Kansainvälisen jännityksen kiristyminen on innostanut medioita tutkimaan kansalaisten suhtautumista tilanteeseen. Tulosten mukaan monet pelkäävät Ukrainan sodan laajenemista ja sodan uhkaavan Suomeakin. Nato-jäsenyyden kannatus on hieman lisääntynyt ja sen vastustus vähentynyt huomattavasti.
Kun joukkoviestimet teettävät ja julkistavat mielipidemittauksia, ne asettuvat edustamaan kansaa ja välittämään sen tahtoa vallankäyttäjille. Yleinen mielipide on pakko ottaa tavalla tai toisella huomioon, kun mediat pitävät sitä kaikkien nähtävillä. Poliittisissa erimielisyyksissä voimakas yleinen mielipide saattaa tukea yhtä osapuolta ja heikentää toista. Esimerkiksi Nato-mielipiteiden muuttumisen arvellaan antavan lisää liikkumatilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan päättäjille.
Gallupit ovat merkittävä osa Suomenkin poliittista järjestelmää. Siksi niiden teettäjien, tekijöiden ja julkistajien pitäisi kiinnittää huomiota tutkimusten ja niitä tulkitsevan journalismin laatuun. Nykyistä kriittisempi ja itsekriittisempi ote ei olisi pahitteeksi.
Seuraavassa esitän muutamia kriittisiä huomioita Helsingin Sanomien tuoreesta mielipidemittauksesta. HS-gallup on ollut koko sotien jälkeisen ajan Suomen aktiivisin ja näkyvin yleisen mielipiteen tulkki. (Suhonen 2006)
”Yli puolet pelkää Venäjän uhittelun johtavan sotaan, johon Suomikin ajautuu.” Näin lehti otsikoi uutisensa (31.1.2022) Kantar oy:llä teettämästään kyselystä. Tutkimuksessa käytetyn kysymyksen ja vastausvaihtoehtojen sanamuodot panevat epäilemään otsikkoa.
Asiaa tiedusteltiin seuraavasti: ”Kuinka paljon pelkäät sitä, että Ukrainan tapahtumat eskaloituvat sodaksi, johon Suomikin joutuu tavalla tai toisella mukaan”. Tuo ”tavalla tai toisella” tarjoaa laajan kirjon eri asteisia vaihtoehtoja, joita vastaajat voivat pitää sotaan osallistumisena. Toisessa laidassa ovat Ukrainan moraalinen ja taloudellinen tukeminen suoraan tai yhdessä EU:n kanssa, ja tästä seuraavat Venäjän reaktiot esimerkiksi taloudellisin tai hybridivaikuttamisen keinoin. Toisessa laidassa ovat sitten liikekannallepano ja taistelut Suomen rajoilla. Tällainen vaihtoehto vastaa uutisotsikossa mainittua ”sotaan ajautumista”.
Kysymyksen keskeisin käsite ”pelkääminen” on monitulkintainen. Osalle vastaajista se on todennäköisyyttä joutua tavalla tai toisella mukaan sotaan. ”Pelkään paljon” tarkoittaisi, että vaara joutua mukaan on suuri. Toisille kysymys tarkoittaa pelon tunnetta ja sen voimakkuutta sodan uhan edessä.
Kysymyksen vastausjakauma oli seuraava:
Pelkää paljon 8 %
Pelkää jonkin verran 45 %
Ei pelkää paljoakaan 32 %
Ei pelkää lainkaan 11 %
Ei osaa sanoa 5 %
Noissa vastausvaihtoehdoissakin on moniselitteisyyttä. Neljästä pelkäämisen voimakkuutta koskevasta vaihtoehdosta kahden keskimmäisen erottelukyky on huono. Ne menevät sisällöltään päällekkäin. Jonkin verran pelkäävistä osa ei pelkää paljoakaan. Toisaalta vastaajat, jotka sanovat, etteivät pelkää paljoakaan, pelkäävät kuitenkin jonkin verran.
On mielivaltaista vetää pelkäävien ja muiden raja noiden loogisesti päällekkäisten ryhmien välille varsinkin, kun ne yhdessä kattavat 77 prosenttia vastaajista. Kysymykseen olisi ollut helpompi vastata ja tulosta helpompi tulkita, jos kolmantena vaihtoehtona olisi ollut ”pelkää vähän”.
HS-gallupin toinen epäonnistunut kysymys koski puolustustahtoa. Sanamuotoa ei jutussa kerrottu, mutta sen mukaan ”Enemmistön mielestä suomalaisten olisi puolustauduttava aseellisesti, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”. Tätä mieltä oli 56 prosenttia, ja 12 prosenttia kannatti puolustautumista, jos mahdollisuudet onnistua olisivat hyvät. Joka viides hyväksyi aseellisen puolustautumisen vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Millaisia muita poikkeuksellisia tilanteita kysymysten tekijät ja niihin vastaajat mahtoivat kuvitella kuin vieraan valtion hyökkäys?
Mielipidekysymyksen vastausvaihtoehtojen tulisi kattaa kaikki oleelliset ja todennäköiset puolet kysyttävästä asiasta. Tiedusteltaessa kantaa aseelliseen puolustautumiseen eri tilanteissa olisi pitänyt tarjota myös vaihtoehtoa, jossa menestymisen mahdollisuus on hyvin heikko tai olematon. Nyt esitetyissä vaihtoehdoissa tuloksen epävarmuus sisälsi myös varman epäonnistumisen.
Galluptulosten ja niitä tulkitsevan journalismin arviointia vaikeutti tälläkin kertaa se, että yleisölle tarjottiin niukalti tietoa kysymysten sanamuodoista, aineiston edustavuudesta ja muista tuloksiin vaikuttavista tekijöistä.
Galluptulosten ja niitä tulkitsevan journalismin arviointia vaikeutti tälläkin kertaa se, että yleisölle tarjottiin niukalti tietoa kysymysten sanamuodoista, aineiston edustavuudesta ja muista tuloksiin vaikuttavista tekijöistä.
Uutisen faktalaatikossa kerrotaan tutkimukseen osallistuneiden edustavan 18–79 vuotta täyttänyttä väestöä lukuun ottamatta ahvenanmaalaisia. Kyselyssä eivät näin olleet mukana 80 vuotta täyttäneet, joita on maassamme lähes 300000. Tämä osa kansalaisista ei ehkä kiinnosta riittävästi markkinatutkimuksia, joita varten internetpaneeli on rakennettu. Tähän paneeliin on koottu väestörekisteristä satunnaistavalla menettelyllä suuri määrä ihmisiä ja heidän sähköpostiosoitteitaan. Paneelin jäsenyys edellyttää tietysti omaa suostumusta, eivätkä kaikki halua siihen mukaan. Paneelista sitten poimitaan varsinainen otos kutakin kyselyä varten.
Aineiston edustavuus jää epäselväksi. Faktalaatikossa ei kerrota kuinka suuri osa alkuperäisestä otoksesta jäi pois internetpaneelista vähäisten digitaitojen, puutteellisten välineiden tai haluttomuuden vuoksi. Sekin tieto puuttuu, kuinka moni panelisteista jätti tähän kyselyyn vastaamatta.
Aineiston mahdollisia vinoutumia korjattiin analyysivaiheessa painottamalla väestöryhmien osuuksia vastaamaan yhteiskunnan todellisuutta. Painotusten jälkeen tutkimusaineistossa on oikeassa suhteessa naisia ja miehiä, eri ikäisiä, eri puolilta maata olevia maalaisia ja kaupunkilaisia, eri sosiaaliryhmiä edustavia ja eri puolueiden kannattajia.
Kuinka hyvin osallistujat edustavat myös 80 vuotta täyttäneitä, digipudokkaita, marginaaliryhmiä, omia mielipiteitään vähätteleviä ja niitä, jotka suhtautuvat epäluuloisesti koko gallupinstituutioon? Tällainen valikoitunut kato heikentää tulosten luotettavuutta enemmän kuin otantasattumasta johtuva virhemarginaali.
Tulosten luotettavuuden kannalta olisi kuitenkin hyvä pohtia ovatko aineiston ulkopuolelle jääneet mielipiteiltään samanlaisia kuin kyselyyn vastanneet. Kuinka hyvin osallistujat edustavat myös 80 vuotta täyttäneitä, digipudokkaita, marginaaliryhmiä, omia mielipiteitään vähätteleviä ja niitä, jotka suhtautuvat epäluuloisesti koko gallupinstituutioon? Tällainen valikoitunut kato heikentää tulosten luotettavuutta enemmän kuin otantasattumasta johtuva virhemarginaali.
Uutisen faktalaatikkoon ei tietenkään mahdu kaikkea tulosten arvioinnin kannalta oleellista informaatiota. Mutta voitaisiinhan avoimuutta ja uskottavuutta lisätä internetin avulla. Verkkosivuilla olisi kyllä tilaa. Sinne mahtuisivat myös ne tulokset, jotka painetussa tekstissä sivuutetaan vain lyhyellä maininnalla.
Lähteet
Suhonen, Pertti (2006), Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta. Tampere University Press.
