Valtio antaa näille nuorille kaiken. Nämä nuoret pyörivät itsesäälissä, ja silti he eivät ota itseään niskasta kiinni. Nämä nuoret polttavat tupakkaa, jättävät koulunsa kesken ja avaavat meidän viemäriemme tukokset. He ovat työläisiä, eivät muuta. Nämä nuoret eivät osallistu, eivätkä äänestä, ja jos niin tekevät, persuja, tietenkin. Jos nämä nuoret näkyvät ja kuuluvat medioissa, koulurakennuksen remontti kiinnostaa enemmän kuin näiden nuorten unelmat ja haaveet.
Aikaisemmat kehykset eivät ole provosointia. Kehystetyt agendat ovat helmikuussa alkaneen monitieteisen JÄLKES-tutkimushankkeeni media-analyysin alustavia tuloksia. Otos osoittaa, miten Suomen eri mediat ovat kehystäneet ammattiin opiskelevia nuoria ja tätä kautta luoneet ymmärryksiä ammattiin opiskelevista nuorista viimeisen kymmenen vuoden ajan. Sama voidaan nähdä muun muassa siinä, miten nuorisobarometreissä on käsitelty ammattiin opiskelevia proletaarien palkkatyökeskeisten kehysten läpi, samalla kun lukiolaiset kehystetään akateemisina osallistuvina nuorina, painottaen ammattiin opiskelevien vähäistä poliittista kiinnostusta.
Kehystysten tutkiminen on tärkeää, sillä niillä luodaan ymmärryksiä asioista, tapahtumista ja toimijoista. Kehystyksillä luodaan valtasuhteita yhteiskunnassa ja perustoja asioiden, tapahtumien ja toimijoiden käsittelylle: kuinka heistä puhutaan ja kuinka heidät ymmärretään.
Mitä ajattelemme, kun kuulemme sanan ”ammattikoululainen?” Mistä kehystämisemme ja ymmärryksemme tulevat, ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ymmärryksien syntyyn?
Mitä ajattelemme, kun kuulemme sanan ”ammattikoululainen?” Mistä kehystämisemme ja ymmärryksemme tulevat, ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ymmärryksien syntyyn?
Perinteisen media- ja viestintätutkimuksen mukaan mediat vaikuttavat ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ja tiedonjäsentelyyn sekä tiedon hyväksyttävyyteen niin yksityiselämässä kuin yhteiskunnallisesti. Yksinkertaistettuna: se, mitä ihmiset aistivat eri lähteistä, vaikuttaa ymmärryksen muodostamisen ja toimintaan. Omassa, jo nyt yli vuosikymmenen kestäneessä, monitieteisessä tutkimuksessani olen osoittanut, miten eri toimijoiden valikoiva kehystäminen vaikuttaa eri toimijoiden ymmärrysten muodostamiseen asioista, tapahtumista ja toimijoista. Olen tutkinut monitieteisesti valikoivaa kehystämistä ja vallankäyttöä ihmisoikeusareenoilla ja viime vuodet nuorisotutkimuksen kontekstissa monitieteisesti. (Kts. mm. Meriläinen 2014; 2019; 2021; Meriläinen ja Vos 2013; Meriläinen ja Piispa 2020; Pietilä ja Meriläinen et.al. 2021)
Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa JÄLKES-tutkimushankkeessani tutkitaan, miten eri mediat kehystävät ammattiin opiskelevia nuoria sekä heidän toimijuuttaan ja ymmärryksiään yhteiskunnasta ja demokratiasta kriittisen medialuvun avulla. Mukana tutkimuksessa kanssatutkijoina on nuoria ammattiin opiskelevia ja ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa (VALMA) olevia nuoria. Tutkimusta on tehty helmikuusta 2021 lähtien 123 nuoren kanssa useilla paikkakunnilla. Tässä yhteydessä kanssatutkijuudella tarkoitan tutkimusta, joka tehdään nuorten ja tutkijan kanssa yhdessä. Nuoret eivät ole vain tutkimuskohteita, vaan aktiivisia tutkijoita. Olen saanut viestiä, että tämä on ensimmäinen kerta, kun VALMA:n nuoret on toivotettu mukaan tutkimukseen muiden nuorten rinnalle tasavertaisina tutkimuskumppaneina.
Tutkimuksemme mediasisällöt tulevat Helsingin Sanomista, Aamulehdestä ja seitsemästä muusta Länsi-Suomen printtimediasta sekä sosiaalisen median eri avoimilta kanavilta. Pohdimme nuorten kanssa, miten heistä luodaan ymmärryksiä. Kehystetäänkö ammattiin opiskelevat ja VALMA:n opiskelijat ainoastaan esimerkiksi työelämälähtöisesti ja passiivisina?
Perinteisellä medialla ei ole portinvartijan asemaa nuorten keskuudessa.
Helmikuussa alkanut tutkimukseni on jo nostanut esiin, että nuoret kuluttavat uutismedioita vaihtelevasti. Perinteisellä medialla ei ole portinvartijan asemaa nuorten keskuudessa. Tällä hetkellä kulutetuimmat lähteet ovat Yle, Iltalehti ja Aamulehti sekä Internetin ja somen eri kanavat. Poikkeamia tosin löytyy. Etenkin osa nuorista käsitti YouTuben uutismediaksi somekanavien rinnalla. Tämä yhdistyi kritiikkiin perinteisiä toimittajia kohtaan. Koska Internetistä, somesta ja YouTubesta löytyi helposti lähestyttävää ja mielenkiintoista sisältöä, nuorten henkilökohtainen kehystämisen tapa ohjasi heidät kuluttamaan näitä sisältöjä perinteisen printtimedian sijasta.
”Medioista Hesarit ja Aamulehti, emmä niitä kauheesti lue. Luen ehkä jotain randomii.”
”YouTubesta tulee seurattua uutisia.”
”Harvoin Suomessa tuotettua materiaalia tulee seurattua. Ulkomailta kylläkin. Elämän tavoite on seurata kansainvälistä mediaa, kuten YouTube.”
Nuoret alkoivat tutkia kansainvälisiä medioita ja niiden uutisointia. Ajankohtaisten aiheiden käsittely ulkomailla puhutti. Kriittiseen medialukuun yhdistyi pohdinta kansainvälisestä politiikasta ja eri yhteiskuntien demokratiakehityksistä. Esimerkiksi Venäjän median ja Internetin tapa käsitellä isoja yhteiskunnallisia asioita, kuten ilmastonmuutosta nousi vahvasti esiin:
”Eikös valtio omista median siellä? Televisiossa näytetään vaan samoja asioita. Ei näitä tärkeitä juttu. Netissä ei kerrota, koska siellä on nettisensuuri. Tietääkö ne edes ilmastonmuutoksesta? Ehkä koronasta mutta ei ilmastonmuutoksesta. Eikö Putin ole niinku yksinvaltias. Maailmanlaajuisesti pitää tiedottaa mutta ei paikallinen media kerro näistä ja netistä ei löydy mitään.”
Media-analyysissä nuoret olivat hyvin mediakriittisiä. Nuoret kokivat, että mediassa ja somessa on kiinnostavia julkaisuja mutta kaikkiin julkaisuihin ei kannata aina uskoa. Toisaalta perinteinen media ja some rinnastettiin samalle linjalle. Kaikki olivat uutismedioita.
Lisäksi nuoret haluavat sanoa suoraan toimittajille ja aikuisille:
”[uutis]Kirjoitukset olivat muuten ihan hyviä mutta mielestäni niissä syyllistettiin liika nuoria siitä etteivät he tee mitään… haluisin kysyä [toimittajilta] että miksei sitten järjestetä enemmän esim. nuorisotiloja, ulkoilukenttiä tai ulkokuntosaleja.”
”Netistä löytyvät jutut ovat yleensä hyviä ja hyödyllisiä, mutta niissä on myös paljon keksittyä ja ylidraamailua. Sanon silti, että netti ja media ovat tärkeitä.”
”Tuntuu että nuoria välillä vaan pilkataan somessa ja heidän mielipiteitänsä vaan ihmetellään ja sitä että nuorten ongelmia vähätellään.”
”Media saattaa vääristää ja kaikkeen ei kannata uskoa. Mediassa muokataan paljon kuvia ja tekstejä saatetaan väärentää. Julkkikset muokkaavat esim. Instagram kuvia ja voivat saada niistä jopa aivan erilaisen mitä kuva oli alun perin.”
Osaltaan mediassa esiintyneet jutut saivat nuoret pohtimaan mediassa esiintyviä syyllistäviä ja vähätteleviä kehyksiä. Nuorilla oli vahva kokemus, että medioiden kehystäminen on syyllistävää.
”Haters gonna hate. No vihaajia on aina ihan sama mikä asia on, mutta enemmän pitäs tuoda niitä hyviäki asiota nuorista esille.”
”Median uutisointi on turhauttavaa. Tuntuu että vähän sellaisesta, että asiat menee eri tärkeysjärjestykseen. Rakennukset ihmisten edelle. Tärkeintä olisi uutisoida meistä. Tulee turha olo, vähän että jaa.”
”Mediat vaan kirjoittaa, että amikset on paskoja. Mutta ei ne ees tiedä mitä me ajatelleen, kun ei ne tuu kysyy.”
”Mä en jaksa enää vastailla yhteenkään kouluterveyskyselyyn tai nettijuttuun. Tulkaa toimittajat kysyy multa suoraan! Mä kyl kerron mitä mä ajattelen.”
Lisäksi nuoret toivoivat, että aikuiset sekä mediat keskittyisivät nuoria askarruttaviin teemoihin laajemmin:
”Toivoisin että aikuisetkin ottasivat enemmän kantaa tabujen purkamiseen esim., mielenterveyteen, menkkoihin, ja muihin asioihin, josta ei puhuta.”
”Mua turhauttaa, kun media kirjoittaa että amikset käyttää ainoastaan huumeita ja dokaa. Se ei ole totta. Meidän pitää opiskella tosi paljon ja me ollaan vastuussa Suomen lapsista ja vanhuksista. Mutta ei media nosta tätä esiin. Ne luulee että me ollaan luusereita ilman järkeviä ajatuksia.”
”Haluaisin, että kirjoitettaisiin meidän elämästä. Amis ei ole vaa sormien pyörittelyä, meillä on suuri vastuu esim. lähihoitajaopiskelijoiden pitää jo ensimmäisenä vuonna oppia lääkelaskut, ettei annostele asiakkaiden lääkkeitä väärin. Samalla me tasapainottelemme oman elämämme kanssa. Ahdistus ja stressi. Mielenterveysongelmat. Jaksaminen. Taloudellinen tilanne, esimerkiksi kaikki eivät pääse hakemaan apua mielenterveyden kanssa, sillä heillä ei ole varaa. Yksin asuva opiskelija ei silti välttämättä pysty kustantamaan terapia palveluiden laskuja, vaikka
saisikin siihen jotain tukea ja tämän takia moni kamppailee yksin. Sitten aikuiset tulevat sanomaan “että sä oot laiska. Miks et tee sun elämälläs mitään. Nouses nyt ylös sieltä sängystä” ja todellisuudessa tämä nuori tekee parhaansa. Näyttäytyy koulussa, suorittaa tehtävät parhaansa mukaan, tukee ystäviään jotka kamppailevat myös yksin, harrastukset, kotityöt, vastuut ja pitäisi vielä itsestäänkin pitää huolta. Mielenterveydestä PITÄÄ puhua enemmän, auttaa enemmän, YMMÄRTÄÄ enemmän. Joillain nuorilla on todella paha olla. He saattavat tauolla mennä itkemään vessaan ja palata tunnille hymy suulla, sillä jos heistä näkee,että on vaikeaa heidät leimataan laiskoiksi.”
Mediaa myös kiitettiin, että toimittajat käyttävät helposti ymmärrettävää kieltä:
”Artikkelit ovat hyviä ja niissä puhutaan ihan asiaa esimerkiksi opiskelijat ovat keskenkasvuisia. Artikkeli on osattu kirjoittaa nuorelle ymmärrettävällä tavalla ja siinä puhutaan ihan totta.”
”Ihan hyviä juttuja noi oli.”
” Löysin instagrammista [perinteisen median] postaukset. Toinen kertoi kuinka nuoret oli väyläopintojenkautta ponkaissut restonomiopiskelijoiksi kokkiopiskelijoista ja toinen kertoi kahdessa vuodessa valmistuneesta sinistä, joka kiittää ammattikouluaan. Mielestäni kirjoitukset oli hyviä ja mielenkiintoisia ja toi hyvää mieltä ammattikouluista.”
”Löysin Yleltä. Toinen kertoi nuoresta jolle todettiin tarkkaavaisuus häiriö ammattikoulussa ja sitä ennen oli miettinyt aina minkä takia on jäljessä muista. Ja toisessa kerrottiin miten korona vaikuttaa opiskeluun tällä hetkellä. Mielestäni kirjotukset oli kiinnostavia.”
Toisaalta osa nuorista ei ollut innostuneita käymään dialogia mediassa tai median kanssa:
”En vastaisi mitenkää.”
”[uutisjutut on] Turhia.”
”Emmä lue Hesarii, joten ei mua kiinnosta mitä siellä meistä kirjoitetaan.”
Vaikka nuoret eivät menisi suoraan sanomalehtien verkkosivuille, niin somen kautta monet nuoret sanoivat siirtyvänsä medioiden sivuille. Somefiidi oli paljon käytetty siirtymäkanava muihin medioihin:
”En niinkään lue uutisia mutta joskus niitä tulee vastaan sovelluksien kautta esim. instragam, snapchat ja tiktok.”
”Mä siirryn somesta medioiden sivuille, kuten Iltalehden ja Aamulehden.”
Vaikka suhtautuminen medioiden käyttöön oli moninaista, niin someosallistuminen on myös yhteisöllisyyden ehto, sillä ”kaikki on siellä.” Vaikka some koettiin hyödylliseksi uutisten lukemisen ja osallistumisen sekä vaikuttamisen kannalta, osa halusi pois somesta, sillä sen koettiin lisäävän kiusaamista, ahdistelua ja pahaa oloa sekä syömishäiriöitä.
”Tiktok on aivan turhanpäiväinen paikka. Tiktok sisältää pelkästään nuorien tyttöjen puolialastomia tanssivideoita, joka on mielestäni todella ahdistavaa…. Mikseivät vanhemmat ihmiset tee tanssivideoita someen, joissa heiluttelevat itseään tavalla tai toisella kameralle, tai jossa korostavat rintojensa tai takapuolensa kokoa? En ollenkaan ihmettele, miksi he eivät tee sitä, sillä se on itsensä häpäisemistä, turhaa itsekästä korostamista ja ilman tiktokkia ihmismaailma pärjää kyllä.”
” Jos saisin päättää, poistaisin tiktokin olemassaolon totaalisesti.”
”Ja syömishäiriö postaukset ovat tänä päivänä vielä enemmän nuoriin liittyviä ja ikävää miten paljon sosiaalinen media painostaa niihin, ja että pitäisi olla tämän ja tämän kokoinen ja pituinen. Kumpa kaikki hekin nuoret ymmärtäisivät, että ovat juuri hyviä sellaisina kuin ovat.”
Eräs nuori myös kysyi:
”jos some ahdistaa, niin miks olet siellä??”
Kriittinen medialukutaito ja mediajulkaisujen arviointi saivat nuoret aktiiviksi kanssatutkijuudessa. Varsinkin ajankohtaiset asiat, kuten Koskelan teinisurma, syömishäiriöt ja seksuaalinen ahdistelu, ihmisoikeusteemat, ilmastonmuutos sekä pienillä paikkakunnilla asuminen herätti nuorten kanssatutkijoiden halun analysoimaan median uutisointia:
”Tämä on tunteita herättävä artikkeli, eikä kenenkään pitäisi tulla kohdelluksi noin. Kiusaaminen on muutenkin väärin ja jos se vielä menee niin pitkälle, että se koituu jonkun kohtaloksi, niin se on erittäin kamala asia.”
” Seksuaalinen häirintä on todella väärin eikä kenenkään tulisi kokea seksuaalista häirintää. En ymmärrä miten jotkut voivat tehdä sellaista ja se on todella epäkunnioittavaa.”
”Minusta oli mukavaa lukea, että nuoret voivat asua ja opiskella pienillä paikkakunnilla. En minä halua muuttaa täältä [pieni kunta] ikinä pois.”
Tutkimuksessa ei nosteta tarkasteluun yhtä yksittäistä toimittajaa. Lähtökohtaisesti nuoret ymmärtävät, että mediat ovat vain yksi kanava saada vaikutteita kehystämisen kautta. Kuitenkin eri medioilla ja nykyisin somella on suuri vaikutus ymmärrysten välittäjänä ja mielipiteiden muokkaajina. On tärkeää tutkia, mitä erilaisia kehystyksiä eri medioista nousee, ja miten nuoret tarkastelevat näitä kehystyksiä kriittisellä medialukutaidollaan.
Jatkossa on myös tutkittava miten agendojen ja tätä kautta narratiivien siirtyminen vaikuttaa yhteiskunnassa. Näkyvätkö ammattiin opiskelevat medioiden sivuilla, ruuduilla, kuvissa ja äänissä. Jos eivät, miksi? Tutkimalla tätä voimme yrittää ymmärtää, ketkä vaikuttavat eri medioiden kautta, miksi ja miten. On myös merkityksellistä tutkia, miten nuoret vastaisivat median kehyksiin. Näin me harjoittelemme yhteiskunnallista argumentointia ja kriittistä agendan asettelujen analysointia.
Samalla on tärkeää kysyä, miten korkean kynnyksen takana osallistuminen mediakeskusteluihin voi olla. Kanssatutkijoilla on vahvoja pelkoja liittyen omien agendojen asetteluun julkisesti.
Samalla on tärkeää kysyä, miten korkean kynnyksen takana osallistuminen mediakeskusteluihin voi olla. Kanssatutkijoilla on vahvoja pelkoja liittyen omien agendojen asetteluun julkisesti. Osa pelkää omien kehyksien ilmaisua, ja heillä on negatiivisia kokemuksia siitä, miten aikuiset ovat sivuuttaneet heidät jo ennen ammattikouluikää. Osaa kanssatutkijoista pelottaa se, että aikuiset tuomitsevat kirjoitusvirheistä. Onko niin, että nuorten merkittävät yhteiskunnalliset näkemykset jäävät kuulematta, koska nuoret pohtivat pilkkusääntöjä ja kielioppia? Voidaan myös kysyä, ovatko pelot yhteyksissä yleiseen turhautumiseen aikuisiin ja siihen, etteivät he kuuntele nuoria:
“Anteeksi nyt vaan, aikuiset on ihan perseestä. Ei ne kuuntele.”
JÄLKES-tutkimushankettani on edeltänyt kolme vuotta kestänyt tutkimusyhteistyöni ammattiin opiskelevien parissa. Aikuiset, kuten toimittajat, tutkijat ja virkahenkilöt, eivät voi tuntea nuoria, heidän kehyksiään ja narratiivejaan ilman, että menemme nuorten luo. Tilastot, numeraaliset rekisteritiedot sekä kaukaa tehdyt havainnot sekä kyselyvastaukset kertovat vain hatarasti ammattiin opiskelevista, heidän elämistään, vaikuttamisesta, haaveistaan ja unelmistaan. Ovatko ammattiin opiskelevat ja valmalaiset ajelehtivia ajopuita, ja jos, niin miksi? Vai onko olemassa muita(kin) todellisuuksia?
Emmekö me kaikki välillä ajelehdi ja äänestä vain, jos huvittaa? Valtasuhteiden ja valikoivan kehystämisen värittämissä todellisuuksissa on hyvä kuulla suoraan nuorilta vastaus medialle:
“Ihan sama kuka tulee lukemaan, niin voin sanoa, että kaikki on jossain kohtaa ok.”
Meriläinen, N. (2019) Narratives of human trafficking in international issue arenas with implications for policy formation. International Handbook of Human Trafficking: A Multi-disciplinary and Applied Approach. Eds. Dalla, R., and Sabella, D. Taylor & Francis: London, 103-132.
Meriläinen, N. (2021) “My Participation is Often Dismissed”: How Vocational School Students Participate in Society. Teaching Civic Engagement Globally. Tulossa syksyllä 2021.
Meriläinen, N. & Vos, M. (2013) Framing issues in the public debate: the case of human rights, Corporate Communications: An International Journal, 18(1), 119-134.
Meriläinen, N. & Piispa, M. (2020) “Antaa isojen herrojen ja rouvien päättää” – lasten ja nuorten oikeudet ja osallisuus ilmastonmuutoksen ajassa. Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Eds. Pekkarinen, E., and Tuukkanen, T. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4, 124-136.
Pietilä, I., Meriläinen, N., Varsaluoma, J & Väänänen, K. (2021) Understanding Youth’s Needs for Digital Societal Participation: Towards an Inclusive Virtual Council. ECCE 2021 publication. Hyväksytty.
