Vaikka Suomessa on tapana märehtiä vuosienkin jälkeen “mitähän ne meistä oikein ajattelee?”, ei Helsingin vuoden 2007 Euroviisuja muisteta muualla Euroopassa Mikko Leppilammen ranskan ääntämyksen, kanteleen muotoisen esiintymislavan tai Joulupukin käynnistämän äänestysosion takia. Sen sijaan Helsingin Euroviisut muistetaan Länsi-Euroopan perinteisten viisumaiden täydellisenä tyrmäyksenä.
Tuolloisessa semifinaaliformaatissa 10 maata pääsi semifinaalista jatkoon ja 14 maata oli valmiiksi finaalissa, mukaan lukien vuosittain automaattisesti jatkoon pääsevät suurimmat rahoittajamaat (Saksa, Espanja, Ranska ja Iso-Britannia). Ensimmäinen isku tuli jo semifinaalissa: kymmenestä jatkoon päässeestä maasta vain Turkki oli rautaesiripun läntisellä puolella sijainnut perinteinen viisumaa. Muut yhdeksän olivat viisuperheeseen 1990- ja 2000-luvulla liittyneitä rautaesiripun itäisen puolen valtioita. Norjan, Tanskan, Hollannin tai Belgian kaltaiset vanhat viisumaat eivät olleet lähelläkään finaalipaikkaa.
Lopullinen tyrmäys saatiin kahden päivän päästä finaalissa. Kuudentoista parhaan joukossa perinteisiä viisumaita edustivat vain sijalle 4. ja 7. sijoittuneet Turkki ja Kreikka. Kaikki muut olivat itäisiä, kylmän sodan jälkeen mukaan tulleita uusia maita, jotka olivat ymmärtäneet nopeasti, miten peliä nimeltä Euroviisut oikein pelataan.
Lännessä oltiin syvästi järkyttyneitä siitä, että entiset Neuvostoliiton maat kehtasivat äänestää toisiaan, tai että Balkanin alueella toistensa kieliä ymmärtävät, samalla musiikkimarkkinalla sijainneet valtiot tunsivat suurta vetoa toistensa omakielisiin kilpailukappaleisiin.
Lännessä oltiin syvästi järkyttyneitä siitä, että entiset Neuvostoliiton maat kehtasivat äänestää toisiaan, tai että Balkanin alueella toistensa kieliä ymmärtävät, samalla musiikkimarkkinalla sijainneet valtiot tunsivat suurta vetoa toistensa omakielisiin kilpailukappaleisiin. Britanniassa asiaa puitiin jopa parlamentin alahuoneessa asti – viisufiasko osoitti, että Euroviisujen äänestyksessä on jotain pahasti vialla. Seuraavana vuonna vielä öljyrikas Azerbaidžan liittyi kilpailuun mukaan suurilla resursseilla. Maan panostukset loppuun asti hiottuihin pop-biiseihin ja lavaesityksiin kilpailivat aivan eri sarjassa kuin esimerkiksi Britannian 2000-luvun alun edustukset, joita brittimediassa hävetään itsekin.
Siinä missä Helsingin vuoden 2007 kilpailu näyttäytyy eräänlaisena huipentumana itäisten viisumaiden nousulle, näyttää tilanne tyystin erilaiselta 16 vuotta myöhemmin. Itäinen ulottuvuus on heikentynyt pääasiassa taloudellisten, mutta myös ulko- ja sisäpoliittisten syiden vuoksi.
Siinä missä Helsingin vuoden 2007 kilpailu näyttäytyy eräänlaisena huipentumana itäisten viisumaiden nousulle, näyttää tilanne tyystin erilaiselta 16 vuotta myöhemmin. Itäinen ulottuvuus on heikentynyt pääasiassa taloudellisten, mutta myös ulko- ja sisäpoliittisten syiden vuoksi. Itäisten viisumaiden vahvat äänestysblokit ovat murtuneet alueellisten voimatekijöiden poistuessa ainakin toistaiseksi lavalta. Esimerkiksi entisen Jugoslavian maiden väheneminen kilpailussa on pienentänyt kaikkien Balkanin maiden äänisaaliita, kun yhä pienempi määrä maita äänestää toisiaan ristiin.
Vuodesta 2017 lähtien kaikki viisuista toistaiseksi vetäytyneet tai yksittäisiä vuosia väliin jättäneet maat ovat olleet itäisen Euroopan maita, jotka ovat liittyneet viisumaihin kylmän sodan jälkeen. Samaan aikaan perinteiset viisumaat ovat löytäneet uudenlaista kipinää Ruotsin ja Italian kaltaisten koneistojen sylkiessä vuodesta toiseen vahvoja esiintyjiä ja kappaleita kilpailuun. Analysoin seuraavaksi muutamalla esimerkillä, millaiset kehityskulut ovat johtaneet itäisten viisumaiden määrän ja painoarvon vähenemiseen laulukilpailussa.
Yleisradioyhtiöiden taloudellinen ahdinko
Useat itäiset viisumaat ovat viime vuosina jättäytyneet pois vedoten taloudellisiin ongelmiin. 2000-luvulla eurooppalaiset valtiot ovat siirtyneet yhä useammin pois vanhanaikaiseksi koetuista katselulaitteen omistamiseen perustuvista lupamaksuista kohti valtiorahoitteista mallia, jossa pääosa yleisradioyhtiöiden rahoituksesta tulee suoraan valtion budjetista. Huonoina aikoina tämä on johtanut kulujen karsimiseen julkisen rahoituksen ei-pakollisista menoista, kuten kalliista osallistumisesta Euroviisuihin. Romania jopa diskattiin vuoden 2016 kilpailusta, sillä maan yleisradioyhtiö Televiziunea Română ei ollut maksanut velkojaan ajoissa Euroopan yleisradiojärjestölle EBU:lle. Koronapandemian jälkimainingeissa jo valmiiksi velkaiset yleisradioyhtiöt joutuvat todennäköisesti kohtaamaan talouskuria ja julkisen sektorin leikkauksia, joka ei ainakaan lisää Euroviisuihin osallistumiseen käytettyjä resursseja.
Köyhemmät yleisradioyhtiöt ovat pyrkineet paikkaamaan viisuedustuksen rahoitusvajetta yksityisellä rahalla. Kyproksen osallistuminen on jo vuosia ollut käytännössä Panik Records -nimisen kreikkalaisen levy-yhtiön lähettämien ja promoamien artistien varassa.
Köyhemmät yleisradioyhtiöt ovat pyrkineet paikkaamaan viisuedustuksen rahoitusvajetta yksityisellä rahalla. Kyproksen osallistuminen on jo vuosia ollut käytännössä Panik Records -nimisen kreikkalaisen levy-yhtiön lähettämien ja promoamien artistien varassa. Bulgaria puolestaan vetäytyi vuoden 2019 kilpailusta talousongelmiin vedoten mutta palasi pääosin yksityisen rahan sponsoroimana vuoden 2020 viisuihin. Sponsoreiden ja Bulgarian harmiksi jopa suurimmaksi voittajasuosikiksi lukeutuneen Victorian “Tears are Getting Sober” ei ikinä päässyt euroviisulavalle, kun kilpailu koronapandemian takia jouduttiin peruuttamaan. Bulgarialaiset yritykset, kuten luottokorttiyhtiö iCard sponsoroivat näkyvästi Victoriaa vielä 2021, mutta tuloksena heikommalla kappaleella oli 11. sija. Pian tämän jälkeen yksityisen rahan kiinnostus alkoi hiipua ja vielä yhden heikon vuoden jälkeen Bulgaria vetäytyi vuoden 2023 viisuista.
Taloudellisiin vaikeuksiin vedoten Euroviisuista jättäytyivät vuonna 2023 pois myös Pohjois-Makedonia ja Montenegro. Maat eivät olleet tyytyväisiä osallistumismaksujen nousuun eivätkä Ukrainalle kuuluneiden viisujen järjestämisestä kalliissa Liverpoolissa ja totesivat kustannusten olevan liian suuret. Vain 2 kertaa 12:sta finaaliin päässeen Montenegron ja kohtalaisesti menestyneen Pohjois-Makedonian vetäytyminen heikentää oleellisesti entisen Jugoslavian alueen menestystä, kun lisäksi sisäpoliittisesti riitaisa Bosnia-Herzegovina on ollut pääasiassa taloudellisista syistä katsomossa jo vuodesta 2016.
Azerbaidžanin ja Venäjän soft power – projektien sotaisat päätökset
Venäjän historian, kulttuuridiplomatian ja megatapahtumien tutkimukseen erikoistunut dosentti Pia Koivunen avaa suurten kansainvälisten megatapahtumien merkitystä Venäjän kansainvälisen identiteetin rakennuksessa ja korostaa etenkin jalkapallon mm-kisaisännyyden 2018 olleen eräänlainen projektin huipennus. Koivunen huomauttaa Venäjän ripotelleen suurtapahtumia ympäri maata vahvistamaan keskusvallan otetta federaation eri osiin. Hänen mukaansa tämä on omiaan tuomaan turismia, infrastruktuuria ja kansainvälistä tunnettuutta Sotšin, Jekaterinburgin ja Kazanin kaltaisille alueellisille keskuksille.
Toisin kuin Venäjän, pienemmän Azerbaidžanin tavoite vaikuttaa olevan kaikkien tapahtumien keskittämiseen pääkaupunki Bakun ympärille. Euroviisuille tyypilliset yhteisöllisyyttä kuvaavat sloganit, kuten “Share the moment” (Norja 2010), “Feel the beat” (Saksa 2011), vaihtuivat vuoden Bakun 2012 viisuissa “Light your fire” -sloganiin, joka oli käytännössä Azerbaidžanin “Land of fire”-maabrändiä vahvistamaan suunniteltu matkailumainos. Kaikkien aikojen kalleimmat Euroviisut olivat osa maan pehmeän vallan, soft powerin strategiaa, jossa seurattiin pitkälti Venäjän esimerkkiä. Euroviisut 2012, F1-radan rakentaminen 2012, ensimmäisten Euroopan kisojen isännöinti 2015, F1-osakilpailuiden järjestäminen 2017 alkaen, UEFA Europe Leaguen loppuottelu 2019, sekä osaisännyys jalkapallon EM-kisoissa 2021 ovat esimerkkejä suurista tapahtumista, jotka kaikki ovat pönkittäneet pääkaupunki Bakun asemaa merkittävän maan merkittävänä metropolina.
Sekä Azerbaidžan että Venäjä ovat sittemmin tehneet tyhjäksi pitkän imagotyönsä ja siirtyneet kovempiin voimakeinoihin.
Sekä Azerbaidžan että Venäjä ovat sittemmin tehneet tyhjäksi pitkän imagotyönsä ja siirtyneet kovempiin voimakeinoihin. Venäjä tosin hyökkäsi Ukrainaan jo vuonna 2014, mutta muu maailma ei antanut tämän vielä häiritä Venäjän imagonrakennustyötä. Täysimittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 kuitenkin tuhosi Venäjän brändinrakennusprojektit niin viisulavoilla kuin urheilukentillä ennalta määräämättömäksi ajaksi. Pitkäjänteisin projekti, lähes 15 vuoden ajan rakennettu kansainvälinen KHL-jääkiekkoliiga mureni hetkessä käytännössä Venäjän ja Valko-Venäjän mestaruussarjaksi, yhdellä kiinalaisella joukkueella höystettynä. Azerbaidžanin hetki koitti jo syksyllä 2020, kun sen vuosikymmeniä jatkunut matala-asteinen konflikti repesi täydeksi sodaksi Armenian kanssa. Kansainvälisen yhteisön reaktio Azerbaidžanin hyökkäykselle ei suinkaan ollut yhtä tuomitseva kuin Venäjään kohdistuneet sanktiot 2022, mutta soft power -linjaan se toi kuitenkin särön.
Vuonna 2008 viisuihin suurilla resursseilla tullut Azerbaidžan saavutti nopeasti haluamansa, kun se sai jo neljännellä yrittämällä viisuvoiton vuoden 2011 kilpailussa. Maa halusi pärjätä viisuissa niin paljon, että sitä kohtaan on nostettu epäilyjä jopa vilpillisestä toiminnasta, mutta mitään ei ole ikinä todistettu. Erityisen paljon kysymyksiä heräsi, kun Maltan tuomaristo päätti antaa Azerbaidžanille täydet 12 pistettä vähintään kolmessa finaalissa peräjälkeen (2010–2012). Vuoden 2013 viisuissa Maltan tiedetään edelleen antaneen paljon pisteitä Azerbaidžanille, mutta kyseisenä vuonna EBU ei syystä tai toisesta julkaissut tuomaripisteitä erikseen. Tuon vuoden tapahtumat ovat muutenkin hämärän peitossa, sillä liettualainen tv-kanava julkisti ennen finaalia videomateriaalia, jossa tuntemattomat henkilöt pyrkivät ostamaan Liettuan delegaation ääniä Azerbaidžanin hyväksi. Kilpailua järjestänyt EBU kiirehti julkaisemaan lausunnon, jonka mukaan Azerbaidžania ei ole syytä epäillä mistään, mutta seuraavalle vuodelle tuomaritoiminnan läpinäkyvyyttä kuitenkin päätettiin lisätä. Vuodesta 2014 lähtien EBU onkin julkaissut yksityiskohtaiset tuomariäänet. Kuriositeettina mainittakoon, että vuoden 2014 viisuissa Maltan tuomarit eivät antaneet enää yhtäkään pistettä Azerbaidžanille.
Vuoden 2022 viisuissa väärinkäytösepäilyt nostivat taas päätään. Azerbaidžanin ja viiden muun maan tuomariäänet hylättiin, sillä ääntenlaskun tarkkailussa paljastui näiden maiden äänestäneen “epätavallisen” järjestelmällisesti toisiaan. Tällä kertaa laulukilpailua järjestävän EBU:n ennaltaehkäisevät toimet kuitenkin riittivät, jotta isompaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Toistensa pisteet ristiin äänestämällä maksimoineet tuomaristot eivät kuitenkaan saaneet mitään muuta seuraamusta kuin näiden äänten korvaamisen EBU:n valmiilla varasuunnitelmalla, ennakkoon määritellyllä kaavalla lasketulla painotetulla tuloksella.
Artikkelin toinen, 11.5. julkaistava osa keskittyy Euroviisuja sisäpolitiikassaan käyttäneisiin, toistaiseksi viisuista vetäytyneisiin Turkkiin ja Unkariin. Toisessa osassa luodaan myös lyhyt katsaus tulevaisuuden suuntaviivoihin.
KIRJALLISUUS:
Koivunen, P. (2019). Tapahtumat tutkimuskohteena. Idäntutkimus, 26(1), 1–2.
