Suomen ensimmäiset aluevaalit järjestetään tammikuussa 2022. Niissä valitaan valtuutetut 21 hyvinvointialueen valtuustoon, joiden koko vastaa suurin piirtein maamme suurimpien kaupunkien valtuustokokoa (59–79 paikkaa). Hyvinvointialueet perustuvat pääosin maakuntajakoon. Uusimaa on kuitenkin jaettu neljään hyvinvointialueeseen. Helsinki ei osallistu aluevaaleihin, mutta järjestää hyvinvointialueen palvelut. Perustiedot aluevaaleista löytyvät oikeusministeriön sivustolta.
Maakuntahallintoa on ollut Suomessa ennenkin. Tosin sen vastuulla ei ole suoraan ollut megaluokan tehtäviä, kuten sosiaali- ja terveystoimi. Siksi on järkevää, että toiminta alistetaan vaalein valitun toimielimen demokraattiseen ohjaukseen.
Sote-uudistuksella on oikeita pyrkimyksiä: lisätä palvelujen laatua ja tehokkuutta sekä vähentää alueiden eriarvoisuutta. Tavoitteiden saavuttamiseksi alueet tarvitsevat asiantuntevaa väkeä myös johtaviin virkatöihin ja luottamustoimiin. Jos työhön ja toimeen ei paneuduta, syntyy sutta.
Pohdin tässä kirjoituksessa yhtä aluevaalien puhutuinta aihetta, kansanedustajien ehdolle asettumista vaaleihin tällä kolmannella hallinnon tasolla. Tulevissa ensimmäisissä aluevaaleissa on katsottu tarpeelliseksi laaja vaalikelpoisuus (Kuntaliitto 2021), ja siksi olisi ollut aika epäloogista rajoittaa kansanedustajien oikeutta asettua ehdolle. Moni kysyy silti, riittääkö kansanedustajan aika aluevaltuustoon ja sen asioihin perehtymiseen. Toimiihan lähes 90 prosenttia kansanedustajista myös valtuutettuna omassa kunnassaan.
Puolueet maanittelevat ja kansanedustajat varmistelevat
Kansanedustajien päällekkäisistä luottamustoimista on keskustelu vuosikymmeniä kuntavaalienkin yhteydessä – lähinnä samasta ajankäyttönäkökulmasta, ja joskus myös intressijääviyden kannalta. Aluevaaleissa aihe on saanut perustellusti uutta vettä myllyyn.
Itse asiassa monet kansanedustajat ovat ilmoittaneet jäävänsä pois aluevaaleista juuri siitä syystä, etteivät he ole katsoneet ehtivänsä hoitaa kolmatta yleisin vaalein valitun toimielimen luottamustehtävää. Kumma kyllä – poisjäänti on usein julkistettu sen verran näyttävästi, että siitäkin on saatu uutinen. Joka toinen kansanedustaja on asettunut ehdolle aluevaaleihin.
Vallanahneus aluepäätöksiin ei liene keskeisin syy kansanedustajien triplatoimeliaisuuteen. En ole myöskään huomannut, että kukaan kansanedustaja olisi kehuskellut aikansa riittävän hyvin kolmen edustajatehtävän täysipainoiseen hoitamiseen. Pääsyy päällekkäisehdokkuuksille on henkilökeskeisessä vaalijärjestelmässämme, joka luo sekä kysyntää että tarjontaa parlamentaarikkojen multiploitumiselle.
Pääsyy päällekkäisehdokkuuksille on henkilökeskeisessä vaalijärjestelmässämme, joka luo sekä kysyntää että tarjontaa parlamentaarikkojen multiploitumiselle.
Kun puolueet saavat vaaleissamme ääniä vain ehdokkaidensa kautta, puolueet hinkuvat kansanedustajiaan mukaan paikallis- ja aluevaaleihin. Kannatuksen maksimointi vaatii vetureita kampanjointiin ja tunnettuja kasvoja haravoimaan ääniä. Aluevaaleista seuraavat vaalit ovat eduskuntavaalit keväällä 2023. Siitäkään syystä puolueet eivät halua kompastella aluevaaleissa.
Luultavasti päätös aluevaaliehdokkuudesta tai poisjäännistä on ollut hankalampaa kansanedustajille. Todennäköisesti puolueet olisivat himoinneet enemmän kansanedustajia ehdolle kuin mihin nyt päädyttiin. Kansalaismielipidettä herkällä korvalla kuuntelevat parlamentaarikot aistivat, että monet eivät pidä ehdokkuuksien kahmimisesta. Ehkä edustajat pohtivat, että aika tuskin riittää kunnolliseen paneutumiseen, vaikka riittäisikin kokouksiin.
On mahdollista, että jotkut kansanedustajat katsovat kykenevänsä selittämään päällekkäisehdokkuudet parhain päin kannattajilleen. Eduskuntavaalien varmimpien läpimenijöiden ei ehkä tarvitsekaan olla huolissaan kannatuksen mahdollisesta lievästä laskusta.
Eduskuntapaikkansa säilymisen puolesta enemmän kamppaileville päätös osallistumisesta aluevaaleihin on saattanut olla vaikein. Ajatus on voinut kulkea esimerkiksi seuraavaa latua: uutisointi poisjäännistä osoittaisi ryhdikkyyttä ja vahvistaisi henkilöbrändiä, mutta joku uusi ehdokas saattaisi viedä omia äänestäjiä ja lähteä vielä pahimmassa tapauksessa ehdolle vuoden 2023 eduskuntavaaleihin.
Aluevaaliehdokkuus kansanedustajapaikan turvaamiseksi on vaalijärjestelmämme aiheuttama rakenteellinen ongelma.
Ehdokaskannatuksen säilyttäminen ja uusintaminen ei ole meikäläisessä vaalisysteemissä helppoa, ja siksi moni kansanedustaja päätyy ehdolle aluevaaleihin. Ehdolle asettuneet kansanedustajat saattavat tarjoilla yleviä osallistumissyitä, mutta ainakaan kaikkiin niihin ei kannata uskoa. Aluevaaliehdokkuus kansanedustajapaikan turvaamiseksi on vaalijärjestelmämme aiheuttama rakenteellinen ongelma.
Avoin tieto osallistumisesta lieventäisi ongelmaa
Äänestäjän näkökulmasta kansanedustajan päällekkäiset luottamustoimet ovat pulma, jos äänestäjä sellaisena asiaa pitää. En pidä todennäköisenä, että Suomessa päädyttäisiin lailla rajoittamaan kansanedustajien vaalikelpoisuutta sen paremmin kunta- kuin aluetasolla.
Jos käyttäisimme suljettuja listoja kuten jotkin muut Pohjoismaat, silloin puolueet ja muut ehdolle asettajat määrittäisivät listan ehdokkaiden läpimenojärjestyksen. En kannata suljettuihin listoihin siirtymistä, mutta kansanedustajien vaalikelpoisuuden rajoittamisesta olisi toki helpompaa keskustella tilanteessa, jossa puolueet ja ehdokkaat eivät joutuisi miettimään niin paljon henkilökannatusta ja paikkojensa säilyttämistä muissa instituutioissa.
Moniin oikeusministeriön vaali- kehittämistoimikuntiin osallistuneena ajattelen, ettei Suomessa ole myöskään minkäänlaista halua ja valmiutta luopua ehdokkaan äänestämisestä vaaleissa. Niin kauan kuin näin on, päällekkäisehdokkuuksiin tuskin puututaan.
Jotkut kansanedustajat ovat esittäneet, että puolueiden pitäisi yhdessä sopia siitä, että kansanedustajat eivät asetu ehdolle aluevaaleihin (MTV Uutiset 2021). Esitin aikoinaan vaalirahoituksen avoimuuden lisäämiseksi ja maksimikulujen rajoittamiseksi samansuuntaisia soft law -ajatuksia. Asiassa päädyttiin vaalirahakohujen mainingeissa lainsäädäntöön ehdokkaiden vaalirahoituksen avoimuudesta. Ehdokaskampanjoiden budjettikattoja ei otettu käyttöön, mutta valituksi tulleet ja varaedustajat asetettiin kaikissa yleisissä vaaleissa ilmoitusvelvollisiksi vaalirahoituksensa menoista ja kuluista. Tiettyjä raja-arvoja suuremmat tukisummat pitää myös yksilöidä vaalien jälkeen tehtävissä vaalirahoitusilmoituksissa.
Ajattelen, että päällekkäisehdokkuuksien ongelmaa olisi realistisinta pyrkiä lieventämään samantyyppisin toimin kuin tiedoilla vaalirahoituksesta. Kyse on valitsijoiden oikeudesta saada tietoa tekijöistä, joilla voidaan olettaa olevan vaikutusta monien äänestyspäätöksiin.
Vuoden 2022 aluevaaleja seuraavissa aluevaaleissa kansalaisilla pitäisi olla riittävän avoimesti tiedossa, missä määrin eri hallinnon tasoilla päällekkäisedustajina toimineet ovat tosiasiassa kyenneet osallistumaan luottamustoimiensa edellyttämiin tehtäviin. Minimitasolla tämä tarkoittaisi helposti saatavilla olevia tietoja kokousosallistumisesta kaikilla hallinnon tasoilla. Osallistumistiedot kirjataan kokouspöytäkirjoihin, joten niiden kokoaminen ja avaaminen on lähinnä tahdon asia.
Osallistumistiedot kirjataan kokouspöytäkirjoihin, joten niiden kokoaminen ja avaaminen on lähinnä tahdon asia.
Ymmärrän toki, ettei kokousosallistumisen seuranta kerro kaikkea osallistumisesta ja paneutumisesta, mutta karkeakin osallistumismittari olisi paljon tyhjää parempi. Osallistumisen seuranta saattaisi jäädä suuressa määrin median vastuulle, kuten esimerkiksi vaalirahoituksen avoimuuden lisäämisessä ajateltiin vaalirahoitusilmoitusten osalta.
En siis rajoittaisi kansanedustajien vaalikelpoisuutta vaan tarjoaisin äänestäjille tietoa siitä, missä määrin luottamustehtäviä on onnistuttu hoitamaan (ks. myös Borg 2018). Tämän jälkeen vastuu ja rankaisumahdollisuus tehtävien laiskasta hoidosta jäisivät äänestäjille.
Lähteitä
Borg, Sami (2018) Aktiivisuusrekisteri tarpeen. Kolumni Kuntalehdessä 7.6.2018.
Kuntaliitto (2021) Ensimmäisissä aluevaaleissa laaja oikeus asettua ehdolle. Kuntaliiton verkkouutinen 18.10.2021.
Ensimmäisissä aluevaaleissa laaja oikeus asettua ehdolle | Kuntaliitto.fi
