Kaupunkikehittämistä ja siten myös lähiöiden uudistamista perustellaan usein taloudellisesti vetoamalla kaupunkitalouteen ja kasvuun sekä kestävään kehitykseen. Lähiöiden kohdalla puhutaan myös antisegregaatiosta eli sosioekonomisen ja alueellisen eriytymisen estämisestä tai vähentämisestä. Nostan näiden näkökulmien rinnalle huolenpidon etiikkaan perustuvan lähiöiden kehittämisen. Lähiöistä on mahdollista pitää huolta kunnioittamalla niiden nykyisiä arvoja ja asukkaita ja auttamalla apua tarvitsevia sen sijaan, että nähdään lähiöt vain ongelmina tai uudistuskohteina.
Teksti pohjautuu Tampereen yliopiston Oikeus lähiötilaan -hankkeessa tekemäämme tutkimukseen sekä lähiötietoisuudesta ja arkipäivän osallisuudesta julkaisemiimme politiikkasuosituksiin. Hanke on toteutettu osana ympäristöministeriön rahoittamaa Lähiöohjelmaa.
Huolenpidon etiikka ja kaupunkitutkimus
Huolenpidon, hoivan ja välittämisen etiikka (the ethics of care) pohjautuu 1980-luvulla alkaneeseen feministiseen keskusteluun siitä, miten toisia ihmisiä – ja laajemmin koko maailmaa – kuuluu kohdella välittävästi, hoivaten ja empaattisesti (Noddings 2013). Huolenpito on ”maailman ylläpitämistä, jatkamista ja korjaamista siten, että voimme elää siinä niin hyvin kuin mahdollista” (Fisher ja Tronto 1990: 4)
Viime aikoina ajatus huolenpidosta on yleistynyt myös kaupunkitutkimuksessa, jossa puhutaan esimerkiksi ”välittävistä kaupungeista” (Williams 2020) ja ”hoivan kaupungeista” (Wiesel ym. 2020). Huolenpitoa ja kaupunkeja koskevassa kirjallisuudessa lähestytään aihetta niin teoreettisesti kuin käytännön tasolla. Kyse on radikaalista tavasta lähestyä kaupunkia kollektiivisen vastuun ja välittämisen paikkana, mutta myös konkreettisista suunnittelukäytännöistä, joissa huomioidaan varsinkin haavoittuvassa asemassa olevat kaupunkitilan käyttäjät.
Huolenpito ja lähiöt
Huolenpito liittyy sekä lähiöiden sosiaaliseen että rakennettuun ympäristöön kuin myös siihen, miten lähiöistä puhutaan. Lähiöissä elää ja asuu monenlaisia ihmisiä ja niissä on omaleimaista kulttuuria, palveluita, luontoa, sosiaalisia yhteisöjä ja historiallisuutta. Lähiöissä, kuten muuallakin kaupungissa, voi olla sosiaalisia haasteita, haavoittuvassa asemassa olevia asukkaita ja syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä. Sen vuoksi lähiöistä täytyy pitää huolta ja niitä tulee kehittää kestävällä tavalla.
Jotkin vanhoista lähiöistä ovat pitkään olleet kaupunkikehityksen ulkopuolella ja pitkittyneen välinpitämättömyyden takia alueiden korjausvelka voi olla suurta.
Jotkin vanhoista lähiöistä ovat pitkään olleet kaupunkikehityksen ulkopuolella ja pitkittyneen välinpitämättömyyden takia alueiden korjausvelka voi olla suurta. Toisaalta lähiöitä on myös paranneltu erilaisilla rahoitusohjelmilla ja kehittämisprojekteilla. Oman huolenpitoa ja lähiöitä koskevan tutkimuksemme kohteena on ollut Helsingin kaupunkiuudistusmalli sekä sen kautta muutoksen kohteena oleva Kontulan lähiö.
Lähiöissä on paljon myös epävirallista naapuriapua ja yhteisöllisyyttä, jota päätöksentekijät tai kaupunkisuunnittelijat eivät välttämättä osaa tai halua tunnistaa.
Vaikka lähiöt on välillä unohdettu virallisista suunnitelmista, lähiöissä tapahtuu jo nyt paljon hoivaa ja huolenpitoa. Jenni Kuoppa ja Päivi Kymäläinen (2022) tarkastelivat hankkeessamme Kontulan ja Varissuon lähiöiden katutason työntekijöitä, joilla on tärkeä rooli lähiöiden arjessa ja niin sanottujen sosiaalisten infrastruktuurien rakentumisessa. Sosiaaliset infrastruktuurit ovat sosiaalista elämää ja kohtaamisia ylläpitäviä ja edistäviä paikkoja, toimintoja ja verkostoja, kuten esimerkiksi erilaisia palveluita ja kokoontumistiloja. Lähiöissä on paljon myös epävirallista naapuriapua ja yhteisöllisyyttä, jota päätöksentekijät tai kaupunkisuunnittelijat eivät välttämättä osaa tai halua tunnistaa.
Huolenpito ja välittäminen osaksi lähiöiden kehittämistä
Kun kaupunkisuunnitteluun sovelletaan Fisherin ja Tronton (1990) määritelmää huolenpidosta, lähiöitä kehittäessä on huomioitava niiden ylläpito, jatkuvuus ja korjaaminen. Tämä tarkoittaa niin rakennettua kuin sosiaalista ympäristöä. Huolenpidon näkökulmasta lähiöiden olemassa olevaa rakennuskantaa on hyödynnettävä ja korjattava mahdollisuuksien mukaan, lähipalvelut on turvattava ja suunnittelussa on huomioitava nykyisten asukkaiden tarpeet ja toiveet.
Huolenpidon etiikka perustuu relationaaliseen etiikkakäsitykseen eli hoiva ja välittäminen tapahtuvat ihmisten välisissä suhteissa ja kohtaamisissa, eivätkä ne siten ole helposti yleistettävissä. Tämän vuoksi lähiöiden kehittämisessä on kiinnitettävä huomiota arjen kokemuksiin eikä pelkästään esimerkiksi sosioekonomisiin muuttujiin. Tilastot eivät kerro eletystä elämästä, vaan ne voivat pahimmillaan leimata joitain alueita entisestään. Tästä on negatiivisena esimerkkinä Ylen koulukoneen kiihdyttämä segregaatiokeskustelu.
Tilastot eivät kerro eletystä elämästä, vaan ne voivat pahimmillaan leimata joitain alueita entisestään. Tästä on negatiivisena esimerkkinä Ylen koulukoneen kiihdyttämä segregaatiokeskustelu.
Keskeisessä asemassa lähiöistä välittämisessä ovat huolenpitoon osallistuvat ihmiset eli avun ja hoivan antajat ja vastaanottajat. Lähiöiden toimijoilla ja olemassa olevilla verkostoilla on paljon paikallista tietoa alueista ja asukkaiden tarpeista. Paikallistoimijoiden työpanosta, tietoja ja tarpeita on arvostettava lähiöitä kehitettäessä.
Varsinkin syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden kohdalla keskeistä on pitkäjänteinen luottamuksen rakentaminen.
Lähiöiden asukkaat ovat huolenpidon kohteita, mutta heillä on myös omaa toimijuutta, mikä pitää huomioida lähiöiden muutoksessa. Varsinkin syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden kohdalla keskeistä on pitkäjänteinen luottamuksen rakentaminen. Tämä koskee niin osallistumista kuin laajemmin palveluiden turvaamista lähiöissä.
Lähiötietoisuus ja arkipäivän osallisuus
Hankkeessamme nousi esille erityisesti kaksi teemaa, jotka ovat keskeisiä moniäänisemmän ja demokraattisemman lähiön kannalta. Nämä teemat ovat lähiötietoisuus ja arkipäivän osallisuus, joiden edistämisestä lähiöissä olemme laatineet erilliset politiikkasuositukset. Molemmat liittyvät vahvasti huolenpitoon ja välittämiseen.
Määrittelemme lähiötietoisuuden tarkoittavan ”sellaisia ajattelu-, puhe- ja toimintatapoja, joiden kautta lähiöt tunnistetaan ja tunnustetaan osaksi kaupunkia” (Kymäläinen ym. 2023a: 2). Koska lähiötietoisuuteen sisältyy ajatus lähiöiden moninaisuudesta, merkityksistä ja arvoista, se linkittyy suoraan lähiöistä välittämiseen ja on edellytys mille tahansa strategisen tason suunnitelmalle lähiöiden kehittämisestä.
Arkipäivän osallisuudella tarkoitamme lähiöiden asukkaiden mahdollisuutta ”osallistua tasa-arvoisesti omaa elämää ja asuinympäristöä koskevaan päätöksentekoon” (Kymäläinen ym. 2023b: 1). Korostamme, miten aktiivisten asukkaiden ja toimijoiden lisäksi myös marginaalisempien ja passiivisempien äänien kuuleminen on tärkeää. Myös tämä on osa huolenpitoa, jossa huomioidaan varsinkin heikommassa asemassa olevien henkilöiden tarpeet lähiöitä ja niiden palveluja kehitettäessä.
Lopuksi: Kohti eettisempää lähiökehittämistä
Huolenpito ei tarkoita pysähtymistä tai konservatismia vaan aktiivista hoivaa, auttamista ja empatiaa. Huolenpidon etiikka ei siis estä lähiöiden kehittämistä, vaan asettaa muutoksen lähtökohdiksi ylläpidon, jatkuvuuden ja korjaamisen. Siten se poikkeaa esimerkiksi lähiöiden kasvua ja tehokkuutta korostavasta teknistaloudellisesta kehittämisdiskurssista. Ero on suuri myös kaikkein kärjistetyimpään segregaatiopuheeseen, jossa lähiöt nähdään ongelmina ja lähiöiden asukkaiden kokemukset sivutetaan näennäisesti objektiivisten tilastoanalyysien kautta.
Lähiöiden kehittämisessä on huomioitava, miten muutoksia perustellaan ja ketä varten muutoksia tehdään.
Huolenpitoon perustuva lähiöiden kehittäminen on ja sen kuuluukin olla normatiivista eli siinä otetaan kantaa siihen, miten lähiöissä olisi parempi olla ja elää. Kuten monet huolenpidon etiikasta kirjoittaneet tutkijat ovat huomauttaneet, huolenpito on poliittista. Siksi lähiöiden kehittämisessä on huomioitava, miten muutoksia perustellaan ja ketä varten muutoksia tehdään. Huolenpidon etiikka tarjoaa tähän sosiaalisesti kestävän ja eettisesti perustellun näkökulman.
Lähteet
Fisher, B., & Tronto, J (1990). Toward a feminist theory of caring. Teoksessa E. Abel & M. Nelson (toim.): Circles of care: Work and identity in women’s lives, 35–62. State University of New York Press.
Kuoppa, J., & Kymäläinen, P. (2022). Street-level workers and the construction of social infrastructure in suburban neighbourhoods. Urban Planning, 7(4), 409–419.
Kymäläinen, P., Lundman, R., Repo, V., & Vainikka, V. (2023a). Lähiötietoista suunnittelua ja päätöksentekoa. Politiikkasuositus 28.2.2023. Oikeus lähiötilaan -hanke, Tampereen yliopisto.
Kymäläinen, P., Lundman, R., Repo, V., & Vainikka, V. (2023b). Arkipäivän osallisuutta lähiöihin. Politiikkasuositus 28.2.2023. Oikeus lähiötilaan -hanke, Tampereen yliopisto.
Noddings, N. (2013). Caring: A relational approach to ethics and moral education. University of California Press.
Wiesel, I., Steele, W., & Houston, D. (2020). Cities of care: introduction to a special issue. Cities, 105, 1–3.
Williams, M. J. (2020). The possibility of care-full cities. Cities, 98, 102591.
