Moni ihminen on kokenut ja kokee lapsuutensa aikana haitallisia asioita, kuten laiminlyöntiä, väkivaltaa tai vanhempien liiallista päihteiden käyttöä tai mielenterveysongelmia. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa nämä haitalliset lapsuudenkokemukset on nimetty käsitteellä Adverse Childhood Experiences (ACEs).
Haitallisilla lapsuudenkokemuksilla on osoitettu olevan pitkäkestoisia vaikutuksia niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiin, kertoo tutkija Laura Mielityinen. Hän työskentelee ja tekee väitöskirjaansa ACElife-hankkeessa, joka pyrkii haitallisten lapsuudenkokemusten monimutkaisuuden ymmärtämiseen ja käsittelyyn.
– Lapsi on osa laajempaa ympäristöä, johon kuuluvat koulu, ystäväpiiri ja koko yhteiskunta. Vaikka perhe olisi turvallinen henkisesti ja taloudellisesti, haitalliset kokemukset voivat tulla lapsen muista ympäristöistä, esimerkiksi koulukiusaamisen, syrjinnän tai väkivallan muodossa, Mielityinen sanoo.
Syy-seuraussuhteet ovat hyvin monimutkaisia. Ihminen voi päätyä samalla kokemustaustalla päihdeongelmaiseksi ja vankilaan tai mukavasti eteenpäin työelämään: ylipäänsä elämään omannäköistään elämää tyytyväisenä, mitä se yksilölle tarkoittaakin.
Mitä haitallisista lapsuudenkokemuksista seuraa, miten niitä estetään ennakkoon ja miten niiden jättämiä jälkiä voi paikata?
Varallisuus tai turvallisuus yksinään eivät riitä
Haitallisten lapsuudenkokemusten vaikutuspiiriin voi joutua minkälaisessa tahansa perheessä: vauraus tai keskiluokkaisuus eivät suojaa väkivallalta tai myrkylliseltä ilmapiiriltä.
– Kaiken perusta on aina rakastava ja turvallinen perhe ja koti, jota hienot huonekalut, vaatteet ja harrastukset eivät voi korvata, vaikka materia on lapsille tärkeää osin sosiaalisen paineen takia.
Vanhemman täytyy siis tarjota rakkautta ja turvaa, mutta perheiden elämään vaikuttavat vahvasti myös kulutusperustaiset halut, joita ei sosiaalisista syistä voi ohittaa: vaatteet, lelut, pelit, puhelimet, kosmetiikka, ruoka, matkat. Vauraissa perheissä aineelliset hankinnat ovat on huolettomampia. Köyhempi voi joutua pohtimaan, antaako lapselleen aikaa vai suojeleeko rahavaikeuksien seurauksilta tekemällä useaa työtä.
– Rahatilanne luo arkeen stressiä ja huolta, mikä voi heijastua myös vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Tutkimuksessa keskustellaan siitä, onko lapsuudenaikainen alhainen sosioekonominen asema suoraan riskitekijä vai onko se enemmän katalyytti, joka aiheuttaa vanhemmalle stressiä, ja sitä kautta altistaa myös lapsen haitallisille kokemuksille. Ratkaisevaa on minun mielestäni, miten vanhemmat kykenevät käsittelemään tällaista tilannetta ja miten he saavat siihen apua, jotta se ei heijastu lapseen, Mielityinen sanoo.
Tutkimuksessa keskustellaan siitä, onko lapsuudenaikainen alhainen sosioekonominen asema suoraan riskitekijä vai onko se enemmän katalyytti, joka aiheuttaa vanhemmalle stressiä, ja sitä kautta altistaa myös lapsen haitallisille kokemuksille.
Vaikka perhe pyrkii luomaan turvallisen ympäristön, ulkoiset tekijät, kuten taloudellinen epävarmuus, sairaudet tai yhteiskunnan eriarvoisuus, voivat Mielityisen mukaan tuoda paineita, jotka vaikuttavat perheen dynamiikkaan ja lapsen hyvinvointiin.
Perheen turvallisuutta on mahdotonta tai vaikeaa mitata.
– Perheessä voi olla ongelmia, vaikka se ulospäin näyttää hyvin turvalliselta ja voi myös olla, että vanhemmilta puuttuu taitoja tunnistaa ja tukea lapsen emotionaalisia tarpeita, vaikka muuten asiat olisivat hyvin.
Tilanne huutaa ennaltaehkäisyä, joka kärsii leikkauksista
Hankkeen tärkein tavoite on turvata yhdenvertaiset tulevaisuuden mahdollisuudet lapsille, joilla on haitallisia lapsuudenkokemuksia, ja luoda välineitä ymmärtää monimutkaisia syy-seuraussuhteita haitallisten lapsuudenkokemusten ja elämän vaikeuksien välillä.
Parasta ennaltaehkäisyä on se, että lapsi saa turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön, Mielityinen korostaa. Siinä perhe on avainasemassa, mutta joillain perheillä on vaikeaa.
Yhteiskunta voi ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja tukea vanhemmuutta. Yhteiskunta ei voi taata kenellekään turvallista kotia, eikä estää kaikkia haitallisia lapsuudenkokemuksia, mutta yhteiskunta voi vähentää kokemusten haitallisia seurauksia.
Hyvinvointivaltio Mielityisen mukaan tärkeä ja toimiva puskuri haitallisten lapsuudenkokemuksien seurauksia vastaan. Kun sosiaaliturvaa, apua, tukea ja paikkoja keskustella on, ikävät seuraukset ovat epätodennäköisempiä.
Mitä matalamman kynnyksen apua, sen parempi. Mielityinen korostaa ennaltaehkäisyä: on halvempaa, inhimillisempää ja helpompaa on tarjota perheille tukea ajoissa kuin puuttua vasta, kun ongelmia on ja yrittää auttaa ongelmiin joutunut nuori laillisen yhteiskunnan piiriin. Hyvinvointivaltio lievittää perheen köyhyyttä ja yhteiskunnallista osattomuutta sosiaaliturvalla, se voi tarjota vanhemmille apua omien traumojensa kanssa, ehkäistä väsymistä tarjoamalla taukoja ja tarjoamalla peruskoulun, neuvolan ja harrastusmahdollisuuksia.
Mielityinen korostaa ennaltaehkäisyä: on halvempaa, inhimillisempää ja helpompaa on tarjota perheille tukea ajoissa kuin puuttua vasta, kun ongelmia on.
Laajan rekisteritutkimuksen mukaan matala sosioekonominen asema kasvattaa fyysisen väkivallan riskiä sekä isän että äidin puolelta.
Lapsiperheisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin vaikuttavat leikkaukset huolestuttavat Mielityistä.
– Aina, kun puhutaan haitallisista lapsuudenkokemuksista, ne mielestäni huutavat ennaltaehkäisyä. Mitä pienempi lapsi, sitä suuremmat seuraukset haitallisella lapsuudenkokemuksella on, koska pienen lapsen aivot ovat muotoutuvat, Mielityinen sanoo.
Haitallinen lapsuudenkokemus on eri asia kuin trauma
Haitallinen lapsuudenkokemus ei ole yhtä kuin trauma, Laura Mielityinen korostaa, vaikka haitalliset lapsuudenkokemukset voivat johtaa traumoihin. Tutkimuksella on todistettu, että vanhempien huonot lapsuudenkokemukset voivat aiheuttaa ylisukupolvisesti jatkuvaa traumasykliä.
– ACE-kokemuksia ei voi katsoa pelkästään traumalinssin läpi. Puolella niistä, joilla paljon ACE-kokemuksia, ei ole runsaasti psyykkisiä oireita ja puolella niistä, joilla oli paljon psyykkisiä oireita, ei ole paljon ACE-kokemuksia.
Koska traumojen, psyykkisten oireiden ja niistä seuraavien ongelmien taustalla on usein haitallisia lapsuudenkokemuksia, on kokonaisuuden hahmottaminen ja ongelmien taakse näkeminen tärkeää, jotta ongelmia voi yrittää ratkaista. Jos turvattomista kotioloista tuleva nuori päätyy yhteisön perässä rikolliseen kaveripiiriin ja kärähtää pikkurikoksista 17-vuotiaana, hänestä voi tulla ammattirikollinen, mutta kierteen voi myös katkaista tiedostamalla tausta ja reagoimalla ajoissa ja oikein.
Kun ikäviä asioita tapahtuu, on traumainformoitu työote tärkeä esimerkiksi sosiaalityössä, lastensuojelussa ja koulussa. Pitää nähdä trauma ja tapahtumien ketju taustalla, eikä lapsessa tai nuoressa olevaa vikaa.
– Traumainformoitu työote tarkoittaa sitä, että tunnistetaan trauman yleisyys ja seuraukset, ja osataan toimia niiden pohjalta, Mielityinen sanoo.
Koulu on puskuri haitallisia lapsuudenkokemuksia vastaan
Koulu voi suojata. Suomalainen koulutus on ainakin ollut maailmalla Suomen ylpeys, jolla tasa-arvon mallimaa ja hyvinvointivaltio on ratsastanut ja kertonut tarinaa, jonka mukaa Suomessa kaikki saavat hyvän koulutuksen ja mahdollisuudet.
Monet ongelmat huomataan ensimmäisenä koulussa, ja Mielityisen mukaan joillekin lapsille koulu voi olla ainoa paikka, jossa heidät huomioidaan.
Suomalainen koulu on turvallinen, vakaa ja ennustettava ympäristö, ja siksi se on tärkeä puskuri haitallisille lapsuudenkokemuksille. Koulussa lapsi luo ihmissuhteita.
– Muut ihmissuhteet ovat lapselle tärkeitä ja niiden avulla opitaan myös sosiaalisia taitoja, jotka ovat tärkeitä varsinkin, jos kotona on ongelmia, Mielityinen sanoo.
Kouluympäristö voi vähentää kotiolojen takia koettua stressiä, ja se opettaa stressinhallintaa. Suhde opettajaan ja vertaisiin on lapsille hyvin tärkeä. Moni lapsi puhuu ongelmistaan nimenomaan kavereilleen. Perheväkivallan kokemuksilla ja kouluun kiinittymisellä on yhteys, jota Mielityinen on kollegoineen tutkinut.
– Tutkimuksemme mukaan niillä lapsilla ja nuorilla, joilla oli kaltoinkohtelukokemuksia, oli vähemmän poissaoloja ja myöhästymisiä. Eli tämä tukee sitä, että jos kotona on hankalaa, niin koulu voi olla hyvinkin tärkeässä roolissa ja sinne ihan fyysisesti hakeudutaan pois kodin olosuhteista.
Koulukaan ei voi kaikkea korjata: toisaalta suhteet kavereihin ja opettajiin ovat haavoittuvaisia. Jos ne ovat ainoat turvalliset suhteet ja esimerkiksi opettaja vaihtuu, voi katkos voi olla paha paikka.
Pistelaskua ja monimutkaisuuden hahmottamista
Haitallisia lapsuudenkokemuksia ja niiden kumuloituvaa luonnetta voi havainnollistaa karkeasti laskemalla ACE-pisteitä: jos lasta on 18 ikävuoteen mennessä koskettaneet vanhempien avioero, väkivallalle altistuminen ja köyhyys, tulee kolme pistettä. Mitä enemmän pisteitä kertyy, sitä haavoittuvampi tilanne on ja sitä todennäköisemmin lapsi joutuu myöhemmin elämässään vaikeuksiin, jotka voivat toistaa juuri niitä kokemuksia, joille hän on altistunut.
Jos on ollut vähintään neljän haitallisen lapsuudenkokemuksen piirissä, tutkimuksen mukaan negatiivisten terveydellisten seurausten riskit kasvavat.
Laura Mielityinen korostaa kuitenkin, että ongelma ei ratkea, eikä sitä tavoita pelkällä pistelaskulla. Olennaista on, että kun haitallisia lapsuudenkokemuksia kertyy yksilölle, ikävien seurausten todennäköisyys kasvaa kokemusten kertyessä toistensa päälle.
Mikä lapsuudenkokemus on haitallisin, entä mikä haitallinen kokemus on yleisin? Karkeasti voi sanoa, että väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat haitallisimpia. Haitallisista lapsuudenkokemuksista vanhempien ero ja köyhyys ovat melko yleisiä, mutta niiden haitallisuus on kovin yksilöllistä ja tilannekohtaista.
Köyhyys nostaa todennäköisyyttä haitallisille seuraamuksille myöhemmin elämässä, koska köyhyys voi lisätä paineita ja konflikteja. Köyhyys myös usein periytyy.
Köyhyys voi viedä jonkun epätoivoon ja tuhota itsetunnon ja yhteiskuntaan kuulumisen kokemuksen, kun taas toinen sisuuntuu ja tekee köyhästä lapsuudesta elämäntarinansa tärkeän osan. Vanhempien avioero voi olla ratkaisu ongelmiin ja kodin ilmapiirin pelastus, mutta myös traumaattinen, perheen dynamiikan lopullisesti myrkyttävä haitallinen kokemus.
Väkivalta on aina haitallista, mutta vain osa päätyy toistamaan sitä.
– Väkivaltakokemukset ovat aina haitallisia. Lapsen perustarpeiden, kuten ruuan ja vaatteiden laiminlyönti jää usein ajoissa tai kokonaan huomaamatta, ja se on myös aina haitallista, Mielityinen sanoo.
Haitalliset lapsuudenkokemukset koskettavat valtaosaa
Haitalliset lapsuudenkokemukset ovat yleisempiä kuin voisi olettaa. Valtaosalla ihmisistä on vähintään yksi haitalliseksi lapsuudenkokemukseksi luettava kokemus. 20 ikävuoteen mennessä 7 prosenttia suomalaisista nuorista on joutunut olemaan neljän tai useamman haitallisen lapsuudenkokemuksen piirissä. Jossain Euroopan maissa lasten fyysinenkin kaltoinkohtelu on yleistä.
Kansainvälinen vertailu on hankalaa.
– Yhteiskunnat ovat hyvin erilaisia, ja esimerkiksi yhdysvaltalaisiin tutkimuksiin vertaaminen ei käy yksi yhteen.
Alueelliset erot Euroopassa ovat suuria, mittaustavat voivat erota, ja esimerkiksi kaltoinkohtelu olla niin yleistä, että kokonaisuuden eivät ole kunnolla vertailukelpoisia.
– Niin sanottu kuritusväkivalta on joissakin Euroopan maissa tavallista, ja lapsia saa lyödä kasvatustarkoituksessa. Itse en edes käyttäisi termiä ”kuritusväkivalta”, koska termi antaa ymmärtää väkivallan olevan jollain tavalla perusteltua, koska se nostaa esiin niin sanotun syyn. Väkivalta on aina haitallista, oli sen tarkoitus mikä tahansa, Mielityinen korostaa,
Ero on ambivalentti asia
Vanhempien erot ovat Suomessa yleisiä, ja ero onkin Mielityisen mukaan ambivalentein haitallinen lapsuudenkokemus.
Ero on mukana haitallisten lapsuudenkokemusten listassa, koska sen kokeminen lapsuudessa lisää tilastollisesti todennäköisyyttä elämään vaikuttaville, pienille tai isommille traumoille. Ajoissa eroaminen voi olla kuitenkin parempi ratkaisu kuin yhdessä pysyminen, ja riitaisan ja myrkyllisen koti-ilmapiirin seuraukset lapsille voivat olla syvemmät. Jokaisen perheen tilanne on yksilöllinen, eikä tieteellisesti voi rakentaa koeasetelmia, mitä tapahtuisi erolla tai ilman.
Vanhempien erosta ei välttämättä seuraa lapselle mitään mainittavaa. Iso merkitys on sillä, miten vanhemmat järjestävät perheen olosuhteet eron jälkeen.
– Yksittäisenä haitallisena lapsuudenkokemuksena vanhempien eron merkitys vaikuttaa vähentyneen. Erot ovat yleistyneet, ja nykyisin vanhemmat usein osaavat järjestää ne lapsen kannalta paremmin.
Ero on yksistään pienempi riskitekijä kuin esimerkiksi jommankumman vanhemman toimeentulotuen saaminen.
– Ja huonot tukiverkostot näyttävät olevan suurempi riskitekijä kuin esimerkiksi yksinhuoltajuus, Mielityinen sanoo.
Esimerkiksi vanhemman mielenterveysongelmat lasketaan haitalliseksi lapsuudenkokemukseksi. Mielenterveysongelmainen voi olla hyvä vanhempi siinä missä mielenterveysongelmaton voi olla huono, mutta vanhemman mielenterveysongelmat kuormittavat yleensä lasta jollain tavalla.
Vaikeudet voivat tasaantua, jos tukea saa
Kaikille ei seuraa ongelmia, vaikka olisi ollut useamman pitkällisen haitallisen kokemuksen vaikutuspiirissä.
Riippumatta esimerkiksi perheen varallisuudesta aikuisilta saatu sosiaalinen tuki ja muu resilienssi voivat lieventää haitallisten lapsuudenajan kokemusten vaikutuksia.
– Lisäksi myönteiset kokemukset myöhemmässä elämässä, kuten onnistuneet ihmissuhteet, voivat tasapainottaa aiempia vaikeuksia. Yhteiskunnan asenteet ja tuki, kuten mielenterveyspalvelut ja sosiaalinen turvaverkko, voivat myös vähentää haitallisten kokemusten vaikutuksia.
Tietoisuuden lisääminen, ennaltaehkäisy, traumainformoidun työotteen edistäminen luovat toivoa, että haitallisista lapsuudenkokemuksista olisi tulevaisuudessa vähemmän haittaa.
– On tärkeää huomata, että jokainen lapsi kokee tilanteet omalla tavallaan. Se, mikä voi tuntua turvalliselta yhdelle lapselle, ei välttämättä tunnu siltä toiselle. Lapsen temperamentti, herkkyys ja resilienssi vaikuttavat siihen, miten hän kokee vastoinkäymiset, Mielityinen sanoo.
