Maria Mäkelä ja Matti Ylönen ovat tutkineet kriittisesti tarinataloutta ja viestintää. He olivat keskustelemassa Alustan järjestämässä SOC-tiedekahvilassa keskiviikkona 6.3. kello 16:15 Linnan Navigaattorissa. Tiina Heikkilä haastattelee.
Heillä on paljon kokemusta omasta tutkimuksestaan viestimisestä, jossa he ovat olleet aktiivisia ja kekseliäitä ja saaneet viestinsä kuuluviin. Vai mitä mieltä he itse ovat? Mitä väliä on sillä, miten tutkimuksestaan kertoo? Mitä on tarinatalous yhteiskunnassa ja mitä se voi olla yliopistossa?
Kun promootiokulttuuri alkaa määrittää julkista keskustelua, siitä on hyvin vaikea jäädä sivuun. Promootiokulttuuri näkyy myös esimerkiksi yliopistoilla, ja näkyy tutkimusmarkkinoinnin kasvuna. Mitä tämä promootiokulttuuri on, ja mitä se tarkoittaa erityisesti yliopistolla?
Kertomusmuoto on ihmiselle ominainen ja siinä ei ole sinänsä mitään pahaa. Me kaikki kerromme tarinoita, kertomusmuoto jää mieleen ja kiinnostaa ja sosiaalinen media mahdollistaa ja kutsuu tarinoiden kertomiseen. Miten kertomusta voi käyttää väärin ja miten oikein?
Entä jos tutkimusiaihe onkin tylsä, eikä mitenkään käänny tarinaksi? Miten viestiä tutkimusta, joka haastaa totutun tarinan ja oletuksen tai asioita, jotka näyttäytyvät keskenään ristiriitaisina, mutta eivät välttämättä ole sitä?
Miten erityisesti yhteiskuntatieteellisestä tai humanistisesta tutkimuksesta kannattaa viestiä vuonna 2024, kun ottaa huomioon realiteetit hyvässä ja pahassa?
Koneellinen, epätarkkuuksia sisältävä litterointi löytyy täältä.
