Tieteellisen tiedon julkisuus voi toteutua etäväitöksessä jopa paremmin

Akateemiset perinteet, kuten tohtorin väitökset, ovat tärkeä osa yliopistoyhteisön yhteisöllisyyttä. Perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle ja samalla muuntuvat. Eri tieteenalat ovat ajan kuluessa muovanneet akateemisista perinteistä oman näköisiään. Perinteitä ei jatketa tai toisteta niiden itsensä vuoksi, vaan niillä on perustellut juurensa elävän yliopistokulttuurin osana.

Yksi keskeisimmistä akateemisista perinteistä on tohtoriksi väittely. Väitös on samalla sosiaalinen tapahtuma ja isotöisen tutkimuksen julkaisutilaisuus. Väitöstilaisuuden muodollisuudesta on nykyään eri tiedekunnissa erilaisia käsityksiä. Joissakin tiedekunnissa pidetään enemmän kiinni vanhoista traditioista, toisissa taas halutaan luoda seminaarimaista keskusteluilmapiiriä väitökseen.

Väitöstilaisuudessa väittelijä puolustaa itse, joskin ohjaajien ja mahdollisen seurantaryhmän tuella, tekemäänsä tutkimustyötä julkisesti. Lähes aina vastaväittäjä hyväksyy työn, mutta myös hylkääminen on mahdollista. Väitöskirjan arvostelu tehdään vastaväittäjän ja esitarkastajien lausuntojen perusteella.

Väittelemisen muodot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana ja sen alkujuuret ovat jo antiikin Kreikassa, josta ovat tiedeyhteisön, tieteellisen ajattelun ja yliopistolaitoksen alkujuuretkin. Tohtorinväitökset ovat eräs väittelemisen muoto. Nykyinen käsitys väitöskirjasta on etääntynyt 1800-luvulle asti vallinneesta näkemyksestä, jonka mukaan väitöstilaisuus ja väitteleminen olivat tärkeämmät kuin se, mistä aiheesta ja kenen kirjoittamasta tekstistä väiteltiin (Ignatius & Nuorteva 1999). Nykyisin väitöskirja on opinnäyte, joka pitkän tutkimusjakson ja esitarkastusprosessin jälkeen tarkastetaan väitöstilaisuudessa.

Miten etäväitös toteuttaa väitöstilaisuuden merkityksen?

Tieteellisen, akateemisen tiedon keskeisenä kriteerinä on julkisuus. Väitöskirjan julkaisemista ohjaa myös lainsäädäntö: tohtorin väitöskirjaa puolustetaan julkisesti. Ennen väitöstilaisuutta väitöskirjan käsikirjoituksen on lukenut vähintään kaksi esitarkastajaa, joiden lausuntojen perusteella väitöskirjalle on annettu painatuslupa. Osajulkaisuihin perustuvan väitöskirjan kunkin osajulkaisun on lisäksi arvioinut vähintään kaksi yleensä tuntemattomaksi jäävää kyseisen alan asiantuntijaa.

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa oli 26 väitöstä vuonna 2020. Suomen yliopistoissa sinä vuonna noin 2000 henkilöä väitteli tohtoriksi. Se on 7% enemmän kuin edellisenä vuonna, joten väitökset ovat merkittävä ilmiö yliopistoissa vuositasolla. Väitöskirjoina julkaistuilla tutkimuksilla on iso merkitys tieteellisen tiedon tuotannossa: väitöskirjan vaatimuksena on tuottaa uutta tietoa jostain tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti kiinnostavasta teemasta. Eri aloilla tuotettavan tiedon suora sovellettavuus vaihtelee: perustutkimuksen tulokset hyödyttävät kyseisen tieteenalan ja muiden tieteenalojen perustaa, kun taas esimerkiksi jonkin uuden hoitomuodon vaikuttavuuden osoittaminen väitöstutkimuksessa saattaa johtaa nopeastikin sen käyttöön ottamiseen.

Väitösten toteuttaminen muuttui koronapandemian vuoksi. Pandemia sulki yhteiskuntaa ja rajoitti sen toimintaa. Myös väitöstilaisuudet siirrettiin joko kokonaan tai osittain virtuaalimuotoon, ikään kuin ”luentosalista tietokoneen näytölle”. Samalla pyrittiin varmistamaan väitöstilaisuuteen liittyvän akateemisen perinteen mahdollisimman hyvä toteutuminen.

Pandemian aikana väitöstilaisuuden osapuolet, väittelijä, vastaväittäjä, kustos ja yleisö ovat olleet kaikki tai osittain eri paikoissa. Väitöstilaisuuksien järjestämisestä on saatu koko yliopiston kattavat ohjeet, jotka ovat vaihdelleet koronatilanteen muuttumisen mukaan, nopeastikin. Syyslukukauden 2020 alkupuolella oli esimerkiksi mahdollista väitellä joko perinteisesti paikan päällä, etänä, tai jonkinlaisena näiden yhdistelmänä, kunnes tilanne taas paheni ja palattiin takaisin etäväitöksiin mutta sillä lievennyksellä, että muutama henkilö voi osallistua paikan päällä.

Hybridiväitös tuo tieteen ihmisten arkeen ja lisää kansainvälisyyttä

Mutta minkälainen on väitöksen julkisuus ja väitöstapahtuman yhteisöllisyys ”nykyisen normaalin” näkökulmasta?

Julkisuus toteutuu etäväitöksissä ehkä jopa entistä paremmin: yleisö voi olla missä tahansa, ympäri maailmaakin. Yleisö pääsee kuulemaan väitöstä, ei tarvitse matkustaa ja varata aikaa siihen. Väitökseen voi poiketa noin pariksi tunniksi ja jatkaa sen jälkeen muuta tekemistä. Etäväitös voi parhaimmillaan levittää tutkittua tietoa paremmin kuin perinteinen tapa. Myös itse väitöskirjan on jo pitkään saanut luettavaksi sähköisestä linkistä, mikä jo aiemmin on lisännyt uuden tiedon leviämistä.

Elina Botha kirjoitti blogin siitä, miten väittelijän näkökulmasta etäväitökseen valmistautuminen ja etäväitöstilanne toteutuvat. Hänen mukaansa koronatilanne ensinnäkin helpotti väitöskirjan loppuun kirjoittamista, kun monet muut asiat, kuten työmatkat eri paikkoihin eivät häirinneet kirjoittamistyötä. Yliopiston linjaukset toisaalta helpottivat väitöksen ja sen jälkeisen juhlan eli karonkan suunnittelua. Toisaalta linjausten muuttuminen matkan varrella hankaloitti järjestelyjä. Väitökseen saattoi kuitenkin lähettää paljon kutsuja, kun yleisö voi osallistua omalta koneeltaan, jopa eri maista helposti. Elina Bothan väitökseen osallistui noin 150 henkilöä, ja monen koneen ääressä oli vielä ollut useita kuulijoita. Kuulijoiden läsnäolo etänä tuntui yllättävän todelliselta.

Vastaväittäjälle etäväitös on helppo sovittaa kiireisiin aikatauluihin: aikaa ei kulu matkustamiseen ja esimerkiksi yöpymiseen väitöspaikkakunnalla. Etäväitöksessä vastaväittäjän kutsuminen kauempaakin, jopa toisesta maasta on edullista, kun aikaa ja rahaa ei kulu matkustamiseen. Myös ilmasto kiittää, kun ei lennetä väitöksiin. Vastaväitellä voi jopa kotoa käsin.

Vastaväitöksen voi myös siirtyä tekemään jostain muualta, esimerkiksi oman yliopiston tiloista kuten itse tein pariinkin kertaan. Siirryin lähellä olevan Porin yliopistokeskuksen tiloihin, ja sain olla varma siitä, että yhteydet ja tekniikka toimivat hyvin.

Perinteistä kokoontumista yhteen ei etäväitöksessä ole, eikä ehkä synny tunnetta siitä, että ollaan yhdessä: väitöksessä, kahvitilaisuudessa, karonkassa. Tilanteen juhlavuus saattaa kärsiä, ja väitös ikään kuin arkipäiväistyy Teamissa pidettäväksi seminaariksi.

Väitöksen merkitys kuitenkin säilyy etänäkin ollessa, julkisuuden ja virtuaaliyhteisöllisyyden kautta. Yleisön voi aistia etänäkin. Yleisö voi myös osallistua chatin avulla, viimeistään siinä vaiheessa, kun päästään onnitteluihin.

Nähtäväksi myös jää, säilyykö etäväitös yhtenä mahdollisuutena pandemian ajan myötä laantuessa. Luultavasti niin tapahtuu. Kun keskustelimme väitöksestä omien opiskelijoideni kanssa, pidettiin hyvänä sitä, että jatkossakin väitökseen voisi osallistua myös etänä. Siinäkin tapauksessa, että väitös järjestetään perinteisen, yleisön mukana olon mahdollistamisen tapaan. Etäläsnäolo olisi erityisen tarpeen niille, joiden on hankala matkustaa väitökseen tai niille, jotka haluavat osallistua väitökseen ulkomailta käsin. Erityisen hyvänä etäväitöksessä on pidetty juuri sitä, että väittelijän eri maissa asuvat ystävät ja tuttavat voivat myös osallistua tapahtumaan. Tiede voi tällä tavoin etsiytyä kenen tahansa arkeen, jota tietty aihe kiinnostaa. Näyttää siis siltä, että etäväitteleminen säilyy ja väitöstilaisuudet järjestetään hybriditilaisuuksina, osittain koronapandemian ansiosta.

Kirjallisuutta

Botha Elina. Ajatuksia etäväitöksestä koronasyksynä 2020.

Opiskelijat ja tutkinnot 2020. Tilastokeskus.

Ignatius Jaakko, Nuorteva Jussi. 1999. Väittelystä väitöskirjaan – lääketieteellisen väitöskirjan historia. Teoksessa: Patja Kristiina, Hautaniemi Ilpo, Ikonen Elina, Kontula Kimmo (toim.). Kohti karonkkaa. 1999. Duodecim, Gummerus kirjapaino, ss. 58- 82.