Vielä noin 30 vuotta sitten maailma oli jakautunut kahteen kilpailevaan leiriin: lännen demokraattisiin markkinatalousmaihin ja itäblokin sosialistisiin valtioihin. Kylmän sodan päättyminen romahdutti sosialismin.
Vastakohtina näyttäytyneillä kapitalismilla ja sosialismilla oli yhteinen perusta. Ideologinen kilpailu vauhditti talouskasvua ja edistysuskoa. Kummassakin kylmän sodan leirissä uskottiin ihmisen kykyyn hallita maapallon muuta elämää. Aineellisen hyvinvoinnin lisääminen oli epäideologiseksi miellettyä edistysuskoa idässä ja lännessä. Nykyiset globaalit ongelmat ovat osaltaan tuon edistysuskon hedelmää.
Mitä samaa kapitalistisen ja sosialistisen maailman edistysuskoisissa ja ihmiskeskeisissä ideologioissa ja tulevaisuudenkuvissa oli jälkeen päin muisteltuna, ja miten ne erosivat toisistaan?
Erityisesti sosialistisen maailman lapsuusmuistot ja arkiset kokemukset ovat Työväenmuseo Werstaalla helmikuun lopussa avautuneen Kaleidoskooppi – Kylmän sodan lapset -näyttelyn keskeistä aineistoa.
Kaleidoskooppi-näyttely on luotu Tampereen yliopiston koordinoiman Re-Connect / Re-Collect: Crossing the Divides through Memories of Cold War Childhood -hankkeen kanssa. Re-Connect / Re-Collect-tutkimushankkeessa kerättiin lapsuusmuistoja eri puolilla maailmaa vuosina 2019–2020. Työpajoihin osallistui 77 tutkijaa ja taiteilijaa 31 eri maasta. Näyttelyssä muistoja on esillä luettavina, kuunneltavina ja katseltavina. Lisäksi näyttelyssä on taideteoksia sekä valokuvia ja esineistöä menneisyydestä. Muistoja kylmän sodan ajan lapsuudesta voi lukea lisää hankkeen Cold War Childhoods-sivulta.
Varhaiskasvatuksen professori Zsuzsanna Millei ja kasvatustieteiden apulaisprofessori Nelli Piattoeva Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta sekä globaalin kasvatuksen professori Iveta Silova Arizonan osavaltionyliopistosta johtivat kansainvälistä hanketta. He muodostavat Mnemo ZIN-ajattelu- ja kirjoituskollektiivin.
Mnemo ZIN-kollektiivi on kiinnostunut nykytilanteeseen johtaneesta, lännen ja idän yhteiskuntien jakamasta luontosuhteesta ja yhteiskunnallisesta ajattelusta.
Tekijät selvittävät, miten vallitsevat ideologiat kuten sosialismi ja kapitalismi muovaavat lapsuutta, koulutusta ja ihmisen suhdetta ympäristöönsä.
Suurin osa näyttelyn muistoista sijoittuu Neuvostoliittoon ja Itä-Euroopan maihin. Muistoissa näkyvät kylmän sodan poliittinen historia ja ideologian läsnäolo, mutta myös arkielämä: asuminen, leikit, lelut, tulevaisuuden odotukset ja lapsen suhde ympäristöönsä.
Lapsuusmuistot kiinnittyvät usein arkisiin esineisiin, jotka herättävät muistitiedon eloon.
– Arki muistetaan rautaesiripun molemmin puolin yllättävän samanlaisena, ja samanlaisuus näkyy lapsuusmuistoissa, Mnemo ZIN-kollektiivi sanoo.
– Arki muistetaan rautaesiripun molemmin puolin yllättävän samanlaisena, ja samanlaisuus näkyy lapsuusmuistoissa, Mnemo ZIN-kollektiivi sanoo.
Muistot eivät ole historiallisia totuuksia, vaan jälkeenpäin tuotettuja tulkintoja. Muistojen yhdessä tuottaminen esimerkiksi esineitä tutkimalla on tapa saada yleisö mukaan tutkimusprosessiin.
Järjestelmiä yhdistivät ihmiskeskeisyys ja usko ihmisen paremmuuteen. Sosialistisessa ja kapitalistisessa käsityksessä ”modernista” oli paljon samaa, kun katsotaan perimmäisiä materiaalisia lähtökohtia, joista ne edistyskertomustaan rakensivat. Luonnon hyväksikäyttö, välineellinen luontosuhde, ympäristön ja ihmisten, myös lasten, näkeminen talouskasvun ja ideologian paremmuuden todistamisen resursseina yhdistivät ideologioita, Mnemo ZIN-kollektiivi sanoo.
Luonnon hyväksikäyttö, välineellinen luontosuhde, ympäristön ja ihmisten, myös lasten, näkeminen talouskasvun ja ideologian paremmuuden todistamisen resursseina yhdistivät ideologioita.
– Nyt meillä on yhteinen eksistentiaalinen uhka perintönä molemmissa järjestelmissä vallinneesta ajattelusta.
Vaurauden ja materian kartuttaminen, kilpailu ja tuotannon kiihdyttäminen olivat tärkeitä sosialistisessa ja kapitalistisessa järjestelmässä. Jakotavat erosivat.
Kummankin järjestelmän maista löytyi samanaikaisesti myös esimerkiksi luonnonsuojelupyrkimyksiä. Moni viljeli paikallisesti ruokaa omaan käyttöönsä, mutta kummassakin järjestelmässä pienimuotoisella viljelytoiminnalla oli taantumuksellisuuden tai tehottomuuden leima. Pyrkimys oli kohti suurta, tehokasta ja keskitettyä.
Sosialististen maiden sisällä oli paljon eroja, millaiseen kuluttamiseen ihmisillä oli mahdollisuuksia. Kuluttamisen mahdollisuudet riippuivat siitä, miten paljon elinkeinonvapautta oli ja paljonko yksityistä tuotantoa oli. Kivojen ja kauniiden asioiden kaipuu olivat läsnä idässä ja lännessä. Myös sosialistinen ympäristö ruokki kulutusfantasioita, vaikka se ei suoraan kehottanut kuluttamaan.
Myös sosialistinen ympäristö ruokki kulutusfantasioita, vaikka se ei suoraan kehottanut kuluttamaan.
Mnemo ZIN-kollektiivin tutkijoilla on myös omia lapsuusmuistoja sosialistisista maista. Unkarissa kasvanut Millei mainitsee esimerkkinä, että antibioottien käyttäminen kanafarmilla nähtiin pelkästään edistyksenä. Jälkeen päin hän ymmärsi antibioottien käytön ongelmat – ja sen, että lännessä ajateltiin samalla tavalla edistyshenkisesti antibioottien käytöstä.
Betonilähiöitä rakennettiin idässä ja lännessä, vaikka ne liitetään nykyään useimmiten sosialismiin. Rakenteilla olevat betonilähiöt olivat yksi ympäristö, joista on syntynyt lapsuusmuistoja sekä idässä että lännessä. Erityisesti omien maailmojen kuvitteleminen niihin yhdisti lapsia, ja myös avaruus ja kuukävelyt olivat yhteisiä leikkiteemoja lännen ja idän lapsille.
Kuvassa poikia kiipeilemässä telineellä ja poseeraamassa Kallion kansakoulun pihalla Neljännellä linjalla. Simo Rista/Helsingin kaupunginmuseo.
Nykyisin kylmän sodan sukupolvikokemusta vastaavaa suurta sukupolvikokemusta luo epävarmuus, jonka syy on erityisesti ilmastonmuutoksen, lajikadon ja luonnonresurssien ehtymisen aiheuttama ekologinen katastrofi.
Nämä ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavat ongelmat näkyvät tulevaisuuden muistoissa, uskoo Mnemo ZIN-kollektiivi.
2000-luvun länsimaiset nuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, joka ei voi olettaa saavansa vanhempiaan parempaa elintasoa ja osaansa talouskasvusta, jolle koko moderni, yhä jatkuva länsimainen kertomus rakentuu. Mennyt talouskasvu ja luonnonresurssien huoleton käyttö lännessä ja idässä ovat suora syy nykytilanteelle.
– Sosialismin juuret olivat niin syvällä länsimaisessa modernisaatiossa, että reaalisosialismin tappio kyseenalaistaa koko länsimaisen edistyskertomuksen, kollektiivi sanoo.
Kollektiivin mukaa kapitalismin ja sosialismin yhteiseksi perinnöksi jäi myös näkökulma, josta historia kirjoitetaan. Kylmä sota loi pysyviä ja luonnolliselta tuntuvia hierarkioita, joiden perintö tuntuu yhä siinä, miten arvotamme asioita.
Sosialistisista maista puhutaan usein keskenään samanlaisten maiden ryhmänä.
– Sosialistisilla mailla ei ole vain yhtä perintöä. Niillä on myös omat esisosialistiset historiansa, jotka näkyvät myös kylmän sodan ajan arkisissa muistoissa, Nelli Piattoeva Mnemo ZIN-kollektiivista muistuttaa.
Myös arjessa oli yhteistä. Ihmisillä oli yhteisiä unelmia ja nautinnon lähteitä, lasten suhteessa vanhempiinsa oli samanlaista läheisyyttä ja samanlaisia jännitteitä. Pihaleikkejä ja leikkipaikkoja keksittiin itse ja muovileluilla leikittiin sekä idässä että lännessä. Näkyvä ideologia oli myös leikin lähtökohta. Eräs muistelija kertoi tutkijoille näin:
Koulurakennuksen toisessa kerroksessa oli puinen Leninin rintakuva. Veistoksen tyhjät silmäkuopat olivat juuri sopivan kokoiset pyöreille karamelleille. Pää oli riittävän korkealla, etteivät koulun pääosin naispuoliset opettajat yltäneet kaivamaan niitä omiin taskuihinsa.
Valtioiden viralliset kertomukset eivät menneet läpi suunnitellusti, kun lapset aistivat epäjohdonmukaisuuksia. Hankkeen keräämissä muistelukertomuksissa lapset tulkitsevat yhteiskunnallisia normeja, vastustavat niitä tai käyttävät normeja ja ideologiaa omiin tarkoituksiinsa.
Hankkeen keräämissä muistelukertomuksissa lapset tulkitsevat yhteiskunnallisia normeja, vastustavat niitä tai käyttävät normeja ja ideologiaa omiin tarkoituksiinsa.
Sosialistiseen maailmaan liitetään yleensä aineellinen niukkuus ja kulutusmahdollisuuksissa jäljessä olo. Sosialistisissa maissa lapsuutta eläneet saivat osakseen kulttuuria ja intellektuaalista ruokaa, koska kulttuurin kuuluminen kaikille kuului sosialistiseen ideologiaan. Lapsuus oli avain tulevaisuuteen, ja siksi sosialistinen ideologia panosti lapsiin ja loi instituutioita lapsuuden ympärille. Sosialistisen maailman lapsilleen tarjoama hengen ruoka ei tietenkään ollut ideologisesti värittymätöntä.
Lapset olivat sekä lännessä että idässä aikuisten normien ja poliittisen järjestelmän ideaalien toteuttajia, vaikka he saivat olla myös lapsia.
–Ideologia näkyi sosialistisen maailman lapsuudessa arkisemmin ja selkeämmin. Lapsista haluttiin sosialistisen ideologian mallikansalaisia, mutta yhtä lailla kapitalistinen maailma kasvatti lapsiaan konsumerismiin, Mnemo ZIN-kollektiivi sanoo.
Propagandajulisteissa lapset esitettiin aktiivisina tulevaisuuden rakentajina. Lapsiin kohdistettiin toivoa ja samalla tulevaisuuden rakentajan taakkaa.
Kapitalistisessa maailmassa ideologia oli implisiittistä ja sosialistisessa eksplisiittistä, sanovat Mnemo ZIN-kollektiivin tutkijat.
Sosialistinen ideologia näkyi arjessa. Ideologiasta oppi nopeasti olemaan välittämättä, vaikka se oli läsnä joka paikassa. Kapitalistisessa maailmassa esimerkiksi kuluttamiseen sosiaalistettiin epäsuoremmin: kuluttamisen normi ei näkynyt esimerkiksi virallisessa, kaikkialla olevassa propagandassa.
– Jotkut yhä ajattelevat, että on olemassa joku neutraali ideologiaton opetussuunnitelma, ja kun siihen lisää feministisiä ajatuksia, opetussuunnitelmasta tulee ideologinen, kommentoi dosentti Raisa Foster, joka toimi vanhempana tutkijana Re-Connect / Re-Collect-hankkeessa.
