ADHD ei ole tauti, johon sairastutaan, vaan hermostollinen ominaisuus, joka on ihmisen mukana koko elämän ajan. Se ei puhkea elämän varrella, vaikka oirekuva ja oireiden vaikeusaste saattavat muuttua.
Minut tunnetaan määrätietoisena, tehokkaana ja aikaansaavana. Innostun herkästi uudesta ja innostan myös toisia. Pystyn hyvään suoritukseen tilanteessa kuin tilanteessa, pelkäämättä haasteita tai riskejä. Kouluarvosanat peruskoulusta yliopistoon asti ovat olleet aina kiitettäviä tai erinomaisia ilman sen kummempaa työtaakkaa. Suoritin terveystieteiden maisterin tutkinnon viiden vuoden sijaan kolmessa vuodessa kahden alle kouluikäisen lapsen äitinä työn ohella. Jollekin tämä voi kuulostaa mahdottomalta, mutta en nähnyt tilanteessa mitään ihmeellistä.
Heti valmistuttuani pandemia-ajan alkupuolella kiinnitin huomiota epämääräiseen huonoon oloon. Etätyössä ajatukset harhailivat entistä enemmän, toimeen tarttuminen oli melkein mahdotonta ja erilaiset ärsykkeet, kuten kodinkoneiden äänet ärsyttivät ja häiritsivät todella paljon vangiten huomioni. Ihmettelin myös, että en muistanut mitään. En esimerkiksi tunnistanut omaa tekstiäni, jonka olin edellisenä päivänä kirjoittanut. Nämä olivat minulle uusia haasteita ja ahdistuin niistä.
Jo pidemmän aikaa minulla oli ollut monta rautaa tulessa. Tunnistin tuntemuksiani uupumisen oirekuvaksi, mutta en silti itse yhtään kokenut olevani uupunut tai kuormittunut. Mielestäni minun ei tarvinnut vähentää mistään tai jäädä sairaslomalle, koska jaksoin tehdä töitä mielelläni. Tuntui enemmänkin siltä, että kunpa saisi omia ajatuksia hiljemmalle tai kokonaan pois edes joskus.
Hain apua tilanteeseen ja hyvin pian hoitohenkilöstö tiedusteli, että onko minulle tehty koskaan ADHD-tutkimuksia. Vastasin, että ei tietenkään, en minä ole ollut mikään verhoissa kiipeilevä ylivilkas lapsi. Pian minulle selvisi, että ADHD voi ilmetä hyvin monella muullakin tavalla, eikä tutkimustulokseni jättäneet tulkinnanvaraa. Sain diagnoosin nopeasti. Uskomatonta, että olin elänyt 32-vuotiaaksi tietämättä, että minulla on ADHD.
Käsitykset ADHD:sta ovat usein varsin yksipuolisia. Yhteiskunnassa vallitseva käsitys on ylivilkas poikalapsi, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Tämä on yksi ADHD:n ilmenemismuoto, mutta ei lainkaan ainoa. Vallitsevan käsityksen vuoksi muut muodot jäävät helposti huomiotta niin perheissä, kouluissa, työelämässä kuin yksilöiltä itseltäänkin.
Käsitykset ADHD:sta ovat usein varsin yksipuolisia. Yhteiskunnassa vallitseva käsitys on ylivilkas poikalapsi, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Tämä on yksi ADHD:n ilmenemismuoto, mutta ei lainkaan ainoa. Vallitsevan käsityksen vuoksi muut muodot jäävät helposti huomiotta niin perheissä, kouluissa, työelämässä kuin yksilöiltä itseltäänkin. Kun oireet jäävät tunnistamatta ja hoitamatta diagnoosin saaminen viivästyy. Myös tukitoimien tarve jää silloin tunnistamatta, eikä ADHD:n positiiviset puolet tule välttämättä tällöin näkyviin. Vuosikymmenien mittaisissa seurantatutkimuksissa on osoitettu, että hoitamaton ADHD vaikuttaa monin tavoin negatiivisesti henkilön pärjäämiseen. Esimerkiksi haasteet opiskelussa vaikuttavat koulutukseen, mikä näkyy myös tulotasossa, joka on ADHD-henkilöillä keskimäärin selvästi matalampi. Työsuhteet ja parisuhteet ovat myös usein lyhyempiä. ADHD tuo ihmissuhteisiin ylimääräistä kuormitusta, etenkin jos diagnoosi ei ole tiedossa. Muiden ihmisten ja henkilön itsensäkin voi olla vaikea ymmärtää mistä on kyse.
ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on kehityksellinen aivojen elinikäinen häiriötila, jonka oirekuva voi hankaloittaa henkilön toimintakykyä merkittävästi. ADHD ei ole tauti, johon sairastutaan, vaan hermostollinen ominaisuus, joka on ihmisen mukana koko elämän ajan. Se ei puhkea elämän varrella, vaikka oirekuva ja oireiden vaikeusaste saattavat muuttua.
Monet ADHD:n ydinoireet ovat kaikille tuttuja. Keskittymisvaikeudet, tarkkaamattomuus, ajatusten harhailu, ylivilkkaus, levottomuus ja impulsiivisuus saattavat olla joskus osa kaikkien elämää. Suurimmalle osalle oireet ovat kuitenkin ohimeneviä vaikkapa elämäntilanteeseen liittyviä asioita. ADHD-henkilöllä samat oireet säilyvät elämäntilanteesta huolimatta, vaikkakin saattavat pahentua ja helpottua välillä. Uudenlainen kuormitus voi saada oireet pahentumaan, esimerkiksi aikuisuudessa perheen perustaminen vaatii uudenlaista toiminnanohjausta, joka voikin olla yllättäen ADHD-henkilölle hyvin haastavaa. Kaikki ydinoireet eivät välttämättä esiinny kaikilla ADHD-henkilöillä ja monet ydinoireet voidaan nähdä myös heidän vahvuutenaan.
Itselläni etätyöskentelyaika on saanut ADHD-haasteet kukoistamaan ja olen varma, etten ole ainoa, jolle näin on käynyt. Lisäksi aikuisten ADHD on tutkimusten mukaan alidiagnosoitu, joten on todennäköistä, että työyhteisöistä löytyy ADHD-henkilöitä erilaisine oireineen todettua enemmän. Opiskelijoille on tarjolla monipuolisesti erityisjärjestelyjä ja tukitoimia. Työntekijöille ei ole aina tarjolla vastaavaa, vaikka tarvetta olisi.
Aikuisten ADHD on tutkimusten mukaan alidiagnosoitu, joten on todennäköistä, että työyhteisöistä löytyy ADHD-henkilöitä erilaisine oireineen todettua enemmän.
Pahimmillaan ADHD voi aiheuttaa vaikeaa keskittymiskyvyttömyyttä, joka haittaa työntekoa, laskee motivaatiota ja heikentää työssä jaksamista. Syitä toimimattomuuksiin saatetaan hakea ADHD-yksilöstä, vaikka esimerkiksi työyhteisöstä, työoloista ja työkulttuuristakin voi löytyä parannettavaa. Näen työyhteisön sekä esihenkilön tuen hyvin tärkeänä työelämässä.
Parhaimmillaan ADHD taas on lyömätön etu työelämässä, ja oikein tuettuna sitä voidaan pitää voimavarana työyhteisössä. Vaikka ADHD-ihmiselle työyhteisössä on tärkeää haasteiden huomioiminen ja tukeminen, kannattaisi esihenkilöiden ja työyhteisöjen pohtia myös ADHD-henkilön vahvuuksia ja hyödyntämismahdollisuuksia työpaikoilla.
Mitä huomioida, jos työyhteisössä on ADHD-henkilö?
Innostuminen on pääosin vahvuus. ADHD-henkilöt ovat usein mielenkiinnon kohteelle omistautuvia ahertajia. Innostunut ADHD voi kuitenkin helposti haalia runsaasti kiinnostavia työtehtäviä ja polttaa itsensä loppuun. Itselleni esimerkiksi on vaikeaa tunnistaa omaa kuormittumista, minkä vuoksi työssä uupumisen riski on suurempi kuin muilla. Esihenkilön apua voi tarvita rajojen vetämiseen. Myös työnkuvan täytyy olla kiinnostava ja monipuolinen, sillä ADHD-henkilö innostuu ja kyllästyy nopeasti. Työssä täytyy siis olla riittävästi haastetta ja muutoksia, ettei se käy tylsäksi. Työn sisällön innostavuus kannattaa miettiä yhdessä esihenkilön kanssa. Motivaation säilyttäminen on edellytys ADHD-henkilön uuden oppimiselle ja itsensä kehittämiselle.
Työtilaan panostaminen on usein tarpeellista. Tilan pitäisi olla rauhallinen visuaalisesti sekä äänimaailmaltaan. Minulle vastamelukuulokkeet ovat olleet korvaamaton apu. Monen henkilön huoneet tai avokonttorit voivat laskea ADHD-oireisen keskittymis- ja työkykyä huomattavasti. Tarkkaavaisuuden herpaantuminen johonkin turhaan ärsykkeeseen voi aiheuttaa sen, että esimerkiksi tärkeitä tehtävänantoja jää sen vuoksi huomaamatta. Tämän vuoksi seuraan yliopiston tilapolitiikkaa huolella. Työskentely avokonttorissa olisi mahdotonta.
Keskittyminen vaihtelee kiinnostuksen mukaan. Keskittymisen haasteet ovat yleisiä niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Keskittyminen on hankalaa erityisesti silloin, kun asia tuntuu tylsältä tai vaikealta ja on ulkopuolisen antama, esimerkiksi luennot, kokoukset tai lomakkeiden täyttäminen. Keskittymistä voi parantaa tekemisen pätkittäminen, yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan, tarkkailumuistutukset, keskittymisen tehostaminen muistiinpanojen avulla, häiriötekijöiden karsiminen, taustaääni tai -liike. ADHD-henkilö saattaa kuitenkin kiinnostavien tehtävien äärellä keskittyä hyvinkin tarkasti, mikä voi olla myös vahvuus. Työskentely voi olla kuitenkin niin tehokasta ja pitkäjänteistä, että henkilö unohtaa syödä tai käydä vessassa tuntikausiin. Tällöin voi auttaa tekemisen etukäteen ajastaminen, ajastetut tauot ja ulkopuolisen avun käyttäminen keskittymisen pysäyttämiseen.
Muistiin liittyvät haasteet ovat yleisiä ADHD-henkilöillä. Tämä johtuu siitä, että keskittyminen ei aina ole tarpeeksi intensiivistä muistijäljen syntymiselle. Jos tarkkaavuus on kiinni toisessa asiassa, muistettava asia ei lainkaan päädy työmuistiin, jossa sen käsittely on välttämätöntä pitkäaikaismuistiin tallentumisen kannalta. Tällöin asia jää oppimatta. Tarkkaavuus vaikuttaa myös siihen, miten helposti opitut asiat saadaan myöhemmin palautettua takaisin työmuistiin. ADHD-henkilöillä on todettu ongelmia työmuistissa, asioiden mieleen painamisessa ja muistihaussa. Unohtelua voimistaa myös töiden hetkelliset keskeytykset. Erilaiset listat, muistiinpanot, kalenterit, päiväkirjat ja häiriötön tila auttavat minua muistamaan paremmin sovittuja sekä jo tehtyjä asioita.
Muutoskyvykkyys voi olla ADHD-henkilön vahvuus nykyajan nopeasti muuttuvassa työelämässä. He nauttivat haasteista ja kokeilevat uutta riskejä pelkäämättä. Tämän vuoksi he ovat hyviä löytämään toimivia ratkaisuja, vaikka tilanteet muuttuisivat ja myös luottavat siihen, että oikea ratkaisu löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen. Monet ADHD-oireiset ovat parhaimmillaan silloin, kun työskennellään paineen alla. Esimerkiksi äkillisten ja yllättävien tilanteiden ratkaiseminen ja niiden keskellä toimiminen on oma vahvuuteni.
Työkaverina ja ihmisenä ADHD-henkilöt ovat empaattisia ja oikeudentuntoisia. Myötäeläminen ja oikeudenmukaisuuden puolustaminen on monelle ADHD:lle ominaista. ADHD-henkilö ei pelkää tarttua epäkohtiin, kuten epäreiluun kohteluun. ADHD-oireet saattavat aiheuttaa myös töksäyttelyä, mielialojen voimakasta vaihtelua, epäselvää ilmaisua ja ajatusten karkailua, jotka saattavat ihmetyttää muita. Usein ympärillä olevat ihmiset eivät tiedä ADHD:sta tarpeeksi ja saattavat tulkita ADHD-henkilön käyttäytymistä väärin. Myös ADHD-henkilö voi tulkita sosiaalisia tilanteita väärin aiempien negatiivisten kokemustensa vuoksi. Lisäksi sosiaalisten vihjeiden tulkitseminen ja kuullun vastaanottaminen voi olla ADHD-henkilölle hankalaa.
Työyhteisön jäsenenä ADHD-henkilöt ovat usein energisiä, luovia, kekseliäitä, inspiroivia, helposti innostuvia ja toisia innostavia. Hyperaktiivisuuden ja impulsiivisuuden ansiosta ADHD-henkilöt ovat sanavalmiita ja rohkeita kokeilemaan uutta. Kekseliäisyyden ansiosta heillä on kyky kyseenalaistaa vanhoja toimintamalleja ja keksiä itse uusia ja parempia. He ovat nopeasti oivaltavia ja pystyvät yhdistelemään kiinnostavalla tavalla asioita, jotka on jäänyt muilta huomaamatta. Hyväksyvä ja turvallinen työyhteisö antaa rohkeutta innostua ja toteuttaa itseään myös työpaikalla.
ADHD-piirteet ovat yksilöllisiä, eikä kaikilla ole kaikkia piirteitä ja toisilla piirteet haittaavat elämää enemmän kuin toisilla.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että jokainen ADHD-henkilö on yksilö. ADHD-piirteet ovat yksilöllisiä, eikä kaikilla ole kaikkia piirteitä ja toisilla piirteet haittaavat elämää enemmän kuin toisilla. Joillekin on löytynyt apu hoitomuodoista, kuten lääkityksestä tai neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Toisille sopivan hoidon löytyminen voi olla kuitenkin vaikeaa ja pitkä prosessi. ADHD:n kanssa eläminen voi olla melkoista kaaoksen, hoitamattomien asioiden ja ikävien tunteiden keskellä selviytymistä. Jotkut ADHD-aikuiset ovat kasvaneet mestareiksi selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta. Toisilla taas on ollut hankalampaa ja epäonnistumiset ovat saattaneet lannistaa. Oireiden tunnistamisella, niiden tukemisella, ja hoidolla voidaan saada ADHD-henkilöiden positiiviset piirteet esiin työpaikoilla ja muussa elämässä.
Kannustan ajattelemaan ADHD-henkilöitä hyvänä lisämausteena osana työyhteisöä, mutta tarvittaessa myös tukemaan haasteissa niin, että heidän vahvuutensa saadaan tuotua paremmin esiin. ADHD-henkilöillä saattaa olla omat vaikeutensa, mutta myös sellaisia vahvuuksia, joista muut saattavat haaveilla ja joista voisi olla kaikille hyötyä.
Viitteet:
Durchman, S-M. (2021). Supervoimani ADHD. Into Kustannus Oy.
Ginsberg, Y., Quintero, J., Anand, E., Casillas, M., & Upadhyaya, H. P. (2014). Underdiagnosis of attention-deficit/hyperactivity disorder in adult patients: a review of the literature. The primary care companion for CNS disorders, 16(3), 23591.
Hansen, A. (2018). ADHD voimavarana. Atena Kustannus Oy.
Kooij, J. J. S., Bijlenga, D., Salerno, L., Jaeschke, R., Bitter, I., Balazs, J., … & Asherson, P. (2019). Updated European Consensus Statement on diagnosis and treatment of adult ADHD. European psychiatry, 56(1), 14–34.
Koski, A. & Leppämäki, S. (2013). Aikuisen ADHD – diagnoosista hoitoon. Lääkärilehti, 68(48), 3155–61.
Lehtokoski, A. (2004). Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus. Tammi.
Leppämäki, S., Virta, M., Salakari, A. & Humaljoki K. (2017). Aikuisen arki toimivaksi. ADHD-liitto Ry.
Lesch, KP. (2018). Shine like a diamond: is research on high functioning ADHD at last entering the mainstream? Journal of Child Psychology and Psychiatry, 59, 191–92.
Puustjärvi, A. (2021). ADHD – vaikeudesta vahvuudeksi? Lääkärilehti 76(23), 1466–67.
Sedgwick, JA., Merwood, A. & Asherson, P. (2019). The positive aspects of attention deficit hyperactivity disorder: a qualitative investigation of successful adults with ADHD. Attention Deficit and Hyperactivity Disorders, 11, 241–53.
Tarnanen, K., Puustjärvi, A. & Tuunainen A., Käypä hoito -työryhmä, Berggren, K. & Koivunen, M. (2019). ADHD – varhaisella tuella arki toimivaksi. Käyvän hoidon potilasversiot. Duodecim.
