Bolognan yliopiston opiskelijat muuttivat 800 vuotta sitten, vuonna 1217, pois opiskelukaupungistaan vastustaakseen kaupungin korkeita elinkustannuksia ja protestoidakseen professoreiden kelvotonta opetusta. Muutaman vuoden päästä vaatimuksiin vastattiin, vuokria alennettiin ja opetuksen tasoa parannettiin. Opiskelijat palasivat Bolognaan ja oivalsivat että yhtenäisenä joukkona heillä on yhteiskunnallista valtaa ja he saattoivat esittää olosuhteitaan koskevia vaatimuksia, joihin myös vastataan. (Boren 2001.)

Samaan aikaan myös Pariisin yliopistossa kuohui. Opiskelijajoukko oli juovuspäissään melskannut yöllisen kaupungin viinituvassa ja kuningatar Blanka (1188–1252) määräsi opiskelijat rangaistaviksi. Käskystä sotilaat pahoinpitelivät joukon sivullisia opiskelijoita. Yliopistolla kuningatar kirottiin, opiskelijat menivät luentolakkoon ja oppilaitos suljettiin. Lopulta paavi Gregorius IX ryhtyi hieromaan sopua puolustamalla opiskelijoiden oikeuksia ja vaatimalla esivallan rankaisemista. (Roy 2018.)

Opiskelija-aktivismi on nykyisin laajempaa kuin koskaan

Opiskelija-aktivismia tutkinut Mark Boren (2001) on osoittanut, että opiskelijoiden yhteiskunnallisella vaikuttamistyöllä on yhtä pitkä historia kuin yliopistolla, vaikka monesti toiminnan alkuna pidetään 1960-luvun opiskelijaliikettä. Tuolloin opiskelijaliike yhdistyi monien yhteiskunnallisia uudistuspyrkimyksiä edistävien globaalien liikkeiden, kuten ihmisoikeus- ja rauhanliikkeen kanssa. Osana yhteiskunnallista liikehdintää se sai runsaasti julkisuutta.

Tosiasiassa opiskelijoiden yhteiskunnallinen aktivismi on nykyisin laajempaa kuin nostalgisoiduilla 1960- ja 1970-luvuilla. Uuden vuosituhannen ensikymmenillä opiskelijat ovat vaikuttaneet yliopiston sisäisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin enemmän kuin minään muuna aikakautena (Boren 2021a, b).

Tosiasiassa opiskelijoiden yhteiskunnallinen aktivismi on nykyisin laajempaa kuin nostalgisoiduilla 1960- ja 1970-luvuilla. Uuden vuosituhannen ensikymmenillä opiskelijat ovat vaikuttaneet yliopiston sisäisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin enemmän kuin minään muuna aikakautena.

Opiskelijaprotesti tarkoittaa opiskelijaryhmän tai opiskelijoiden ja opettajien yhdessä suunnittelemaa ja järjestämää, keinoiltaan vaihtelevaa julkista mielenilmausta, jolla vastustetaan opiskelijoiden oikeuksien loukkauksia tai etujen heikennyksiä ja vaaditaan oikeuksien palauttamista tai heikennyksien perumista. Protesti voi johtaa myös akateemisen toiminnan väliaikaiseen keskeyttämiseen. (Ks. Roy 2018.)

Opiskelijaprotesteissa esitetyt kysymykset ovat koskeneet korkeakoulutuspoliittisia päätöksiä, joilla opiskelijoiden asemaa on heikennetty suoraan tai välillisesti. Protesteilla on vastustettu opintososiaalisten etujen heikennyksiä, yliopistodemokratian kaventamista tai yliopistojen rahoituksen leikkaamista. Opiskelijaprotesteilla on ollut kytkös myös korkeakoulutusta laajempiin tapahtumiin ja globaaleihin protestiaaltoihin, jotka ovat koskeneet esimerkiksi ihmisoikeuksia, demokratiaa ja luonnonsuojelua.

Vaikuttamistyössään opiskelijat ovat käyttäneet monia keinoja opiskelijajärjestöjen kannanotoista suoraan toimintaan. Yhtäällä he ovat osallistuneet yliopistojen päätöksentekoon osana hallintoelimiä, mutta toisaalla organisoineet myös suoraa toimintaa luentolakoista (Kaarninen 2018) ja mielenosoituksista yliopistorakennusten valtauksiin (von Bonsdorff 1986).

Yliopistovaltauksessa kaikki on hetken mahdollista

Yliopistovaltaus on vapauden hetki: osallistujat ovat hetken ikään kuin yhteiskunnallisten pakkojen yläpuolella ja uskovat voivansa totella ja toteuttaa vain omaa järkeään. Suoran toiminnan keinoista valtaus herättää yleensä herkimmin myös tiedostusvälineiden kiinnostuksen poliittisesti ladattuna symbolisena toimintana (Halffman & Radder 2015).

Sosiaalinen media on laajentanut protestien keinovalikoimaa ja sitä on käytetty monipuolisesti tapahtumien organisointiin, tiedottamiseen ja poliittiseen vaikuttamiseen. Esimerkiksi vuonna 2014 demokratian puolesta järjestetyissä Hong Kongin sateenvarjomielenosoituksissa sosiaalinen media toimi tehokkaasti oman viestin kaikukoppana protestimyönteisen asenneilmapiirin luomiseksi. Lisäksi sillä rohkaistiin osallistujia jatkamaan mielenosoitusta poliisiväkivallasta huolimatta (Shen, Xia & Skoric 2020).

Suomessa valtausta käytettiin ensimmäisen kerran marraskuun lopulla 1968, kun opiskelijat valtasivat Vanhan ylioppilastalon Helsingissä (Bonsdorff 1986). Tuolloin vaatimuksena oli yliopistodemokratian laajentaminen. Vuosikymmentä myöhemmin äänenpainot olivat koventuneet. Kun kevättalvella 1977 Jyväskylässä vallattiin taistolaisen opiskelijaliikkeen johdolla yliopiston päärakennus, ilmassa oli vallankumouksellista mielialaa. Opetusministeri ja muut koulutuspäättäjät leimattiin suurpääomaa hännysteleviksi porvarisioiksi, jotka rajoittivat työläisperheiden lasten ja nuorten opiskelumahdollisuuksia. Helsingin taideteollisen korkeakoulun sekä Tampereen ja Turun yliopistojen opiskelijat järjestivät tahoillaan tukivaltaukset. (Vilkuna 2013.)

Vallankumouksellisin tunnuksin oltiin liikkeellä myöhemminkin, kun Vanha ylioppilastalo vallattiin uudelleen 40 vuotta alkuperäisen valtauksen jälkeen joulun alla 2008. Valtauksen yhteydessä julkaistussa Vallankumous-Ylkkärissä korostettiin yliopistodemokratian ohella yhteistä taistelua ”kaikkien epävarmoissa olosuhteissa elävien kanssa”.

”Emme anele almuja vaan toimimme suoraan oikeuksiemme puolesta. Emme jää odottamaan edustuksellisen politiikan pelastusta vaan valtaamme itsellemme välttämättömän elintilan ja taistelemme markkinamuotoistamista vastaan.” (Vallankumous-Ylkkäri.)

Helsingin yliopistossa rakennuksia on Vanhan ylioppilastalon lisäksi vallattu useaan kertaan. Esimerkiksi Porthania-rakennuksen valtauksella vuonna 2006 haluttiin kiinnittää huomiota opiskelijoiden asemaan tietoyhteiskunnan alipalkattuna ja riistettynä työvoimana. Lisäksi vaadittiin opintorahan nostamista 500 euroon kuussa ja vastustettiin julkisessa keskustelussa esitettyjä lukukausimaksuja. (Heikkilä & Turunen 2006.)

Väkimäärältään tähän asti suurimman yliopistovaltauksen järjesti Opiskelijatoiminnaksi kutsuttu liike keväällä 2009 ottamalla haltuun Helsingin yliopiston Senaatintorilla sijaitsevan päärakennuksen (Monti & Purokuru 2018). Valtauksella vastustettiin uutta yliopistolakia, jonka pelättiin vievän yliopistoja kohti managerialistista hallintoa ja markkinoita. Pelot ovat sittemmin käyneet toteen (ks. Poutanen ym. 2020). Protesti levisi muihinkin yliopistokaupunkeihin, kuten Joensuuhun, Jyväskylään, Turkuun ja Rovaniemelle.

Myös Tampereen yliopistolla tapahtui. Opiskelijoiden perustama Toimiva yliopisto -liike valtasi Päätalon ja boikotoi epäeettisistä liiketoiminnasta tunnetun Sodexon ravintolaa kampuksella (Suoranta 2009).

Vuonna 2015 valtakunnallisen protestiaallon herättivät Juha Sipilän hallituksen esittämät historiallisen suuret koulutuksen menoleikkaukset, vaikka se oli luvannut, etteivät leikkaukset koskisi korkeakoulutusta. Koulutuslupaus muuttui koulutuspetokseksi. Niinpä Suomen itsenäisyyspäivän aikaan vuonna 2015 opiskelijoiden valtakunnallinen Koulutuslakko-liike järjestäytyi useissa yliopistokaupungeissa. Turussa se valtasi Yliopistonmäellä sijaitsevan Luonnontieteiden talon ja järjesti Tampereella Linnan juhlat -nimisen valtauksen Linna-rakennuksessa (ks. Suoranta & FitzSimmons 2017).

Linna-rakennus vallattiin myös marraskuun 5. päivä 2021. Valtauksen organisoi opiskelijoiden Linnasta ei luovuta -liike. Aiemmille yliopistovaltauksille oli ollut yhteistä, että opiskelijoiden vaatimukset olivat kohdistuneet yleensä muihin seikkoihin, kuin vallattuun rakennukseen. Linnasta ei luovuta -valtaukselle oli erityistä, että sillä kiinnitettiin huomiota yliopiston tilapolitiikkaan. Tampereen yliopiston hallitus oli syksyllä 2020 hyväksytyssä kampuskehitysstrategiassaan päättänyt 25 prosentin tilavähennyksistä vuoteen 2030 mennessä ja suunnitelman mukaan vähennykset tarkoittaisivat myös Linna-rakennuksesta luopumista.

Opiskelijoiden lisäksi Linnasta ei luovuta -valtauksessa esiintyi tutkijoita ja opettajia, jotka esittivät huolestuneisuutensa Tampereen yliopiston tilasta. Kiinteistökysymyksen ohella osallistujia puhuttivat yliopiston käynnistämät, tukihenkilöstöä koskevat yt-neuvottelut, joiden pelättiin heikentävän opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen edellytyksiä.

Opiskelijat eivät suostu alamaisiksi

Mielenilmauksillaan opiskelijat ovat kautta aikojen kysyneet, millainen yliopisto heillä on, millainen se tulee olemaan ja millainen sen pitäisi olla. Lisäksi he ovat osallistuneet yhteiskunnallisiin liikkeisiin maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ajankohtainen esimerkki on ilmaston lämpenemistä vastaan käytävä kamppailu. Protesteillaan opiskelijat ovat halunneet osoittaa olevansa keskeinen osa yliopiston muodostamaa keskusteluyhteisöä ja globaalia kansalaisyhteiskuntaa eivätkä pelkkiä korkeakoulupolitiikan pelinappuloita tai valtaapitävien käskyjä kuuliaisesti tottelevia alamaisia.

Protesteillaan opiskelijat ovat halunneet osoittaa olevansa keskeinen osa yliopiston muodostamaa keskusteluyhteisöä ja globaalia kansalaisyhteiskuntaa.

Opiskelijaprotestit, kuten yliopistovaltaukset, ovat paitsi yhteiskunnallisen vaikuttamisen harjoitusareenoita myös tärkeitä korkeakoulu- ja yleispoliittisia tapahtumia, joilla voidaan tosiasiallisesti vaikuttaa asioiden kulkuun jopa globaalisti. Organisaattoreille ja osallistujille ne tuottavat mukana olemisen kokemuksia ja siten sosiaalista pääomaa. Opiskelijaprotestit luovat myös ajattelu- ja toimintatiloja, joissa asioita on mahdollista ajatella ja kuvitella toisin.

Opiskelijaprotestien syyt vaihtelevat, mutta yleensä niissä nostetaan esiin yhteiskunnallisia ja yliopistojen kohtalonkysymyksiä. Sellainen on esimerkiksi kysymys yliopiston tulevaisuudesta. Onko se digitaalisesti toimiva tutkintotehdas, josta opiskelijat valmistuvat lopputuotteeksi nimeltä ”osaaja”? Vai onko se tasa-arvoisten ihmisten kasvuyhteisö, jossa ratkaisevaa eivät ole oppiarvot tai muodollinen asema, vaan kriittisen opiskelun, opetuksen ja keskustelun vapaus sekä yhteiskunnallisen mielikuvituksen rikastaminen?

 

Lähteet

Boren, Mark (2001) Student Resistance: A History of the Unruly Subject. Routledge

Boren, Mark (2021a) Student Resistance in the Age of Chaos Book 1, 1999–2009. Seven Stories Press.

Boren, Mark (2021b) Student Resistance in the Age of Chaos: Book 2, 2010–Now. Seven Stories Press.

Halffman, Willem & Radder, Hans (2015) The Academic Manifesto: From an Occupied to a Public University. Minerva 53 (2), 165–187.

Heikkilä, Riie & Turunen, Elina (2006) Opiskelijalakko ja Porthanian valtaus 7.–8.12.

Kaarninen, Mervi (2018) Kapina yliopistolla – maksulakosta alkoi uusi aikakausi. Alusta https://www.tuni.fi/alustalehti/2018/10/15/kapina-yliopistolla-maksulakosta-alkoi-uusi-aikakausi/

Lyse, Roy (2018) Protesting in Paris, Toulouse, ad Caen at the End of the Middle Ages. Legal Means and Means of Action. Teoksessa Dhondt, Pieter ja Boran, Elizabethanne (toim.) Student Revolt, City, and Society in Europe: from the Middle Ages to the Present. Routledge.

Monti, Anton & Purokuru, Pontus (2018) Suoraa toimintaa! Autonomiset liikkeet Suomessa 1986–2016. Into.

Poutanen, Mikko, Tomperi, Tuukka, Kuusela, Hanna, Kaleva, Veera & Tervasmäki, Tuomas (2020) From democracy to managerialism: foundation universities as the embodiment of Finnish university policies. Journal of Education Policy https://doi.org/10.1080/02680939.2020.1846080

Roy, Lyse (2018) Protesting in Paris, Toulouse, and Caen at the End of the Middle Ages.

Shen, Fei, Xia, Chuanli & Skoric, Marco (2020) Examining the roles of social media and alternative media in social movement participation: A study of Hong Kong’s Umbrella Movement. Telematics and Informatics 47. https://doi.org/10.1016/j.tele.2019.101303

Suoranta, Juha (2009) Alamaisten elämää. Teoksessa Tomperi, Tuukka (toim.) Akateeminen kysymys. Vastapaino. https://www.researchgate.net/publication/308073877_Alamaisten_elamaa

Suoranta, Juha & FitzSimmons, Robert (2017) The Silenced Students: Student Resistance in a Corporatized University. Cultural Studies<–>Critical Methodologies, 17(4), 277–285. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/101132

Vallankumous-Ylkkäri https://upload.wikimedia.org/wikiversity/fi/e/e4/Ylkkari.pdf

von Bonsdorff, Johan (1986) Kun vanha vallattiin. Tammi.

Wikipedian Yliopistovaltaus-artikkeli https://fi.wikipedia.org/wiki/Yliopistovaltaus