Historiaa, kirjallisuustiedettä tai filosofiaa opiskelemaan konetarkistettavalla, laaja-alaisella yhteisvalintakokeella?
Valtakunnallinen yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanke etenee. 2022 alkaneen hankkeen on määrä päättyä 2025. Suomen yliopistoissa saattaa olla keväällä 2025 monivalintoihin nojaavat laaja-alaiset yhteisvalintakokeet, jotka yhdistävät keskenään varsin erilaisia aloja. Hankkeen tavoite on vähentää yliopistojen valintakokeiden määrää murto-osaan nykyisestä.
Työn alla on nyt noin kymmenen laajaa eri alojen yhteisvalintakoetta, jotka koostuisivat suurelta osin monivalinta- tai aukkotehtävistä. Esimerkiksi samassa Yhteiskunta, oikeus ja kulttuurit -yhteisvalintakokeessa voisivat olla filosofia, historia, sosiaalitieteet ja oikeustiede. Suuri osa kysymyksistä olisi todennäköisesti konetarkistettavia. Alakohtaisille osiolle tarvitaan mahdollisuus ja aikaa toteuttaa ne, sanovat opiskelijavalintojen kehittämishankkeessa mukana olevat historian ja kirjallisuustieteen edustajat Tampereen yliopistosta.
Opiskelijavalintayhteistyö on tärkeää, mutta ongelmana on kiire
Tieteenalan identiteetin hukkuminen geneeriseen, laaja-alaiseen kokeeseen on huolena erityisesti humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden näkökulmasta.
– Alakohtaisia kysymyksiä ei välttämättä ole kaikille aloille tulossa, ja jos niitä halutaan, niistä pitäisi keskustella keväällä 2024, sanoo hankkeen asiantuntijatyöryhmässä kirjallisuustiedettä ja kotimaisia kieliä edustava yliopistonlehtori Hanna Samola.
Samola edustaa valintakoevalinnan kehittämishankkeen asiantuntijaryhmässä kirjallisuustieteitä ja kotimaisia kieliä. Hän on huolissaan tulkintaa ja tekstin tuottamisen taitoja vaativien humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden kohtalosta. Alaspesifi valintakoe on Samolan mukaan tärkeä kirjallisuustieteen kaltaisille aloille, joille tulee erinomaisia ja monen ikäisiä opiskelijoita monenlaisia reittejä pitkin.
Tampereen yliopiston historian tutkinto-ohjelmavastaava Tanja Vahtikarin mielestä Yhteiskunta, oikeus ja kulttuurit -yhteisvalintakokeen laajuus on ongelmallinen. Vahtikari edustaa historiaa yhteiskunnallisten, humanististen ja oikeustieteiden alan valintakoeryhmässä.
– Vaihtoehdoksi tuon laajuisessa kokeessa, jossa ei ole alaspesifejä osioita, näyttää jäävän vain monivalintakoe. Historiassa pidämme esseetehtäviä yhä tärkeinä, kun esimerkiksi halutaan arvioida ajallista hahmottamista tai kirjoittamalla tapahtuvaa päättelyä. Kokeen laatimiseen liittyy paljon avoimia kysymyksiä ja aikataulu on äärimmäisen kiireinen, sanoo Vahtikari.
Tällä hetkellä luonnostellaan seitsemää tai kahdeksaa yhteisvalintakoetta, mutta Samola korostaa, että tilanne on yhä avoin ja asia on keskeneräinen, ja tärkeää olisi hahmottaa tilannekuva.
Vuodesta 2020 alkaen korkeakoulujen opiskelijoista vähintään puolet on valittu ylioppilastodistuksen tai ammatillisen koulutuksen lopputodistuksen perusteella. Todistusvalintauudistusta on kritisoitu siitä, että ensimmäinen todistusvalintapisteytysmalli on painottanut pitkää matematiikkaa myös ei-luonnontieteellisten alojen opiskelijavalinnassa. Todistusvalintauudistus on vaikuttanut opiskelijoiden ainevalintoihin jo toisen asteen alussa.
Todistusvalintapisteytys muuttuu keväällä 2026. Tuolloin voimaan tulevat pisteytystaulukot, joissa monille aloille saa eniten pisteitä äidinkielen ja kirjallisuuden arvosanasta ja jossa eri reaaliaineiden pisteytystä on tasapainotettu.
Tuore tutkimus tukee julkisuudessa esitettyjä huolia todistusvalinnasta. Todistusvalinnalla valitut eivät eronneet opintomenestyksessä muista opiskelijoista. Todistusvalinnalla valitut kokivat kuitenkin muita vahvemmin hakumotiivinsa epäselväksi ja opintonsa vähemmän kiinnostaviksi. Todistusvalinnalla valittujen uupumusriski oli muita suurempi ensimmäisen opintovuoden lopussa, samoin kuin ei-reflektiivinen lähestymistapa oppimiseen.
Opiskelijavalintojen kehittämishankkeen yksi peruste on 2020 alkaneen todistuspainotteisen opiskelijavalinnan saama kritiikki, jota tuli jo ennen uudistuksen voimaantuloa.
Hakijanäkökulmaa pitää ajatella, mutta palveleeko geneerisyys sitä?
Yhteisvalintakokeita perusteellaan hakijalähtöisyydellä. Hakijalähtöisyys kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta Samola on huolissaan siitä, että lopputulosta on vaikea ennakoida.
Samola pelkää äärimmilleen vietyä geneerisyyttä, joka ei palvele enää ketään. Hän myös uskoo, että opintoalaan perehtyminen ennakkoon kertoo opiskelijalle, onko ala häntä varten ja mittaa motivaatiota juuri sen alan opiskeluun, vaikka valintakoeaineisto olisi suppeakin.
– Ulkoa ei tarvitse opetella mitään, mutta asioita pitää kyetä ymmärtämään. Ymmärtämistä mitataan aineistoperusteisissa valintakokeissa, joilla on alalle spesifi ja hyödyllinen materiaali. Tämä ei voi toteutua valintakokeessa, joka ei ole millekään alalle spesifi.
Valintakoe pitää olla myös siksi, että kaikki eivät tule yliopistoon lukioväylää pitkin.
Valintakoeuudistuksen seuraus voikin Samolan ja Vahtikarin mielestä olla kiusaus painottaa enemmän todistusvalintaa, kun tieteenalan identiteetti hukkuu yhteisvalintakokeessa, joka ei tunnu mielekkäältä. Silloin tieteenalaidentiteettiä voi yrittää säilyttää hyödyntämällä todistusvalinnan antamia mahdollisuuksia.
– Jos valintakoe on liian geneerinen, voi hakukohteilla tulla halu korostaa todistustusvalintaa, koska niin voi tehdä. Silloin valintakokeella otetaan sisään vähemmän. Toimiva ja riittävän laaja valintakoeväylä on tärkeä koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. Yliopistojen ei pidä sulkea ovia hakijoilta, jotka eivät ole ensikertalaisia tai jotka eivät ole käyneet lukiota, Samola sanoo.
– Jos valintakoe on liian geneerinen, voi hakukohteilla tulla halu korostaa todistustusvalintaa, koska niin voi tehdä. Silloin valintakokeella otetaan sisään vähemmän. Toimiva ja riittävän laaja valintakoeväylä on tärkeä koulutuksellisen tasa-arvon kannalta.
Hakukohteet voivat jatkossakin valita itse, miten opiskelijansa valitsevat, mutta luonnollisesti valtakunnallisen yhteisvalintakokeen ulkopuolelle jääminen on riski hakukohteelle itselleen. Samola sanoo, että edes aidosti juuri tietystä alasta kuten vaikka kirjallisuustieteestä, historiasta tai filosofiasta kiinnostuneet hakijat eivät välttämättä löytäisi yksittäisen hakukohteen oman valintakokeen paikkaa valintakokeiden viidakossa, jos kokeen perusmalli on laaja-alainen yhteisvalintakoe. He jättäisivät helposti vain hakematta.
Tampereen yliopiston kirjallisuustieteiden tutkinto-ohjelmassa on ollut viime vuodet käytössä aineistokoe, johon on luettu kaksi artikkelia. Aineisto on tullut hakijoiden tietoon noin viisi viikkoa ennen koetta. Valintakoe on Samolan mukaan toiminut hyvin, eikä se ole ruokkinut valmennuskurssibisnestä. Voisiko ratkaisu tieteenalaidentiteetin säilymisen ongelmaan olla, että esimerkiksi tällaisen alakohtaisen kokeen yhdistää osiona laaja-alaiseen yhteisvalintakokeeseen?
– Laaja-alaiseen kokeeseen on mahdollista yhdistää alakohtaisia osioita, jotka voivat perustua ennakkomateriaaliin. Ennakkoon luettava materiaali ei kuitenkaan voi olla laaja, sillä yhteisten kokeiden ennakkomateriaali julkaistaan vasta todistusvalinnan tulosten tultua noin viikkoa tai kahta ennen valintakokeita, Samola sanoo.
Laajojen yhteisvalintakokeiden yhteiset osiot eivät voi mitata alaspesifejä lähtötaitoja vaan geneerisiä taitoja. Mikä muutoksen kokoluokka on, jos laaja-alaiset valintakokeet toteutuvat ilman alakohtaisia kysymyksiä?
– Mikäli tulevassa yhteisvalintakokeessa valitaan opiskelijoita vain monivalinta- tai aukkotehtäviin perustuvien yhteisten osioiden perusteella, muutos on suuri etenkin monille humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille, joiden valintakokeissa on yleensä ollut esseemuotoisia, esimerkiksi kriittistä ajattelua, käsitteiden soveltamista tai tekstin tulkinta- ja analyysitaitoja mittaavia tehtäviä.
Samolan mukaan humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille olisi oleellista, että niiden tieteenalaidentiteetti näkyy kokeen tai sen osioiden nimissä.
– Minusta on tärkeää, että esimerkiksi sana kirjallisuus mainitaan valintakokeessa, ja ajattelen olevan outoa, jos vaikkapa filosofiaa voi hakea opiskelemaan valintakokeella, jossa ei mainita sanaa filosofia. Nimiä tärkeämpää on kuitenkin se, että valintakokeet mittaavat siihen kuuluville tieteenaloille olennaisia lähtötaitoja – esimerkiksi tulkintataitoja, tiedon soveltamista tai kriittistä ajattelua, Samola sanoo.
Laajoihin ennakkoaineistoihin perustuvat alakohtaiset valintakokeet ovat olleet kultakaivos valmennuskurssibisnekselle, jos valintakoemateriaali on julkaistu aikaisin. Todistusvalintaa painottavan valinnan piti ratkaista valmennuskurssien tuomaa eriarvoisuusongelmaa ja sitä, että yhteen kokeeseen valmistautuminen oli niin työlästä, että muihin kokeisiin ei ehtinyt valmistautua.
Samola uskoo, että hakupainealojen mukana olo samassa kokeessa muiden alojen kanssa saattaa dominoida koetta ja siirtää hakupainetta yhteiseen laajaan valintakokeeseen.
– Yhteisiin, aloja yhdistäviin osioihin valmistautumiseen voidaan luoda valmennuskursseja, joille on käytännössä pakko mennä, vaikka haluaisi jotain tiettyä laajan yhteisvalintakokeen sisältämää alaa opiskelemaan, sanoo Samola.
Valintakokeet myös digitalisoidaan.
– Periaatteessa digitaalisuus ei vaikuta kokeiden sisältöön ja toivon, ettei se rajoita esimerkiksi esseiden kirjoittamista tai musiikkitieteissä äänimateriaalien käyttöä, koska voihan niitä olla ylioppilaskokeissakin, sanoo Samola.
Tekstitaitoja ei voi mitata pelkällä monivalinnalla
Laaja-alainen yhteisvalintakoe käy ongelmitta osalle yliopistojen lukuisia, keskenään erilaisia hakukohteita, Vahtikari ja Samola korostavat. Heistä tärkeää olisi nyt tunnistaa humanististen alojen tai laajemmin tulkintatieteiden tarpeet, jotka eivät ole muilta pois.
Historia-alalle on kehitetty Suomessa yhteinen valintakoe, jota käytetään ensimmäistä kertaa kevään 2024 valinnassa. Kysymyksessä on yhteinen koe, jonka voi tehdä monessa kaupungissa ja hakukohteet säilyvät erillisinä. Hankkeessa ovat mukana Tampereen yliopiston lisäksi Turku, Oulu, Jyväskylä ja Itä-Suomi.
Yhteisen valintakokeen laadinnassa mukana ollut Tanja Vahtikari sanoo, että yhteistyö on sujunut hyvin ja se on ollut sisällöllistä sekä tieteenalalähtöistä.
– Nykyinen valtakunnallinen valintakoehanke ei tullut historia-alalle yllätyksenä, mutta kokeen ehdotettu koko ja siihen osallistuvia alojen moninaisuus ja aikataulu yllättivät.
Vahtikari katsoo, että historian yhteinen valintakoe voisi toimia mallina ja siitä saatuja kokemuksia voitaisiin käyttää valintakokeiden alakohtaisuuden toteuttamisessa.
– Historia-alalle tärkeitä taitoja ovat ajallisuuden ymmärtäminen ja ajallisten kehityskulkujen hahmottaminen, käsitteellinen ja analyyttinen ajattelu, kirjoittamalla tapahtuva päättely sekä lähdekritiikki. Niitä ei voi mitata pelkillä monivalinnoilla, vaikka valintakokeessa voi laaja-alaisia monivalintakysymyksiä ollakin, sanoo Vahtikari.
– Spesifimmin näen tämän uudistuksen osana korkeakoulujen pyrkimystä yhä laajempiin kandiohjelmiin, joissa oppialat tai -aineet ovat vaihtuneet opintosuuntauksiksi. Tällainen muutos voi vähentää oppiaineiden mahdollisuutta itsenäiseen päätöksentekoon, mikäli ne ovat osa laajempia kokonaisuuksia.
Hanna Samola näkee valintakoeuudistuksen osana pyrkimystä nopeuttaa opiskelijoiden siirtymistä toiselta asteelta, erityisesti lukiosta, yliopistokoulutukseen ja sieltä työelämään. Valintakoeuudistus on hänestä osa laajempaa opiskelijavalintauudistusta, jossa on uudistettu myös todistusvalintaa.
– Spesifimmin näen tämän uudistuksen osana korkeakoulujen pyrkimystä yhä laajempiin kandiohjelmiin, joissa oppialat tai -aineet ovat vaihtuneet opintosuuntauksiksi. Tällainen muutos voi vähentää oppiaineiden mahdollisuutta itsenäiseen päätöksentekoon, mikäli ne ovat osa laajempia kokonaisuuksia. Vaikkei valintakoeuudistus välittömästi tuottaisi uusia laajoja kandiohjelmia, näen laaja-alaiset valintakokeet ja laaja-alaiset kandiohjelmat saman ilmiön osina, Samola sanoo.
