Energiaturvallisuus on noussut Euroopassa Ukrainan sodan takia korkeimman prioriteetin kysymykseksi. Eurooppa on riippuvainen Venäjältä tulevasta energiasta, ja se riippuvuus heijastuu myös asetettaviin talouspakotteisiin – kaksi Venäjän kolmesta suurimmasta pankista, Sperbank ja Gazprombank, on jätetty pakotteiden ulkopuolelle. Venäläinen maakaasu muodostaa 40% EU:n tarpeesta, ja Venäjältä tulee myös 27% öljystä ja 47% kivihiilestä. Nämä energiatoimitukset maksetaan mainittujen pankkien tileille. EU:n johtajat laativat Versailles’ssa 11.3.2022 julkilausuman, jolla EU pyrkii pikaiseen irtautumiseen Venäjän energiariippuvuudesta.
Reutersin mukaan nimettömänä pysytellyt EU-virkamies sanoi joidenkin maiden haluavan irtautumista heti, toiset 2027 ja toiset 2030 mennessä. Pikainen voi tarkoittaa siis jopa 8 vuoden aikajännettä. Tämä osoittaa tilanteen vakavuuden, koska jos Venäjä päättää vastatoimena lopettaa energian viennin Eurooppaan – mikä tässä tilanteessa on todellinen riski – niin se tapahtuu ennemmin kuukausien kuin vuosien kuluttua.
Suomen maantieteellinen asema kaikkien läntisten logistiikkareittien (rahtilaivat, rautatiet, maantieliikenne) viimeisenä etappina ja päätepisteenä on erittäin haavoittuva.
Tällaisessa tilanteessa Suomen maantieteellinen asema kaikkien läntisten logistiikkareittien (rahtilaivat, rautatiet, maantieliikenne) viimeisenä etappina ja päätepisteenä on erittäin haavoittuva. Suomeen ei tule rautatietä lännestä, ja rekatkin tulevat rahtilaivojen kyydissä, joiden pitää kiertää Tanskan salmien ja Itämeren kautta. Vaikka Suomen tuonti Venäjältä voitaisiin normaalisti toimivilla maailmanmarkkinoilla korvata läntisillä energiatuotteilla, niin jo koronapandemian alussa nähtiin miten markkinat toimivat tilanteessa, jossa kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa: Suomeen tulossa olleet maskit ostettiinkin matkan varrelta muualle. Kansallinen etu ohittaa EU-solidaarisuuden kriisitilanteessa, jollaiseen EU:n energiasektori joutuu, mikäli Venäjän tuonti lakkaa.
Suomen keinot selviytyä Euroopan energiakriisin mahdollisen eskaloitumisen varalta tulee selvittää huolella, mutta ei viivytellen. Presidentti Sauli Niinistön tavatessa Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin 4.3.2022, luotiin pohja uudelle kahdenväliselle turvallisuusyhteistyölle, jonka yhtenä elementtinä on energiaturvallisuus. Valkoinen Talo julkaisi tapaamisesta lausunnon, jossa lukee: ”The Presidents committed to start a process that would strengthen U.S.-Finnish security cooperation, … they discussed energy security and efforts to address climate change.”
Lausunnon sanamuodot on valittu erittäin tarkasti, ja siksi pitää kiinnittää huomio sanan ’security’ esiintymiseen ensiksi kohdassa, joka suomalaisessa mediassa käännettiin puolustusyhteistyöksi (jos sitä tarkoitettaisiin, niin sanamuoto olisi defense cooperation) ja toiseksi, lausunnossa olevaa energiaturvallisuutta (energy security) ei mainittu Suomessa lainkaan. Tässä on nimittäin avain, joka mahdollistaa Suomen ulospääsyn siitä energiapoliittisesta pattitilanteesta, johon uhkaamme ajautua, jos Venäjän kaasuhanat sulkeutuvat.
Presidenttien sopiman vahvistettavan kahdenvälisen yhteistyön yhtenä elementtinä Suomi tarvitsee Yhdysvaltojen takaamilla erillissopimuksilla energiatoimituksia suoraan Pohjois-Amerikasta. Tämä tarkoittaa nesteytetyn maakaasun (LNG) toimituksia Suomen terminaaleihin, kivihiiltä, uraanipolttoainetta ydinvoimaloille, sekä raakaöljyä Nesteen jalostettavaksi Porvoossa. Kyseessä olisi tarkkarajainen ja määräaikainen menettely, jonka kuluessa Suomi jatkaa hallitusohjelmansa mukaisesti hiilineutraalisuuteen pyrkimistä vuoteen 2035 mennessä.
Lisäksi tarvitaan toki energiatehokkuuden parantamista sekä konkreettista energiansäästöä, joihin energian hintakehitys ohjaa jo nyt voimakkaasti.
Tämän lisäksi tarvitaan toki energiatehokkuuden parantamista sekä konkreettista energiansäästöä, joihin energian hintakehitys ohjaa jo nyt voimakkaasti. Paluukyydissä Pohjois-Amerikkaan voisimme viedä mm. Talvivaaran kaivoksen uraanimalmia, jonka vuosituotannoksi on arvioitu 250 tonnia, puupellettejä ja muita puutuotteita, sekä kemianteollisuuden tuotantoa. Suomessa on myös Euroopan merkittävimmät litium-varannot, ja jopa 20% maailman tunnetuista varoista, tätä sähköautojen akuissa välttämätöntä alkuainetta. Keliber Oy on aloittamassa akkuihin soveltuvan litiumin tuotantoa Keski-Pohjanmaan kaivokselta kahden vuoden päästä. Kokkolassa on lisäksi Kiinan ulkopuolisen maailman suurin koboltin rikastamo, joka tuottaa jo nyt 10% eli 10.000 tonnia maailman koboltista, joka myös on akuissa tarvittava alkuaine. Kobolttia kaivetaan Suomesta nikkelin ja kuparin sivutuotteena, jotka ovat kriittisen tärkeitä metalleja hiilineutraalissa tulevaisuudessa. On huomattava tässä yhteydessä, että Suomi ja Ruotsi yhdessä hallitsevat 80% maailman kaivosteknologian myynnistä maanalaisiin kaivoksiin.
Vaikka Euroopan energiakriisi ei kärjistyisikään, niin miksi Suomen ei kannattaisi hyödyntää tällaista mahdollisuutta energiaturvallisuutensa parantamiseen? Nämä mainitut energiatuotteet on joka tapauksessa hankittava maailmanmarkkinoilta Suomeen, idästä tai lännestä, ja nyt kun presidentit ovat asiasta näin sopineet, niin loppu on vain asioiden junailua kolmikirjaimisten yhdysvaltalaisvirastojen kanssa. Se lisäisi vakautta ja turvallisuutta koko Pohjois-Euroopassa, strategisesti tärkeän Itämeren ympärillä, johon Yhdysvallat on vahvasti sitoutunut mm. myymällä Suomeen F-35 hävittäjät. Mutta ne tarvitsevat polttoainetta vakauden luomiseen.
-RYB18.png){kind=link}