Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on ollut voimakkaan rakenteellisen kehittämisen kohteena 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen. Tuolloin valtiovalta laati suunnitelmat yliopistolaitoksen uudistamiseksi: yliopistojen määrää vähennettäisiin ja niiden autonomiaa lisättäisiin eli ne irrotettaisiin valtiosta.
Suunnitelmat perustuivat paljolti talouselämän vaikuttajien näkemyksiin. Näiden mukaan yliopistojen toimintaa oli tehostettava, jotta ne pystyisivät vastaamaan joustavasti yhteiskunnan ja erityisesti elinkeinoelämän muutoksiin ja kiristyvään kansainväliseen kilpailuun osaamisesta ja innovaatioista.
Tavoitteiden mukaisesti valtiovalta ohjasi yliopistoja kohti innovaatio- ja yrittäjyysyliopiston ihanteita: opetus- ja tutkimustoiminnan tehokkuutta, välineellisyyttä, kilpailullisuutta, sovellettavuutta ja mitattavuutta. Ihanteiden saavuttamiseksi yliopistoja kuritettiin uudella rahoitusmallilla, joka asetti ne keskinäiseen kilpailuun.
Samalla johtajavaltaisuutta lisättiin ja yliopistodemokratiaa vähennettiin. Näin yliopistojen toivottiin syntyvän uudelleen eräänlaisiksi “tiedontuotannon tehtaiksi”, jotka tuottaisivat entistä paremmin osaavaa ja kilpailukykyistä työvoimaa ja innovaatioita.
Uuden yliopistonlain voimaantulon jälkeen vuonna 2010 yliopistoja yhdistettiin ja niiden rahoitusjärjestelmää, hallintorakenteita ja opetustoimintaa uudistettiin kovalla kädellä – paljonkaan henkilöstöä ja opiskelijoita kuulematta.
Rakenne- ja hallintouudistuksia runnottiin läpi samaan aikaan, kun useat oikeistohallitukset Jyrki Kataisen (2011–2014) hallituksesta Alexander Stubbin (2014–2015) hallitukseen leikkasivat satoja miljoonia euroja koulutuksen julkista rahoitusta. Juha Sipilän oikeistohallituksen (2015–2019) rahoitusleikkaukset olivat historiallisen suuret ja kansainvälisesti harvinaiset (Rinne 2023).
Rahoitusleikkauksilla lisättiin yliopistojen talousahdinkoa ja heikennettiin tutkimuksen ja opiskelemisen edellytyksiä. Lopulta ne johtivat henkilöstön irtisanomisiin useissa yliopistoissa. Tampereen yliopistosta potkut sai 107 työntekijää. Leikkausten seurauksena korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on jämähtänyt paikoilleen.
Yliopistouudistukset ovat herättäneet yliopistojen henkilökunnassa närää koko sen ajan, kun yliopistolaki on ollut voimassa. Kritiikki on kohdistunut etenkin neljään yliopistouudistuksen ongelmaan. Kritiikin kohteena on ollut yliopistojen managerialismi, jota on pidetty yliopistoihin sopimattomana johtamisjärjestelmänä.
Johtamismallin ohella ongelmaksi on nähty yliopistojen rahoitusmalli, joka on sidottu yliopistojen tulokseen ja yliopistojen väliseen kilpailuun. Tämä on johtanut yliopistoja raastavaan nollasummapeliin, jossa yhden yliopiston menestys on toiselta pois.
Talousvaikeuksista kärsivien yliopistojen ongelmaksi ovat muodostuneet myös yliopistojen kasvaneet vuokrakulut. Siksi myös Tampereen yliopisto on yrittänyt päästä eroon osasta tilojaan. Lisäksi on kiinnitetty huomiota tutkimus- ja opetushenkilöstön palvelussuhteen muutokseen. Virkasuhteet muutettiin jo ennen uuden yliopistolain voimaantuloa työsuhteiksi ja lisättiin näin akateemisen työn epävarmuutta.
Tampereen yliopiston kivuliaat alkuvuodet näkyivät henkilöstön tyytymättömyytenä
Uusi Tampereen yliopisto aloitti toimintansa vuoden 2019 alussa. Kolmen korkeakoulun useita vuosia kestänyt yhdistäminen oli ollut monivaiheinen, epäselvä ja osittain sekasortoinenkin prosessi.
Sekava tilanne näkyi uuden korkeakouluyhteisön alkumetreillä järjestetyssä kyselyssä. Siinä yliopiston henkilöstö esitti tyytymättömyytensä valittuihin hallintotapoihin ja kaipasi suorien vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksia lisäämistä. Myös tuon aikaiset työhyvinvointikyselyjen tulokset näyttivät punaista.
Tyytymättömyyttä osoitettiin kampuksilla järjestetyissä mielenosoituksissa, tilavaltauksissa ja julkisissa puheenvuoroissa. Tiedotusvälineissä oli seurattu Tampereen yliopiston takkuista alkutaivalta.
Alkuvuodesta 2023 Helsingin Sanomat kirjoitti opinahjoon kasaantuneista ongelmista ja pyysi niistä lukijoiden kokemuksia. Saamiensa 140:n vastauksen perusteella lehti julkaisi opiskelijanäkökulmasta kirjoitetun jutun.
Jutussa lainatut opiskelijakommentit, kuten esimerkiksi seuraava, piirsivät Tampereen yliopiston (“tunin”) nykytilasta karun kuvan: ”Tosi moni on keskustakampuksella avoimesti sanoittanut fiiliksensä, että aikoo hakea maisterivaiheessa toiseen yliopistoon opiskelemaan, koska tää Tunin perseily on ihan mahdotonta.”
”Ne korutont’ on kertomaa”
Päätimme toteuttaa vastaavan kyselyn Tampereen yliopiston sisällä ja julkaisimme kirjoituskutsun 13. helmikuuta 2023 yliopiston intrassa. Pyysimme vapaamuotoisia kuvauksia Tampereen yliopiston opettajien, opiskelijoiden ja hallintohenkilöstön kokemista ongelmista. Saimme eri henkilöstöryhmiltä ja opiskelijoilta jotakuinkin saman määrän vastauksia kuin Helsingin Sanomat (yhteensä 146).
Toivoimme kirjoituspyynnössämme, että ongelmia kuvattaisiin mahdollisimman konkreettisesti, kuitenkin henkilöiden nimiä ja muita tunnistamiseen johtavia yksityiskohtia välttäen. Vastausaikaa oli maaliskuun 2023 loppuun asti.
Työntekijät unohdettiin
Ei ollut yllätys, että ylivoimaisesti suurimmaksi ongelmaksi kyselyssä ilmoitettiin vuonna 2019 toteutetusta yliopistojen yhdistämisestä johtuneet työolosuhteiden heikennykset. Kysymys on yleismaailmallisesta ilmiöstä, jonka taustalla on yliopistotyön tehostaminen ja kokemukset työn itsenäisyyden menettämisestä. Kysymys on työn itsenäisyyden menettämisestä. Yhdistämisen tavoite tehostaa toimintoja johti tukihenkilöstön irtisanomisiin ja hallinnollisten töiden kasautumiseen opetus- ja tutkimushenkilökunnalle.
”Toimin sihteerinä professorin palkalla, päivät kuluvat yhä enemmän täysin toissijaisten tehtävien hoitamiseen ja uusien järjestelmien opetteluun ja niissä tehtyjen virheiden korjaukseen ja uusien käytäntöjen hahmottamiseen.” (Opettaja tai tutkija).
Myös opiskelijat havaitsivat työntekijöiden lisääntyneen työtaakan ja kokivat sen vaikuttaneen opetuksen laatuun ja opettajien toimintaan. Opetushenkilökunnan kuvailtiin etääntyneen opiskelijoista. Opettajat eivät enää vastanneet sähköposteihin yhtä nopeasti kuin aiemmin ja kurssiarvioinnit viivästyivät.
Yhteisöllisyys rapautui
Työolosuhteiden huonontumisesta kertoi myös koettu yhteisöllisyyden puute, joka oli toinen merkittävä ongelma. Yliopiston sisäisten hierarkioiden sekä poikkeuksellisen kilpailullisen työympäristön havaittiin vahingoittavan yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä rapautti myös johdon etääntyminen työntekijöistä sekä yhteisön tarpeiden huomiotta jättäminen päätöksenteossa.
”Työilmapiiri on liiallisen työtaakan vuoksi surkea. Työstä on tullut osaoptimoitua ja kaaottista. Henkilökunnasta pyritään tekemään kasvotonta ja sehän on sitten tervettä toimintaa laumaeläimille! Todellista kommunikaatiota ei ole enää mihinkään suuntaan. Ei opettajiin saati oppilaisiin.”
Vastauksissa kerrottiin myös tiedonkulun ja vuorovaikutuksen ongelmista, kun ketään ei löydä kampukselta lisääntyneen etätyöskentelyn seurauksena. Kuten eräs opiskelija kommentoi: ”Sana yliopistoyhteisö ei tunnu yhtään samaistuttavalta. Ei neljän seinän sisällä, kotona tietokoneen ääressä integroidu yhteisöön.” Työntekijät jakoivat opiskelijoiden huolen lisääntyneen etätyöskentelyn haitallisista vaikutuksista.
Työtilojen menettäminen uhkasi
Kolmas suuri ongelma oli uhka työ- ja opiskelutilojen menettämisestä sekä muiden tärkeiden resurssien, kuten opettajien, opiskelijoiden ohjauksen ja teknisen tuen puute. Kampuskehityksen nimellä kulkeva tilastrategia, käytännössä yliopiston tilojen vähennyshanke, herätti huolta jo valmiiksi ahtaaksi koetussa yliopistossa.
Opiskelijoiden keskeisenä huolenaiheena oli ryhmätyö- ja muiden opiskelutilojen puute. Tutkimusten mukaan monitoimityötilat eivät sovellu akateemiseen työskentelyyn. Myös Tampereen yliopiston työntekijät kritisoivat avokonttoreita, koska niissä ei ole mahdollista tehdä keskittyneesti sellaista työtä, joka vaatii rauhaa ja hiljaisuutta. Molempien ryhmien vastauksista välittyi epätietoisuus tilasuunnittelun tulevaisuudesta, sillä suunnitteluprosessia ei pidetty riittävän avoimena.
Kiire heikensi hyvinvointia
Kiireen kulttuurin on todettu haittaavan akateemista työtä. Vastaajat kertoivat jatkuvan kiireen tunnun ja muiden psyykkistä hyvinvointia heikentävien asioiden, kuten esimerkiksi kiristyneen työilmapiirin, olevan neljäs merkittävä ongelma. Ongelma korostui erityisesti henkilökunnan vastauksissa, joissa tuotiin esiin, että työt jatkuivat entistä enemmän myös vapaa-ajalla ja ettei niistä ehdi palautua. Työympäristö koettiin stressaavaksi ja uupuminen kasvavan työtaakan alla oli vastausten toistuva teema:
”Jatkuva paine ja keksittyjen mittarien lisääminen on ajanut minut työuupumukseen ja, kuten sanottu, muutkin työntekijät joko uupuvat, kyynistyvät tai lähtevät”. (Opettaja tai tutkija).
Yliopistoa johdettiin epädemokraattisesti
Myös yliopiston johto ja sen johtamistavat olivat kyselyssä laajan kritiikin kohteena. Johdon nähtiin asettavan ulkoisen rahoituksen hankinnan, julkaisujen määrän ja brändäyksen tärkeämmälle sijalle kuin yliopistotyön laadun, työyhteisön hyvinvoinnin tai yliopistodemokratian.
Yliopistolle tunnusomaiset sanat korvattiin mainostoimistojen ontoilla iskulauseilla ja kelmeillä tuninaamoilla, joille syystäkin naurettiin. Uuden yliopiston syntyvaiheissa yhteen ”törmäsivät perinteisen yliopiston ja tutkimuksen vapauden arvot ja toisaalta brändi- ja markkinointiviestinnän myyntipuheeseen kietoutuvat arvot”. Ehkä nimenomaan siksi jotkut kokivat, että asiansa osaavien henkilöiden tilalle palkattiin ihmisiä, ”jotka ei tiedä yliopistosta mitään, sen hengestä ja tyylistä tehdä työtä” (hallinto- tai tukihenkilö).
Johtamista kuvailtiin managerialistiseksi, mikä viittasi johdon vallan kasvuun suhteessa yliopistolaisiin – käskyt tulivat ylhäältä ja yhteisön kuuleminen koettiin näennäiseksi. Päätöksentekoon ei koettu voitavan vaikuttaa riittävästi. Tämän katsottiin vievän yliopistodemokratian viimeisetkin rippeet.
“Johto on kuuro kaikelle kritiikille. Kaikkinainen päätöksenteko on ylhäältä saneltua. En nyt tiedä, miten akateemisuuden perinteitä saataisiin enää palautettua takaisin, mikäli johto ei vaihdu kokonaan.” (Opettaja tai tutkija)
Sisu syntyi sudeksi
Ongelmiksi koettiin myös yliopiston “dataistunut arki” erityisesti vuonna 2021 Tampereen yliopistossa käyttöön otettu Sisu-järjestelmä. Opiskelijoiden on ollut vaikea käyttää Sisua ja se on aiheuttanut henkilökunnalle paljon jo entuudestaan kasvanutta lisätyötä. Kaiken kaikkiaan sitä kuvailtiin kankeaksi ja vaikeakäyttöiseksi sekä opiskelijoiden että työntekijöiden vastauksissa.
“Minulla ei ole aikaa klikkailla sisua ja varmistella moneen kertaan onko arvio mennyt vai ei. Opiskelijat lähettävät viestejä, kun arvosana ei näy rekisterissä ja sitten kolme ihmistä ja minä selvittelemme missä on vika. En ihan oikeasti jaksa.” (Opettaja tai tutkija)
Entä sitten?
Yliopistolain uudistusta kehuttiin aikanaan fantastiseksi pääministeri Jyrki Kataisen suulla. Lakiuudistuksen piti taata yliopistojen autonomia, mutta todellisuus on osoittanut toista: yliopistopoliittinen ohjausvalta ja taloudellinen valta jäivät opetus- ja kulttuuriministeriölle ja valtiovarainministeriölle.
Kaiken kaikkiaan 2010-luvun yliopistolain jälkeistä aikaa on kuvattu hyvinkin suoraviivaisesti, kuten informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen tekee: ”Viime kädessä opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa yliopistojen rehtoreita. Ja tiedekuntien dekaanit ovat rehtoreiden alamaisia, joiden on hyvä miellyttää rehtoreita.”
Tampereen yliopiston henkilöstön kokemat ongelmat kertovat rakenteellisista ja taloudellisista ongelmista suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä. Työolosuhteiden heikentyminen korkeakoulujen vuonna 2019 tapahtuneen yhdistämisen seurauksena, yhteisöllisyyden rapautuminen, tilaresurssien uhanalaisuus, jatkuva kiireen tuntu ja johtamisen epädemokraattisuus heijastelevat suomalaisen korkeakoulupolitiikan yleistrendejä globaalin talouskilpailun olosuhteissa. Samanaikaisesti digitaalisten järjestelmien lisääntyminen korkeakoulumaailmassa aiheuttaa opettajille lisätyötä.
Yliopistojen johdon painottama ulkoinen rahoitus ja brändäys laadun ja yhteisön hyvinvoinnin kustannuksella, osoittaa managerialistisen korkeakoulupolitiikan ongelmat ja haitalliset seuraukset tutkimukselle ja opetukselle sekä yliopistodemokratialle.
Kyselyssämme esiin nousseet ongelmat kertovat yhtä yliopistoa laajemmista korkeakoulupoliitikan ongelmista. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää pyrkiä tasapainottamaan yliopistoinstituution taloudellisia vaatimuksia ja yliopistoyhteisön hyvinvointia.
Henkilöstön kyselyssämme esittämät kokemukset ja näkemykset tarjoavat arvokasta tietoa siitä, miten yliopistojen tulee huolehtia tasapainosta taloudellisen tehokkuuden ja yhteisön tarpeiden välillä. Korkeakoulujen on mahdollista kehittää entistä vastuullisempia ja demokraattisempia käytäntöjä, joilla tuetaan henkilöstön ja opiskelijoiden osaamista ja hyvinvointia.
Lähteet
Ahoketo, P. & Suoranta, J. (2022). Linnasta ei luovuta: opiskelija-aktivismia yliopiston kurjistamista vastaan. Politiikasta. https://politiikasta.fi/linnasta-ei-luovuta-opiskelija-aktivismia-yliopiston-kurjistamista-vastaan/
Baltzar, K. (2023). Vain 17 % työntekijöistä suosittelisi Tampereen yliopistoa työpaikkana. Visiiri 2.1.2023 https://www.visiirilehti.fi/vain-17-tyontekijoista-suosittelisi-tampereen-yliopistoa-tyopaikkana
Björn, I., Pöllänen, P., & Saarti, J. (2021). Hajautusta tasa-arvon ja demokratian nimissä: Suomalaisen yliopiston aluesidos. Kasvatus & Aika, 15(3–4), 315–332.
Björn, I., Pöllänen, P. & Saarti, J. (2023). Tehostaminen 2020-luvun yliopiston eetoksena. Teoksessa Eskelinen, T., Jokinen, E., & Rokkonen, L A. (toim.). Tehostamisyhteiskunnan jäljet. Jyväskylä: SoPhi. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/85952
Harju, A. (2023). SoleTM siellä, Slack täällä: Yliopistotyön dataistunut arki. Media & viestintä, 46(1), 92–112. https://doi.org/10.23983/mv.128226
Huokuna, T. (2018). Monitilatoimisto sopii huonosti yliopistotyöhön. Acatiimi 7. https://arkisto.acatiimi.fi/7_2018/19.php
Jäärni, C. (2021). Tampereen yliopisto ilmoitti irtisanomisista – 107 työtekijää irtisanotaan, kaikkiaan tukipalveluista lähtee yli 200 ihmistä. YLE https://yle.fi/a/3-12208252.
Kaidesoja, T. & Kauppinen, I. (2018). Akateeminen kapitalismi nykyisessä tiedepolitiikassa. Tiede & edistys, 43(2), 95–123. https://doi.org/10.51809/te.105282
Kaleva, V. & Kuusela, H. (2020). Ei tiedettä ilman vapautta eikä vapautta ilman demokratiaa. Ilmiömedia. https://ilmiomedia.fi/artikkelit/ei-tiedetta-ilman-vapautta-eika-vapautta-ilman-demokratiaa/
Koikkalainen, P. (2012). Managerialismi ideologiana. niin & näin 4/12. https://netn.fi/fi/artikkeli/managerialismi-ideologiana
Kuusela ym. (2019). Kenen yliopisto? Tampereen yliopiston henkilöstön näkemyksiä yliopistojen johtamisjärjestelmistä ja itsehallinnosta. COMET – Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus, Informaatiotutkimuksen ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/117081/updated_2nd_Edition_2019.pdf?sequence=5&isAllowed=y
Kuusela, H., Tomperi, T., Raipola, J., Kaleva, V., Poutanen, M., & Tervasmäki, T. (2022). Säätiöyliopistojen perustajien valta: tapaus Teknologiateollisuus ja Tampereen yliopisto. Tiede & edistys, 47(3), 166–189. https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/115244
Myllyoja, E. (2023a). ”Rehtori johtaa yliopistoa diktaattorin ottein” – Työntekijät hermostuivat Tampereen yliopiston johtoon. Helsingin Sanomat 21.1.2023 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009337414.html
Myllyoja, E. (2023b). ”Tämä perseily on ihan mahdotonta” – opiskelijat kertovat nyt, mikä kaikki Tampereen yliopistossa mättää. Helsingin Sanomat 5.2.2023 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009369224.html
Mäkinen, E. (2009). Yliopistojen virkasuhteet työsuhteiksi – miksi? Hallinnon tutkimus, 28(1) https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/100638/58153
Onninen, O. (2019). WAU! Suomen Kuvalehti 11.10.2019 https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/valtataistelu-tampereen-yliopistossa-konsultit-hehkuttavat-wau-kokemusta-kommunistiankyrat-kitisevat/?shared=1095522-0aba3a75-4
Parikka, V. (2022). Yliopiston kulisseissa varotaan ”voimakkaita tunteita” ja ”mainehaittoja” – Asiantuntijoiden mukaan riippumaton tutkimus lipuu kohti bisnesmaailman toimintatapoja. Helsingin Sanomat 16.2.2022. https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008614805.html
Poutanen, M. (2022). Kilpailukulttuuri valta alaa suomalaisissa yliopistoissa. Politiikasta https://politiikasta.fi/kilpailukulttuuri-valtaa-alaa-suomalaisissa-yliopistoissa/
Poutanen, M. (2023). ‘I am done with that now.’ Sense of alienations in Finnish academia. Journal of Education Policy, (38)4, 625 643. DOI: 10.1080/02680939.2022.2067594
Poutanen, M. Tomperi, T., Kuusela, H., Kaleva, V. & Tervasmäki, T. (2022) From democracy to managerialism: foundation universities as the embodiment of Finnish university policies. Journal of Education Policy, 37(3), 419–442. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/02680939.2020.1846080
Rantala, J. (2019). Professorit haastavat kiireen kulttuurin yliopistossa. Kasvatus & Aika, 13(2), 68-70. https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/80330
Rinne, R. (2019). Suomalaisen yliopiston tila: rahan, vallankäytön ja hallinnan uudet muodot. Teoksessa Nori, Hanna, Laalo, Hanna & Rinne, Risto (toim.) Kohti oppimisyhteiskuntaa. Koulutuspolitiikan uusi suunta ja korkeakoulutuksen muuttuva maisema. https://www.utupub.fi/handle/10024/147809
Rinne, R. (2023). Suomalaisyliopistojen kohtalo? Kasvatus, 54(4), 405–406. https://journal.fi/kasvatus/article/view/138050
Ross, S., Savage, L., & Watson, J. (2020). “University Teachers and Resistance in the Neoliberal University.” Labor studies journal 45.3 (2020): 227–249. https://www.researchgate.net/publication/336972763_University_Teachers_and_Resistance_in_the_Neoliberal_University
Koikkalainen, P. (2012). Managerialismi ideologiana. Niin & näin 4, https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn124-08.pdf
Seuri, A. & Vartiainen, H. (2018). Yliopistojen rahoitus, kannustimet ja rakennekehitys. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 114(), 100–131. https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2018/03/KAK_1_2018_176x245_WEB-102-133.pdf
Sihvonen, T., Koskela, M., & Laaksonen, S.-M. (2020). Tunipaloja rajapinnoilla? Tampereen yliopiston legitimiteettikamppailut hybridissä mediatilassa. Media & viestintä, 43(4). https://doi.org/10.23983/mv.100617
Syvänen, S. & Loppela, K. (2021). Teknologia tuo työn iloa ja kuormitusta. Alusta-lehti https://www.tuni.fi/alustalehti/2021/12/16/teknologia-tuo-tyon-iloa-ja-kuormitusta/
Silvén, P. (2022). Yliopistojen rahoitusmallu, tuloksellisuusohjaus ja akateeminen vastarinta. https://politiikasta.fi/yliopistojen-rahoitusmalli-tuloksellisuusohjaus-ja-akateeminen-vastarinta/
Suoranta, J. & Teräs, M. (2023). Korkeakoulutuksen digitalisaatio: rengistä isännäksi. Alusta-lehti 19.9. https://www.tuni.fi/alustalehti/2023/09/19/korkeakoulutuksen-digitalisaatio-rengista-isannaksi/
Teittinen, P. (2021). Taistelu Tampereen yliopistosta. Helsingin Sanomat 30.9.2021 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008285359.html
Toivonen, H. (2019). Hallitus leikkasi koulutuksesta yli 690 miljoonaa – eduskuntavaaleissa puolueet haluavat taas näyttäytyä koulutuksen puolustajina. Turun Sanomat https://www.ts.fi/uutiset/4515956
Torkkola, Sinikka, Aarnio, Matti, Hatavara, Mari, Liikanen, Arja, Moskari, Ari, Valjakka, Jarkko & Viikki, Jorma (2022). Lisää tehtäviä, säätöä ja sähläystä Hallinto- ja tukipalveluiden henkilöstövähennysten ja tehtävien uudelleen järjestelyiden vaikutukset Tampereen yliopistoon. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/143312
Yliopisto selvittää Linna-kirjastosta luopumista: ”resursseja ihmisiin ja tekemiseen, ei seiniin” (2021). https://www.visiirilehti.fi/yliopisto-selvittaa-linna-kirjastosta-luopumista-resursseja-ihmisiin-ja-tekemiseen-ei-seiniin
Välimaa, J. (2019). Elämää siiloissa: Managerialismin vaikutuksia yliopistoissa. Aikuiskasvatus, 39(2), 151–156. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/82987
