Alustan toimituskunta on uudistunut. Toimituskuntaan kuuluvat vuoden 2022 alusta Reetta Eiranen, Pauliina Halonen, Salla Jokela, Joonas Kumpulainen, Anna Kork, Petro Leinonen, Mikael Nurminen, Nelli Piattoeva, Heikki Ranta, Jenni Räikkönen ja Outi Sihvonen.
Alusta jatkaa entisellä linjallaan, eli julkaisee asiantuntijatietoon ja tutkimukseen perustuvaa materiaalia, jossa on yhteiskunnallinen näkökulma. Alusta ei käsittele Tampereen yliopiston sisäisiä asioita, mutta kaikki muut teemat ovat tervetulleita. Alustan toimittajana jatkaa Tiina Heikkilä ja päätoimittajana sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola.
Alustaa julkaisee Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta, mutta juttuehdotuksia voivat lähettää muutkin kuin tiedekuntaan jollain tavalla affilioituvat. Lisää tietoa Alustasta löydät täältä.
TRANSFORM-tutkimusalustalla toimiva Sustainable Welfare Systems-tutkimusohjelma rahoittaa Alustaa vuonna 2022.
Tutkijalla on vastuuta ja valtaa tiedon markkinoilla, ajattelevat toimituskuntalaiset. Jotta vastuun voisi kantaa, tutkijoilla pitäisi olla aikaa popularisoida tutkimustaan, ja popularisoimisen pitäisi olla tunnustettu osa tutkijan työtä, he sanovat.
Tiedon saavutettavuuden takia tutkimuksen tuloksista ja tekemisestä avoimesti ja ymmärrettävästi kertominen on tärkeää.
– Avoin tiede ja julkaiseminen muutenkin kuin englanniksi mahdollistaa paremman pääsyn tutkimuksen pariin. Tutkija tuntee oman alansa ja tutkimuksensa parhaiten. Vastuullinen viestintä sisältää sen, että tutkimuksesta kerrottaessa tuodaan esille myös tieteellisen tiedon epävarmuustekijöitä. Siten ollaan avoimia ja rehellisiä sen suhteen, mihin tutkimuksella pyritään ja mitkä ovat sen mahdollisuudet. Valtaa on aina mahdollista käyttää väärin tässäkin tapauksessa, sanoo Pauliina Halonen, jonka tausta on kansanterveystieteessä ja gerontologiassa.
Tutkimuksen teon lähtökohtien ja periaatteiden ymmärtäminen vaikuttaa siihen, miten luotettavana tieteellistä tietoa pidetään ja miten sitä hyödynnetään esimerkiksi päätöksenteossa. Tutkimusprosessin aikana käyty, tutkimuksen popularisoimisesta alkava vuoropuhelu mahdollistaa myös tiedon ja tutkimusprosessin yhteiskehittämisen.
– Ideaalitilanteessa tutkija voi ottaa paremmin huomioon tiedon käyttäjien tarpeet, kun taas tiedon käyttäjät pääsevät vaikuttamaan kysymyksenasetteluihin. Tiedon käyttäjät kokevat näin tuotetun tiedon uskottavammaksi ja ovat halukkaampia hyödyntämään sitä, Salla Jokela sanoo.
Salla Jokela opettaa ja tutkii Tampereen yliopistossa kestävää kaupunkikehitystä. kaupungistuminen on yksi globaaleista megatrendeistä ja tutkimustiedolle on paljon kysyntää.
Kaupungistumiseen ja kaupunkien muutokseen liittyvät kehityskulut monimutkaisia. Niitä ole mahdollista ymmärtää yksittäisen tieteenalan näkökulmasta.
– Tästä syystä tutkimusalani on monitieteinen, ja teen yhteistyötä myös käytännön kaupunkikehittäjien ja muiden tiedon hyödyntäjien kanssa. Yliopistolla tehty tutkimus kilpailee ennen kaikkea eturyhmä- ja talousvetoisen tiedontuotannon kanssa. Esimerkiksi kestävyydestä puhutaan nykyään niin paljon, että se voi tarkoittaa käytännössä mitä tahansa. Tällöin tutkijan tehtävä on tarkastella kriittisesti kestävyyden käsitettä sekä tehdä näkyväksi kestävyyden eri ulottuvuuksien yhteyksiä ja siihen liittyviä keskinäisriippuvuuksia, Salla Jokela sanoo.
Yliopistolla tehty tutkimus kilpailee ennen kaikkea eturyhmä- ja talousvetoisen tiedontuotannon kanssa. Esimerkiksi kestävyydestä puhutaan nykyään niin paljon, että se voi tarkoittaa käytännössä mitä tahansa.
Hänen mielestään tutkijan olisi hyvä olla halukas pyydettäessä tarjoamaan näkökulmansa päätöksenteon tueksi.
– Tällöin esimerkiksi median rakentama kuva yhteiskunnallisista ilmiöistä monipuolistuu ja päätöksenteko edistää kestävämpää tulevaisuutta.
Vastuu ei ole yksin tutkijoilla
Jenni Räikkösen mielestä tutkimuksesta kertominen ei saisi jäädä pelkästään tutkijoiden vastuulle, koska sillä ei voi suoraan saavuttaa tarpeeksi suurta yleisöä. Medialla on Räikkösen mielestä suuri vastuu siinä, miten paljon esimerkiksi uutisiin sisällytetään tutkittua tietoa ja keitä kuullaan asiantuntijoina. Valitaanko kaikille tuttu nimi ja kasvo, vai olisiko parempi etsiä asiantuntija joka on tutkinut juuri keskustelun alla olevaa aihetta?
– Ei ole mielestäni mielekästä, että jokainen tutkija yrittää saada tutkimukselleen näkyvyyttä kirjoittamalla raflaavia julkaisuja sosiaaliseen mediaan, koska silloin asioita joudutaan yksinkertaistamaan liikaa.
Suomalaisten luottamus tieteeseen on uusimman, 2019 julkaistun tiedebarometrin mukaan korkea.
Silti yliopistolla tuotettu tieto kilpailee vaihtoehtoisten tietämisen tapojen kanssa. Tietoa on saatavilla helposti ja nopeasti. Korona-aika on lisännyt itseoppineita itsensä epidemiologian asiantuntijoiksi kokevia. Tieteellisen tietoa tulkitaan omiin tarkoituksiin. Lisäksi on salaliittoteorioita ja omaan kokemukseen sekä uskontoihin perustuvia maailmankuvia.
Pauliina Halonen on huomannut, että tieteellisen tutkimustiedon kyseenalaistaminen sekä erilaiset ääripäät ja vastakkainasettelut terveyteen liittyvässä keskustelussa ovat korostuneet entisestään.
– Terveys luultavasti herättää tunteita siksi, että se on lähtökohtaisesti tärkeä asia useimmille meistä. Kokemustieto on merkittävässä roolissa terveydestä puhuttaessa. Äänekkäät saavat helpommin näkyvyyttä ja voi olla, että todella oikeata tietoa tarvitsevat ja terveysongelmia kohtaavat eivät saa tarvitsemaansa tietoa riittävästi, sanoo Pauliina Halonen.
Tutkimus kilpailee nopeasti tuotetun, tunteisiin vetoavan ja markkinavetoisen sisällön kanssa
Sosiaalityön väitöskirjatutkija Heikki Ranta on havainnut, että tiedettä uhmataan nykyisin julkisemmin kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten.
– Oman tutkimus- ja ammattialani eli sosiaalityön parissa on vielä oma erityiskysymys: sosiaalityön professionaaliset näkemykset ja kannanotot eivät välttämättä ole aina synkassa tieteellisen tiedon kanssa. Kuten eri professioissa, muodostuu sosiaalityössä selittämis- ja hahmottamistapoja arjesta käsin. Ne eivät välttämättä kuitenkaan kestä päivänvaloa aina tieteellisessä mielessä, Ranta sanoo.
Heikki Ranta tarkoittaa, että sosiaalipalvelujen vaikuttavuustutkimus ja sosiaalityön perustuminen tutkimusnäyttöön uupuu edelleen lähes täysin.
– Samaan aikaan sosiaalityössä käytävä keskustelu antaa vahvasti ymmärtää, että sosiaalityö on vaikuttavaa, kuten myös esimerkiksi keskustelut ennaltaehkäisevien palveluiden vaikutuksista suuntaan tai toiseen.
Outi Sihvonen on historiantutkija, ja erikoistunut antiikin Rooman kulttielämän, naisten ja valtaverkostojen tutkimiseen. Hän katsoo, että tieteenalan ja tutkimuskohteen oikeutuksen perusteleminen on ollut ja on tärkeää.
– Akateeminen tutkimus kilpailee nopeasti tuotetun, tunteisiin vetoavan ja markkinavetoisen sisällön kanssa. Näkisin myös, että populismi ja mielipiteet ovat tämän hetken suurimpia uhkia ja kilpailijoita tutkitulle tiedolle, Sihvonen sanoo.
– Akateeminen tutkimus kilpailee nopeasti tuotetun, tunteisiin vetoavan ja markkinavetoisen sisällön kanssa.
Syksyllä 2012 perustetulla Alustalla on julkaistu 747 juttua tammikuun loppuun 2022 mennessä. Kirjoittajajoukko ja heidän taustansa ovat muuttuneet vuosien varrella hyvin monipuolisiksi niin oppiarvoilta kuin tutkimusaloilta. Edustettuina ovat olleet erityisesti yhteiskuntatieteiden tiedekunnan alat, joista erityisesti sosiologia, historia, politiikan tutkimus, sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia ja filosofia, sukupuolentutkimus, kirjallisuudentutkimus ja viestintä sekä kasvatustieteet ja kansantaloustiede, gerontologia, terveystieteet ja lääketiede.
Alusta perustettiin syksyllä 2012 silloisessa Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä. Verkkojulkaisu ideoitiin spontaanisti.
Aviisin arkistojutun mukaan idea syntyi johtokunnan kokouksen jälkeisissä keskusteluissa yliopiston yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.
