EU-keskustelussa on paljon identiteettipolitiikaa, mutta sitä on silti käytävä

EU-kriittisten puolueiden edustajat suhtautuivat päälinjoiltaan EU-politiikkaan melko samalla tavalla kuin muut, toteaa Suomen kolmas tasavalta-kirja.

Jos kommentoi julkisuudessa EU:n hyviä ja huonoja puolia, saa seuraavalla viikolla lukea Suomen Uutisista jutun, johon on poimittu vain kritiikit otsikon ”Professori kritisoi Euroopan Unionia” alle, sanoo sosiologian professori Risto Heiskala.

EU-kritiikki on hankala aihe, koska EU on niin valtava ja monimutkainen kokonaisuus. Jotta EU:ta voi kritisoida, täytyy tietää, mistä puhutaan. Heiskala on kirjoittanut Jari Aron, Olli Herrasen ja Riku Viitamäen kanssa kirjan, jonka nimi on Suomen kolmas tasavalta, koska Suomen hallitsemistapa muuttui Suomen liittyessä vuonna 1995 Euroopan unioniin.

Tutkijat ovat pyrkineet kirjassaan luomaan kokonaiskuvan EU:sta Suomen näkökulmasta ja suomalaisesta EU-eliitistä käyttäen muun muassa laajaa haastatteluaineistoa.

Heiskalan mukaan polarisoituneen EU-kritiikin maailmassa ei hymistely auta, vaan on uskallettava käydä avointa ja kriittistä keskustelua unionista.

EU-kritiikkiä estää pelko, että kriittisyys pelaa EU-kielteisten pussiin

EU-kriittiset ovat Suomen kolmas tasavalta-kirjan mukaan ottaneet EU-myönteiset poliittiset puolueet panttivangeikseen.

Panttivangiksi joutuminen näkyy Heiskalan mukaan muun muassa siinä, että EU-myönteiset eivät uskalla ajaa kunnianhimoista ja avoimesti EU-myönteistä politiikkaa kansallisella tasolla, koska uhka kannatuksen menettämisestä populisteille on liian suuri.

Seuraa myös EU-keskustelun ja kritiikin yksipuolistumista. EU-myönteisten halua esittää rakentavaa EU-kritiikkiä estää pelko, että kriittisyys pelaa EU-kielteisten pussiin.

Toisaalta suomalaiset ovat EU-myönteisiä. Kirjan yhdessä luvussa aiheena on julkisuudessa käytävä kansalaiskeskustelu EU:sta.

– Luvussa käytetyn aineiston perusteella on selvää, että EU-kriittistä puhetta on enemmän kuin EU-myönteistä. Samaan aikaan mielipidemittauksien aikasarjat osoittavat, että suomalaiset ovat jo pitkän aikaa olleet enemmän EU-myönteisiä kuin kielteisiä, Jari Aro sanoo. Aro on yksi kirjan yksi neljästä kirjoittajasta.

Aron mukaan julkinen keskustelu rakentuu ensinäkemältä kärjistyneiden vastakohtaisuuksien välille. EU-keskustelu on identiteettipolitiikaa.

– Keskustelijat ilmaisevat yleisiä EU:ta koskevia asenteitaan – joko ollaan periaatteesta vastaan tai puolesta, ja sen avulla rakennetaan itselle identiteettiä EU-kriittisenä tai EU-myönteisenä kansalaisena, Aro sanoo.

Julkisessa keskustelussa esitetään myös eritellympiä puheenvuoroja ja Aron mukaan keskustelijat käyttävät puheenvuoroissaan sujuvia erotteluja kansalaisyhteiskunnan, valtion ja kansainvälisen järjestelmän näkökulmien välillä.

–EU:ta koskevaa julkista arviointia ei kannattaisi hyssytellä, vaan sen sijaan EU:ta koskevaa julkista keskustelua olisi hyvä pyrkiä normalisoimaan. Kaikkia kansalaisia EU ei tietenkään kiinnosta, mutta tuskin mikään muukaan politiikan ala on sellainen, josta jokaisella olisi erityisen hyvin perusteltu ja jäsennelty omakohtainen kanta. EU:n soisi olevan yhtä jännittävä asia kuin SOTE-uudistus, Aro sanoo.

Kriitikoiden kritisointi kuuluu normaaliin keskusteluun

Ovatko EU-kriittiset puolueet muuttaneet EU:ta? Onko EU politisoitunut kurkkudirektiivien ja byrokratialle naureskelun ajasta?

Risto Heiskalan mukaan kritiikit ovat nostaneet keskusteluun myös tärkeitä asioita. Toisaalta EU-kritiikkiä on esitetty ja sitä on helppo esittää vahvistamalla ennakkoluuloja ja pelaamalla viittauksilla, ja myös levittämällä disinformaatiota. EU:sta on helppoa esittää kirjavia näkemyksiä ja tunteisiin vetoavia tulkintoja, kuten Perussuomalaiset tekivät eurovaalikampanjassaan 2019.

Heiskalan mielestä keskusteluun kuuluu myös kriitikoiden kritisointi.

–Esimerkiksi Perussuomalaisten viime eurovaalien oli niin täynnä sellaista sumutusta, että on suoranainen ihme, että sellaista saa julkaista edes maksetuissa mainoksissa. Tämä on tuomittavaa, ja kaksin verroin niin, koska perussuomalaisten poliittinen eliitti ei enää koostu vain untuvikoista ja vilpittömistä hölmöistä, vaan siellä alkaa olla myös ihan päteviä ammattipoliitikkoja, jotka kyllä olisivat tienneet asian oikean laidan. Tässä suhteessa Perussuomalaiset käyvät läpi samaa puolueen vakiintumisen prosessia kuin Vihreät ennen heitä.

Hähmäisyydellä ja epämääräisillä viittauksilla pelaaminen, tunteisiin ja identiteettiin vetoaminen ja disinformaation reunamailla liikkuminen sekä salaliittoteorioiden kanssa flirttailu ovat mahdollisia muun muassa siksi, että käsitykset EU:sta perustuvat yhä mielikuviin, joita voi hyödyntää viraalissa, somessa leviävässä viestinnässä.

Perussuomalaiset onnistui hyödyntämään EU-keskustelun hähmäisyyttä puolueen äänenkannattaja Suomen uutisten tuottamassa lyhytelokuvakimarassa, jonka hauskoilla ja nasevilla pätkillä on satoja tuhansia näyttöjä Youtubessa. Viraalivideoiden tekijä voi päästä asettamaan poliittista agendaa.

Vaikka ääniä saadaan viraalilla EU-kritiikillä ja EU-kielteisyydellä, tutkijoiden tekemissä EU-eliitin haastatteluissa ilmeni, että unionin eliitti on parhaimmillaankin vain maltillisen kriittistä unionia kohtaan. EU:n valtaa pitävien ryhmien sisältä löytyi vain pieniä eroja, kun vertailtiin kriittisyyttä itse unionia kohtaan. EU-kriittisten puolueiden edustajat suhtautuivat päälinjoiltaan EU-politiikkaan melko samalla tavalla kuin muut.

Vaikka ääniä saadaan viraalilla EU-kritiikillä ja EU-kielteisyydellä, tutkijoiden tekemissä EU-eliitin haastatteluissa ilmeni, että unionin eliitti on parhaimmillaankin vain maltillisen kriittistä unionia kohtaan.

–Tässä on varmaan kysymys paljolti siitä, että suomalaiset saavat unionilta niin paljon enemmän kuin antavat, joten kaikki näkevät ainakin osan eduista, Heiskala sanoo.

Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini mielletään EU-kriitikoksi. Tutkijat katsovat Soinin myös hyötyneen EU:sta paljon poliittisella urallaan. Soini hakeutui taktisesti joksikin aikaa eurokansanedustajan tehtävään voidakseen rakentaa siellä itselleen toimivia kansainvälisiä verkostoja ennen kuin päätti palata kotimaan politiikkaan, he kirjoittavat.

–Soinilla toki oli kriittistä sanottavaa muun muassa siitä, ettei perustuslaillisen sopimuksen (joka sitten kaatui Alankomaiden ja Ranskan kansanäänestyksissä) valmistelussa haluttu kirjata kristinuskoa osaksi unionin arvopohjaa, Aro sanoo.

EU-kriittisyys ei ole ainoastaan asenteita ja puhetta, vaan myös tekemistä.

EU-kriittisyys ei ole ainoastaan asenteita ja puhetta, vaan myös tekemistä, sanoo Jari Aro.

Aron mukaan Perussuomalaisten ja myöhemmin Sinisen tulevaisuuden ministereiden toimintaa Sipilän kolmen puolueen hallituksessa leimasi ainakin hallituksen loppuvaiheissa se, että toimittiin ikään kuin EU:ta ei olisi olemassa.

–Ministerit olivat estyneitä osallistumaan EU:n ministerikokouksiin ja heitä edusti niissä puolueen poliittinen valtiosihteeri, jonka olisi pitänyt revetä kiireisimpänä aikana useaan paikkaan yhtä aikaa. Hallituksen sisäisten erimielisyyksien vuoksi Siniset myös kieltäytyivät jonkin aikaa osallistumasta valtioneuvoston EU-poliittisen ministerivaliokunnan työskentelyyn. Hallitus ei myöskään saanut tehdyksi EU-poliittista selontekoa, josta eduskunta olisi voinut käydä julkista keskustelua.

EU-kriittisyys voi siis näyttäytyä hallitustyöskentelyssä vetäytymisenä EU-asioiden käsittelystä ja keskittymisenä muiden asioiden hoitamiseen.

Alusta julkaisee laajemman Suomen kolmas tasavalta-kirjan (Gaudeamus 2022) tekijöiden haastattelun torstaina 16.2.