Artikkeli on osa Alustan keväällä ja syksyllä 2022 julkaistavaa Agenda2030-toimintaohjelman teemoja  ja kestävää kehitystä tarkastelevaa artikkelisarjaa.

Uusien hyvinvointialueiden muiden ajankohtaisten haasteiden lisäksi hyvinvointialueilta odotetaan myös ekologisen kestävyyden integroimista osaksi toimintaa. Tehtävää helpottamaan on keväällä 2022 alkanut Tampereen yliopiston koordinoima EKO-SOTE -hanke, jossa määritellään ekologisesti kestävän soten kansalliset tavoitteet, toimenpiteet ja seurantaindikaattorit.

Soten toiminta uhkaa ympäristön ja ihmisten terveyttä   

Sote-sektorin toiminta kuluttaa huomattavia määriä energiaa, vettä ja materiaaleja sekä tuottaa joko suoria tai materiaalien tuotannosta ja kuljetuksista johtuvia epäsuoria päästöjä ja jätettä.

Suomessa sote-sektorin osuus esimerkiksi kansallisista hiilidioksidipäästöistä oli 5% vuonna 2014, mikä ylittää keskivertomaan päästöt (4,4%). Sektorin ekologista jalanjälkeä kasvattaa hiilidioksidipäästöjen lisäksi toiminnan tuloksena syntyvä valtava jätemäärä. Jätettä tuottavat sote-sektorin sisällä eniten sairaalat: yhden arvion mukaan jätettä syntyy maailmanlaajuisesti yhteensä yli viisi miljoonaa tonnia vuodessa. Kansainvälisesti potilaskohtaiseksi jätemääräksi on arvioitu 0,5 kg/vrk; HUS:ssa on laskettu yhden potilaskäynnin tuottavan noin 1,2 kg sekajätettä. Potilaskäynti pitänee sisällään avo-, päiväkirurgia- ja vuodeosastohoitojen keskiarvon. Lisää tietoa HUSin ympäristötavoitteiden toteutumisesta vuonna 2021 löytyy täältä.

Joidenkin sairaanhoitopiirien ilmoittamien jätemäärien perusteella laskimme niiden toiminnasta syntyvän valtakunnallisesti noin 30–50 miljoonaa kiloa jätettä vuosittain, minkä lisäksi jätettä tuottaa muu sote-sektori. Vaikka Suomessa jätteenkäsittely on maailman mittakaavassa huippuluokkaa, ei tähän ole syytä tuudittautua. Jätteiden määrä kuvaa vain pientä osaa soten toiminnasta ja hankinnoista aiheutuvasta ympäristöön kohdistuvasta kuormasta, ts. on “jätevuorenhuippu”. Soten ekologiseen jalanjälkeen pitääkin ottaa huomioon kertakäyttötavaroiden, lääkkeiden, ruoan ym. päivittäisessä käytössä olevien tuotteiden koko tuotanto- ja toimitusketjusta koituva ympäristökuorma, jonka laskeminen onkin sitten isompi urakka.

Jätteiden määrä kuvaa vain pientä osaa soten toiminnasta ja hankinnoista aiheutuvasta ympäristöön kohdistuvasta kuormasta, ts. on “jätevuorenhuippu”. Soten ekologiseen jalanjälkeen pitääkin ottaa huomioon kertakäyttötavaroiden, lääkkeiden, ruoan ym. päivittäisessä käytössä olevien tuotteiden koko tuotanto- ja toimitusketjusta koituva ympäristökuorma, jonka laskeminen onkin sitten isompi urakka.

WHO on nimennyt ilmastonmuutoksen aikamme suurimmaksi terveysuhaksi arvioiden sen aiheuttavan 5 miljoonaa kuolemaa vuosien 2030 ja 2050 välisen aikana.

Kiihdyttäessään ympäristöongelmia, kuten ilmastonmuutosta, sote-sektori on paradoksaalisesti osaltaan heikentämässä ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ja lisäämässä palvelutarpeita.

Ilmastonmuutoksen suorat terveysvaikutukset näkyvät Suomessa erityisesti hellejaksoihin liittyvän kuolleisuuden sekä vektorivälitteisten tautien lisääntymisenä. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos aiheuttaa todennäköisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon myös ns. heijastevaikutuksia, kun ruoan tuotanto vaikeutuu ja kun asuinkelvottomiksi muuttuneet maanosat pakottavat suuret ihmisjoukot liikkeelle Suomen kaltaisiin maihin.

Ympäristötalkoisiin vaaditaan kaikkien sektorien panos. Sote-sektorin osallistuminen talkoisiin on erityisen perustelua, sillä sektorin ensisijaisena tehtävänä on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.

Kestävän kehityksen toimintaohjelmalla (Agenda 2030) tavoitellaan sekä ekologista kestävyyttä että terveyttä ja hyvinvointia monesta eri näkökulmista, mutta tavoitteiden joukosta ei löydy suoria mainintoja ekologisesti kestävästä sosiaali- ja/tai terveydenhuollosta. Sote-sektorin ekologista kestävyyttä ei mainita myöskään Marinin hallitusohjelmassa, vaikka hallitusohjelma onkin rakennettu kestävän kehityksen tavoitteiden pohjalta. Näiden suorien viittausten puuttumisesta ei kuitenkaan pidä päätellä, etteikö ekologinen kestävyys olisi myös soten asia. Agenda2030 –toimintaohjelmasta löytyy useita tavoitteita, joilla pyritään lisäämään ekologista kestävyyttä yleisesti, niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Se pitää sisällään myös soten.

 Ekologiseen kestävyyteen liittyvät tavoitteet koskevat myös sotea

Agenda 2030 -toimintaohjelma sisältää YK:n jäsenvaltioille tavoitteita (Sustainable Development Goals eli SDG), jotka tulisi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Päätavoitteita on yhteensä 17, ja ne koskevat sosiaalista, ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Jokainen päätavoite sisältää alatavoitteita, joita on yhteensä 169. Yhtenä päätavoitteena on taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille (SDG3), mutta myös monet muut tavoitteet liittyvät epäsuorasti terveyteen (ml. SDG1, SDG5, SDG6, SDG8, SDG11, SDG13).

Agenda 2030 –ohjelman sisältämiin ekologisen kestävyyden tavoitteisiin kuuluu mm. luonnonvarojen kestävä ja tehokas käyttö, uusiutuvan energian osuuden lisääminen, sekä energian ja veden käytön tehokkuus; kemikaalien ja jätteiden ilmaan, veteen tai maahan pääsyn vähentäminen, sekä jätteen syntymisen ennaltaehkäisy, kierrätys ja uudelleenkäyttö; ruokahävikin vähentäminen, sekä ilmastotoimien integrointi politiikkaan, strategioihin ja suunnitteluun. Näistä monet tavoitteet liittyvät myös sote-sektorin toimintaan, ja esimerkkejä on poimittu alla olevaan taulukkoon.

Taulukko 1. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet

Päätavoite   Alatavoite
SDG6 Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille   6.4 Lisätä vuoteen 2030 mennessä merkittävästi vedenkäytön tehokkuutta kaikilla sektoreilla
SDG7 Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille   7.2   Lisätä vuoteen 2030 mennessä uusiutuvan energian osuutta merkittävästi maailmanlaajuisessa energialähteiden yhdistelmässä

7.3 Tuplata vuoteen 2030 mennessä energiatehokkuuden maailmanlaajuinen parantumisvauhti

 
SDG9 Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita   9.4 Uudistaa vuoteen 2030 mennessä infrastruktuuria ja jälkiasennusaloja kestävän kehityksen mukaisiksi, tehostaa resurssien käyttöä ja lisätä puhtaiden sekä ympäristöystävällisten teknologioiden ja tuotantoprosessien käyttöönottoa jokaisen maan omien valmiuksien mukaisesti
SDG11 Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat   11.6   Vähentää vuoteen 2030 mennessä kaupunkien haitallisia ympäristövaikutuksia kiinnittämällä erityistä huomiota esimerkiksi ilmanlaatuun sekä yhdyskunta- ja muiden jätteiden käsittelyyn.
SDG12 Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys   12.3   Puolittaa vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuinen ruokajätteen määrä jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla sekä vähentää ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien.

12.4   Varmistaa vuoteen 2020 mennessä ympäristön kannalta kestävä kemikaalien ja jätteiden käsittely niiden koko elinkaaren ajan sovittujen kansainvälisten toimintakehysten mukaisesti ja vähentää merkittävästi niiden vapautumista ilmaan, veteen tai maahan, jotta haitalliset vaikutukset terveyteen ja ympäristöön voidaan minimoida.

12.5   Vähentää vuoteen 2030 mennessä merkittävästi jätteiden syntymistä ennaltaehkäisyn, kierrätyksen ja uudelleenkäytön keinoin.
SDG 13 Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan   13.2 Integroida ilmastonmuutosta koskevat toimenpiteet kansalliseen politiikkaan, strategioihin ja suunnitteluun.

13.3 Parantaa ilmastonmuutoksen hidastamiseen, sopeutumiseen, vaikutusten lievittämiseen ja ennakkovaroituksiin liittyvää koulutusta, tietämyksen lisäämistä sekä kansalaisten ja instituutioiden valmiuksia.

 
SDG 14 Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä   14.1 Ehkäistä ja vähentää vuoteen 2025 mennessä merkittävästi merten saastumista erityisesti maalla tapahtuvien toimintojen vaikutuksesta, kuten meriin päätyvien jätteiden ja ravinnekuormituksen kautta.

 

Ekologisen kestävyyden lisäämisessä tarvitaan useiden eri sektoreiden välistä yhteistyötä. Koska merkittävä osa sote-sektorin ekologisesta jalanjäljestä syntyy muilta sektoreilta tehtävien hankintojen vuoksi, ekologisesti kestävän soten rakentamisessa tarvitaaneri sektoreiden toimijoita, kuten energia-, rakennus-, infrastruktuuri-, sekä liikennealan toimijoita, lääkkeiden, laitteiden ja tarvikkeiden valmistajia ja toimittajia, sekä oppilaitoksia. Samalla sote voi olla vauhdittamassa muita sektoreita ekologisessa kestävyydessä.

Toisaalta myös soten omilla toimintatavoilla, kuten hoidon organisoinnilla sekä hoitokäytännöillä on iso merkitys sektorin tuottamalle ympäristökuormalle.

Toisaalta myös soten omilla toimintatavoilla, kuten hoidon organisoinnilla sekä hoitokäytännöillä on iso merkitys sektorin tuottamalle ympäristökuormalle. Kansainvälinen terveydenhuoltoa ympäristövastuun edistämiseen kirittävä, vuonna 1996 perustettu Healthcare Without Harm -järjestö on esittänyt, että terveyssektorin tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä muiden sektoreiden kanssa, jotta kansallishallitukset saadaan tekemään vahvaa, monialaista ilmastopolitiikkaa, Health in all policies -lähestymistavan mukaisesti. Lisää järjestön poliittisia suosituksia löytyy täältä. Ekologisesti kestävän sote-sektorin ohjaukselta vaaditaan soteen fokusoitua kansallista koordinaatiota.

Ekologinen kestävyys osaksi soten toimintaa

Sosiaali- ja terveydenhuollon ekologinen kestävyys tarkoittaa ympäristön hyvinvoinnista huolehtimista ja ympäristön kestokyvyn varmistamista osana sote-sektorin toimintaa. Samalla ekologisesta kestävyydestä huolehtimalla lisätään ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, mikä vähentää sote-palvelujen tarvetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ekologista kestävyyttä voi lisätä esimerkiksi kestävien hankintojen, energian ja veden käytön, sekä jätehuollon ratkaisujen kautta; vähäpäästöisellä liikenteellä, kestävällä rakentamisella ja ruokaohjelmilla; sekä lisäämällä henkilökunnan tietoisuutta ja mahdollisuuksia näiden toimien jalkauttamiseen. Soten ekologista kestävyyttä tukee myös hoitokäytäntöjen suuntaaminen ennaltaehkäisyyn, sillä mitä erikoistuneempaa hoitoa vaaditaan, sitä enemmän käytetään energiaa ja luonnonvaroja.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ekologista kestävyyttä voi lisätä esimerkiksi kestävien hankintojen, energian ja veden käytön, sekä jätehuollon ratkaisujen kautta; vähäpäästöisellä liikenteellä, kestävällä rakentamisella ja ruokaohjelmilla.

Suomessa sote-sektorin ekologinen kestävyys on aluetasolla huomioitu vaihtelevasti. Merkittäväksi esteeksi on nähty kansallisen tason ohjauksen puute. Sosiaali- ja terveydenhuollosta puuttuvatkin ekologisen kestävyyden kansalliset tavoitteet ja alan tarpeisiin kohdennettu, riittävän konkreettinen ja selkeä ohjaus.

Ohjaus voi tarkoittaa esimerkiksi informaatio-ohjausta, normiohjausta tai taloudellisia kannusteita, joilla autetaan sote-sektorin organisaatioita edistämään ekologista kestävyyttä osana toimintaansa.  Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ohjaa ekologista kestävyyttä yleisellä tasolla useilla eri laeilla. Nämä velvoittavat myös sotea, vaikka sektoria ei olla näissä erikseen nimetty.

Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ohjaa ekologista kestävyyttä yleisellä tasolla useilla eri laeilla. Nämä velvoittavat myös sotea, vaikka sektoria ei olla näissä erikseen nimetty.

Soten ekologiselle kestävyydelle olisi mahdollista asettaa sektorikohtaiset tavoitteet ja näiden seurannalle mittarit. Nämä voisivat liittyä esimerkiksi toiminnan synnyttämään hiilijalanjälkeen, jätemääriin, energian, veden ja materiaalien kulutukseen, digitalisaatioon, hankintoihin, ympäristövastuuhenkilöiden/tiimien nimeämiseen sekä henkilökunnan kouluttamiseen. Asiaan sitoutumista voitaisiin edistää ja tehdä näkyvämmäksi asettamalla sektorille oma kansallinen hiilineutraaliustavoite.

Sotella voisi olla myös ekologisen kestävyyden edistämiseksi oma kansallinen strategia, jossa tarvittavat toimet ja vastuutahot on ilmaistu selkeästi. Sosiaali- ja terveysministeriö on jo laatinut oman hallinnonalansa ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelman, mutta tässä ympäristöongelmien hillitseminen tai ekologinen kestävyys huomioidaan vain sopeutumiseen liittyen. Ekologisesti kestävä strategia ei toki yksin riitä, tarvitaan myös toimeenpanoa.  Soten toimijoiden mahdollisuuksia toimien jalkauttamiseen voitaisiin lisätä esimerkiksi taloudellisin kannustein. Toimeenpanossa auttaa myös tiedon ja motivaation lisääminen sote-alan oppilaitoksissa ja organisaatioissa.

Sotella voisi olla myös ekologisen kestävyyden edistämiseksi oma kansallinen strategia, jossa tarvittavat toimet ja vastuutahot on ilmaistu selkeästi.

Kansainvälisiä esimerkkejä ekologisesti kestävän soten kansallisista tavoitteista, toimenpiteistä sekä seuranta- ja ohjausmekanismeista on olemassa useita. Kansallisten terveyspalvelujärjestelmien osalta hiilineutraaliutta 10–30 vuoden sisällä on sitouduttu tavoittelemaan jo 14:ta maassa. Näiden joukossa on kolme Euroopan maata: UK, joka tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2040 mennessä niiden päästöjen osalta, joihin maan kansallinen terveyspalvelujärjestelmä NHS pystyy vaikuttamaan suoraan, ja vuoteen 2045 mennessä kaikkien niiden päästöjen osalta, joihin NHS pystyy vaikuttamaan, sekä Belgia ja Espanja, jotka tavoittelevat sitä vuoteen 2050 mennessä (Health Care Without Harm). Listalle on kaivattu lisää varsinkin EU-maita. Kansainvälisiä esimerkkejä soveltamalla on mahdollista edistää ekologisen kestävyyden toteutumista myös Suomessa. Vaikka useimmat kansainväliset esimerkit ovat terveydenhuollosta, ovat nämä sovellettavissa myös sosiaalihuollon palveluihin.

Sote-uudistus uusine hyvinvointialueineen luo mahdollisuuden toimintatapojen ohjaukseen, uudistamiseen, skaalaamiseen ja yhtenäistämiseen maassamme. Tämä mahdollistaa myös ekologisen kestävyyden integroimisen yhtenäisellä tavalla osaksi hyvinvointialueiden toimintaa.  Yhteisten ohjaus- ja seurantamekanismien kehittäminen vaatii ministeriörajat ylittävää yhteistyötä kansallisen päätöksenteon tasolla.

EKO-SOTE -hankkeella kohti ekologisesti kestävän soten kansallista ohjausta 

Tänä keväänä käynnistyneen Ekologisesti kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteet ja ohjausmekanismit -hankkeen (EKO-SOTE) päätavoitteena on muotoilla kansalliset sosiaali- ja terveydenhuollon ekologisesti kestävät tavoitteet, sekä esittää seuranta- ja ohjausmekanismeja, joiden avulla tavoitteiden toimeenpanoa hyvinvointialueilla tuetaan.

EKO-SOTE -hankkeessa lasketaan sosiaali- ja terveydenhuollon hiilidioksidipäästöt, kartoitetaan ekologisesti kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon nykytila Suomessa, sekä selvitetään kansainvälisiä ekologisesti kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausmekanismeja ja niiden toimivuutta. Tätä tietoa hyödyntäen määritellään, millaisilla kansallisen tason seuranta- ja ohjausmekanismeilla ekologisesti kestävää sosiaali- ja terveydenhuoltoa voidaan ohjata Suomessa.

EKO-SOTE -hankkeessa lasketaan sosiaali- ja terveydenhuollon hiilidioksidipäästöt, kartoitetaan ekologisesti kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon nykytila Suomessa, sekä selvitetään kansainvälisiä ekologisesti kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausmekanismeja ja niiden toimivuutta.

Tavoitteet sekä seuranta- ja ohjausmekanismit määritellään toimeenpanevien tahojen, erityisesti hyvinvointialueiden kanssa yhteistyössä. EKO-SOTE -hankkeessa muotoillaan ehdotus kansallisesta ohjausmallista ja siihen liittyvästä seurantatyökalusta, jonka avulla ekologista kestävyyttä voidaan edistää uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Toivomme, että yhä useampi innostuisi vaikuttamaan sote-sektorin ekologisen kestävyyden edistämiseen omien vaikutuskanavien ja mahdollisuuksien mukaan. Haastammekin tähän kaikki, joita aihe koskettaa – sektorista tai toimenkuvasta riippumatta.

EKO-SOTE on konsortiohanke, jota koordinoi Tampereen yliopisto. Hanke on osa Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa. Sen kesto on 4/2022–8/2023 ja yhteistyötahot ovat Suomen ympäristökeskus SYKE, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja Demos Helsinki.