Koronakriisi on kansainvälisesti ollut monella mittareilla sukupuolten tasa-arvon ja hoivan kriisi. Suomessa koronakriisillä on ollut sukupuolittuneita vaikutuksia muun muassa työhön, toimeentuloon ja hoivan jakamiseen. Tästä huolimatta suurin osa eri maiden ihmisten ja yritysten tukemiseen tähtäävistä toimista on suunniteltu ilman sukupuolinäkökulmaa. Sama pätee elpymispaketteihin. Ne ovat monissa maissa, kuten Saksassa, priorisoineet investointeja fyysiseen infrastruktuuriin, kuten teihin ja rautateihin, ja luoneet työtä miesvaltaisille aloille.
Kun tasa-arvotavoitteet ja koronakriisin ja politiikkatoimien sukupuolinäkökulmainen analyysi puuttuvat, kriisiin vastaavat toimet saattavat vahvistaa kriisin negatiivisia vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon. Yhteiskunnan ja talouden epätasa-arvoistavat rakenteet – toisin sanoen keskeinen syy kriisin eriarvoistaviin vaikutuksiin – jäävät paikoilleen. Jälleenrakennuksen yhteydessä usein toistettu slogan Build Back Better pätee siis myös tasa-arvonäkulmasta.
Miltä näyttää Suomen koronajälleenrakennus tasa-arvonäkulmasta? Arvioin tässä tekstissä Suomen vuosien 2020 ja 2021 koronatoimia suhteessa ajatukseen feministisestä tai tasa-arvoa edistävästä jälleenrakennuksesta. Tarkastelen kolmea ulottuvuutta: i) tasa-arvonäkökulmien näkyvyys päätöksenteossa, ii) erityistoimet sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, ja iii) investoinnit hoivaan.
Feministinen jälleenrakennus – mitä se on?
Tasa-arvoa edistävän jälleenrakennuksen kaavaa ei tarvitse lähteä kehittämään tyhjästä, sillä tutkijat, kansalaisjärjestöt ja kaltaiset kansainväliset järjestöt ovat kehittäneet feministisiä elpymissuunnitelmia (esim. de Henau ja Himmelweit 2021; UNWomen 2021). Ne antavat päättäjille aineksia politiikan kehittämiseen sekä auttavat järjestöjä ja kansalaisia arvioimaan toteutettua politiikkaa.
Feministisen elpymisen on nähty ensinnäkin edellyttävän tasa-arvon huomiointia päätöksenteossa ja pandemian intersektionaalisten vaikutusten analyysia. Naisten, vähemmistöjen ja tasa-arvotoimijoiden ja -tutkijoiden osallistuminen päätöksentekoon on tärkeää.
Toinen keskeinen teema ovat tasa-arvon edistämiseen ja heikoimmassa asemassa olevien tukemiseen tähtäävät erityistoimet, jotka lieventävät kriisin eriarvoistavia vaikutuksia ja tukevat hyvinvointia ja talouden ja yhteiskuntien kestävyyttä. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi väkivallan uhrien auttaminen, naisyrittäjien tukeminen osana yritysten tukemista, palkattoman hoivan tukeminen sen tarpeen kasvaessa, sekä sosiaaliturvan ulottaminen ei-tyypillisiin työsuhteisiin tai ihmisiin, jotka eivät ole siitä ennen hyötyneet.
Feminististen elpymissuunnitelmien tärkein elementti ovat investoinnit hoivaan ja muuhun sosiaaliseen infrastruktuuriin. Hoivainvestoinnit ovat perinteisiä infrastruktuuri-investointeja kestävämpi mutta myös taloutta enemmän tukeva ratkaisu (De Henau and Himmelweit 2021). Ne luovat perinteisiä infra-investointeja enemmän työpaikkoja. Lisäksi luodut työpaikat jakautuvat tasaisemmin miesten ja naisten välille, ja hoivapalveluiden vahvistuminen edistää naisten osallistumista työmarkkinoille. Hoivainvestoinnit parantavat myös yhteiskuntien pitkän aikavälin resilienssiä ja edistävät hyvinvointia.
Hoivainvestoinneista ei ole kyse vain rahasta, vaan ne ovat osa laajempaa talouden ja talouspolitiikan feminististä muutosta. Talouspoliittisessa päätöksenteossa julkiset hoivapalvelut nähdään usein kulueränä ja taloutta kannatteleva palkaton hoiva katoaa näkyvistä kokonaan (esim. Cavaghan ja Elomäki 2021). Koronakriisi on tuonut esiin palkatta ja palkkaa vastaan tehtävän hoivatyön sekä julkisten hoivapalvelujen merkityksen taloudelle. Päiväkotien ja koulujen ollessa kiinni on työnteko monilla aloilla mahdotonta ja etätyö tehotonta. Talous ei pyörisi ilman hyvin resursoitua terveydenhoitoa ja hoiva-ammattilaisten työpanosta. (esim. Daly 2022; Heintz ym. 2021). Feministitutkijat ja aktivistit ovatkin hahmotelleet uutta talousmallia, joka nostaa hoivan talouden ja talouspolitiikan keskiöön. Tätä mallia on kuvattu termillä hoivaava talous.
Sivuutetut tasa-arvonäkökulmat
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella eli sukupuolinäkökulman sisällyttämisellä kaikkeen päätöksentekoon on Suomessa pitkät perinteet. Myös Sanna Marinin hallitus on sitoutunut tasa-arvo-ohjelmassaan arvioimaan lakiesitysten ja talousarvioiden sukupuolivaikutuksia. Tästä huolimatta tasa-arvonäkökulmat sivuutettiin hallituksen koronakriisin liittyvässä päätöksenteossa.
Myös Sanna Marinin hallitus on sitoutunut tasa-arvo-ohjelmassaan arvioimaan lakiesitysten ja talousarvioiden sukupuolivaikutuksia. Tästä huolimatta tasa-arvonäkökulmat sivuutettiin hallituksen koronakriisin liittyvässä päätöksenteossa.
Hallitus teki vuosina 2020–2021 yhteensä 125 koronakriisin liittyvää lakiesitystä ja antoi yli 250 muuta koronakriisin hoitoon liittyvää päätöstä tai asetusta. Osa näistä toimenpiteistä oli rajoituksia ja muita pandemian hoitoon liittyviä toimia, osa taas korvasi kiisin aiheuttamia menetyksiä yksilöille, yrityksille ja kunnille. Vain 15 lakiesitystä (12,5%) pohtii sukupuolinäkökulmasta esityksen vaikutuksia tai sitä elämänaluetta, jolle se liittyy. Tämä on vähemmän kuin 2010-luvulla keskimäärin. Vain kahden muun päätöksen taustamateriaalit huomioivat sukupuolinäkökulmia. Yksikään määrärahoja koronatoimille kanavoinut lisäbudjetti ei sisältänyt sukupuolivaikutusten arviointia.
Yksikään määrärahoja koronatoimille kanavoinut lisäbudjetti ei sisältänyt sukupuolivaikutusten arviointia.
Rajoitustoimien sukupuolivaikutuksia arvioitiin harvoin, vaikka esimerkiksi ravintoloiden rajoitukset kohdistuivat naisvaltaiseen alaan. Rajoitusten ihmisvaikutuksia käsiteltiin lähinnä kansanterveyden, ei työn ja toimeentulon tai hoivavelvollisuuksien kannalta. Sukupuolinäkökulma nähtiin suhteellisen relevanttina ihmisiä tuettaessa (vajaa kolmannes sosiaaliturvaan liittyvistä lakiesityksistä sisälsi sukupuolinäkökulmaa). Sen sijaan yritysten tukeminen nähtiin sukupuolineutraalina, vaikka koronakriisi kohdentui mies- ja naisvaltaisin aloihin eri tavoin. Vain kaksi lakiesitystä tunnisti kriisin olleen vaikutuksiltaan sukupuolittunut.
Huolimatta näennäisen korkeasta poliittisesta sitoutumisesta tasa-arvoon, koronaan vastaavat politiikkatoimet suunniteltiin ilman sukupuolinäkökulmaa. Kriisi työnsi tasa-arvotavoitteet ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen taka-alalle.
Vain vähän tasa-arvon edistämiseen kohdennettuja toimia
Tasa-arvonäkökulmien sivuuttaminen kriisiin liittyvässä päätöksenteossa näkyy myös siinä, että koronaan liittyvät tuki- ja jälleenrakennunstoimet sisältyvät vain vähän suoraan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tai haavoittuvien ryhmien tukemiseen liittyviä toimia. Yleensäkin Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna tehty vain vähän yksilöitä tukevia toimia, kuten sosiaaliturvan muutoksia.
Talousarviot ja lisätalousarviot antavat kattavan kuvan vuosina 2020–2021 hyväksytyistä jälleenrakennustoimista sekä muista kriisin hoitoon liittyvistä rahallisista panostuksista. Sukupuolten tasa-arvoon ja vähemmistöjen tukemiseen liittyviä toimia saa hakemalla hakea. määrärahat olivat pieniä: yhteensä 511 miljoonaa euroa eli 2,6 prosenttia vuosien 2020–2021 talousarvioihin sisältyneiden koronamenojen lähes 20 miljardin euron kokonaisuudesta[1]. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen kohdennettujen toimien puute osoittaa, ettei tasa-arvon edistämistä ole nähty Suomessa keskeisenä osana koronajälleenrakennusta.
Talousarviot ja lisätalousarviot antavat kattavan kuvan vuosina 2020–2021 hyväksytyistä jälleenrakennustoimista sekä muista kriisin hoitoon liittyvistä rahallisista panostuksista. Sukupuolten tasa-arvoon ja vähemmistöjen tukemiseen liittyviä toimia saa hakemalla hakea.
Vain kaksi koronaan liittyvistä panostuksista liittyi suoraan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen. Ensimmäinen näistä oli työntekijän ansionmenetystä korvaava väliaikainen epidemiatuki, joka oli käytössä pahimpien sulkutoimien aikaan keväällä 2020. Sitä saattoivat saada pienten lasten vanhemmat, jotka joutuivat ottamaan palkatonta vapaata päiväkotien ja koulujen rajoitusten takia. Etuus oli tasa-arvonäkökulmasta tärkeä, sillä se huomioi pandemian vuoksi lisääntyneen palkattoman hoivan tarpeen ja siitä yksilöille käytännössä usein naisille – aiheutuvat kustannukset. Etuuden taso oli kuitenkin alhainen verrattuna vastaaviin toimiin muissa maissa: 28,94 € päivässä tai 723,50 € kuukaudessa. Esimerkiksi Saksassa lasta kotona hoitamaan joutuvalle vanhemmille maksettiin 90% nettopalkasta (mutta enintään 112,88€ päivä). Tukeen kohdennettiin 90 miljoonaa euroa, josta lopulta käytettiin vain 24 miljoonaa.
Toinen koronakriisin kontekstissa tehty panostus sukupuolten tasa-arvoon oli pieni, 26 000 euron määräraha Nollalinjan chat-palvelun kehittämiseen. Vaikka Suomessakin pandemia on lisännyt naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa, väkivallan uhrien tukemiseen ei tukitoimien ja jälleenrakennuksen yhteydessä kohdennettu lisäresursseja. Turvakotien määrärahoihin tehtiin kuitenkin 2 miljoonan euron tasokorotus vuoden 2021 talousarviossa.
Yhdenvertaisuuden edistämiseen ja haavoittuvien ryhmien tukemiseen liittyvistä toimista suurin oli yrittäjien työmarkkinatuki, johon osoitettiin 2020–2021 yhteensä 360,6 miljoonaa euroa. Sosiaaliturvan laajentaminen voi edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta (vrt. Cook ja Grimshaw 2021). Heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat huomioitiin lähinnä vuoden 2020 väliaikaisen epidemiakorvauksen (60 miljoonaa euroa) välityksellä: perustoimeentulotukea saaneille maksettiin neljän kuukauden ajalta ylimääräinen 75 euroa. Lisäksi osana kuntien tukemista osoitettiin 4,3 miljoonaa euroa heikossa taloudellisessa asemassa olevien ryhmien maskeihin. Haavoittumassa asemassa olevia huomioitiin myös lisäämällä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllisyyspalveluita (59,9 miljoonaa euroa). Maahanmuuttajataustaiset ihmiset huomioitiin vain 1.5 miljoonan euron panostuksena työllisyyspalveluihin. Muita vähemmistöjä tuettiin lähinnä saamelaiskäräjille suunnatuilla koronakriisin aiheuttamiin kustannuksiin liittyvillä lisäpanostuksilla (yht. 390 000 euroa).
Vaikuttaa siltä, että Suomessa on ajateltu olemassa olevan sosiaaliturvan suojelevan kaikkia ja tasa-arvopoliittisten toimien riittävän myös kriisin aikaan. Tasa-arvon merkitystä yhteiskunnan ja talouden jälleenrakennukselle ei ole ymmärretty.
Suomen toimet ovat kansainvälisesti verrattuna vaatimattomat. Esimerkiksi Kanada on nostanut sukupuolten tasa-arvon ja haavoittuvat ryhmät jälleenrakennuksen keskiöön ja sitoutunut feministiseen jälleenrakennukseen. Vaikuttaa siltä, että Suomessa on ajateltu olemassa olevan sosiaaliturvan suojelevan kaikkia ja tasa-arvopoliittisten toimien riittävän myös kriisin aikaan. Tasa-arvon merkitystä yhteiskunnan ja talouden jälleenrakennukselle ei ole ymmärretty. Erityisten toimien puuttuessa on entistä tärkeämpi arvioida, kuinka muut koronaan liittyvät tukitoimet kohdistuivat eri ihmisryhmiin.
Investoinnit hoivaan
Hoivaan (määritelty tässä kattamaan sote-palvelut, varhaiskasvatus ja peruskoulu, hyvinvoinnin tukeminen ja palkattoman hoivan tukeminen) suunnattiin kriisin aikana lisäresursseja. Kohdennetut hoivainvestoinnit jäivät kuitenkin pieneksi, eikä jälleenrakennuksessa vastattu hoivainfrastruktuurin ongelmiin tai hoivatyön aliarvostukseen.
Kohdennetut hoivainvestoinnit jäivät kuitenkin pieneksi, eikä jälleenrakennuksessa vastattu hoivainfrastruktuurin ongelmiin tai hoivatyön aliarvostukseen.
Kun mukaan lasketaan kaikki hoivaan edes osittain liittyvät menot, hoivaan kohdentui 6,5 miljardia euroa eli noin kolmannes vuosien 2020–2021 talousarvioiden ja lisätalousarvioiden koronaan liittyvistä määrärahoista ja valtuuksista. Summa on laskennallinen, koska kaikkien määrärahojen tarkkaa kohdentumista ei ole mahdollista arvioida. Yritysten tukeminen yhtäältä suorien tukien, toisaalta lainojen ja takausten avulla oli koronamenojen suurin kokonaisuus. Investoinnit fyysiseen infrastruktuuriin (esim. tie- ja rautatiehankkeet) puolestaan olivat suurin elvytysluonteisten menojen kohde.
Lähes 60 prosenttia, hoivaa sivuavista määrärahoista liittyi epidemian hallintaan: testaukseen, rokotteisiin ja suojavarusteisiin sekä kasvaneiden sairaalakulujen kattamiseen (3,78 miljardia euroa). Kuntatalouden ja sitä myötä kuntien peruspalveluiden (ml. sote-palvelut) tukeminen oli toiseksi suurin hoivaan liittyvä menoerä (2,3 miljardia euroa).
Kohdennetut hoivainvestoinnit olivat huomattavasti pienempiä[2]. Hallitus osoitti 278,8 miljoonaa euroa erilaisiin lasten, nuorten ja perheiden palveluihin[3], 60 miljoonaa euroa vanhushoivaan, 36 miljoonaa hyvinvointia edistäviin hankkeisiin ja palveluihin ja 24 miljoonaa euroa palkattoman hoivan tukemiseen. Osa määrärahoista maksettiin kunnille valtionosuuksien kautta (esim. vanhushoivaan kohdennetut määrärahat), osa oli ministeriöiltä haettavia avustuksia. Myös näiden avustusten pääasiallisina saajina olivat kunnat.
Kuvio 1: Vuosien 2020-2021 talousarvioissa ja lisätalousarvioissa päätetyt, hoivaan liittyvät koronamenot
Tasa-arvotutkimuksen näkökulmasta koronakriisin aikana tehdyt panostukset hoivaan ovat puutteellisia. Ensinnäkään jälleenrakennus- ja elvytystoimilla ei pyritty korjaamaan hoivainfrastruktuurin ongelmia ja niistä johtuvia hoivavajeita. Vanhushoivan ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Myös varhaiskasvatus on monissa kunnissa kriisiytynyt. Pandemia on puolestaan tuonut esiin äärimmilleen tehostetun sairaalahoidon ongelmat. Sen sijaan koronatoimet keskittyivät kriisiin akuuttiin hoitoon ja kuntien yleiseen tukemiseen ja paikkasivat koronakriisin aiheuttamia ongelmia pienillä kertaluonteisilla investoinneilla.
Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa (esim. Saksa, Ranska, Slovenia), ei osana koronatoimia korotettu hoitohenkilökunnan palkkoja.
Toiseksi Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa (esim. Saksa, Ranska, Slovenia), ei osana koronatoimia korotettu hoitohenkilökunnan palkkoja. Hoivainvestoinneista puhuttaessa on tärkeää huomioida hoivatyötä tekevien näkökulma ja pohtia naisvaltaisen hoiva-alan työoloja. Kyse on hoivan ja hoivatyön arvon ja merkityksen tunnistamisesta sekä hoivainfrastruktuurin vahvistamisesta pitkällä aikavälillä. Hoitajien koronabonusten puuttumista perusteltiin sillä, ettei hallituksen tule sotkeutua työmarkkinajärjestöjen keskinäiseen asiaan. Sen sijaan hoitajia ja muita kriittisten alojen työntekijöitä muistettiin symbolisin elein, kuten valaistulla Finlandiatalolla. (Elomäki ym. 2021.)
Myös monissa muissa Euroopassa hoivasta saanut vahvemman aseman julkisessa keskustelussa, mutta tämä ei ole johtanut varhaiskasvatuksen ja vanhushoivan resurssien kasvuun (Daly 2022). Kuten Suomessakin, koronakriisin kontekstissa on tehty pieniä julkisen tai palkattoman hoivan tukemiseen liittyviä toimia, kuten uusia etuuksia lapsia tai läheisiä kotona hoivaaville (UNECE 2020). Hoivaan on panostettu eniten maissa, joissa lähtötilanne oli heikoin.
Johtopäätökset
Kun mittareiksi otetaan sukupuolinäkökulmien näkyminen päätöksenteossa, kohdennetut toimet sekä investoinnit hoivaan, ei Suomen koronapolitiikkaa voi pitää erityisen feministisenä tai tasa-arvotietoisena.
Sukupuolinäkökulmat puuttuivat sekä rajoitusten että tukitoimien valmistelusta. Sukupuolten tasa-arvoa edistäviin tai haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tukemiseen osoitettiin vain vähän määrärahoja, ja summat olivat pieniä suhteessa koronaelvytyksen ja muiden koronamenojen kokonaisuuteen. Koronakriisi ymmärrettävästi lisäsi terveydenhoitoon suunnattuja määrärahoja ja koronaelvytyksen yhteydessä tehtiin myös investointeja hoivaan. Kriisi ei kuitenkaan muuttanut vakiintunutta talouspolitiikan paradigmaa, jossa hoiva on usein nähty kulueränä ja investoinniksi ymmärretään ensisijaisesti panostukset fyysiseen infrastruktuuriin.
Kriisi ei kuitenkaan muuttanut vakiintunutta talouspolitiikan paradigmaa, jossa hoiva on usein nähty kulueränä ja investoinniksi ymmärretään ensisijaisesti panostukset fyysiseen infrastruktuuriin.
Seuraava askel on tarkastella, kuinka koronaan liittyvät tukitoimet – yritystuet ja sosiaaliturvan muutokset – kohdentuivat eri ihmisryhmille. Näitäkin teemoja tutkitaan osana THL:n johtamaa, valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittamaa Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -hanketta.
Lähteet
Cook, R. & Grimshaw, D. (2021). A gendered lens on COVID- 19 employment and social policies in Europe. European So- cieties 23(sup1), 215-227.
Cavaghan, Rosalind ja Elomäki, Anna (2021) Dead ends and blind spots in the European Semester. The Epistemological foundation of the crisis of social reproduction. Journal of Common Market Studies. https://doi.org/10.1111/jcms.13288
Daly, Mary (2022).COVID-19, Social Policy and Care: A Complex Set of Processes and Outcomes. Frontiers in Sociology, 245.
De Henau, Jérôme ja Himmelweit, Susan (2021). A care-led re- covery from Covid-19: investing in high-quality care to stim- ulate and rebalance the economy, Feminist Economics, 27(1- 2), 453-4.
Elomäki, Anna ja Ylöstalo, Hanna (2018) Tasa-arvoa talousarvioon. Talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi ja sukupuolitietoinen budjetointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 58/2018.
Elomäki, Anna, Hoppania Hanna-Kaisa ja Ylöstalo, Hanna (2021) Koronakriisistä hoivaavaan talouteen. Politiikasta.fi,
James Heintz, Silke Staab & Laura Turquet (2021) Don’t Let Another Crisis Go to Waste: The COVID-19 Pandemic and the Imperative for a Paradigm shift, Feminist Economics, 27:1-2, 470-485, DOI: 10.1080/13545701.2020.1867762,
Mesiäislehto et al., The gendered impacts of the Covid-19 crisis in Finland and the effectiveness of the policy responses. Discussion paper 2/2022. Finnish institute for health and welfare, Helsinki, 2022.
Räsänen, Tapio, Jauhiainen, Signe ja Pyy-Martikainen, Marjo (2021). Sosiaaliturvan stessitesti. Työpapereita 162/2021. Kela: Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2020) Suomi tasa-arvon kärkimaaksi: hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2020-2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:35.
UNDP (2021). COVID-19 Global Gender Response Tracker.
UNWomen (2021). Beyond Covid-19. A feminist plan for sus- tainability and social justice.
Wiesner, Claudia (2021). Das Konjunkturpaket der Bundesregierung und seine Auswirkungen auf Frauen und Männer. In: Wirtschaftsdienst 101 (1), S. 21–24. DOI: 10.1007/s10273-021-2820-x
[1] Kokonaissumma on suuntaa antava, sillä kaikki koronamenot eivät ole sisältyneet talousarviopäätöksiin. Myös tasa-arvon edistämiseen liittyviä toimia on rahoitettu olemassa olevien määrärahojen sisällä. Esimerkiksi Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa –hankkeeseen kohdennettin 250 000 euroa. Tekstissä mainitut summat ovat päätettyjä määrärahoja ja valtuuksia, eivät toteutuneita kustannuksia.
[2] Hoiva on isommassa roolissa EU:n elpymisrahaston kansallisessa elpymissuunnitelmassa. Elpymissuunnitelmaa ei ole sisällytetty tähän tarkasteluun.
[3] Nuoria tuettiin myös koulutukseen ja työllisyyteen liittyvien toimien alla, joita ei tässä ole laskettu hoivaksi.
