Yhteistyö, sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat ihmisten valtteja myös lasten hoidossa

Tuoreet tutkimustulokset viittaavat esimerkiksi lastenhoitoon käytetyn ajan olevan merkittävä tekijä vanhemmuuteen liittyvien aivoalueiden sekä hoivakäyttäytymisen muotoutumisessa. Lastenhoidon vaikutus isien aivoihin on erityisen mielenkiintoista, sillä isien aivomuutosten tunnistaminen auttaa erottamaan toisistaan raskauden tuomat ja toisaalta ulkoiset, kokemukselliset tekijät, jotka molemmat muokkaavat vanhempien aivoja.

Isän ja lapsen suhde kantaa sukupolvien yli

Yhteiskunta kannustaa isiä osallistumaan lastenhoitoon nykyisin enemmän kuin koskaan ennen. Isien osallisuuden on havaittu näkyvän muutoksina miesten aivotoiminnassa,  isä-lapsi –vuorovaikutussuhteen laadussa sekä lapsen kehityksessä. Isän ja lapsen suhteella on pitkälle kantava vaikutus, sillä se voi periytyä sukupolvelta toiselle. Suomessa vanhempainvapaat jakautuvat kuitenkin edelleen epätasaisesti vanhempien kesken: vuonna 2021 isät käyttivät vain 11 prosenttia vanhempainrahapäivistä ja joka viides ei käyttänyt ollenkaan vanhempainrahaa.

Suomen hallitus on uudistanut syksyllä 2022 vanhempainrahajärjestelmää, koska hallitus haluaa kannustaa isiä osallistumaan enemmän välittömään lasten hoitoon ja kaventaa sukupuolten välistä palkkaeroa. Tällaisia ponnisteluja on jo toteutettu muissa Pohjoismaissa hyvin tuloksin. Esimerkiksi Ruotsissa isät käyttävät noin 30 prosenttia palkallisista vanhempainvapaista, ja siellä työhön osallistumisaste on maailman korkein.

Lastenhoitoon osallistuminen kehittää äitien ja isien hoivaverkostoa

Millaisia vaikutuksia vanhempainvapaauudistuksella voi olla vanhemmuuteen siirtymiselle? Vanhemmaksi tulo on tärkeä kehitysvaihe monen aikuisen elämässä, ja vanhemmaksi tuloon liittyy suuria aivomuutoksia. On havaittu, että ihmisten aivoissa toimii niin sanottu globaali hoivaverkosto (Global Caregiving Network), joka koostuu aivokuorella, eli aivojen pinnalla, ja sen alla sijaitsevien aivoalueiden yhteyksistä.

Hoivaverkosto voidaan edelleen jakaa karkeasti kahteen eri verkostoon, jotka osallistuvat tunteiden käsittelyyn sekä mentalisaatioon, eli kykyyn ymmärtää omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa. Ensimmäiseen, tunteiden käsittelyyn liittyvään verkostoon kuuluu aivokuoren alaisia alueita, jotka ovat keskeisiä motivaation ja palkitsevuuden kokemuksessa. Mentalisaatioon liittyvään aivoverkostoon puolestaan kuuluu aivokuorelle sijoittuvia alueita, jotka huolehtivat sosiaalisesta ymmärtämisestä sekä kognitiivisesta empatiasta eli toisin sanoen kyvystä ymmärtää toisten ihmisten tunteita ja ajatuksia.

On havaittu, että raskaus muokkaa verkostoon kuuluvia aivoalueita ja niiden yhteyksiä, mutta myös lapsen kanssa vietetty aika vaikuttaa verkoston toimintaan.

On havaittu, että raskaus muokkaa verkostoon kuuluvia aivoalueita ja niiden yhteyksiä, mutta myös lapsen kanssa vietetty aika vaikuttaa verkoston toimintaan. Verkosto aktivoituu vanhemmilla lapsen hoivaamisen aikana ja aktivaatio on liitetty sensitiiviseen vanhemmuuteen, eli vanhemman kykyyn havaita lapsen sosiaaliset vihjeet, sekä vastata niihin oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti. Vanhemman sensitiivisyyden on havaittu vaikuttavan muun muassa lapsen tunne-elämän ja stressinsäätelyn kehitykseen sekä sosiaalisen tiedonkäsittelyn kehitykseen lapsen aivoissa.

Lastenhoitoon osallistumisen on havaittu olevan yhteydessä suurempaan hoivaverkoston alueiden aktivoitumiseen sekä naisilla että miehillä. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin että lastenhoitoon enemmän osallistuvilla isillä oli parempi yhteys aivojen osien välillä, jotka liittyvät vauvan vihjeiden tunnistamiseen ja toisten ihmisten näkökulman ymmärtämiseen. Lisäksi ensikertalaisisillä tehdyssä tutkimuksessa löydettiin viitteitä siitä, että vanhemmuuteen siirtymä aiheutti isien aivoissa samankaltaisia muutoksia, kuin on aiemmin havaittu äideillä: molempien aivokuorella tapahtuu harmaan aineen karsiutumista, joskin isien aivoissa muutokset ovat hieman vähäisempiä. Harmaa aine koostuu enimmäkseen aivojen hermosolujen solukeskuksista.

Karsiutuminen voi kuulostaa pahaenteiseltä, mutta se on usein tarpeellista aivojen toiminnan tehostumiselle sekä uudelleenjärjestäytymiselle. Harmaan aineen karsiutuminen on tulkittu ikään kuin aivojen erikoistumisena uuteen tarvittavaan taitoon, ja se on tärkeä osa kehitystä ja oppimista. Vanhemmuuteen siirtymistä voidaankin ajatella yhtenä kehitysvaiheena aikuisen elämässä. Muutokset hoivaverkoston alueilla vanhemmaksi tullessa voivatkin heijastella uusien tarvittavien taitojen kehittymistä, kun tuoreet vanhemmat sopeutuvat uuteen rooliinsa.

Eräässä tutkimuksessa verrattiin isiä, jotka ottivat päävastuun lapsen hoidosta isiin, jotka puolestaan omaksuivat toissijaisen hoitajan roolin. Tutkijat havaitsivat, että ensisijaisen vanhemman roolin ottaneet isät olivat parempia havaitsemaan lapsensa vihjeitä vuorovaikutustilanteen aikana. Erot isän roolissa näkyivät myös isien aivotoiminnassa. Verrattuna toissijaisen roolin ottaneisiin isiin, ensisijaisena vanhempana toimivat isät osoittivat suurempaa aktivaatiota hoivaverkostoon kuuluvilla aivokuoren alaisilla alueilla, jotka yleensä aktivoituvat äideillä. Sen lisäksi tutkijat havaitsivat enemmän aktivaatiota aivokuorella sijaitsevilla alueilla, jotka ovat tavallisesti aktiivisempia isillä lastenhoidon yhteydessä. Toisin sanoen, ensisijaisen roolin ottaneilla isillä havaittiin suurempaa yhteisaktivointia hoivaverkostoon kuuluvien aivoalueiden välillä, mikä osoittaa, että kokemus lastenhoidosta itsessään muovasi isien aivoja heidän tullessaan vanhemmiksi.

Lastenhoitoon osallistuminen vaikuttaisi liittyvän hoivaverkoston suurempaan aktivointiin riippumatta vanhemman sukupuolesta, siitä ovatko he lapsen biologisia vanhempia tai mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on.

Lastenhoitoon osallistuminen vaikuttaisi liittyvän hoivaverkoston suurempaan aktivointiin riippumatta vanhemman sukupuolesta, siitä ovatko he lapsen biologisia vanhempia tai mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on. Vanhemmuuden ja hoivakäyttäytymisen ilmenemisessä ei ole niinkään kyse biologisesta yhteydestä lapseen, vaan siitä kuinka paljon vanhempi osallistuu lapsen hoitoon ja on vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.

Sen lisäksi, että lastenhoito vaikuttaa vanhemman aivotoimintaan, kotityö- ja lastenhoitovastuun jakaminen vanhempien kesken voi edistää myös äiti-lapsi-suhteen laatua. Israelilainen tutkimusryhmä havaitsi, että isien osallistuminen lastenhoitoon oli yhteydessä äitien kykyyn vastata vauvojensa vihjeisiin oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti (ts. äidin sensitiivisyyteen). Tutkijat arvioivat, että isän osallistuessa lastenhoitoon äiti saa enemmän tukea ympäristöltä, jolloin on helpompi virittyä kuuntelemaan lapsen tarpeita. Lisäksi äidin sensitiivisyyden on puolestaan havaittu vaikuttavan lapsen sosiaaliseen kehitykseen, kuten empatiakyvyn kehittymiseen. Nämä havainnot korostavat isän osallistumisen merkitystä äidin ja lapsen väliselle suhteelle.

Yhteistyö, sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat ihmisten valtteja myös jälkeläisten hoidossa

Vanhempien sekä laajemman yhteisön yhteistyö lasten kasvatuksessa on ollut olennaista läpi ihmisen historian. Tutkijat ovat ehdottaneet, että ihmislapsen hidas kehittyminen ja pitkään jatkuva riippuvuus aikuisen intensiivisestä hoivasta ja suojelusta on suosinut yhteisöllistä lastenhoitoa.

Nykyäänkin lapsen hoitoon osallistuvat esimerkiksi isovanhemmat, vanhempien sisarukset tai vaikkapa kummit. Tällainen hoiva ei ole itsestään selvää, vaan se pohjautuu ihmiselle erityiseen kykyyn omaksua vanhemman tai vanhemman kaltainen rooli joustavasti. Ihmisillä isien osallistuminen lasten hoitoon ei ole ollenkaan uusi ilmiö, vaan se on kehittynyt jo paljon varhemmin. Vaihtelu isän osallisuudessa on kuitenkin suurta ja riippuvaista ympäristöstä.

Ihmisillä isien osallistuminen lasten hoitoon ei ole ollenkaan uusi ilmiö, vaan se on kehittynyt jo paljon varhemmin. Vaihtelu isän osallisuudessa on kuitenkin suurta ja riippuvaista ympäristöstä.

Aiemman tutkimuksen perusteella tutkijat ovat myös ehdottaneet, että lapsen selviytymisen kannalta välttämätön yhteistyö vanhempien sekä laajemman sosiaalisen verkoston kanssa on aikojen saatossa muovannut ihmisen aivoja. Sopeutuvat ja muovautuvat sosiaaliset aivot taas ovat mahdollistaneet ihmisen kyvyn muodostaa monimutkaisia sosiaalisia suhteita muiden kanssa sekä perheen sisällä että sen ulkopuolella. Tämän näkemyksen mukaan ihmisten ainutlaatuinen yhteistyökyky osittain pohjautuu ihmisille ominaiseen tapaan huolehtia lapsistaan.

Tutkimustieto purkaa biologiaan perustuvaa äitiyden myyttiä

Ihmisillä on tapana kasvattaa lapsiaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä muiden kanssa ja tällaisella vanhemmuuden jakamisella on pitkä historia, joten muillakin kuin biologisilla äideillä on kyky omaksua hoivaajan rooli. Lisäksi nykytutkimus vanhemmuuteen siirtymästä tukee käsitystä siitä, että vanhemmaksi tullaan toiminnan kautta, ja vauvan kanssa vietetty aika on yhteydessä vanhemmuutta tukevien hermoverkostojen vahvistumiseen. Hoivavastuun tasapuolinen jakaminen vanhempien kesken myös tukee yksilön kykyä toimia sensitiivisesti lapsen kanssa.

Koska tutkimustieto osaltaan purkaa biologiaan perustuvaa äitiyden myyttiä, on kaikkien perheenjäsenten näkökulmasta tärkeää antaa jokaiselle vanhemmalle mahdollisuus ottaa aikaa siteen luomiseksi vauvaansa ja sen myötä kehittyä sensitiiviseksi vanhemmaksi.