Pääministeri Petteri Orpon hallitus pääsi 19. syyskuuta sopuun vuoden 2024 budjetista. Budjettipäällikkö Mika Niemelän mukaan hallitus leikkaa ensi vuoden menoja runsaalla 700 miljoonalla eurolla. Näistä leikkauksista lähes puolet, arviolta noin 355 miljoonaa, koostuu asumistukeen kohdistuvista useista eri leikkauksista. Julkisen talouden ei kuitenkaan uskota vahvistuvan samalla euromäärällä, sillä leikkaukset johtavat samalla toimeentulotukimenojen lisääntymiseen. Kela arvioi asumistuen leikkausten vuoksi toimeentulotuen saajien määrän lisääntyvän 15 000:lla.
Hallitus esittää yleisen asumistuen omavastuuosuuden korotusta, korvausprosentin alennusta, ansiotulovähennyksen poistamista, omistusasuntojen asumistuen lakkautusta sekä hyväksyttävien asumismenojen alennusta Helsingissä.
Asumistukileikkaukset vähentävät esimerkiksi opiskelijaruokakunnan tuloja 76 euroa/kk, työttömän ruokakunnan 73 euroa/kk ja yksinhuoltajan 111 euroa/kk. Samoihin ryhmiin voi kohdistua myös muita suunniteltuja etuuksien leikkauksia. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee syksyn aikana muistion, jossa kuvataan kaikkien muutosten yhteisvaikutuksia kotitalouksiin. Tällä hetkellä eli lokakuun 2. päivä käytettävissä on lähinnä SOSTE ry:n VTT Pertti Honkasella teettämä simulaatioon perustuva arvio, jonka mukaan pienituloisten määrä lisääntyy yli 40000:lla henkilöllä, joista yli 12000 on lapsia.
Huolimatta poikkeuksellisen lyhyestä vastausajasta hallituksen esitysluonnoksesta annettiin määräaikaan 20.9 mennessä kaikkiaan 146 lausuntoa. Lausuntojen suuri määrä kertoo osaltaan, että asia koskettaa useita väestöryhmiä. Lausunnoissa esitetään voimakasta kritiikkiä leikkaussuunnitelmiin.
Oikeuskanslerin lausunnossa (OKV 1739/21/2023) todetaan, että esitystä ei ole tarkasteltu perustuslain perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen kannalta. Esityksessä ei oikeuskanslerin lausunnon mukaan ole myöskään tehty selkoa tai arvioitu sitä, millä perusteilla muutosten katsotaan olevan sopusoinnussa Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU:n perusoikeuksista johtuvien vaatimusten kanssa. Oikeuskansleri toteaa lisäksi, että esityksessä olisi perusteltua arvioida myös ehdotettujen lainmuutosten suhdetta kansainvälisten TSS-oikeuksia koskevien sopimusten valvontaelinten kannanottoihin ja suosituksiin sekä määräaikaisraporteissa esitettyihin suosituksiin. Viimeksi kesäkuussa 2023 YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli, että Suomi välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.
Oikeuskanslerin lausunnon mukaan ole myöskään tehty selkoa tai arvioitu sitä, millä perusteilla muutosten katsotaan olevan sopusoinnussa Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU:n perusoikeuksista johtuvien vaatimusten kanssa
Omassa lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu huomauttaa esitysluonnoksen puutteellisista vaikutusarvioinneista. Lapsiasiavaltuutettu pitää arveluttavana ja lyhytnäköisenä heikentää asumistukea tavalla, joka pakottaa osan lapsiperheistä viimesijaisen ja lyhytaikaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen piiriin.
Lapsiasiavaltuutetun mielestä tällä hetkellä on epäselvää, miten ja mihin tutkittuun tietoon sosiaaliturvan muutokset ja uudistukset kokonaisuudessaan perustuvat – nyt ja tulevaisuudessa.
Myös SPR:n puheenjohtaja, YTT Elli Aaltonen on kritisoinut asumistuen leikkauksia. Hänen mukaansa sekä asumistuen että toimeentulotuen 300 euron suojaosien poistot pikemminkin pahentavat kannustinloukkuja kuin purkavat niitä.
Suunnitellut asumistukileikkaukset ovat ristiriitaisia hallituksen tavoitteelle vähentää merkittävästi toimeentulotuen saajien määrää. Ehdotukset ovat myös ristiriidassa Valtiontalouden tarkastusviraston yleistä asumistukea koskevan tuoreen tarkastusraportin suositusten kanssa. VTV:n mukaan sosiaaliturvauudistuksen valmistelussa tulisi pyrkiä kehittämään ratkaisuja, jotka vähentäisivät viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen tarvetta asumisen tukemisessa.
Miksi sitten juuri asumistuki on leikkausten kohteena?
Yleisessä asumistuessa otettiin vuonna 2015 käyttöön ansiotulojen 300 euron suojaosa eli ansiotulovähennys. Tämän suojaosan käyttöönoton jälkeen asumistuesta on tullut keskeinen tukimuoto matalia ansiotuloja saaville ruokakunnille. Suojaosan lisäksi vuoden 2015 uudistuksella yksinkertaistettiin tuen myöntöperusteita, korotettiin enimmäisvuokria sekä alennettiin omavastuuosuuksia. Muutosten myötä asumistukeen oikeutettujen joukko on kasvanut ja asumistukimenot ovat nousseet arvioitua huomattavasti enemmän.
Vuonna 2022 Kela maksoi asumisen tukia yhteensä 2, 574 miljardia euroa, josta yleistä asumistukea 1,565 miljardia euroa. Yleistä asumistukea sai joulukuussa 2022 yhteensä 382 232 ruokakuntaa, joissa asui yhteensä 599 461 henkilöä (Kelan asumistukitilasto 2022). Hallituksen esityksessä leikkauksia perustellaan pelkästään valtiontalouden tasapainottamisen edellyttämillä säästöillä.
Asumistuki on hyvä esimerkki etuudesta, jolla on sekä asunto- että sosiaalipoliittinen funktio. Asuntopolitiikkaa ei ole ilman, että siihen liittyisi vahvoja intressejä niin elinkeino-, talous-, työllisyys- kuin sosiaalipolitiikastakin. Näiden intressien painotuksista riippuen päädytään hyvin erilaisiin lopputulemiin. Ei siis ihme, että asuntopolitiikka usein on poliittisten intohimojen temmellyskenttä.
Asuntopolitiikka on luonteeltaan hyvin pitkäsyklistä. Asuntopoliittisten toimien käynnistyminen kestää pitkään, mutta myös niiden vaikutus on hyvin pitkäkestoista, helposti yli vaalikausien ulottuvaa. Hyvä esimerkki tästä on Vantaan kaupunginhallituksen äskettäinen päätös kiristää rakennettavien asuntojen pinta-alojen sääntelyä riittävän kokoisten perheasuntojen tarjonnan turvaamiseksi. Päätöksellä halutaan turvata monipuolinen asukasrakenne, kun sijoittajavetoinen asuntotuotanto on vahvasti ollut painottunut yksiöihin ja pieniin asuntoihin. Päätöksen arvioidaan näkyvän valmistuvissa asunnoissa aikaisintaan vuonna 2027.
Asuntopolitiikka on luonteeltaan hyvin pitkäsyklistä. Asuntopoliittisten toimien käynnistyminen kestää pitkään, mutta myös niiden vaikutus on hyvin pitkäkestoista, helposti yli vaalikausien ulottuvaa.
Kun ihmisten käytettävissä olevat tulot eivät riitä kattamaan asumiskustannuksia, on yhteiskunta ratkaisut ongelmaa lisäämällä käytettävissä olevia tuloja asumis- ja toimeentulotuella. Myös se tosiasia, että asumistuesta huolimatta myös perustoimeentulotuen menoista yli 40 % kohdistuu asumiskustannuksiin, kertoo ennen kaikkea asumisen kalleudesta. Tuntuisi siis perustellulta hakea ratkaisuja myös tähän ongelman toiseen puoleen.
Vuonna 2022 alkanut korkojen nousu on nostanut asumiskustannuksia. Samaan aikaan myös rakentamiskustannukset ovat kohonneet huomattavasti ja asumistuotanto on romahtanut viime vuosien huippuluvuista. Miten sitten asumisen hintaan voidaan vaikuttaa?
Valtiovallan toimesta asumisen kustannuksiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi asumiseen kohdentuvilla veroilla, mutta hallituksen esityksiin sisältyy kuitenkin veropolitiikassa lähinnä asumiskustannuksia nostavia kiinteistöverojen korotuksia. Sen sijaan hallituksella on vahva usko markkinavetoiseen asuntopolitiikkaan. Hallitusohjelmaan sisältyy useita ehdotuksia, jotka toteutuessaan radikaalisti muuttaisivat nykyistä asuntopolitiikkaa. Hallitusohjelman mukaan yhteiskunnan tukemaa ARA-asuntotuotantoa vähennetään hallitusti ja kohtuullisen hintaista asumista edistetään lähtökohtaisesti vapaarahoitteisella tuotannolla. Samanaikaisesti hallitus kuitenkin ilmoittaa poistavansa pitkäaikaisasunnottomuuden.
Hallitusohjelman mukaan yhteiskunnan tukemaa ARA-asuntotuotantoa vähennetään hallitusti ja kohtuullisen hintaista asumista edistetään lähtökohtaisesti vapaarahoitteisella tuotannolla. Samanaikaisesti hallitus kuitenkin ilmoittaa poistavansa pitkäaikaisasunnottomuuden.
Uppsalan yliopiston tutkija VTT Mika Hyötyläinen on blogikirjoituksessa kiinnittänyt huomiota hallituksen asuntopolitiikan ristiriitaisuuksiin ja arvioi, että hallituksen suunnittelemat reformit johtavat asumisen laadun heikkenemiseen ja eriarvoisuuden kasvuun.
Hallituksen luottamukselle vapaarahoitteisen asuntomarkkinan toimivuudelle löytyy kovin vähän empiiristä näyttöä. Sen sijaan omakustannusperiaatteen mukaan toteutetun yleishyödyllisen asuntorakentamisen vaikuttavuudesta löytyy kiinnostavaa tuorettakin tutkimustietoa. Hyötyläinen viittaa itävaltalaistutkijoiden laajaan analyysiin (Klien et al, 2023) , jonka perusteella yleishyödyllisellä sosiaalisten vuokra-asuntojen rakentamisella on ollut merkittävä vaikutus Itävallan asuntomarkkinoilla sekä asuntojen laatuun että vuokratasoon. Tutkimuksen mukaan 10 %:n lisäys sosiaalisen asuntokannassa johtaa keskimäärin 5% vuokratason laskuun vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. Vastaava analyysi Suomesta olisi kiinnostava ja hyödyllinen.
Omakustannusperiaatteeseen pohjautuvien ARA-vuokra-asuntojen rakentaminen Suomessa on ollut yhteiskunnallinen menestystarina. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisella on torjuttu segregaatiota, vähennetty eriarvoisuutta ja mahdollistettu työvoiman liikkuvuutta julkisen vallan näkökulmasta huomattavan edullisesti. ARA-tuotanto on myös toiminut tehokkaana suhdannevaihtelujen tasaajana, minkä voi helposti todeta esimerkiksi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisistä asuntotuotantotilastoista.
Asumistuella on tärkeä merkitys sekä köyhyyden että asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä. Suomi on viime vuosina saanut mainetta asunnottomuuden poistamisessa. Yleisesti tämän kehityksen on arvioitu johtuvan Asunto ensin -periaatteeseen perustuvasta valtakunnallisesta politiikasta. Merkittävää roolia tässä kehityksessä on näytellyt ennaltaehkäisyn kokonaisuus, johon kuuluvat sekä asumisneuvonta että rakenteellinen ennaltaehkäisy: asumistuki ja kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto. Ennaltaehkäisy näyttäytyy usein vain kustannuseränä, sillä onnistunut ennaltaehkäisyn vaikuttavuus näkyy lähinnä epätoivottavien ilmiöiden ja kehityksen toteutumatta jäämisenä. Asumistuen ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen yhteisvaikutuksen merkitystä Suomen myönteisessä asunnottomuuskehityksessä ei kuitenkaan voi yliarvioida.
Ennaltaehkäisy näyttäytyy usein vain kustannuseränä, sillä onnistunut ennaltaehkäisyn vaikuttavuus näkyy lähinnä epätoivottavien ilmiöiden ja kehityksen toteutumatta jäämisenä.
Jotain osviittaa tämän näkemyksen tueksi saa kansainvälisestä vertailusta. Irlanti on Suomea väestöltään pienempi, asukkaita noin 5.1 miljoonaa. Tilapäismajoituksessa olevia asunnottomia on Irlannissa viime kuukausina ollut ennätysmäärä, yli 12000, joista 3895 lapsia. Tässä luvussa eivät ole mukana ulkona asuvat asunnottomat. Suomessa vastaava vertailukelpoinen luku on 1100. Suomessa asunnottomia perheitä, mukaan lukien lapsettomat pariskunnat oli viimeisimmän ARAn selvityksen (ARA selvitys 2/2023) mukaan 155, joissa kaikkiaan 169 lasta. Tämä luku pitää sisällään myös sukulaisten ja tuttavien luona tilapäisesti asuvat.
Sosiaalisen vuokra-asuntokantaan laskettavien ARA-vuokra-asuntojen osuus kaikista asunnoista on noin 11%. Näiden asuntojen suhteellinen osuus on viime vuosina laskenut, mutta on silti suurempi kuin vastaavien asuntojen osuus Irlannissa (7%). Myös suomalainen asumistuki on kattavampi ja sen piirissä on enemmän väestöä (11%) kuin vastaavan tuen piirissä Irlannissa (4%). Todennäköisin selitys maiden välisiin eroihin perheiden asunnottomuudessa löytynee näistä tekijöistä.
Näiden asunnottomuuden ennaltaehkäisyn peruspilareiden, asumistuen ja ARA-tuotannon, horjuttaminen on yksinkertaisesti lyhytnäköistä ja kalliiksi tulevaa politiikkaa.
Asuntopolitiikka voi sekä synnyttää uusia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten asunnottomuutta, mutta se voi myös luoda edellytyksiä niiden ratkaisemiseksi.
Jos hallitusohjelman asunto- ja sosiaalipoliittiset ehdotukset toteutuvat täysimääräisesti, Suomi näyttää marssivan vastavirtaan. Useissa OECD-maissa kun parhaillaan epätoivoisesti etsitään ratkaisuja kohtuuhintaisten asuntojen puutteeseen ja kasvavaan asunnottomuuteen.
Asuntopolitiikka voi sekä synnyttää uusia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten asunnottomuutta, mutta se voi myös luoda edellytyksiä niiden ratkaisemiseksi. Parhaimmillaan onnistunut inklusiivinen asuntopolitiikka on tehokasta sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisyä. Nykyisessä taloustilanteessa panostaminen kohtuuhintaisten omakustannusperiaatteeseen perustuvien ARA-vuokra-asuntojen rakentamiseen olisi myös talouspoliittisesti perusteltua.
Lähteet:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009865439.html
https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2023/09/Liite180923.pdf
https://lapsiasia.fi/-/laps_lausunto_stm_asumistukilain-muuttaminen
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009846507.html
https://www.vtv.fi/app/uploads/2023/04/VTV-Tarkastus-4-2023-Yleinen-asumistuki.pdf
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/8862cc77-fad2-4815-adf7-cd62e5e46a74/content
https://www.vantaansanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/6228775
https://sorsafoundation.fi/orpon-hallitusohjelma-luo-suomeen-asumisprekariaattia/
https://wifo.at/pubma-datensaetze?detail-view=yes&publikation_id=70772
https://www.ara.fi/download/noname/%7BA3E6CBD0-0A5D-4DDC-96E5-A5DAE2891386%7D/179513
