Sana ”filosofia” tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kirjaimellisesti ”viisauden rakastamista”. ”Viisaudella” ei tässä kuitenkaan välttämättä tarkoiteta ensisijaisesti suuren tietomäärän hallussa pitämistä.
Länsimaisen filosofian jonkinlaisena perustajahahmona pidetään Sokratesta. Tarinan mukaan Delfoin oraakkeli olisi julistanut Sokrateen viisaimmaksi ihmiseksi maan päällä. Sokrates ei kuitenkaan esiintynyt kaikkien alojen asiantuntijana vaan päin vastoin korosti aina voimakkaasti omaa tietämättömyyttään. Hän tulkitsi oman oletetun viisautensa olevankin siinä, että hän ymmärsi niin hyvin oman tietämättömyytensä.
Australialais-amerikkalainen filosofi John Norton on kommentoinut filosofeja ja viisautta näin: ”Ei ole taattua, että viisauden rakastajalla on sitä, aivan kuten ei ole taattua, että anglofiililla on englantilainen teljettynä kellariinsa.”
Filosofillekin viisaus voi siis olla onnettoman yksipuolisen rakkauden kaukainen kohde.
Ulkopuolisilla on monenlaisia, usein vähemmän totuudenmukaisia käsityksiä siitä, mitä filosofia käytännössä on.
Filosofian historia on oma arvokas tutkimuksen alue, ja filosofialle on monia empiirisiä erityistieteitä tyypillisempää käydä keskustelua myös oman historiansa kanssa. Filosofia ei kuitenkaan ole – suositun kuvan vastaisesti – ainoastaan tai edes keskeisesti vain sen opettelemista, mitä joku kauan sitten kuollut suuri ajattelija sanoi. Filosofian kohteena ja päämääränä eivät myöskään ole syvälliseltä vaikuttavat nokkelat ja nasevat mietelauseet, joista saa suosittuja huoneentauluja tai internet-meemejä.
Filosofian kohteena ja päämääränä eivät myöskään ole syvälliseltä vaikuttavat nokkelat ja nasevat mietelauseet, joista saa suosittuja huoneentauluja tai internet-meemejä.
Kirjoitin itse jo pari vuosikymmentä sitten kirjani Ihmistieteet ja filosofia johdannossa seuraavasti:
”Arkikielessä sanalla ”filosofia” tarkoitetaan usein mitä tahansa mielipiteitä ja näkemyksiä. Usein oletetaan, että filosofiassa on kysymys enemmän tai vähemmän subjektiivisista makuasioista ja että kukin voi suhteellisen vapaasti valita itseään miellyttävän näkemyksen olemassa olevien filosofioiden joukosta. Filosofia oppialana ymmärretään tällöin jonkinlaiseksi mielipiteiden valintamyymäläksi, josta kukin voi valita makuaan miellyttävän katsomuksen. Oma käsitykseni filosofiasta on hyvin toisenlainen. Filosofiassa tarkastelut ovat toki yleisempiä ja sen johtopäätöksiin liittyy enemmän epävarmuutta kuin erityistieteissä, mutta filosofiassakin eri näkökantojen puolesta tai niitä vastaan voidaan esittää asianmukaisia perusteluja ja argumentteja. Älyllisesti rehellisen henkilön ei tulisi hyväksyä mitään kantaa kevyin perustein.”
Tämä kuvaa edelleen hyvin omaa käsitystäni filosofiasta.
Filosofiassa erotetaan usein teoreettinen filosofia ja käytännöllinen filosofia. Erottelu voidaan jäljittää jo Aristoteleen luonnonfilosofian ja moraalifilosofian kategorioihin. Teoreettiseen filosofiaan luetaan tyypillisesti kuuluvaksi ainakin metafysiikka, epistemologia eli tieto-oppi ja logiikka, sekä uudempina tulokkaina esimerkiksi kielifilosofia, mielenfilosofia ja tieteenfilosofia. Käytännöllisen filosofian keskeisiä osa-alueita puolestaan ovat etiikka ja yhteiskuntafilosofia.
Näiden välillä ei kuitenkaan ole mitään absoluuttista laadullista eroa, vaan filosofian eri osa-alueet liittyvät monin tavoin toinen toisiinsa. Esimerkiksi etiikassa viime vuosikymmeninä omaksi tärkeäksi alalajikseen kehittynyt metaetiikka käyttää keskeisesti teoreettisen filosofian, erityisesti kielifilosofian työkaluja.
Oma työni filosofiassa on joka tapauksessa keskittynyt hyvin selkeästi teoreettiseen filosofiaan. Kun seuraavassa puhun filosofiasta, painotukseni on usein erityisesti teoreettisessa filosofiassa – mitenkään tarkoittamatta vähätellä käytännöllisen filosofian arvoa.
Autokauppakonsernin omistava liikemies Yrjö Laakkonen pohti taannoin lehtihaastattelussa rahan lahjoittamista esimerkiksi Itä-Suomen yliopistolle. Laakkonen ei ollut ainakaan valmis tekemään lahjoitusta ilman jonkinlaista korvamerkintää. Hän julisti, että itse hän karsisi esimerkiksi filosofiaa ja tutkijakoulutusta. Selvä enemmistö pitäisi kouluttaa oikeisiin ammatteihin, Laakkonen linjaili.
Filosofiasta on keskusteltu myös kansan syvien rivien tuntojen tulkkina tunnetulla internetin Vauva.fi-keskustelupalstalla. Nimimerkki ”Vierailija” esitti kantanaan: ”Filosofia on mielestäni täysin hyödytöntä mutuilua. Se … itse asiassa vain vääristää ajatusmaailmaa. Satuilua alusta loppuun.”
Onko teoreettisen filosofian kaltainen älylliseen uteliaisuuteen perustuva järjenkäyttö sen itsensä vuoksi todellakin täysin hyödytöntä ja turhaa? Varmastikin on, jos asiaa tarkastellaan esimerkiksi pelkästään välittömästi kaupallistettavissa olevien teknisten innovaatioiden tai poliittista päätöksentekoa suoraan tukevan tiedon näkökulmasta. Hyöty voidaan kuitenkin ymmärtää paljon laajemminkin. Silloin sitä on toki myös vaikeampi arvioida täsmällisesti.
Lyhyellä tähtäimellä hyödytöntä on myös luonnontieteellinen perustutkimus. Esimerkiksi Einsteinin erityiseen ja yleiseen suhteellisuusteoriaan huipentuneita tutkimuksia pidettiin omana aikanaan täysin hyödyttömänä teoreettisena puuhasteluna.
Lyhyellä tähtäimellä hyödytöntä on myös luonnontieteellinen perustutkimus. Esimerkiksi Einsteinin erityiseen ja yleiseen suhteellisuusteoriaan huipentuneita tutkimuksia pidettiin omana aikanaan täysin hyödyttömänä teoreettisena puuhasteluna. Sekoittuipa niihin jopa filosofista pohdiskelua ajatuskokeiden muodossa. Kuitenkin merkittävä osa nykyaikaisesta teknologiasta – esimerkiksi koko elektroniikka ja ydinteknologia ja erityisesti esimerkiksi laser-tekniikka ja gps-paikannus – perustuu olennaisesti siihen. Suhteellisuusteorian lukemattomat merkittävät sovellukset eivät vain olleet etukäteen nähtävissä.
Tuoreempana esimerkkinä voidaan mainita se, kuinka lääketiede kykeni kehittämään ennätyksellisen nopeasti toimivan rokotteen koronavirusta vastaan, mikä saattoi pelastaa jopa miljoonia ihmishenkiä. Tämä perustui olennaisesti jo tehtyyn lähetti-rna:n olemusta koskevaan perustutkimukseen. Toteutuneen tyyppisestä sovelluksesta koronaviruksen kaltaisiin taudinaiheuttajiin ei ollut tuolloin aavistustakaan. Taustalla oli myös jo yli kahden vuosisadan moninainen perustutkimus, jonka perustalle rokote nopeasti rakennettiin.
Oma suosikkiesimerkkini on kuitenkin seuraava: Antiikin kreikkalaiset ajautuivat tutkimaan perinpohjaisesti kartioleikkauksia geometriassa. Niillä ei ollut mitään käyttöä geometrian käytännön sovelluksissa vaan kyse ole puhtaasti teoreettisesta pohdiskelusta. Melkein kaksi vuosituhatta myöhemmin uuden ajan tähtitieteilijät kuten Kepler kuitenkin päätyivät tarkastelemaan painovoiman vaikutuksen alaisten kappaleiden, esimerkiksi planeettojen liikeratoja olennaisesti näiden kartioleikkausten avulla. Tällä taas oli ratkaiseva merkitys koko nykyaikaisen fysiikan kehittymiselle. Ja sillä on tietysti ollut valtavasti sovelluksia. Joskus matka teoreettisesta perustutkimuksesta tärkeään sovellukseen voi todellakin ottaa aikaa, ja sitä voi olla täysin mahdoton ennakoida etukäteen.
Merkittävä itävaltalainen fyysikko Ludwig Boltzmann lausahtikin 1800-luvun lopulla: ”Kaikista ajateltavissa olevista asioista käytännöllisintä on teoria!”
Aivan kuten tieteellisessä perustutkimuksessa, myöskään teoreettisessa filosofiassa tietty tarkoitettu sovellus ja hyöty ei ole ensisijainen tavoite. Hyötyä on myös hyvin vaikea ennakoida.
Antiikin filosofeista eritysesti Aristoteles pyrki rakentamaan teoriaa loogisesta päättelystä. Hänen esityksensä pysyikin yli kaksi vuosituhatta liki muuttumatta hallitsevana teoriana logiikasta.
Saksalainen filosofi Gottlob Frege pohti 1870-luvulla kriittisesti Kantin tietoteorian yksityiskohtia. Tämä johti hänet kehittämään ajatustensa apuvälineeksi koko nykyaikaisen formaalisen logiikan, joka korvasi Aristoteleen teorian.
Sen pohjalta puolestaan englantilainen yleisnero Alan Turing päätyi 1930-luvulla omissa matematiikanfilosofiaan liittyvissä pohdinnoissaan tarkastelemaan Fregen kehittämän logiikan ratkeavuutta ja koko ratkeavuuden käsitteen määrittelyä. Osana sitä hän kehitti filosofisen ajatuskokeen universaalista ratkaisukoneesta, jolle voidaan antaa erilaisia ohjelmia ja joka toteuttaa niitä mekaanisesti.
Vähän myöhempi konkreettisten tietokoneiden kehittäminen perustui aivan olennaisesti tähän Fregen ja Turingin puhtaasti teoreettiseen filosofiseen taustatyöhön. Harva suunnitelmallinen soveltavan tutkimuksen hanke on yhtä hyödyllistä kuin millaiseksi heidän teoreettiset filosofiset pohdiskelunsa lopulta osoittautuivat. Nykymaailmaa on vaikea edes kuvitella ilman tietotekniikkaa.
Platon ja Aristoteles perustivat omat filosofikoulunsa: Platonin Akatemia ja pitkään siellä opiskelleen Aristoteleen lopulta itse perustama Lykeion (josta juontuu sanamme ”lyseo”). Ne ovat olleet koko yliopiston ajatuksen alkujuuri, ja niitä on usein pidetty ensimmäisinä yliopistoina. Niistä on kasvanut koko maailmanlaajuinen yliopistojen verkosto.
Pitkään aikaan ei tehty mitään jyrkkää eroa filosofian ja tieteen välillä. Luonnontiede – tai ”luonnonfilosofia”, kuten sitä uudelle ajalle asti kutsuttiin – ymmärrettiin osaksi filosofiaa. Monet erityistieteet fysiikasta psykologiaan ovatkin syntyneet filosofian sisällä; ne ovat itsenäistyneet vasta myöhemmin omat itselleen ominaiset teoriansa ja menetelmänsä vakiinnutettuaan omiksi tieteenaloikseen.
Filosofialla voi myös olla tärkeää annettavaa itsenäiselle tieteenalalle. Esimerkiksi: ”Behaviorismiksi” kutsutulla lähestymistavalla oli vahva vaikutus psykologian kehittymisessä itsenäiseksi tieteelliseksi oppialaksi. Mutta vaikka se varmasti vei psykologiaa aikanaan eteenpäin, se oli myös haitallisella tavalla rajoittava oppi. Muun ohessa filosofien 1950-luvulla esittämä pureva kritiikki sitä kohtaan vaikutti keskeisesti sen hylkäämiseen, joka taas mahdollisti psykologian edistymisen. Tällä oli myös oma tärkeä roolinsa kognitiotieteen ja tekoälyn tutkimusalojen kehittymiselle.
Jos asiaa katsotaan niin, että filosofia on antanut meille yliopistot, tieteen ja vielä tietokoneet, voidaan kysyä, onko juuri mikään ollut ihmiskunnalle hyödyllisempää kuin filosofia.
Jos asiaa katsotaan niin, että filosofia on antanut meille yliopistot, tieteen ja vielä tietokoneet, voidaan kysyä, onko juuri mikään ollut ihmiskunnalle hyödyllisempää kuin filosofia.
Myös filosofian sisällä tutkimuksen filosofista merkittävyyttä ja vaikuttavuutta on hyvin vaikea ennakoida ja suunnitella. Vuonna 2022 kuollut amerikkalainen filosofi Saul Kripke tunnetaan ainakin akateemisen filosofian piirissä yhtenä nykyajan kaikkein merkittävimmistä filosofeista.
Kripke lähti tärkeimmissä tutkimuksissaan 1960-luvulla liikkeelle näennäisen kuivasta ja tylsästä ja ensinäkemältä jokseenkin marginaalisesta teoreettisesta kielifilosofian aiheesta: erisnimien viittaamisesta. Hän tutki myös välttämättömyyden ja mahdollisuuden käsitteitä koskevaa modaalilogiikkaa. Näiden teemojen huolellisen analyysin kautta hän kuitenkin tunnisti tiettyjen filosofiassa laajasti vallalla olleiden taustaoletusten ongelmallisuuden. Kripken johtopäätöksillä oli lopulta järisyttävä vaikutus niin metafysiikkaan, tieto-oppiin, kielifilosofiaan kuin mielenfilosofiaankin, ja niiden kerrannaisvaikutukset näkyvät etiikassa ja yhteiskuntafilosofiassa asti. Monien silmissä vähäpätöiseltä vaikuttaneesta tutkimusaiheesta seurasikin todellinen vallankumous filosofiassa.
Jos tänä päivänä tiedepolitiikassa muodikkaat monitieteiset arviointipaneelit olisivat alkuvaiheessa arvioineet Kripken tutkimusta, sitä olisi epäilemättä pidetty epäkiinnostavana ja merkityksettömänä, eikä sitä olisi ainakaan rahoitettu.
Mutta mitä filosofia oikeastaan tarkemmin on? Mitä se tekee? Puhe ”viisauden rakastamisesta” kuulostaa ylevältä, mutta se ei kerro vielä paljoakaan.
Nykyajan filosofiassa on esiintynyt vaikutusvaltaisia radikaaleja näkemyksiä filosofian olemuksesta. Esimerkiksi filosofian nk. kielellisen käänteen voimahahmo Ludwig Wittgenstein esitti, että filosofia ei esitä lainkaan teorioita eikä väitteitä, jotka ovat tosia tai epätosia. Filosofia on hänen mukaansa sen sijaan selventävää toimintaa; filosofiset ongelmat kumpuavat kielellisistä sekaannuksista, ja filosofian tehtävä on selventää niitä. Filosofian ja tieteen välillä olisi täten ylittämätön laadullinen kuilu.
En usko, että näin jyrkkä käsitys filosofiasta on kestävä. Se ei oikein vastaa tosiasioita.
Nähdäkseni paremman ja totuudenmukaisemman kuvan filosofiasta antaa esimerkiksi vaikutusvaltainen amerikkalaisfilosofi Willard van Orman Quine. Hänen mukaansa arkijärki, tiede ja filosofia muodostavat saumattoman tiedon verkon – jatkumon, jossa erot ovat asteittaisia. Tämän kuvan mukaan filosofia ei poikkea olemuksellisesti ja laadullisesti tieteestä.
Yleisen mutta aika monien mielestä hyvän filosofian luonnehdinnan esitti toinen merkittävä amerikkalainen nykyfilosofi Wilfrid Sellars. Hän kirjoitti:
”Abstraktisti muotoiltuna filosofian tavoitteena on ymmärtää, kuinka asiat sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä liittyvät toisiinsa sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä.”
Filosofian historia on kunniakas, mutta epäilijä voi silti kysyä, tarvitaanko filosofiaa tänä päivänä enää mihinkään? Eivätkö kehittyneet erityistieteet voi nykyään paremmin vastata moninaisiin kysymyksiin?
On kuitenkin elämän tosiasia, että niin tieteentekijät, mielipidevaikuttajat kuin ”tavalliset ihmisetkin” näyttävät edelleen luonnostaan ajautuvan jatkuvasti pohtimaan erilaisia filosofisia kysymyksiä, ja myös esittämään omia vastauksiaan niihin. Ne eivät tyypillisesti ole minkään yksittäisen erityistieteen aluetta eivätkä sellaisen keinoilla vastattavissa.
Jos filosofisiin kysymyksiin vastaamista ei tehdä hyvin, se tehdään todennäköisesti kuitenkin huonosti. Monet helposti mieleen tulevat yksinkertaiset argumentit ja mustavalkoiset vastaukset tällaisiin kysymyksiin on järjestelmällisesti harjoitetun filosofian piirissä jo todettu kertakaikkisen kestämättömiksi. Filosofinen asiantuntemus auttaa muun ohessa välttämään samojen virheiden tekemisen yhä uudestaan. Siksikin on yhteinen etu pitää elossa, uusintaa ja kehittää sitä.
Jos filosofiaa ei tehdä hyvin, sitä lähes varmasti tehdään kuitenkin huonosti.
Jos filosofiaa ei tehdä hyvin, sitä lähes varmasti tehdään kuitenkin huonosti. Esimerkiksi Amerikassa ovat nousseet valtavan suosituiksi filosofisiksi ajattelijoiksi viime vuosisadan puolella Ayn Rand ja viime vuosina Jordan Peterson. Heidän filosofiset julistuksensa ovat paitsi mahtipontisia myös harrastelijamaisen karkeita ja kyseenalaisia. Siltikin ne ovat vaikuttaneet moniin, myös päättäjiin. Vielä paljon synkempi esimerkki on Venäjällä ”Putinin aivoina” tunnettu äärinationalistinen filosofi Aleksandr Dugin.
Populistit ja vihanlietsojat esittävät toistuvasti väitteitä, jotka ovat olemukseltaan filosofisia, vaikkakin heikkolaatuisia sellaisia. Huonolla filosofialla voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia miljoonien ihmisten elämään. Sellainen voi jopa kiihottaa kansanmurhia.
Selvästi ikään kuin luonnostaan yhä uudestaan esiin nousevan huonon filosofian vastavoimaksi on tärkeää viljellä paremmin tehtyä filosofiaa. Filosofian tehtävästä ja luonteesta on esiintynyt monenlaisia näkemyksiä, mutta on historiallinen tosiasia, että eri tieteiden ja filosofian välillä ei ole ollut mitään tarkkaa rajaa ja jyrkkää laadullista eroa:
Eri tieteenaloilla on havaintotiedon ohella eri tasoisia teorioita. Kun mennään yhä yleisemmälle ja abstraktimmalle tasolle, ne alkavat pikkuhiljaa muuttua yhä filosofisemmiksi. Samalla voi nousta esiin ongelmia, jotka ovat enemmänkin filosofisia.
Sellaisten ratkaisemissa kyseisen erityistieteen tutkijat eivät enää olekaan aina parhaita asiantuntijoita vaan saatetaan tarvita erityisesti filosofista osaamista.
Esimerkiksi biologian synnyttämien filosofisten kysymysten takia on viime vuosikymmeninä kehittynyt tieteenfilosofian tärkeäksi osa-alueeksi biologian filosofia. Se sekä käyttää hyväkseen filosofiaa biologian suuntaan että vaikuttaa filosofiaan tuomalla siihen uusia näkökulmia.
Tieteellisen maailmankuvan rakentamisessa herää myös erilaisia kysymyksiä eri tieteenalojen tutkimien todellisuuden osien ja niitä koskevien eri teorioiden suhteista ja niiden luonteesta; näiden yhteensovittaminen ei ole aina kitkatonta. Mikään yksi tieteenala tai sellaisten summa ei vastaa tällaisiin kysymyksiin. Ne ovat olennaisesti filosofisia.
Filosofia on ainakin osin analysoimalla, järkeilemällä ja argumentoimalla tapahtuvaa tutkimusta tällaisista eri tieteistä ja niiden välisistä suhteista nousevista yleisemmistä kysymyksistä, joihin ei ole ainakaan toistaiseksi mitään yhden tieteenalan tutkimuksen ja tutkijoiden laajan konsensuksen vakiinnuttamaa vastausta. Filosofia on siksikin olemuksellisesti epävarmempaa kuin vakiintunut tieteellinen tieto. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyse on pelkistä makuasioista. Eri filosofisten kantojen puolesta ja niitä vastaan voidaan esittää parempia tai huonompia perusteluja.
Emme tiedä, mikä voisi filosofian seuraava oma ”kartioleikkaus”, tai ”tietokone”, tai mistä voi lähteä liikkeelle seuraava filosofian sisäinen vallankumous.
Siksi on paras vain antaa filosofian kehittyä tieteellisen perustutkimuksen tapaan vapaasti omien sisäisten merkityksellisyyden kriteeriensä pohjalta – tietysti yhteyttä ulkopuoliseen maailmaan hukkaamatta. Oikean tien löytämiseksi on usein koluttava huolellisesti kaikki oudot sivukadutkin – vaikka moni voikin osoittautua umpikujaksi. Oleellista on pitää filosofia elossa.
Bolzmannin iskulausetta mukaillen: Hyödyllisintä on teoria.
Filosofinen ajattelu on meille ihmisille hyvin luonnollista ja luonteenomaista. Se on muiden ohessa yksi niitä asioita, jotka tekevät ihmisistä ihmisiä ja niin sanotusti elämästä elämisen arvoista.
Teoreettinen filosofia voi siis olla mitä hyödyllisintä, jos on valmis katsomaan asiaa laajemmin ja ilman ennakkoluuloja. Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää niin, että filosofista ajattelua pitää harjoittaa ja tukea ensisijaisesti siksi, että siitä on tai ainakin voi olla jotakin konkreettista hyötyä.
Filosofinen ajattelu on meille ihmisille hyvin luonnollista ja luonteenomaista. Se on muiden ohessa yksi niitä asioita, jotka tekevät ihmisistä ihmisiä ja niin sanotusti elämästä elämisen arvoista. Filosofian pitäminen elossa on samalla ihmisyyden pitämistä elossa.
Alustus perustuu Panu Raatikaisen 27.4.2023 Tampereen yliopistolla pitämään uuden professorin juhlaesitelmä.
