käyttö ovat esimerkkejä toiminnallisista riippuvuuksista. Teknologian kehitys on synnyttänyt uudenlaisia addiktion muotoja. Nykypäivänä yksilö voi olla addiktoitunut esimerkiksi älypuhelimen tai sosiaalisen median käyttöön.
Addiktion kohteesta tai sen muodosta huolimatta addiktio on monisyinen ja vaikea ongelma, jolla on negatiivisia seurauksia yksilön elämän jokaisella osa-alueella. Vahva riippuvuus voi ottaa yksilöstä otteen, jolloin lopettaminen ja riippuvuudesta toipuminen voi olla erityisen vaikeaa. Nuorella iällä kehittyneellä addiktiolla on kauaskantoiset seuraukset.
Addiktiotutkimuksen kenttä tarvitsee sosiaalipsykologista näkökulmaa
Addiktioita on tutkittu laajasti ja ymmärryksemme niistä on kasvanut viime vuosikymmenien aikana merkittävästi. Tähänastinen lääketieteellinen, biologinen, ja psykologinen tutkimus on mm. selvittänyt, että addiktioiden syntyyn vaikuttavat osin perinnöllisyys, kasvuympäristö sekä sosiaaliset- ja persoonallisuustekijät. Lisäksi erilaiset mielenterveyshäiriöt altistavat addiktioille (Poikolainen, 2011; West, 2006). Myös ennaltaehkäisevässä työssä on tapahtunut valtavasti kehitystä. Esimerkiksi päihdetyössä hyödynnetään tuoretta tutkimustietoa ja tieteellistä näyttöä liittyen niin päihteiden käytön haittoihin kuin päihdetyön toimivuuteen (THL, 2020). Päihdetyössä voidaan esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan päihteiden saatavuuteen tai kuntoutuksen inhimilliseen vaikuttavuuteen (Ekqvist, 2021; Ranta, 2020; THL, 2020). Näistä kehityksistä huolimatta addiktiot ovat edelleen yksi merkittävimmistä kansanterveydellisistä ongelmista.
Miksi näin on? Miksi jotkut ihmiset addiktoituvat, mutta toiset eivät? Nämä kysymykset ovat askarruttaneet monia ja niihin on haettu vastauksia erityisesti yllä mainittujen tieteenalojen kentillä. Sosiaalitieteellinen addiktiotutkimus on kuitenkin vielä verrattain uutta. Näiden kysymysten tarkastelu laajemmasta sosiaalipsykologisesta näkökulmasta on tarpeellista, jotta voimme ymmärtää addiktioita kokonaisvaltaisesti.
Tutkimukseni (Savolainen, 2020) tavoitteena on tarjota kattava sosiaalipsykologinen ja monikulttuurinen selvitys nuorten addiktiokäyttäytymisestä. Aivot ovat keskeisessä roolissa addiktioiden ymmärtämisessä, mutta addiktioita ei voida määrittää ja selittää ainoastaan aivosairautena. Yksinomaan aivosairausmalliin (Leshner, 1997; Nestler & Malenka, 2004; ks. myös Päihdelinkki, 2020) perustuvat addiktioteoriat ovat puutteellisia siinä mielessä, että ne jättävät huomioimatta persoonalliset ja yksilölliset tekijät, jotka ovat oleellisia ihmisen käytöstä selittäessä (Lue myös Helasti, 2009). Samaan aikaan addiktiot mielletään tyypillisesti addiktoituneen yksilön omaksi ja sisäiseksi ongelmaksi, minkä vuoksi myös addiktiotutkimus on usein keskittynyt tarkastelemaan addiktoituneen yksilön geneettisiä ja biologisia ominaisuuksia. Mutta ihmiset ovat ennen kaikkea sosiaalisia organismeja, jotka toimivat osana suurempaa sosiaalista kokonaisuutta ja yhteiskuntaa.
Addiktiot mielletään tyypillisesti addiktoituneen yksilön omaksi ja sisäiseksi ongelmaksi, minkä vuoksi myös addiktiotutkimus on usein keskittynyt tarkastelemaan addiktoituneen yksilön geneettisiä ja biologisia ominaisuuksia. Mutta ihmiset ovat ennen kaikkea sosiaalisia organismeja, jotka toimivat osana suurempaa sosiaalista kokonaisuutta ja yhteiskuntaa.
Sosiaalitieteellinen tutkimus on osoittanut, että ihmiset ottavat usein mallia muista tai liittyvät saman mielisten joukkoon tehdessään omaan käyttäytymiseensä liittyviä valintoja. Sosiaalipsykologiset prosessit toimivat siis taustalla ihmisten tehdessä itseään koskevia päätöksiä tai pyrkiessään muuttamaan käyttäytymismallejaan. He ottavat väistämättä vaikutteita sosiaalisesta ympäristöstään ja sen sisällä tapahtuvista vuorovaikutuksista. Näin ollen, on myös oletettavaa, että addiktiot eivät kehity itsekseen yksilössä, vaan taustalla on aina sosiaalisia tekijöitä ja vaikuttajia. Addiktiotutkimuksen tulisi huomioida myös yksilöiden laajempi sosiaalinen konteksti.
Nuoruus on addiktioiden kehitykselle herkkää aikaa
Teini-ikä ja nuori aikuisuus ovat ainutlaatuista aikaa, jolloin ihmisen kehityksessä tapahtuu monia biologisia, fyysisiä ja psykososiaalisia muutoksia. Nuoruutta kuvastaa myös kasvava itsenäistyminen ja irrottautuminen perheyhteisöstä, jolloin kaverisuhteet korostuvat. Nuoret ottavat erityisen paljon vaikutteita kavereiltaan ja arvostavat näiden mielipidettä esimerkiksi vanhempiensa mielipidettä enemmän. Nuoret myös vertailevat itseään ikätovereihinsa tehdessään itseään koskevia arvioita ja päätöksiä (Steinberg & Morris, 2001). Kaverisuhteilla on tärkeä rooli nuorten sosiaalisen identiteetin kehittymisessä. Tänä päivänä nuoret voivat kuulua moniin kaveriporukoihin niin tosielämässä kuin myös internetin virtuaalisissa yhteisöissä ja sosiaalisessa mediassa. Tämä merkitsee huomattavaa muutosta nykynuorten sosiaalisessa kanssakäymisessä. Internet ja sosiaalinen media näyttelevät nykyisin suurta roolia nuorten elämässä ja identiteettivalinnoissa.
Nuoruus on addiktioiden kehitykselle herkkää aikaa. Nuoruudessa kokeillaan usein uusia asioita ja testataan omia rajoja: Alun perin kokeilumielessä tehdyt asiat, kuten alkoholin juominen tai rahapelaaminen, voivat pahimmillaan kehittyä addiktioiksi, sillä nuoren kehitys on keskeneräinen ja muovautuvainen. Monet elämänmittaiset tavat ja käyttäytymismuodot opitaan ja omaksutaan jo nuoruudessa. Nuorten terveys ja hyvinvointi ovat jatkuvia yhteiskunnallisia ja globaaleja haasteita, joiden edistämiseen kaivataan lisää keinoja.
Monet elämänmittaiset tavat ja käyttäytymismuodot opitaan ja omaksutaan jo nuoruudessa. Nuorten terveys ja hyvinvointi ovat jatkuvia yhteiskunnallisia ja globaaleja haasteita, joiden edistämiseen kaivataan lisää keinoja.
Väitöstutkimukseni pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen. Tutkimuksessani selvitän, kuinka nuorten sosiaaliset suhteet ovat sidoksissa addiktiokäyttäytymiseen. Tarkastelen sosiaalisen identifioitumisen, sosiaalisen tuen, normien ja yksinäisyyden merkitystä liiallisen alkoholin ja huumeiden käytön, rahapeliongelmien ja pakonomaisen internetin käytön yhteydessä.
Lisäksi tarkastelen kuinka näiden sosiaalisten tekijöiden yhteydet addiktiokäyttäytymiseen mahdollisesti muuttuvat silloin, kun nuorten sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu perinteisesti internetin ulkopuolella ja toisaalta internetin verkkoyhteisöissä.
Tutkimukseni on tehty osana Rahapeliongelmat ja verkkoyhteisöt: Sosiaalipsykologinen tutkimus nuorten toiminnasta sosiaalisen median peliyhteisöissä -tutkimushanketta, jota johtaa sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen. Hankkeessa kerättiin kansainvälinen kyselyaineisto 15–25-vuotiailta nuorilta Suomessa, Yhdysvalloissa, Etelä-Koreassa ja Espanjassa. Kyselyt kartoittivat nuorten sosiaalisia suhteita, hyvinvointia, rahapelaamista sekä internetin, alkoholin ja huumeiden käyttöä. Kulttuurinen ja valtiotasoinen monipuolisuus aineistossa tarjoaa hedelmällisen lähtökohdan vertailevalle sosiaalipsykologiselle addiktiotutkimukselle. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet neljä maata ovat myös tunnistaneet nuorten addiktiokäyttäytymisen haasteet sekä niistä koituvat yhteiskunnalliset ja taloudelliset haitat.
Verkkoyhteisöt ja rahapeliaiheisten normien seuraaminen internetissä ovat mahdollisia riskitekijöitä nuorten rahapeliongelmille
Ensimmäisessä tutkimuksessani tarkastelin liiallisen alkoholin ja huumeiden käytön, pakonomaisen internetin käytön ja rahapeliongelmien yhteyttä suomalaisnuorten henkiseen pahoinvointiin. Lisäksi analysoin, kuinka netin ulkopuoliseen kaveripiiriin kuuluminen kytkeytyy addiktioiden ja henkisen pahoinvoinnin väliseen suhteeseen.
Tulosten mukaan kaikki tarkastelussa olleet addiktiomuodot ovat suorassa yhteydessä voimakkaampaan henkiseen pahoinvointiin. Vahva kuuluminen kaveriporukkaan oli yhteydessä nuorten liialliseen alkoholin käyttöön. Liiallinen huumeiden käyttö, pakonomainen internetin käyttö ja rahapeliongelmat puolestaan olivat yhteydessä heikompaan kaveriporukkaan kuulumiseen. Huomattavaa oli, että liiallisesti alkoholia käyttävillä nuorilla vahva kuuluminen kaveripiiriin oli yhteydessä matalampaan henkiseen pahoinvointiin. Kaverisuhteet netin ulkopuolella voivat olla riskitekijä suomalaisnuorten liialliselle alkoholin käytölle, mutta samalla vahvat sosiaaliset suhteet kaveriporukkaan näyttäisivät suojaavan näiden nuorten henkistä hyvinvointia.
Tulokset tukivat aiempaa tutkimusta siltä osin, että alkoholin käyttö on edelleen sosiaalinen aktiviteetti nuorten keskuudessa. Tulokset heijastavat myös alkoholin roolia suomalaisessa kulttuurissa. Sen sijaan huumeiden käyttö, pakonomainen internetin käyttö ja rahapeliongelmat näyttäytyvät aktiviteetteina, joihin liittyy heikkoa kaveriryhmään kuulumista.
Vahva kuuluminen kaveriporukkaan oli yhteydessä nuorten liialliseen alkoholin käyttöön. Liiallinen huumeiden käyttö, pakonomainen internetin käyttö ja rahapeliongelmat puolestaan olivat yhteydessä heikompaan kaveriporukkaan kuulumiseen. Huomattavaa oli, että liiallisesti alkoholia käyttävillä nuorilla vahva kuuluminen kaveripiiriin oli yhteydessä matalampaan henkiseen pahoinvointiin.
Rahapelaaminen on suosittua ajanvietettä ja yleisesti hyväksytty aktiviteetti. Yleisimpiin rahapeleihin kuuluvat mm. lotto, rahapeliautomaatit ja kasinopelit. Rahapelit ovat lisänneet suosiotaan nuorten keskuudessa viimeisten vuosikymmenten aikana, vaikka alaikäisten rahapelaaminen on laissa säädeltyä.
Toinen osatutkimukseni selvitti sosiaalisen tuen merkitystä rahapeliongelmilta suojaavana tekijänä. Tutkimus tarkasteli sosiaalista kuulumista netin ulkopuoliseen kaveriryhmään ja verkkoyhteisöön, sekä nuorten koettua sosiaalista tukea. Kahden maan tutkimuksessa vertailtiin suomalais- ja yhdysvaltalaisnuoria. Tulokset tukivat aiempia havaintojani ja osoittivat, että vahva kaveriporukkaan kuuluminen oli yhteydessä vähäisempiin rahapeliongelmiin nuorilla sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Sen sijaan vahva kuuluminen internetin verkkoyhteisöön oli riskinä rahapeliongelmille yhdysvaltalaisnuorilla.
Lisäanalyysi selvitti, että vahva kaveriporukkaan kuuluminen oli yhteydessä vähäisempiin rahapeliongelmiin niiden suomalaisnuorten joukossa, jotka raportoivat saavansa edes jonkin verran sosiaalista tukea. Toisin sanoen näyttäisi siltä, että tosielämän kaveriporukkaan kuuluminen on tärkeä sosiaalisen tuen lähde, joka toimii rahapeliongelmilta suojaavana tekijänä. On mahdollista, että nuorten kaveriporukat internetissä ja sen ulkopuolella ovat laadullisesti poikkeavia. Sosiaalinen tuki ei välttämättä välity virtuaalisen verkkoyhteisön kautta tai tuki on tyyliltään erilaista. Tosielämän kaveriporukasta saatu sosiaalinen tuki saattaa olla konkreettista kuten läsnäoloa, kuuntelua tai kriittisen näkökulman tarjoamista. Nettiyhteisön tuki voi jäädä pinnallisemmalle tasolle tai olla yksipuolisempaa ja tarjota esimerkiksi positiivista näkökulmaa rahapelaamiselle, mikä saattaa vääristää nuoren käsitystä rahapelaamisesta (Keipi et al., 2016; Sirola et al., 2020).
Tosielämän kaveriporukkaan kuuluminen on tärkeä sosiaalisen tuen lähde, joka toimii rahapeliongelmilta suojaavana tekijänä. On mahdollista, että nuorten kaveriporukat internetissä ja sen ulkopuolella ovat laadullisesti poikkeavia.
Tutkiakseni tarkemmin, mikä tekee verkkoyhteisöistä merkityksellisiä nuorten rahapeliongelmissa, hyödynsin kyselytutkimuksemme osana toteutettua koeasetelmaa. Koeasetelman avulla kartoitettiin kuinka sosiaalisessa mediassa nähdyt rahapeliaiheiset sisällöt ja niiden yhteydessä ilmenevät ryhmäprosessit, eli sisällön saamat peukutukset tai tykkäykset, vaikututtavat nuorten asenteisiin ja toimintaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuoria Suomessa, Yhdysvalloissa, Etelä-Koreassa ja Espanjassa. Tuloksista kävi ilmi, että internet-sisällöt vaikuttavat nuoriin Suomessa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Etenkin rahapeliongelmaiset mukautuvat internetissä näkemiinsä rahapelinormeihin. Toisin sanoen, nämä nuoret seuraavat todennäköisemmin verkossa näkemäänsä enemmistön antamaa esimerkkiä. Kansainvälisessä vertailussa korealaiset nuoret mukautuivat rahapelinormiin vain, jos he kokivat sen edustavan oman vertaisryhmän näkemystä. Tämä havainto heijastaa todennäköisesti korealaisen yhteiskunnan kollektiivisuutta.
Sosiaalipsykologinen tutkimus korostaa, että ihmisillä on sisäänrakennettu tarve kuulua ryhmään tai ryhmiin. Yksinäisyys on tunne, jolloin yksilö kokee sosiaalisten suhteidensa olevan määrällisesti tai laadullisesti puutteellisia. Väitöskirjani viimeisessä osatutkimuksessa olin kiinnostunut tutkimaan, mikä on yksinäisyyden rooli nuorten addiktiokäyttäytymisessä. Tutkimuksessa tarkastelin suomalaisia, yhdysvaltalaisia ja etelä-korealaisia nuoria. Tutkimus osoitti, että yksinäiset nuoret ovat todennäköisimpiä pakonomaisia internetin käyttäjiä niin Suomessa, Yhdysvalloissa kuin Koreassa. Lisäksi yksinäisyys oli yhteydessä liialliseen alkoholin käyttöön ja rahapeliongelmiin korealaisilla nuorilla. On mahdollista, että korean kaltaisessa kollektiivisessa kulttuurikehyksessä yksinäisyyden kokeminen on vaikeampaa ja heijastuu vahingollisina selviytymiskeinoina.
Nuorten yksinäisyyden kokemuksiin tulisi siis kiinnittää huomiota addiktioiden yhteydessä, huomioiden kulttuuriset tekijät. On mahdollista, että yksinäiset nuoret käyttävät internettiä korvaamaan puutteellisia sosiaalisia suhteita. Toisaalta liiallinen internetin käyttö voi myös eristää nuoria, etenkin kasvokkaisesta kanssakäymisestä.
Erilaiset sosiaalipsykologiset prosessit voivat joko suojata tai olla riskitekijänä nuorten addiktiokäyttäytymiselle. Addiktiota tai sen syntymekanismeja ei tule ajatella vain yksilön näkökulmasta. Nuorten addiktiokäyttäytyminen, sosiaaliset suhteet ja teknologian kehitys ovat kaikki kytköksissä toisiinsa.
Lähteet
American Psychiatric Association. (2020). What Is a Substance Use Disorder? Viitattu 27.3.2020.
American Psychological Association. (2021). Addictions. Viitattu 27.3.2020
Ekqvist, E. (2021). Kuntoutujien hyvinvoinnin ja toivon kokemukset sekä näkemykset tulevaisuudesta laitospäihdekuntoutuksen aikana. Viitattu 27.3.2021
Keipi, T., Näsi, M., Oksanen, A., & Räsänen, P. (2016). Online hate and harmful content: Cross-national perspectives. Taylor & Francis.
Leshner, A. I. (1997). Addiction is a brain disease, and it matters. Science, 278(5335), 45–47.
Nestler, E. J., & Malenka, R. C. (2004). The addicted brain. Scientific American, 290(3), 78–85.
Poikolainen, K. (2011). Mitä addiktiot ovat? Yhteiskuntapolitiikka, 76(2), 192–200.
Sirola, A., Savela, N., Savolainen, I., Kaakinen, M., & Oksanen, A. (2020). The role of virtual communities in gambling and gaming behaviors: A systematic review. Journal of gambling studies, 37, 1–23.
Steinberg, L., & Morris, A. S. (2001). Adolescent development. Annual Review of Psychology, 52(1), 83–110.
West, R. (2006). Towards a comprehensive theory of addiction. Drugs and Alcohol Today, 6(1), 28–32.
