Kuntoutuksen käsite pitää sisällään erilaisia määritelmiä ja kuntoutuksen muotoja. Tarkastelen tässä artikkelissa kuntoutusta etenkin liikunnallisen kuntoutuksen näkökulmasta. Liikunnallinen kuntoutus voidaan nähdä kattoterminä toiminnalle, jonka avulla ihminen pyrkii saavuttamaan tilanteeseensa nähden optimaalisen fyysisen toimintakykynsä. Hyvä fyysinen toimintakyky tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen pystyy suoriutumaan itselle merkityksellisistä arjen askareista sekä liikkumaan toivomiinsa paikkoihin. Arjen toimintakykyä tukeva liikunnallinen kuntoutus voi olla esimerkiksi fysioterapeutin tai muun ammattilaisen ohjaamaa liikunnallista harjoittelua.

Muistisairauksien lisääntyvä määrää haastaa yhteiskunnallisella tasolla

Muistisairauksien määrä kasvaa enemmän kuin aiempina vuosina on ennustettu ja vuonna 2040 muistisairauteen sairastuneita ihmisiä ennustetaan olevan lähes 250 000 (Roitto ym. 2024). Muistisairaudet lisäävät ihmisen palveluntarpeita kuten ympärivuorokautisen hoidon tarvetta (Halonen ym. 2019). Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen muistisairauksien lisääntyminen kasvattaa merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja suurin osa kustannuksista, arviolta 85 %, aiheutuu ympärivuorokautisesta hoidosta (THL 2023). Ympärivuorokautiseen hoitoon siirtymistä on kuitenkin mahdollista ehkäistä ja viivyttää oikea-aikaisesti kohdennetuilla palveluilla sekä tukitoimilla (Eloniemi ym. 2015, 506).

Yhteiskunnallinen suuntaus on jo pidempään ollut ikääntyneiden pidempi kotona asuminen ja toimintakykyisempi ikääntyminen (STM 2024). Tämä näkyy myös viime aikojen uutisoinnissa, kun ympärivuorokautisen hoivan yksikköjä suunnitellaan lakkautettavaksi samalla lisäten yhteisöllistä asumismuotoa (Pesonen 2023; Paananen 2023). Huomioitavaa on, että lähes 90 % ympärivuorokautisen hoivan tarvitsijoilla on kognition alenemaa (Edgren ym. 2024).

Väitän, että suunnitelmat muokata ikääntyneiden asumismuotoja lisäävät entisestään tarvetta panostaa kuntoutukseen. Etenkin muistisairaiden ihmisten toimintakykyä on tuettava kaikin mahdollisin keinoin, jotta kotona asuminen ja yhteisöllinen asuminen on sairauden edetessä heille edes jollain tasolla realistinen vaihtoehto.

Väitän, että suunnitelmat muokata ikääntyneiden asumismuotoja lisäävät entisestään tarvetta panostaa kuntoutukseen. Etenkin muistisairaiden ihmisten toimintakykyä on tuettava kaikin mahdollisin keinoin, jotta kotona asuminen ja yhteisöllinen asuminen on sairauden edetessä heille edes jollain tasolla realistinen vaihtoehto. Jos ihmisellä ei ole riittävää toimintakykyä siihen asumismuotoon, jossa hän sillä hetkellä elää ja siihen avun määrään, jota hän saa, tulee hänestä oman kotinsa vanki. Riskit monenlaisille vaaratapahtumille lisääntyvät.

Kuntoutus on vielä niukasti hyödynnetty voimavara muistisairauksien hoidossa

Kuntoutuksen tarve muistisairauksissa on tunnistettu niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Suomen Sosiaali- ja terveysministeriö (2022) nostaa valtakunnallisissa lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjautumisen perusteissa esiin, että muistisairautta sairastavat ihmiset hyötyvät tavoitteellisesta kuntoutuksesta, ja kuntoutus tulisi integroida tiiviiksi osaksi muistisairauksien hoitoa sairauden kaikissa vaiheissa. Alzheimer’s Disease International (Gauthier ym. 2022) nostaa kuntoutuksen eri muodot keskeiseksi osaksi muistisairauksien hoitoa. Samoin tekee Maailman terveysjärjestö muistisairauksien hoidon maailmanlaajuisessa toimintasuunnitelmassa vuosille 2017-2025 (WHO 2017).

Kuntoutus ei saisi kuitenkaan jäädä korulauseiksi raportteihin. Hyvästä nosteesta huolimatta, kuntoutus on Suomessa vielä kovin niukasti hyödynnetty voimavara muistisairauksien hoidossa. Muistibarometriin (Tommola ym. 2020, 23-25) vastanneista 52% arvioi yksilöllisten terapioiden kuten fysio- ja toimintaterapioiden saatavuuden jokseenkin hyväksi tai hyväksi, noin 30% kohtalaiseksi ja noin 20% arvioi saatavuuden huonoksi tai jokseenkin huonoksi. Ikääntyneiden toimintakyky on viime vuosina parantunut merkittävästi (Koivunen ym. 2021), mutta muistisairaiden ikääntyneiden ihmisten toimintakyvyssä vastaavaa paranemista ei ole havaittu (Vargese ym. 2023). THL:n tilastoraportti (Edgren ym. 2024) osoitti, että kuntoutus- ja erityistyöntekijän apua sai vain hyvin pieni osuus kaikista kotihoidon- (14 %) ja ympärivuorokautisen asumispalvelun asiakkaista (21 %).

Kuntoutuminen on perinteisesti ajateltu interventiona: kun ihminen saa kuntoutusta, hänen toimintakykynsä tulisi selvästi kohentua (Wade 2023). Kun kyseessä on ihmiseen kokonaisvaltaisesti vaikuttava, kompleksinen ja etenevä sairaus, ei kuntoutumista voida arvioida vain toimintakyvyn kohentamisen näkökulmasta.

Miksi kuntoutus sitten on vielä niukasti hyödynnettyä? Muistisairauksiin saatetaan osin edelleen liittää virheellinen käsitys siitä, että muistisairaita ihmisiä ei kannattaisi kuntouttaa (Alzheimer Disease International 2019). Käsitys siitä, ettei muistisairaita ihmisiä kannattaisi kuntouttaa, voi taas osin liittyä tuuletusta kaipaavaan kuntoutuksen käsitteeseen. Kuntoutuminen on perinteisesti ajateltu interventiona: kun ihminen saa kuntoutusta, hänen toimintakykynsä tulisi selvästi kohentua (Wade 2023). Kun kyseessä on ihmiseen kokonaisvaltaisesti vaikuttava, kompleksinen ja etenevä sairaus, ei kuntoutumista voida arvioida vain toimintakyvyn kohentamisen näkökulmasta. Sitä tulee katsoa myös toimintakyvyn ylläpitämisen ja heikkenemisen hidastamisen sekä elämänlaadun ja elämän merkityksellisyyden näkökulmista. Liikkuminen ja toimintakykyisyys on ihmisen perustarve – ja siihen tulisi meillä kaikilla olla oikeus.

Muistisairauksien liikunnallinen kuntoutus on vaikuttavaa

Kuvittele eteesi metsä, jossa on kaksi polkua. Toinen polku on selkeä ja helposti kuljettava, toinen polku on alkanut kasvaa umpeen. Kuten tiedämme, metsä on mukautuva. Kun polkuja kuljetaan aktiivisesti, pysyvät ne helposti kuljettavina. Jos polkuja ei käytetä aktiivisesti, kasvavat ne pikkuhiljaa umpeen. Metsään voi muodostua myös kokonaan uusia polkuja, vanhoja polkuja voidaan vahvistaa ja umpeutuneita polkuja voidaan ottaa uudelleen käyttöön.

Yksinkertaistaen voimme verrata muistisairaan ihmisen liikunnallista kuntoutusta metsäpolkuun. Kuntoutuksen tavoitteena on pitää polut avonaisina, mahdollisimman helposti kuljettavina. Muistisairaudet ovat elimellisiä, eteneviä, aivoja rappeuttavia sairauksia, jotka vaikuttavat laaja-alaisesti ihmisen toimintakyvyn eri osa-alueisiin. Sairauden luonteesta huolimatta polkuja on mahdollista pitää avonaisina kuntoutuksella.

Liikunnallisella kuntoutuksella on A-luokan tutkimusnäyttö muistisairaiden ihmisten fyysisen toimintakyvyn ja päivittäisten toimintojen tukemisessa (Strandberg 2023). Suomalainen pitkittäistutkimus (Pitkälä ym. 2013) osoitti pitkäaikaisen ja tehokkaan liikunnallisen kuntoutuksen ylläpitävän kotona asuvien muistisairaiden ihmisten toimintakykyä, vähentävän kaatumisia ja terveyspalvelujen käyttöä. UKK-instituutti on julkaissut tuoreen systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen pohjautuvan artikkelin, jossa todettiin, että liikuntaharjoittelu parantaa muistisairaan ihmisen fyysistä toimintakykyä ja mielialaa ja vähentää muistisairaudesta johtuvia käyttäytymisen muutoksia (Piirtola 2024).

Muistisairaan ihmisen fyysisen toimintakyvyn on havaittu olevan yhteydessä itsenäisyyteen päivittäisissä toiminnoissa ja itsenäisyyden taas olevan yhteydessä koettuun elämänlaatuun (Barros ym. 2023). Kansallisesti ja kansainvälisesti muistisairaiden ihmisten hoidossa painotetaan mahdollisimman hyvää elämänlaatua ja oman näköisen elämän toteutumista (Muistiliitto 2016; WHO 2017; STM 2022). Oikein kohdennettu ja ihmisen tarpeisiin vastaava kuntoutus on yksi merkittävä tekijä näiden painotusten toteutumiseksi.

Kuntoutuksen kehittäminen vaatii yhteistyötä

Muistisairauksien kuntoutuksen kehittäminen vaatii asenteiden, käsityksien ja toimintamallien muokkaamista niin yksilö- kuin yhteiskunnallisella tasolla. Se vaatii resurssointia ja resurssien oikeanlaista kohdentamista. Se vaatii henkilöstön kouluttamista muistisairauksien erikoisosaajiksi. Se vaatii aitoa moniammatillista yhteistyötä. Tarvitaan ammatti-identiteetin myllytystä muistisairauksien parissa työskenteleviltä ammattilaisilta – olenko kuntouttaja, hoitaja vai olenko ihmisen toimijuuden ja merkityksellisen elämän tukija? Toteutanko kuntouttavaa työotetta, kuntoutumista tukevaa hoitoa vai tuenko ihmisen elämänlaatua ja toimijuutta?

Tarvitaan ammatti-identiteetin myllytystä muistisairauksien parissa työskenteleviltä ammattilaisilta – olenko kuntouttaja, hoitaja vai olenko ihmisen toimijuuden ja merkityksellisen elämän tukija?

Keskeisessä roolissa kuntoutustarpeen tunnistamisessa ovat kaikki muistisairaita ihmisiä kohtaavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, ja myös muistisairaan ihmisen läheiset. Kuntoutusalan ammattilainen on harvoin muistisairaan ihmisen ensikontakti. Kuntoutusta ei tulisi koskaan ajatella irrallisena palikkana muusta hoidosta, vaan kuntoutuksen tulisi läpi leikata koko palveluketju – aina asenteista toimintaan saakka. Muistisairaan ihmisen toimintakyvyn edistäminen kuuluu jokaiselle hänet kohtaavalle sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselle.

Kyse on loppujen lopuksi inhimillisyydestä – on eri asia syödä itse kuin tulla syötetyksi. Sänkyvankeus ei kuulu muistisairauteen.

Tämä teksti on osa Kuule minua-hankkeen teemoja käsittelevää kirjoitussarjaa, jonka kirjoittajat ovat ikääntymisen tutkijoita.

Kuule minua on Tampereen yliopiston koordinoima Suomen kulttuurirahaston Argumenta-hanke, jossa tavoitteena on nostaa muistisairaudet ja niihin liittyvät teemat tieteiden väliseen ja laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lue lisää hankkeesta täältä: https://projects.tuni.fi/kuuleminua/

 

LÄHTEET

Alzheimer’s Disease International. (2019) World Alzheimer Report 2019: Attitudes to dementia. London: Alzheimer’s Disease International. World Alzheimer Report 2019: Attitudes to dementia (alzint.org)

Barros, D., Borges-Machado, F., Silva-Fernandes, A., Ribeiro, O. & Carvalho, J. (2023). Do physical fitness and cognitive function mediate the relationship between basic activities of daily living and quality of life in older adults with dementia? Quality of Life Research 33, 917–926. doi:10.1007/s11136-023-03570-3

Edgren, J., Asikainen, J., Häsä, J. & Aaltonen, M. (2024). Iäkkäiden toimintakyky ja palvelutarpeet – RAI-vertailutiedot 2022. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen asumispalvelun asiakkailla kognition heikentyminen on yleistä ja kuntouttava toiminta vähäistä.  THL – Tilastorapotti 3/2024. THL Word Template (julkari.fi)

Eloniemi, U., Juva, K. & Mäkelä, M. (2015) Kotona asuvan muistisairaan hoito ja ympärivuorokautiseen hoitoon siirtymisen ehkäisy. Teoksessa: T. Erkinjuntti, A.Remes, J-Rinne & H-Soininen (toim.) 2015. Muistisairaudet. Duodecim. Otavan kirjapaino: Keuruu, 506-517.

Gauthier, S., Webster, C., Servaes, S., Morais, J. & Rosa-Neto, P. (2022) World Alzheimer Report 2022. Life after diagnosis: Navigating treatment, care and support. London, England. Alzheimer’s Disease International.

Koivunen, K., Sillanpaa, E., Munukka, M., Portegjis, E. & Rantanen, T. (2021). Cohort differences in maximal Physical Performance: A Comparison of 75- and 80- years old Men and Women born 28 years Apart. The journals of gerontology 14;76(7), 1251-1259. doi: 10.1093/Gerona/glaa224

Halonen P., Raitanen J., Jämsen E., Enroth L. & Jylhä M. (2019) Chronic conditions and multimorbidity in population aged 90 years and over: associations with mortality and long-term care admission. Age Ageing 2019: 48: 564–70. doi:10.1093/ageing/afz019

Muistiliitto. (2016) Hyvän hoidon kriteeristö. Työkirja työyhteisöille muistisairauden ihmisten hyvän hoidon ja elämänlaadun kehittämiseen ja arviointiin. Muistiliiton julkaisusarja 2/2016. Hyvän hoidon kriteeristö

Paananen, V. (2023) Heikennys hoivaan vai ratkaisu kriisiin? Helsingin sanomat 11.3.2023.

Pitkälä, K., Savikko, N., Pöysti M., Laakkonen, M-L., Kautiainen, H., Strandberg, T. & Tilvis, R. (2013). Muistisairaiden liikunnallisen kuntoutuksen vaikuttavuus – satunnaistettu vertailututkimus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 125. Kelan tutkimusosasto. Juvenes Print: Tampere

Piirtola, M. (2024). Liikunta parantaa muistisairaan toimintakykyä ja mielialaa. UKK-instituutti. Tutkittua tietoa. Liikuntaharjoittelu parantaa muistisairaan toimintakykyä ja mielialaa – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)

Pesonen, H. (2023) Pirha aikoo lakkauttaa kaikki ikäihmisten laitospaikat – Selvitimme, mitä se todella tarkoittaa. Aamulehti 14.9.2023.

Roitto, H-M., Lindell, E., Koskinen, S., Sarnola, K., Koponen, P. & Ngandu, T. (2024) Diagnosoitujen muistisairauksien ilmaantuvuus ja esiintyvyys Suomessa vuosina 2016-2021. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2024/5/duo18137

Strandberg, T. (2023) Liikunta muistisairauksien hoidossa. Näytönastekatsaus. Duodecim. Käypä Hoito. https://www.kaypahoito.fi/nak08845

Suomen sosiaali- ja terveysministeriö – STM (2022) Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet: Opas terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:17. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5423-6

STM-Suomen sosiaali- ja terveysministeriö. (2024) Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024-2027. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:4. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165460

THL – terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. (2023) Muistisairauksien kustannukset. https://thl.fi/aiheet/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-kustannukset

Tommola, S., Teiska, M., Tamminen,A., Alastalo, H., Hammar, T. & Viljamaa, S. (2020) Muistibarometri 2020. Muistiliitto. Muistibarometri 2020 (muistiliitto.fi)

Vargese,S,S., Jylha, M., Raitanen, J., Enroth, E. Halonen, P. & Aaltonen, M. (2023). Dementia-related disability in the population aged 90 years and over: differences over time and the role of comorbidity in the vitality 90+ study. BMC Geriatrics 23, 276 (2023). doi:10.1186/s.12877-023- 03980-5Wade, D.T. (2023) Rehabilitation potential: A critical review of its meaning and validity. Clinical Rehabilitation 37(7): 869-875. doi:10.1177/02692155221147606.

WHO – World Health Organization. (2017) Global action plan on the public health response to dementia 2017–2025. Geneva: World Health Organization; 2017. Licence: CC BY-NC-SA 3.0 IGO.Global action plan on the public health response to dementia 2017 – 2025 (who.int)