Venäläisellä sotilaallis-isänmaallisella nuorisojärjestö Junarmijalla, joka voidaan suomentaa myös ”nuoreksi armeijaksi”, on pitänyt kiirettä sodan alettua. Järjestön sosiaalisen median Vkontakte-tili näyttää, miten jäsenet ovat osallistuneet Putinin Krimin valtauksen vuosipäiväjuhliin, jakaneet Donbassin alueella lentolehtisiä, seisoneet Ukrainassa kuolleiden sotilaiden hautajaisissa ja antaneet sairaaloissa kunniamerkkejä haavoittuneille venäläissotilaille. Järjestö on lanseerannut viime viikkoina useita altruistisia kampanjoita. ”Kirje- tai videopostikortti sotilaalle” -kampanjassa jäseniä pyydetään kirjoittamaan sotilaille kauniita sanoja ja ”jakamaan jotain intiimiä”. ”Hyvyyden viesti” -projekti sisältää mm. ruokapakkausten kokoamista Venäjän sotilaille ja Donbassin lapsien ”kotouttamista Venäjälle”. ”Metodologisen työn kilpailussa” nuoret pyydetään miettimään ”parasta isänmaallisen kasvatuksen ohjelmaa”, ”parasta isänmaallisen kasvatuksen metodologista kehittämistä” ja ”parhaita online-käytäntöä isänmaalliseen kasvatukseen”. Kampanjat kielivät valtion hallinnon kiireestä saada nuoriso tukemaan sotaponnisteluita Kremlin viitoittamalla tavalla.
Mikä on tämä Junarmija, ja mitä se edustaa nykyisen sodankäynnin kontekstissa? Palataan hieman ajassa taaksepäin.
Sotilaallis-isänmaallisella kasvatuksella on pitkät perinteet Venäjällä
Venäjän nykyisessä nuorten sotilaallis-isänmaallisessa koulutuksessa on kaikuja toista maailmansotaa edeltävästä ajasta, jolloin Stalin organisoi massiivisen ”väistämättömään sotaan” valmistautumiseen keskittyvän propagandakampanjan. Sen puitteissa Kommunistinen nuorisoliitto Komsomol pyrki kouluttamaan nuorista paitsi ideaalisia kommunisteja, myös taistelijoita.
Lasten ja nuorten sotilaallinen koulutus jatkui Neuvostoliiton hajoamiseen asti. 1990-luvun kaaoksen aikana koulutus oli tauolla, mutta idea ja käytännöt säilyivät armeijan traditionaalisissa piireissä, joissa asevoimien ymmärrettiin toimivan venäläisyyden ja historiallisen jatkuvuuden suojelijana. Vladimir Putinin ensimmäisellä presidenttikaudella sotilaallisia organisaatioita alettiin elvyttää: Neuvostoliitosta tutut Suvorovin ja Nahimovin sotilaskoulut, kadettijoukot, kasakkakoulut, Vapaaehtoinen Maa-, Ilma- ja Merivoimien Tukemisen Seura DOSAAF sekä Valmis Työhön ja Puolustukseen -koulutusjärjestelmä ovat palanneet tukemaan valtion patrioottista ideologiaa. Tänä päivänä isänmaallinen kasvatus, jonka sotilaallista aspektia ei Neuvostoliitossa eläneelle kansalaiselle tarvitse perustella, läpäisee jälleen kaikki valtion instituutiot ja sitä koordinoidaan hallinnon kaikilla tasoilla.
Tänä päivänä isänmaallinen kasvatus, jonka sotilaallista aspektia ei Neuvostoliitossa eläneelle kansalaiselle tarvitse perustella, läpäisee jälleen kaikki valtion instituutiot ja sitä koordinoidaan hallinnon kaikilla tasoilla.
Junarmijan edeltäjiin kuuluvat myös Putinin ensimmäisten kausien poliittiset nuorisojärjestöt Iduštšie vmeste (”Kuljetaan yhdessä”) ja nationalismiin kallellaan ollut Naši (”Meikäläiset”). Naši-nuoret ovat olleet Suomessakin usein otsikoissa ”opposition- ja fasisminvastaisilla” tempauksillaan, kun taas ulospäin maltillisempi Junarmija on saanut rauhassa kasvaa kymmenen kertaa Našia suuremmaksi. Länsimaissa Junarmijaa on pitkään pidetty harmittomana partion tapaisena harrastuksena. Vaikka Iduštšie vmeste ja Naši eivät järjestäneet koordinoitua sotilaallista koulutusta Junarmijan tapaan, uhkakuvat, joihin järjestöjen tuli vastata, olivat samat kuin nykyään: NATO, globalismi, länsimaiset arvot ja Neuvostoliittoon kuuluneiden valtioiden värivallankumoukset.
Ulospäin maltillisempi Junarmija on saanut rauhassa kasvaa kymmenen kertaa Našia suuremmaksi.
Junarmija perustettiin vuonna 2016 puolustusministeri Sergei Shoigun ehdotuksesta. Junarmijaan kuuluu tällä hetkellä yli miljoona 8–17-vuotiasta nuorta kaikilta Venäjän federaation 85 alueelta. Junarmija toimii myös muissa IVY-maissa. Liittyminen järjestöön on vapaaehtoista, mutta oppositiomedia on nostanut esiin, kuinka puolustusalan ja tiettyjen alojen virkamiehet painostetaan laittamaan lapsensa Junarmijaan. Liikkeen on tarkoitus toimia jokaisen peruskoulun yhteydessä. Junarmijan aktiviteettien pääpaino on sotilaallisessa koulutuksessa eri aselajeissa, mutta muutakin puuhaa löytyy: lapset leipovat, laulavat ja ulkoilevat. Tosin nämäkin aktiviteetit on höystetty patriotismilla: jouluna leivotaan punatähtipipareita, lauluiksi kelpaavat sotalaulut ja ulkoillessa voidaan etsiä toisessa maailmansodassa kuolleiden jäänteitä. Liittyäkseen Junarmijaan lapsen on lausuttava vala, jossa hän lupaa taistella aina isänmaan puolesta.
Tulevien sotilaiden tulevat äidit
Jo vuosien ajan Venäjän ortodoksisen kirkon ja Kremlin valtaklikki on markkinoinut ”perinteisiä” perhearvoja ja sukupuolirooleja, joiden yhtenä tarkoituksena on lääkitä Venäjän alhaista syntyvyyttä. Sukupuolten tasa-arvo huonontui Venäjällä myös virallisesti vuonna 2017, kun perheväkivalta poistettiin rikoslaista. Tässä valossa on kiinnostavaa, että lähes puolet Junarmijan jäsenistä on tyttöjä.
Tyttöjen osallistuminen perinteisesti maskuliiniseksi miellettyyn harrastukseen voi vaikuttaa ristiriitaiselta konservatiivisen politiikan aikana, mutta historiasta löytyy esimerkkejä, miten militarisoitu feminiinisyys rakennetaan. Komsomolissa, samoin kuin Junarmijassa, tytöt ja pojat saivat tasa-arvoista sotilaallista koulutusta. Koulutuksen ansiona pidetään sitä, että toiseen maailmansotaan osallistui vapaaehtoisena lähes kaksi miljoona naista, joista puoli miljoonaa taisteli rintamalla. Mutta se ei ollut ainoa syy naisten aseisiin tarttumiseen. Vaikka Stalinin poliittiset vainot olivat tuolloin kiivaimmillaan, naiseuden määritelmä oli tuolloin vapaampi kuin koskaan aiemmin venäläisen kulttuurin piirissä. Anna Krylovan mukaan 1930-luvun integroitu koulujärjestelmä, Komsomol ja puolisotilaalliset järjestöt olivat sosiaalisia laboratorioita, joissa sukupolvi saattoi kokeilla vaihtoehtoista naisena ja miehenä olemista. Moni nainen käytti vapauttaan osallistuakseen sotaan.
Venäjän hallituksen juhlapuheissa naisten integroiminen asevoimiin esitellään länsimaisten kriteerien mukaisella sukupuolten tasa-arvon kehittymisellä, mutta puheita pidetään vahvasti liioitteluna; tarkoituksena on ylläpitää asevoimien julkisuuskuvaa.
Junarmijan tyttöjä tuskin ollaan lähettämässä rintamalle. Toisin kuin uutiskuvissa Ukrainan joukoista, ei Venäjän sotajoukossa ole näkynyt naisia taistelutehtävissä. Naisilla ei ole asevelvollisuutta Venäjällä, mutta sopimussotilaina heitä palvelee noin 40 000. Venäjän hallituksen juhlapuheissa naisten integroiminen asevoimiin esitellään länsimaisten kriteerien mukaisella sukupuolten tasa-arvon kehittymisellä, mutta puheita pidetään vahvasti liioitteluna; tarkoituksena on ylläpitää asevoimien julkisuuskuvaa. Oma tutkimukseni tukee tätä näkökulmaa: naiset päätyvät useimmiten perinteisiin, avustaviin tehtäviin asevoimissa, eikä venäläinen naissotilaskaan voi paeta vaatimuksia äitiydestä, jonka nähdään olevan naisen tärkein tehtävä. Vaikka osa Junarmijan tytöistä päätyy varmasti asevoimiin siviili- tai sotilaspuolelle, on tytöille tarjottava esikuva sotilaallis-isänmaallisessa kasvatuksessa ensisijaisesti Rodina-Mat, ”synnyinmaan äiti”, ikivanha slaavilainen symboli, joka yhdistää militarismin ja äitiyden. Rodina-Matilla on merkittävää mobilisointipotentiaalia, jota hyödynnettiin erityisesti Suuressa isänmaallisessa sodassa.
Junarmijan sukupuolipolitiikan läheisempi esikuva voisikin olla neuvostoliittolaisen Komsomolin sijaan Saksan kansallissosialistisen puolueen nuoriso-organisaatio Hitler-Jugend.
Tästä syystä Junarmijan sukupuolipolitiikan läheisempi esikuva voisikin olla neuvostoliittolaisen Komsomolin sijaan Saksan kansallissosialistisen puolueen nuoriso-organisaatio Hitler-Jugend. Michael Katerin mukaan Hitler-Jugendissa tyttöjen ja poikien koulutus oli osittain samanlaista, mutta rotuhierarkian mukaisesti naiset olivat miehiä alempiarvoisia, ja viime kädessä tytöillä nähtiin olevan arvoa vain synnyttäjinä ja valtaregiimin uskollisina tukijoina. Vaikka Venäjällä ei ole menty näin pitkälle, eikä Junarmijan osallistujaprosenttia voi ainakaan toistaiseksi verrata Hitler-Jugendin vastaavaan lukuun, maskulinisoitunut politiikka käyttää tehokkaasti naiseutta ja feminiinisyyttä hyväkseen kansan militarisoinnissa. Jatkaakseen sotaa Venäjä tarvitsee nykyisten ja tulevien äitien tuen. Tätä työtä tehdään Junarmijassa.
Putinin vahtikoirat
Vaikka Junarmijan tärkeimpiin tehtäviin lukeutuu maanpuolustustahtoisten ja hyväkuntoisten nuorten miesten valmentaminen armeijaa ja sotaa varten, sen todellinen merkitys on uuden sukupolven sosiaalisen koheesion rakentajana.
Vladimir Putin piti 16.3.2022 puheen, jossa hän sanoi uskovansa, että ”Venäjän kansa pystyy erottamaan aidot patriootit saastasta ja pettureista, ja heidät [petturit] syljetään ulos kuin suuhun vahingossa lentänyt kärpänen”. Monelle puheesta tuli mieleen kylmääviä muistoja neuvostoaikaisista joukkovainoista. Vastakkainasettelu ”meidän” ja ”muiden” välillä on vahvistunut Venäjän retoriikassa jo vuosien ajan, ja se on ollut ilmeistä myös Junarmijan viestinnässä.
Kun Junarmijan lonkerot ovat levittäytyneet (ainakin lähes) jokaiseen kouluun, on mahdollista, että liikkeen jäseniä rohkaistaan raportoimaan opettajien rivistä lipsumisesta, sekä painostamaan muita oppilaita tulemaan Putinin vaatimiksi ”aidoiksi patriooteiksi”.
Viime viikkoina Venäjän kouluissa on pidetty pakollisia oppitunteja ”erikoisoperaation” syistä. Opettajat ovat velvoitettuja pitämään propagandistinen tunti sanasta sanaan sellaisena kuin se on heille opetusministeriöstä lähetetty. Tästä tehtävästä kieltäytyneitä opettajia on erotettu, mistä patrioottiset lapset ja heidän vanhempansa ovat ilmaisseet julkisesti ilonsa. Kun Junarmijan lonkerot ovat levittäytyneet (ainakin lähes) jokaiseen kouluun, on mahdollista, että liikkeen jäseniä rohkaistaan raportoimaan opettajien rivistä lipsumisesta, sekä painostamaan muita oppilaita tulemaan Putinin vaatimiksi ”aidoiksi patriooteiksi”. Kasvavasta Junarmijan vaikutusvallasta kertoo myös valtaa pitävän Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa avoimesti tehtävä yhteistyö. Moni näennäisesti ei-patrioottinen verkosto, kuten ”Koululaisten liike”, kanavoi osaa Junarmijan toiminnasta myös ”tavallisille” lapsille lukujärjestykseen kuuluvana sisältönä. Tämä on omiaan sumentamaan käsitystä, että lapsen osallistumista sotilaallis-isänmaalliseen toimintaan voisi jotenkin rajata.
Junarmijasta on sen kuuden toimintavuoden aikana täysi-ikäistynyt jo tuhansia nuoria miehiä, joten olisi epätodennäköistä, ettei osa heistä olisi päätynyt Ukrainaan.
Junarmijasta on sen kuuden toimintavuoden aikana täysi-ikäistynyt jo tuhansia nuoria miehiä, joten olisi epätodennäköistä, ettei osa heistä olisi päätynyt Ukrainaan. 16.3.2022 Vapaaehtoisen maa-, ilma- ja merivoimien tukemisen seura DOSAAFin Vkontakte-sivulla kerrotaan yhden entisen junarmijalaisen kaatuneen. Netissä liikkuu myös asiakirjoja, joiden mukaan Putin ja Shoigu olisivat lähettämässä Junarmijan alaikäisiä jäseniä sotaan, mutta näitä juttuja on pidettävä ainakin toistaiseksi Ukrainan sotapropagandana. Venäjän puolustusministeriö on kuitannut asiakirjat ”feikiksi”. Uskottavampaa sen sijaan on, että asepalveluksen aloittaneita entisiä junarmijalaisia rohkaistaan mukaan.
Hitler-Jugendin menestys perustui pitkälti järjestön, valtion ja koulun kolmikantaan, joka ulkoisti perheen lapsen elämästä. Tähän on vielä Venäjällä matkaa, mutta sodan pitkittyessä ja Venäjän eristäytyessä Junarmijan merkitys yhä totalitaarisempia piirteitä saavassa valtiossa voi kasvaa alati merkittävämmäksi.
FM Jonna Alavan väitöstutkimus käsittelee sukupuolta sotilaallis-isänmaallisessa kasvatuksessa Venäjällä. Tämä teksti perustuu osittain Jonna Alavan artikkeliin Russia’s Young Army: Raising New Generations into Militarized Patriots kirjassa Pynnöniemi, Katri. 2021. Nexus of Patriotism and Militarism in Russia: A Quest for Internal Cohesion.
Putinin Ukrainan sota päätti kylmän sodan jälkeisen välirauhan Euroopassa, teki suurvaltasuhteet uudelleen ajankohtaisiksi ja myllersi eurooppalaisen turvallisuusrakenteen ja kansainvälisen politiikan.
Alusta- ja Politiikasta-verkkojulkaisujen artikkelisarja tarjoaa näkökulmia suurvaltasuhteiden nykytilaan ja avaa kylmän sodan aikaa ja lähihistoriaa nykytilanteen taustalla. Eri tieteenalojen tutkijat avaavat artikkeleissa nykytilannetta ja historiaa omaan tutkimukseensa ja asiantuntemukseensa nojaten. Artikkelisarja on valmisteltu ja julkaistaan yhteistyössä verkkolehtien välillä.
Alusta ja Politiikasta ovat tutkijayhteisölähtöisiä, yhteiskuntatieteellistä ja myös muuta tutkimusta yleistajuistavia verkkojulkaisuja.
