Narrare: Mitä kertomuksentutkimus kertoo maailmasta?

Maailma on täynnä digitaalista kerrontaa, ja sosiaalinen media on luonut uusia kertomisen tapoja.

Poikkitieteellinen kertomuksentutkimuksen keskus Narrare Tampereen yliopistossa täytti 10 vuotta syksyllä 2024. Suomen kirjallisuuden yliopistonlehtori Laura Piippo, yleisen kirjallisuustieteen Maria Mäkelä ja ihmismaantieteilijä, tutkijatohtori Aura Lounasmaa kertovat, mitä tietoa maailmasta saa tutkimalla kertomuksia ja pohtimalla kertomusmuotoa.

Kun sosiaalisen median alustoja ajattelee tarinan näkökulmasta tai kertomuksellisuuden näkökulmasta, Laura Piipon mukaan ei ole kyse pelkästään siitä, että millaisia yksittäisiä tarinoita joku kertoo itsestään, ja millaisen kokonaisuuden ne muodostavat, vaan myös siitä, missä yhteydessä alusta esittää asiat.

– Minkälaisten asioiden yhteyteen sisältö jonkun toisen käyttäjän virrassa asettuu, ja mikä kaikki tästä sitten tarinallistetaan eteenpäin joksikin, tai tulkitaan osaksi jonkun identiteettiä, on paljon monimutkaisempaa. Luulen että, olemme tässä vaiheessa jo aika hyviä tunnistamaan aktiivinen tarinankerronta itsestä tai jostain tapahtumasta, mutta huonompia tunnistamaan tapaa, jolla alustat muotoilevat meille niitä tarinallistuksia, merkityksellistyksiä ja kontekstualisointeja muiden ihmisten tuottamilla sisällöillä. Kertomuksen tutkimuksella voi olla annettavaa sen katseen kirkastamiseen, että miten ympäristö luo merkityksiä ihmisten ohi, Piippo sanoo.

Kertomuksen tutkimuksella voi olla annettavaa sen katseen kirkastamiseen, että miten ympäristö luo merkityksiä ihmisten ohi.

On muistoja, aikajanoja, kannusteita kuvien käyttöön. Somealustoilla esitämme identiteettejämme, mutta somealustat myös vaikuttavat identiteettiimme.

– Tämä luo tiukan raamin sille, mitä kerronnallisuus sosiaalisessa mediassa on, Aura Lounasmaa sanoo.

Kertomus voidaan nähdä lääkkeenä informaatiotulvaan, koska kertomusmuoto voi tehdä vaikeankin asian ”ihmisen kokoiseksi” ja siten ymmärrettäväksi ja helpommin lähestyttäväksi.  Tutkijoita kannustetaan kertomusmuotoon, koska ihmiset aivot ovat virittyneet hakemaan tarinamaailmaa ja yksilön kokemusta, Maria Mäkelä sanoo.

Esimerkiksi tietojärjestelmiin liittyy paljon mediatarinankerrontaa, koska niistä kerrotaan skandaalitarinoita siitä, miten huonosti ne toimivat.

– Toimivasta järjestelmästä on hyvin hankala kertoa mullistavia kertomuksia, koska silloin kun joku järjestelmä toimii niin kuin sen pitäisi, siinä on vähän yksityiskohtia ja henkilökohtaista tunnetta, eli se on hengetön ja mauton, Mäkelä sanoo.

Esimerkiksi hyvinvointivaltio on vaikea kerrottava. Suomalaisesta hyvinvointivaltiosta kerrotaan Mäkelän mukaan melko väsyneitä kertomuksia.

–Korkeintaan itsenäisyyspäivänä presidentin puheessa, tosin en tiedä tohtiiko kukaan enää sellaista tehdä, kun hyvinvointivaltiota ollaan niin voimakkaasti ajamassa alas. Mutta joka kerta kun Kela tekee virheen, niin on mahtava sosiaalisen median potentiaali lähteä kertomaan, miten Kela pilasi elämäni, Mäkelä sanoo.

Joka kerta kun Kela tekee virheen, niin on mahtava sosiaalisen median potentiaali lähteä kertomaan, miten Kela pilasi elämäni.

Pakolaisille kerronta voi olla kohtalonkysymys. Aura Lounasmaa on tutkinut, miten pakolaiset kertovat itsestään, ja millaista kerrontaa heiltä odotetaan. Lounasmaan mukaan pakolaisilta odotetaan oikein kerrottuja traumakertomuksia, joita he joutuvat toistamaan, vaikka traumoista on vaikeaa puhua.

Kertomusmuoto on eräänlainen vaatimus, vaikka todelliset tapahtumat eivät etenisi luontevimmin kertomuksena.

Pakolaiset saavat kertoa uudelleen ja uudelleen, miksi he ovat lähteneet omasta kotimaastaan ja mitä matka näyttää, ja tarinamuoto tuo uskottavuutta pakolaisen kokemuksille. Kertomusmuoto on eräänlainen vaatimus, vaikka todelliset tapahtumat eivät etenisi luontevimmin kertomuksena. Kokemukset ja tapahtumat pitää muokata uskottavaan, odotuksia vastaavaan kertomuksen muotoon, vaikka ne olisivat satunnaisia, traumaattisia, toistuvia, tai vaikka kokemus olisi ensisijaisesti pitkäaikainen pelko, joka voi olla vaikeaa kertoa.

Oletetut ja todelliset kuulijan odotukset määrittävät kerrontaa.

– Meillä on ajatus siitä, että miltä tarina näyttää, mitä kaikkea eri osia siinä tarinassa kuuluu olla, että siitä tulee tarina. Kun olen pakolaisten ja maahanmuuttajien kokemuksia kuunnellut aika paljon, niin niissä näkyy, miten odotetut tarinan muodot ilmenevät. Pakolaisilla on hyvin selkeät tarinat siitä, että miksi he ovat lähteneet omasta kotimaastaan ja mitä se matka näyttää, Lounasmaa sanoo.

Koneellinen litterointi, jossa epätarkkuuksia:

Koneellinen litterointi/Narrare-podcast

TH

Minkälaista tietoa maailmasta saamme tutkimalla kertomuksia ja pohtimalla kertomusmuotoa ja miten lisätä ymmärrystämme maailmasta, kun pohdimme sen kertomuksellisuutta. Minä olen tiina heikkilä ja oon yhteiskuntatieteiden tiedekunnan Alusta verkkojulkaisun toimittaja ja täällä Radio moreenin studiossa kanssani on täällä kirjallisuudentutkijat laura piippo ja maria mäkelä ja yhteiskuntatieteilijä aura lounasmaa Narraresta joka on poikkitieteellinen kertomuksen tutkimuksen keskus Tampereen yliopistossa ja. Mennään suoraan asiaan eli mä pyydän teitä kertomaan, että keitä te oikeastaan olette ja mitä te teette.

LP

No jos mä aloitan niin mun nimeni on laura piippo ja mä oon suomen kirjallisuuden yliopistonlehtori määräaikainen tällä hetkellä ja Narraren tän hetkinen johtaja ja mä oon kirjallisuudentutkija taustaltani. Mä oon mukana semmoisessa tutkimuksessa, joka käsittelee romaanin suhdetta tietoon kirjallisuuden intermediallisuutta, nykytekijyyttä digitaalisissa ympäristöissä ja suhteessa erilaisiin pääomiin ja kaunokirjallisuuden kykyjä kuvitella demokratiaa.

TH

Kyllä näihin voidaan sitten palata vielä tarkemmin myöhemmin.Vaikka sitten maria seuraavana.

MM

Joo mä oon maria mäkelä yleisen kirjallisuustieteen yliopistonlehtori ollut jo ikuisuuden. Täällä Tampereen yliopistossa ja oon johtanut Narrarea kaksituhattakuusitoista kaksituhattakaksikymmentä. Eli eli 4 vuotta ehdin johtaa Narrarea niinä aikoina mulla oli useampiakin tutkimushankkeita, jotka ei ehkä ansaitsee tulla tässä mainituksi, koska kirjallisuustieteilijä mä tein yhteistyötä tietojärjestelmätieteenjoiden ja hallintotieteiden kanssa ja me tutkittiin muun muassa apotti potilastietojärjestelmään liittyvää tarinankerrontaa. Ottaa sitten oli kirjallisuustieteilijä kollegoiden kanssa kertomuksen vaatiminen hanke, joka oli jonkin verran mediassakin esillä ja näkyvillä, koska me joukkoistamalla kerättiin esimerkkejä  tarinankerronnasta. Sitten on ollut suomen akatemian konsortioita instrumental narrative eli välineellisesti kertomukset. Nää oli sitä aikaa, kun mä olin varajohtajana, mutta tota tällä hetkellä johdan pitkästä aikaa kirjallisuustieteenlista hanketta, jossa tutkitaan siis kirjallisia kertomuksia eikä. Näitä kaikkia muita. Kertomuksia ja sen nimi on kirjailija tarina taloudessa, suomeksi englanniksi of the story economy laura piippo on osa.

Tätäkin hanketta eli tampereelta johdetaan konsortioon jossa on Turku ja Helsinki mukana

AL:

mä oon aura lounasmaa. Mä oon tällä hetkellä ihmismaantieteissä tota tutkijatohtorina sellaisessa hankkeessa, jossa tutkitaan.

Pakolaisten kehollista kehollisia kohtaamisia joka päivän tilanteessa. Ja minä olen öö käy, minä olen tuo tuota aikaisemmin ollut lontoossa. Sellaisessa kuin center narrative research, joka on ollut nimenomaan yhteiskuntatieteellinen kertomuksen tutkimuskeskus mm. Oli olemassa yli 20 vuotta ennen kuin se sitten lakkautettiin. Mä oon ollut nyt narraaren apulaisjohtajana tämän vuoden mm. Ja minulla on taas. On se vähän eri näkökulma tähän kertomuksen tutkimukseen mä teen. Teen todella paljon osallistavaa tutkimusta muun muassa pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa, mutta myös muissa yhteis muissa. Muissa tuota konteksteissa. Ja me käy. Me käytetään kertomuksia niin kuin haastattelujen välineinä. Mutta myöskin mietitään, että miten ihmiset löytää erilaisia tarkoituksia omille kokemuksille kertomalla niitä muille ja miten ne kertomukset luo tavallaan sellaista. Mm.

Identiteettiä ja merkityksellisyyttä omaan elämään ja myöskin sitten tämmöisiin poliittisiin konteksteihin ja sosiaalisiin ja kulttuurisiin konteksteihin.

TH Joo, tääkin tietysti taas todistaa sen, että kertomukset on niin kuin kaikkialla, että niitä tai hyvin monessa paikassa niitä voidaan havaita ja senkin takia, että niitä varmasti tutkitte, että no yhteiskunnassa aika relevantti asia. Mutta missä kaikkia näitä kertomuksia sitten niinku oikeastaan on tai voi nähdä, mikä on ehkä joku yllättävä paikka? Missä te olette tajunneet, että olikin kertomus tai tällaista?

MM No, vaikka juuri siinä tietojärjestelmä tietojärjestelmän kehittämisessä, että on se nyt sisu tai opintopolku tai apotti, niin itse asiassa tietenkin tietojärjestelmiin liittyy ihan hirveästi media tarinankerrontaa, koska niistä kerrotaan semmoisia. Skandaalitarinoita siitä miten huonosti ne ne toimii, että kertomusmuotoon siihen hirveän hyvä, että jos ylipäätänsä tapahtuu. Joku. Öö että ei mennyt niin kuin strömsössä sanotaan, että vaikka näin ja sitten taas business as usual huonosti taipuu kertomukseksi, niin oli oikeastaan aika yllättävääkin havaita, että miten nää tietojärjestelmät on ihan loistava aihe kertomuksen tutkimukselle, että millä tavalla ihmisille tietojärjestelmät hahmottuu, että ne on ihan hengettömiä ja mauttomia silloin kun ne toimii. Mut ne on todella kertomus intensiivisiä ja sitten kun sitten kun ne ei toimi ja sitten jatko jatkona tuohon vielä että sitten kun niitä tietojärjestelmiä. Kehitetään se asia mitä tuolla hervannassa ja ja johtamistiede. Tutkitaan, niin nehän on tällaisia ammatillisia ketjuja että tulee tietojärjestelmäkonsultti haastattelemaan lääkäreitä ja hoitajia siitä tai sosiaalityöntekijöitä, että minkälainen järjestelmä tulee olla. No sieltä ammattilaiset kertoo tosi paljon tarinoita siitä, että mitä on käynyt niinku vanha järjestelmän kanssa ja miten miten tota siitä voitaisiin päätellä, että uuden järjestelmän pitää olla toisenlainen ja niin edelleen. Ja sitten tää kaikki pitää lopulta niinku kääntää jonkun näköiseksi niinku koodiksi. Ja ja ja sitten taas tulee tarinoita siitä, että miten tämäkään ei toiminut ja muuten me tajuttiin siinä tässä kyseisessä hankkeessa että että se, että jos jos tietojärjestelmätieteen herkistyin paremmin kuuntelee niin yksilö kertomuksia, niin voi olla että niistä ei sitten 70% menisi pieleen niistä tietojärjestelmähankkeista mikä on tällä hetkellä se tilanne.

TH

Tästähän on juttu myös Alustalla.

MM

Joo, meidän hankkeen hankkeen 2 tyyppiä kirjoitti, vähän on vaikea järjestelmän puolustautua, jos sitä yksilökertomuksessa syytetään, että nyt meni pieleen, niin jos järjestelmään ei voi oikein niinku kertoa kertomusta itsestään näin. Näin se on jo ylipäätänsä mistä tahansa toimivasta järjestelmästä on hyvin hankala kertoo kertoo mullistavia kerrottavia kertomuksia, koska silloin kun joku järjestelmä toimii niin kuin sen pitäisi, niin siinä on hirveän vähän tavallaan yksityiskohtia ja henkilökohtaista kokemusta ja tunnetta, jota jakaa että tää tää liittyy ihan niinku yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Suomalaisesta hyvinvointivaltiosta kerrotaan todella sanotaan nyt niin kuin tylsiä ja väsyneitä kertomuksia, korkeintaan itsenäisyyspäivänä presidentin puheessa. Tosin en tiedä tohtiiko tohtiiko kukaan enää sellaista tehdä, kun tätä hyvinvointiyhteiskuntaa niin vauhdilla tai hyvinvointivaltiota ollaan niin voimakkaasti ajamassa alas. Mutta joka kerta kun kela tekee virheen, niin on mahtava sosiaalisen median potentiaaliin.

AL:

minua ei ole yllättänyt niinkään. Se, että mistä kaikkialta tarinoita löytyy, koska minulla on tässä niin kuin aika usein ollut yhteis. Tieteellisen tutkimuksen pohjana se ajatus, että ihmiset nimenomaan löytää sen tarkoituksen omille kokemuksilleen niin tarinallisuus kautta  niin jotenkin on ollut meidän mielestä se, että tarinoita on todellakin joka paikassa, missä merkitystä merkitystä etsitään ja missä ihmiset yrittää. Saada jotain järkevää ajatusta omista kokemuksistaan tai yhteiskunnallisista tapahtumista. minä olen enemmänkin ehkä yllättänyt se miten. Miten eri tarinankerronnan muodot taas sitten näyttäytyy, että meillä on ajatus siitä, että miltä tarina näyttää, minkä miltä sen tarina, mitä kaikkea eri osia siinä tarinassa kuuluu olla että siitä tulee tarina. Ja kun minä olen pakolaisten ja maahanmuuttajien kokemuksia kuunnellut aika paljon, niin niissä näkyy se miten. Miten tämmöiset tietyt odotetut tarinan muodot? E ilmestyykin siitä, mitkä on ne kuulijan odotukset, että esimerkiksi pakolaisilla on hyvin selkeät tarinat siitä, että. Miksi he ovat lähteneet omasta kotimaastaan ja mitä se matka näyttää? Koska tää on semmoinen tarina mikä heidän on kerrottava kerta toisensa jälkeen maahanmuuttoviranomaisille poliiseille. Myöskin se on sellainen tarina mikä helposti. esimerkiksi suomalainen kuulija ottaa vastaan, että kerrotaan se se se trauma. Jos heiltä odotetaan heiltä odotetaan sitä tiettyä tarinaa ja tietyllä tavalla ja se on. Se on sellainen tarina, mikä on usein hyvin vaikea kertoa ja siihen muun muassa kansalaisjärjestöt tarjoaa apua siihen turvapaikanhakijoille, että miten se tarina kuuluu kertoa, että siitä tulee se oikeanlainen tarina. Missä on ne oikeat kohdat? Se se se se alku ja se keskikohta ja se se ongelma mikä pitää ratkaista ja se loppu ja se se, että siinä on ne kaikki kohdat paikallaan ja että siitä tulee. Uskottava sille maahanmuuttoviranomaisille tai sille tai median edustajalle tai kenelle tahansa matti meikäläiselle, joka sitä maija meikäläiselle, joka sitä kuuntelee, että että että he voi ottaa sen vastaan sellaisena tarinana, joka on oikeasti, että tässä on nyt syy tällä.

TH

Ihmisellä eri tarinan muoto tuo tässä niin kuin uskottavuutta ja se on eräänlainen vaatimus suorastaan.

AL

Se on se vaatimus ja aika usein se merkitsee sitä, että se tarina pitää itse se kokemus pitää muokata sellaiseen odotettavaa tarinan muotoon. Kun taas sitten jos henkilö saisi itse miettiä sitä, että mikä se mikä se mikä se on se kokemus ja mikä se on se merkitys ja tarkoitus mikä siitä syntyy, niin se tarina kuulostaisi aivan erilaiselta ja ehkä me ei tunnistettaisi sitä samalla tavalla tarinaksi. Me ei pystyttäisi kuuntelemaan sitä samalla tavalla, mutta meillä on kulttuurilliset ja byrokraattiset odotukset siitä, että miltä sen pitää kuulostaa

TH

Tällä tavalla se on niinku syvällinen ja vahva tämmöinen kohtalonkysymys tarinan muoto ihmisille eli pakolaisille. Kyllä siitä siitä riippuu koko koko tulevaisuus, että oletko sä kertonut sen tarinan oikeilla sanoilla oikeassa järjestyksessä oikeilla struktuurilla. Entä mikäs sitten lauran vastaus tähän on, että missä näitä tarinoita on.

LP

Missä niitä on? No me jos mä lähden tätä miettimään sen yllättävyyden kautta, niin mulle se ehkä syntyy siitä kun mä ajattelen sitä perinteisempää niinku taiteen ja kirjallisesti kirjallisuuden, kirjallisen taiteen aluetta, niin siitä siitä voi kerta toisensa jälkeen yllättyä, että mistä kaikista aineksista pystytään kasaamaan jollain tavalla kertovaa. Mutta ja että jos ajattelen vaikka tätä niin kun hoivan kontekstia mikä tässä mainittiin aikaisemmin, niin tänä vuonna on esimerkiksi suomessakin ilmestynyt sellainen teos, jossa on otettu tällaisia terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen ikään kuin näitä hoitokirjauksia tai niitä ainakin läheisesti jäljitteleviä tekstejä tietenkin eettisistä syistä. Ja käsitelty niitä tällaista niinku kokeellisen kirjallisuuden tai avantgarden menetelmällisin keinoin purkamalla niitä lauseiksi ja aakkostamalla uudelleen ja näin niinku aakkosin asettamalla luomaan tällainen uudenlainen ikään kuin yksi päivän romaani, jolle romaani muotona on paljon edeltäjiä ja jolle tällaisena a koostettuna teoksena kokeellisen romaanina on myös edeltäjiä, mutta tää uusi materiaali luo siihen. Sellaisen ikään kuin uuden kaunokirjallisen kokonaisuuden, joka ehkä mahdollisesti myös tuo siitä käsitellystä kertomusmuotoiseksi käsitellystä materiaalista esille sellaisia asioita mitkä ei siinä alkuperäisessä materiaalissa vielä itsessään jotenkin ole ilmeisiä. Eli mua kiinnostaa toisin sanoen niin kun tosi paljon taas se näiden erilaisten kertomusten medialuonne se mikä se on ikään kuin se formaatti ja se alusta.

Joo.

Jota kautta menee vastaanotetaan tai kertomuksenllistetaan jotain materiaalia, joka ei lähtökohtaisesti ole kertomus.

MM

Mutta mikä tää teos on?

LP

Joo. On laura stressin toinen päivä. Tai siis anteeksi päivä, mutta mutta tota ajattelen että se on toinen päivä, koska myös leevi lehdolla on tällainen päivä, niin ne romaani jossa on jossa on sama ikään kuin mekaniikka, mutta täysin eri aineisto. Laura stressin päivä on kyseessä.

TH

Narratologia usein siis ja kertomusten tutkimus liitetään nimenomaan kirjallisuuteen ja kirjallisuustiede. Mutta siis Narrare tekee siis myös muuta, mutta tää voi helposti tavallaan voi unohtua, mutta esimerkiksi historiantutkimuksen piirissä tutkitaan paljon kansallisia kertomuksia ja siellä on paljon semmoista lähdeaineistoa, jossa ihminen kertoo omasta elämästään. Tätä myös kerätään tätä aineistoa paljon sillä tavalla, että se on lähtökohtaisesti niinku kertomus ihmisen omasta elämästä ja sitten tietysti käydään debattia siitä, että mikä niinku mikä on oikeastaan kertomus monenlainen asia voi olla kertomus. Ja onko se sitten kertomus? Kuitenkaan. Niin myös myös tuolla historian puolella ja sitten just yhteiskuntatieteessä käytetään tämmöisiä samanlaisia aineistoja, joita aurassa mainitsikin, että just pakolaisten niinku kertomuksia ja liittyy sitten problematiikkaa. Mitä kaikkea muuta tää kertomusten tutkimus tosiaan sitten on kun kirjallisuudentutkimusta. Yksi vastaushan siihen tuli jo tän pakolaisten kertomusten kautta, mutta mitä te tähän vastaatte?

MM

No sitä voi tietenkin hahmottaa sitä kenttää sillä tavalla, että tutkitaanko tämmöisiä konkreettisia niin sanotusti semioottisia objekteja, että meillä on tässä nyt tää kertomus. Joka voi olla nauhoite. Paperille kirjoitettu tai jotain vai tutkitaanko kertomusta semmoisessa vähän niinku metaforisesti mielessä just tällä niinku suomen tarina tyyppinen tai esimerkiksi identiteetti kertomuksena, joka on kertomus psykologian lähtökohta pitkälti ja kun kognitiotieteen teki isosti tulonsa eri tieteenaloille vaikutti merkittävästi eri tieteenaloille tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentä luvulta lähtien, niin silloin narrataologiaan tuli tämmöinen. Eli siis narrataologia viittaa nimenomaan sellaisen kertomustutkimukseen. Joka lähtee sieltä kirjallisuustieteestä eli se on narratorologiaa ja sitten voidaan puhua laajemmin kertomuksen teoriasta ja kertomuksen tutkimuksesta. Tälleen niinku tässä monitieteisessä kontekstissa, mutta myös narratorologiaan tuli uusia ajatuksia silloin yhdeksänkymmentäluvulla kognitiotieteestä siitä, että itse asiassa ei ole ehkä niin, että meillä on tässä kori, jossa on kertomuksia ja tässä toinen kori, jossa ei ole kertomuksia, vaan on jotain muu. Mutta vaan että kertomusmuoto saattaa itse asiassa olla paremminkin tämmöinen meidän mielemme piparkakkumuotit, joka me lanataan vaan elämän taikinan päälle. Että että että itse asiassa kertomusmuoto onkin myös niinku kognitiivinen kehys ja periaatteessa me voidaan kerronnanlistaa mitä tahansa ja tän tyyppiset kirjalliset kokeet, jotka laura tuossa mainitsi, niin nää on nimenomaan tekee näkyväksi tän kerronnallistamisen prosessin, että miten me voidaan. Erilaisia asioita muuttaa tarinassa, koska tarina itsessänsä on ja tähän aura viittasi niin ihmiselle erittäin luonnollinen tapa hahmottaa aikaa muutosta kokemusta ja se tulos ja ja tarkoitus on siinä usein semmoinen niin kun taskukokoinen helposti nähtävä havaittava käsiteltävä. Ja ja tota sen takia myös tutkijoita on kannustettu. Tuottamaan esimerkiksi tutkimuksestaan kertomuksia, että me voitaisiin vaikeata ja kompleksisia asioita havaita helpommin, että ne olisi niin kun ihmisen kokoisia niin sanotusti, että usein kertomus muodolla pyritään siihen ihmisen kokoisuuteen sen takia, koska meidän aivot on virittynyt jo valmiiksi havaitsemaan tän tyyppisiä asioita, niin. Kun tarinan maailmaa hakee sieltä sitä yksilökokemusta ja ja hahmottaa sellaisia katkoksia ja murroksia, jonka jälkeen se maailma jollain tavalla näyttäytyy toisenlaiselta. Kyllä ja täähän on tuottanut omanlaisensa bisneksen tähän maailmaan. Kun eletään informaatiotulvan aikaa, niin niin kertomus konsultointi ja tämmöinen tarinakonsultointi on ihan oma legitiimi ammattialueensa ja bisneksen alue tänä päivänä. Eli ihmisiä kutsutaan kertomaan tämmöisiä vetäviä tarinoita just sen takia, että ne on vähän niin kun lääke tähän informaatiotulvan, mutta tää oli pitkä pitkä sepustus, mutta että ehkä niinku lyhykäisyydessään vielä, että kertomus tämmöisenä niinku kognitiivisella mallina tai tai psykologisena mallina tämmöisen niinku sisäisenä järjestämisen logiikkaa ja strategiana versus sitten ne ihan niinku konkreettiset kertomukset. Tää on analyyttinen eronteko, joka kaikkien tutkijoiden kannattaa tehdä. Kun kertomusta alkaa tutkimaan eikä vaan lähteä puhumaan epämääräisesti suomen tarinasta ilman että niinku miettii että missä se itse asiassa manifestoituu ja että onko se oikeastaan edes tarina.

 

LP

Ja jos lisään vielä näihin mitä sä toit esille siitä että miten siinä korostuu se aja niin kun ajallisuus, kokemus, tän tyyppiset asiat sinne kertomusmuodossa niin jos mennään vaikkapa niin kun organisaatiotutkimukseen tai instituutioiden tutkimuksen piiriin ja sovelletaan siellä esimerkiksi tämmöisiä kerronnallinen haastattelun analyysin. Metodeja muuta niin voidaan analysoida esimerkiksi erilaisia valtaosa itiöitä, joita uusinnetaan tai rakennetaan tai haastetaan erilaisissa konkreettisissa tilanteissa tai erilaisessa dokumentaatiossa tai muussa materiaalissa, jota se kulloinenkin organisaatio tai instituutio tuottaa, eli sitä voidaan tavallaan vaikka ne usein palautuu joihinkin tiettyihin sosiaalisiin tilanteisiin, joista aura vaikka mainitsi aikaisemmin nää esimerkiksi pakolaisten kohtaamat nää haastattelu. Tilanteet ja muut näitä on hyvin niinku monenlaisia tilanteita, jotka on joskus myös sen jonkun yksilön kontaktin ylittäviä, joista me voidaan tän tutkimuskentän välineistöllä lukea auki sitä, että miten sitä, miten niitä erilaisia hierarkioita ja valtaa pallotellaan siinä systeemissä niinku laajemminkin.

AL

Ja mm yksi asia mikä on aika usein toistuu näissä sitten tarinoissa ja kerronllisuudessa on, että se tarina itsessään se oo se teksti tai mitä sitä nyt ajatellaan on se teksti se objekti tarinana, niin se on yksi asia. Mutta sitten kun me ruvetaan purkamaan sitä ja analysoimaan sitä. Niin vaikka siinä olisi se oo sen rakenne oli se hyvin erilainen ja se että mistä se koostuu, että onko siinä niin kuin esimerkiksi kuvia mukana taustottamassa sitä kontekstia, että mistä tämä mi mihin tämä tarina sijoittuu? Onko se oo pala otettu paloja eri konteksteista eri teksteistä, eri paikoista mm. Niin se, että sekä sille. Jos siinä nyt sattuu olemaan joku varsinainen kertoja, mutta myöskin sille tota kuulijalle siinä on aina joku motivaatio. Tämä vie takaisin siihen niihin valtarakennellmiin ja siihen positionaalisuuteen mitä se tarina ja se tarinallisuus luo. Tarinan olemassaololle tai sen kerronnalle on aina olemassa joku poliittinen, jos tavallaan poliittisena tämmöisenä poliittista poliittisuutta tällaisena niin kuin laajempana käsitteenä, niin joku poliittinen motivaatio tai muu motivaatio, minkä takia tätä tarinaa kerrotaan. Me voidaan erotella, että mitä siinä kerrotaan, mutta hyvin tärkeänä osana on just se, että miten sitä kerrotaan, miten se luo näitä rakennelmia, miten se, mihin mihin asemaan se laittaa kuulijan mihin asemaan se laittaa eri toimijat joita se sisällyttää siihen tarinaan ja ja mitä se mitä se sitten pyrkii saamaan aikaiseksi sekä sen tarinan sisällön että sen kerronnan kautta.

TH

Kyllä ja tässä tulikin itse asiassa näitä mitä mun seuraavana piti kysyä tästä niinku kertomusmuodon joka paikassa olemisesta ja siitä että että kaikki tämmöinen niinku brändin tarinointi on nykyään niinku joka paikassa ja että pärjääkö täällä edes enää ilman kertomusta kun jokaisella pitää olla kertomus ja jokaisen pitää kertoa itseään myös sosiaalisessa. Että tavallaan suoja olemassa. Jos sä kerro itseäsi sosiaalisessa mediassa. Joskus voi täältä tuntua niin tota mikä siinä sitten on. On siinä kertomuksen vetävyydestä, että miksi se on niin vetävä ja inhimillinen ja voiko ilman kertomusta pärjätä.

AL

No tuosta sosiaalisesta mediasta. Mä sanoisin myös sen, että sosiaaliset mediat on. Yrit on myös niin kuin luonut omat rakenteensa kerronnalle, että tällaiset uudet uudet tavat, millä me ajatellaan sitä kertomusta aika usein, että siinä. On se. se tuota katsotaan eri sosiaalisen median alustoja niin niillä on oma logiikkansa sille, että miten se tarina kertoo. facebook aloitti tämän. En tiedä muista kuinka monta vuotta sitten, että se rupesi tekemään näitä aikajanoja ja ja sitten näitä muistoja mitä tulee mm. Siinä on jokaisella alustalla on myös eri eri niin kun vähän logiikkansa silleen että kuinka paljon siinä on videota ja kuvaa mukana ja kuinka paljon tekstiä ja tämä luo tiukankin raamin sille, että mitä sosiaalisessa mediassa mediassa kerronallisuus on ja maria on tutkinut tätä enemmänkin, että miten miten se sitten tarkoittaa sitä, että miten me ymmärretään tarinallisuus tämän ulkopuolella poliittisissa toimijoissa. Me nähdään myöskin, että tarinat on paljon enemmän nykyään mukana poliittisessa kampanjoinnissa ehkä tämän myötä.

MM:

Joo siis aura kuvasi tosi hyvin tota alustojen kehittymisen historiaa tässä ja itse asiassa tosi paljon julkisuudessa sosiaalisesta mediasta puhuneen niin yleensä aina sanon, että mä en ajattele, että meidän sosiaalisen median profiilit olisi jotenkin niin kun teennäisiä tai tai jotenkin niin kun vääristeleviä tai poseeraavia tai muuta vaan että mä itse ehkä lähden semmoista identiteettiä ajattelusta, että ne on ihan yksi lailla. Me. Kuin kuin vaikka meidän oma sisäinen elämä ja kuvitelmat siitä, että keitä me ollaan tai tai kohtaamiset sosiaalisessa mediassa on ihan yksi lailla kohtaamisia toisten ihmisten kanssa kuin kasvokkaisen kohtaamiset. Eli toisin sanoen nää tarinankerronnan alustat muovaa meidän identiteettiä. Ne ei vaan niinku välitä ja esitä. Siitä vaan ne muovaa sitä merkittävästi. Jos ajatellaan nyt vaikka että minkälainen tarinankerronta alusta tiktok on, se on aivan erilainen kuin tää meidän legacy media Facebook joka on tässä nyt on jonkin verran keski ikäisiä ihmisiä paikalla, rohkenen sanoo. Että me ollaan facebookin kasvatteja pitkälti, jossa nää tämmöiset aika pitkät tarinat siitä, miten kela pilasi elämäni tai lastensuojelu vei lapseni ilman ilman mitään syytä tai että sairastuin ja sain valaistuksen. Tyyppiset tällaiset inspiraatiotarinat, jotka on siis tuttuja tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäluvun self helpistä, mutta jotka saa aivan uuden areenan ja kaikki kenet tahansa kansalaisen kertojakseen nimenomaan facebookissa, jossa sitten jaetaan yksi ja samaa tarinaa, josta tulee ikään kuin uudenlainen pyhimys legenda. Joka saa auktoriteettia ja lopulta voidaan politiikassa olla vaatimassa. Että että että nyt pois kalliit lastenvaunut maahanmuuttajilta ihan vaan sillä perusteella, että on ollut tämmöinen yksi tarina, jota on lähdetty jakamaan. Tää on niinku facebook aikaa. Tää on niinku kymmenluvun mediahistoriaa, mutta nyt jos katsotaan vaikka minkälainen on tiktok sielläkin toistetaan ja jaetaan tarinaa mut mut siellä ei ole kyse siitä, että nyt tälle yksilölle tapahtuu. Tämä mullistava juttu. Katsokaa nyt ja tämmöinen maailma on mikä oli tää facebookin logiikka vaan on vaan se on sellaista erilaista nyt mun mielestä se on suorastaan niinku sellaista viisauskirjallisuutta se tiktok, että aina kun äitisi tulee kotiin kauppakassien kanssa niin hän huutaa nämä samat asiat ja sitten kaikki ympäri maailmaa. Kaikki nuoret tekee sen saman kun äitisi tulee kauppakassien kanssa. Kotiin, jolloin jolloin tavallaan neuvotellaan koko aika siitä semmoisesta niinku yhteisestä. Sosiaalisesta skriptistä tai yhteisestä kulttuuriper. Ja haetaan semmoista yhteistä identiteettiä ja tämmöisen niinku arjen opetusten kautta täähän on ihan erilainen tarinallinen identiteetti kun kun mitä se faced.

LP:

Jos ajattelen sosiaalisen median alustoja tarinan näkökulmasta tai kertomuksellisuuden näkökulmasta, niin ei ole kyse pelkästään siitä, että millaisia yksittäisiä tarinoita kerron itsestäni, ja millaisen kokonaisuuden ne muodostaa, vaan myös siitä, että kun sä käyttäjänä luet sitä alustaa, mihin aura tässä viittasikin, miten siihen on aseteltu erilaisia asioita? Jonkun kirjoittaman tekstin ympärillä on siitä alustasta käsin riippumatta siitä miten. Hän on sitä siihen valikoinut, minkälaisten asioiden yhteyteen se siihen jonkun toisen käyttäjän virrassa asettuu ja mikä kaikki tästä sitten tarinallistetaan eteenpäin joksikin tai tulkitaan osaksi jonkun identiteettiä on niinku paljon monimutkaisempaa. Mä luulen että me ollaan tässä vaiheessa jo aika hyviä tunnistamaan se sellainen aktiivinen tarinan kerronta itsestä tai jostain tapahtumasta, joka itse tuotetaan siihen johonkin teksti tai videokenttään, mutta huonompia tunnistamaan sitä tapaa millä ne alustat muotoilee meille niitä tarinallistuksia ja merkityksellistyksiä ja kontekstualisointeja niitten muitten ihmisten tuottamilla sisällöillä ja siinä. Kertomuksen tutkimuksella voi olla jotain annettavaa siihen, niinku sen katseen kirkastamiseen, että miten se oikeastaan se ympäristö luo niitä merkityksiä ohi niitten ihmisten. Jos mä jossain sen niinku innon tarinaan edelleen näen, niin se on journalismissa ja mediassa ja halussa muotoilla asioista nimenomaan tarinoita. Jolloin se mitä joku tekee sulautuukin helposti yksi sen kanssa, että seitsemäntoistatuhatta ihmistä tykkäsi tästä ja heillä kaikilla saattaa olla joku eri syy sille tykkäyksen. Se voi olla taskupuhelutyyppinen vahinkolaukaus, se voi olla ironinen tykkäys, se voi olla: symppaan tätä ihmistä, vaikka en ymmärräkään mistä tässä on kysytty tykkäys tai ihan mitä tahansa, mutta se kuitenkin se paketoidaan yleiseksi kannatukseksi jollekin asialle, joka mahdollisesti sitten journalistisessa kontekstissa, joka referoi tätä tapahtumaa esitetään joksikin jaetuksi merkitykseksi, mitä se ei välttämättä oikeastaan ole.

MM:

 

Joo tää oli hyvä kommentti. Mä haluan vaan sanoa vielä kun mä mainitsin sen tarinan konsultoinnin niin se on ihan. Kiinnostava juttu, että että nämä tuota ammattilaiset jotka kannustaa kaikkia tahoja ja toimijoita kertomaan kertomuksia, niin he kyllä ammentaa. Olemassa olevasta kertomuksen teoriasta, mutta varsin valikoivasti, että että lähinnä näitä tämmöisiä kertomuksen aivot tehoja. Korostaen, että miten tämä taskukokoinen kokemuskertomus on se, joka porautuu sen ihmisen tajuntaan, joka ei muuten pysty keskittymään yhtään mihinkään eikä pysty muistamaan koska koko aika kuulee liikaa kaikista asioista. Tai sitten käytetään ihan loputtomasti hyväksi. Josef camperin eli tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäyhdeksän julkaisemaa hero with thousand faces teosta jossa on tää niinku tota kuuluisa sankarin matka. Tää on sellainen tuota meitä monia kertomuksen tutkijoita. Vähän masentava juttu, että että että tosi usein tuntuu että ihmiset ajattelee että niin että se kertomuksen tutkimus että se on se sankarin matka ja tota tätä monomyyttiä me ollaan sitten jouduttu tässä tässä nyt monta monta vuotta jo purkamaan, että tota että tämmöinen sankarimatkatyyppinen kertomus josta paras esimerkki nyt on vaikka star wars, joka on siis itse asiassa mallinnettu george lucas mallin sitä niin campbellin teorian mukaan star warsin, jonka jälkeen sitä on sitten syklisesti käytetty esimerkkinä siitä, että kyllä sankarimatka on totta ja se on menestyksen salaisuus. Tää on tämmöinen niin kuin hollywoodin narratorologiaa. Mutta tota totuus on se, että että kyllä tässä kertomus konsultaatiossa kannattaisi paljon laajemmin ammentaa siitä kertomuksen teoriasta, että kertomuksen teorialla on itse asiassa todella paljon annettavaa. Minä olen itse mun kollegoiden kanssa kouluttanut esimerkiksi luonnontieteellisiä hankkeita tiedetarinankerronnassa, jolla on just menossa suomen akatemiaan kouluttaa näiden impact stories rakentamisessa, niin silloin täytyy ottaa jotain aivan muuta huomioon kuin sankarin matka tai tai kertomuksen aivot tehot. Silloin pitää niinku miettiä sitä, että että mikä on myös niinku jollain tavalla uskollinen esitys tieteen logiikasta. Tieteessä esimerkiksi ei ole sankareita, niin jos joku on sankari niin se on niinku paradigma, että siis yksilöt harvemmin on sankareita. Jos ajatellaan, että yksilö on sankari, silloin on jotain ymmärretty väärin tieteen luonteesta.

TH:

Se on nyt aika vaikea kertomus kertoa varmasti, tieteen kertomus.

MM:

Kertomus joo kyllä ja tota. Sitten myös se, että jos ajatellaan vaikka luonnontieteitä niin sehän on. En nyt siis hatusta vetää nyt yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttisesti epäonnistumista. Siis labratyöskentelyä on epäonnistumista ja sitten kun kerrotaan tätä impakti ja vaikuttavuutta, niin se voi olla niin, että ehkä 100 vuoden päästä tämä pieni robottimato voi kuljettaa tämän lääkkeen sinne syöpäsoluuun. Niin niinku se impaktikin on tämmöinen, niin kun ihmisen just niin semmoiset ihmisen tavalliset parametrit ylittävä juttu. Tai sitten ilmastonmuutos joka nyt on tää meidän kaikkein tärkein ja akuutein kertomisen kohde. Tällä hetkellä on pitäisi niinku kaikki panokset laittaa siihen, että se osattaisiin kuvata ihmiselle niin että se että se mittakaava hahmottuu niin oon itse tutkimuksessa huomannut että ne semmoiset inspiraatiotarinat siitä, että miten joku on toiminut ilmaston hyväksi jossakin maailman kolkassa, joka on lukijan kannalta hyvin kaukana, niin ne ei niin kun ne ei lähde millään tavalla sosiaalisessa mediassa lentoon. Siellä lähtee lentoon nää ilmastodenialistit suomalaisittain sanottuna ja sitten nyt on nää tota ilmastoiduumerit jotka kertoo tän mulle. Hetken heidän elämässään, kun he tajusi, että on liian myöhäistä. Nää on semmoisia jotka lähtee viraaliksi ja mä oon paljon käynyt luennoimassa aallossa visuaalisen suunnittelun maisteri kansainvälisille maisteriopiskelija ja mä yleensä sanon heille, että tää teidän pitää ratkaista tää pian tää tarinatalouden ongelma. Että ne varmaan on siellä visuaalisessa suunnittelussa pitkälti ne keinot jolla tuotetaan sellaista viraali eri alustoilla voimakkaasti elävää ja leviävää materiaalia, joka pystyy kuvaamaan planetaarisen kompleksisia asioita. Siitä tosi yksinkertainen esimerkki on, mikä sen nimi nyt oli. Varmaan lipponen suomalainen ilmastotieteilijä joitakin vuosia sitten te mallinsi ilmastonmuutosta yksinkertaisesti sillä tavalla, että se oli nimeltään ilmastokukka, että on semmoinen kuvaaja, joka kuvaa niinku kukan terälehtiä jokaisen maapallon valtion ilman lämpötilan muutosta 100 vuoden aikana sillä tavalla, että se kukka on ensin semmoinen vaaleankeltainen. Sitten se pikku hiljaa muuttuu. Oranssista kirkkaan punaiseksi ja tumman punaiseksi 100 vuotta kuva itse joo joo ja tää heijasti sitten jonnekin emmat muistaakseni niin oopperatalon seinälle, mutta jotain tällaista, että se oli niinku tämmöinen lähes globaalisti viraali juttu. Mä käytän usein sitä esimerkkinä.

TH

Täähän on viraalisesti levinnyt kuva.

MM

Se ei joidenkin aiheiden kohdalla se ei todellakaan ole se yksilön kokemus, josta niinku johon niinku kannattaa liikaa luottaa.

AL

Noista viraalieista tarinoista varsinkin sosiaalisessa mediassa voisi mainita vielä sota propagandan, mikä on nyt tällä hetkellä hyvin hyvinkin näkyvissä. että että tuota joskus vähän alle vuosi sitten ihmiset jo jopa pystyi niin kuin nauramaan. Niille joillekin hyvin räikeille propagandavideoille, joita israelin armeija esimerkiksi laittoi sosiaaliseen mediaan tällaisista että miten, että mikä on se peruste ja mitä he on nyt tekemässä täällä? Mutta että nythän se on mennyt ihan absurdeihin mittoihin se, että mitä mm. Kuinka paljon me joudutaan, joudutaan näkemään päivittäin sitä sotapropagandaa sosiaalisessa mediassa. Mm se mikä mitä mitä me ei ehkä vielä mainittu näistä tarinoista ihan tarinan perusteista perusteista oli se, että tarinahan tarvitsee aina jonkun yleisön. Kuulijat ja se tulee tässä sosiaalisessa mediassa esille, että se, että ne kuulijat näkivät katsojat näille tarinoille on juurikin ne, jotka luo sitä merkit. Merkitys ei tule siitä kerronnasta yksinään tai siitä tarinasta yksinään vaan kun kuulijat ja ja tuota luo omaa merkitystään ja sitten se tarina alkaa elää omaa elämäänsä ja se on.

TH

Se on aina vuorovaikutteista.

AL

Mutta että se on aina vuorovaikutteista sekä sen kontekstin niin erilaisten kontekstien sosiaalisessa mediassa. Konteksti on sekä globaali että hyvin paikallinen samaan aikaan mm. Ja sitten se internetin konteksti, mikä on myöskin oma konteksti, että siinä on ainakin vähintään 3 kontekstia. Menossa koko ajan. Mm ja sitten mä mulla tuli mieleen tästä tästä tästä tarinoiden jakamisesta ja siitä että se on. Se on tosiaan aina oo aina niin kuin suhteessa siihen niihin muihin, niin nää sosiaalisessa mediassa mediassa tuota jaetut tarinat mm. Ne heijastuu hyvin paljon tästä esimerkiks ihmisoikeustelussa käytetystä tarinankerronnassa, missä nimenomaan se yksittäinen kokemus on esimerkki siitä. Ja ja sit kun se on jaettu ja yksittäinen kokemus esimerkiksi kotiväkivallasta tai rasismi tai mm. viimeisimpänä irlannin irlannissa kun tehtiin kun oli kansanäänestys abortin sallimisesta 6 vuotta sitten. Siinä käytettiin näitä vanhoja niin sanottuja vanhoja ihmisoikeustaistelun. käytäntöjä siinä että kerrotaan yksittäisiä tarinoita ja liitetään ne toisiinsa ja näytetään kuinka tämä ei ole vain yksittäinen kokemus, vaan se liittyy kaikkien muiden ja se liittyy se liittyy ei pelkästään esimerkiksi aborttikeskustelussa pelkästään naisten kokemuksiin, vaan se sillä on hyvin suuri merkitys myöskin koko perheisiin lapsiin vanhempiin koko yhteiskuntaan, työnantajiin, että se niin kuin terveydenhuolto. Kun laitetaan nää tarinat vierekkäin näytetään että kuinka kuinka laajamittainen tämä on, kuinka kuinka laajasti se koskettaa kaikkia, niin se antaa hyvin paljon voimaa sille, että se ei ole pelkästään yksittäinen tarina ja tämä on se mitä sosiaalinen media pystyy myös tekemään hyvin, hyvin, hyvin helposti, koska ne tarinat voidaan kerätä. Paljon nopeammin kuin mitä aikaisemmin.

TH

Niin ja vaikka joku hashtagin alle.

AL:

Esimerkiksi metoo.

MM: Mutta se me too On hyvä esimerkki siitä, että että sosiaalisessa mediassa kun puhuttiin siitä miten sosiaalinen media on muokannut ylipäätänsä meidän ajatusten myös siitä, että mikä on kertomus niin niin yhä enemmän tarinankerronta on vaan sellaisia pieniä eleitä eli ei suinkaan tällaista. Niin kun minun elämäni tarina synnyin savup pirtissä tyylistä vaan vaan sitä, että että pelkästään jo semmoinen niin kun jonkun jutun jaka. Suorastaan melkeinpä tykkääminen, osallistuminen pelkkä hashtagin johonkin heittäminen on itse asiassa tarinankerrontaa. Siihen on siis sosiaalitieteissä ihan ihan hyvä terminologiaa, jolla sitä voidaan analysoida tarinan kerrontaa esimerkiksi tämmöisenä niin kun aseman ottamisena tai tai puhetilanteet ottamisena stance taking ja ja tota ja ja ja ja pienillä pienillä tämmöisillä sosiaalisen median eleillä voi silleen tarinallisesti asemoida itseään suhteessa toisiin yhteisöihin. Tai tai joitakin toisia yhteisöjä vastaan niin, että se, että se jollakin tavalla tulee tulkituksi tarinanllisena, että tätä on tutkittu viime vuosina paljon tämmöistä niin kun ihan hashtag tarinankerrontaa ja itse olen tutkinut mee tuota siitä näkökulmasta, että itse ajattelen, että muutu onnistui parhaiten silloin kun nimenomaan ei kerrottu niitä kauhean yksityiskohtaisia omia henkilökohtaisia kokemuksia, joissa oli tiettyjä tarina maailman particular. Ja ja tietyt niin kun tämmöiset moraaliset asetelmat vaan ihan pelkkä se hashtag me too oli itse asiassa se paras kertomus mitä mitä saattoi kertoa, koska jos sulla on yksittäinen tarina johon johon tukeutuu paljon poliittista argumentaatiota niin sitten siellä on aina myös se vastaleiri valmiina ottamaan joka ikisen yksityiskohdan siitä yksittäisestä tarinasta aseeksi ja ja usein ne asetelmat yli ylipäätänsä tämmöinen niin kun poliittisessa tarinankerronnassa semmoinen full blown yksilö tarina on paljon alttiimpi polarisoimaan poliittisesti, koska siitä voidaan loputtomasti ottaa niitä aseita ja vastaan aseita siitä tarinan materiaalista ja että no mitä sinulla oli päällä ja mitä sinä teit niin myöhään siellä ja itse rupesit sitä viiniä juomaan. Siis kaikki nää kysymykset voidaan vaikka seksuaalisesta häirinnästä esittää silloin kun sulla on se pikkutarkka yksilötarina siinä jolla kyllä saa huomiota, mutta se että jos sä lähetät vaan hashtag me too, niin sä osallistut miljoonien kanssa tarinankerronta eleeseen, jossa pää vihollisena on rakenne. Eikä esimerkiksi yksittäinen harvey weinstein.

TH

Eli onko rakennettavasta niinku parempi kertoa tämmöisiä pienempiä yksittäisiä kokemuksia kasataan jonkun hashtagin alle kun kertoo jotakin isoa yksilö tarinaa.

AL

No jos tota mä sanon nopeasti tuossa siitä vielä siitä irlannin aborttikampanjasta, että siinä oli nimenomaan aika tarkkoja kertomuksia, mutta se mikä se mikä siinä oli niin niin. Niin voimakas sille yleisölle oli, että ne ei ollut sama kertomus, niin se oli se sama sama ongelma mikä oli se rakenteellinen, että terveydenhuoltoa ei ole saatavilla irlannin saarella, mutta se, että ne ne tarinat ne kertoivat niillä oli kaikilla hyvin erilaiset syyt mihin minkä takia sitä terveydenhuoltoa tarvittiin ja siinä oli ihan eri iät, mutta siitä ei myöskään oltu ollut jätetty pois. Eikö niitä kertomuksia, että no unohdin käyttää kondomia ja sitten en halunnutkaan tässä vaiheessa lasta, mutta siinä oli myös saman ihan samassa samassa niitä oli. Niitä oli satoja niitä tarinoita ja niitä julkaistiin päivittäin tuota facebook sivulla ja niistä koottiin kirjaa myöhemmin. Samana päivänä saattoi olla tämä, että no unohdin käyttää kondomia ja nyt kävi sitten näin, ja samana päivänä tulee sitten se tarina, että oli odotettu raskaus toivottu raskaus sitten ja oli jo 2 lasta ja kotona naimisissa, mutta sitten näkyy kuvissa että se lapsi ei tule ikinä selviämään sitä, että lapsi ehkä joudutaan synnyttämään, mutta siinä vaiheessa se joko syntyy kuolleena tai kuolee. Seuraavien minuuttien aikana tulee korkeintaan tuntien aikana ja tässäkään tilanteessa abortti abortti ei ollut sallittu, niin ne kun nämä 2 tarinaa laitetaan samaan aikaan vierekkäin, niin siinä on vaikeampi ruveta etsimään niitä reikiä että ne on, mutta olisit, mutta olisi pitänyt ja ja samaan aikaan myöskään myöskin se, että unohdin käyttää kondomia niin niin Oh niin sitä ei laiteta niin kuin vähemmäksi tarinaksi. Että se ei olisi syy siihen abortin saamiseen.

LP:

Mm kun kun niinku kuuntelen tätä ja ajattelen tätä niinku irlannin keissiä ja sitten tätä me too hashtag tarinankerrontaa esimerkkiä niin niissä molemmissa tavallaan se niitten vaikuttavuus liittyy sellaiseen asiaan. Mitä niin kun romaanimuoto semmoisena tietyn. Kertomukseen aina jollain tavalla suhteessa olevana taiteen muotona on jotenkin tehnyt. Ja millä missä kohti se on ollut jotenkin vaikuttava ja vaikutusvaltainen on se, että kun se on pitkä muoto joka mahdollistaa niinku moninäkökulmaisuutta ja erilaisia tarinoita ja erilaisia mittasuhteita ja niitten rinnasta. Niin siinä saavutetaan tietyllä tavalla se sama kun tällaisessa, että sivusto jolle alkaa kertyä sitä materiaalia, niin tiheästi, että sitä ei kukaan ehdi niinku lähi lukea jotain semmoista pikku pätkää niin kuin suurennuslasin kanssa kertaan ja toiseen vaan että se alkaa väistämättä ne yksityiskohdat kadota ja sieltä nousta ikään kuin lukijan omana havaintona esiinsä yhdistävä tekijä näille tarinoille, joka on se rakenteellinen ongelma siitä puuttuvasta terveydenhuollosta ja sama. Tavallaan mekaniikka on toiminnassa myös tässä hashtagin tapauksessa, jossa se. Siinä vaan se niin kun ne komponentit on pienempiä ja se ei ole niin kun samalla tavalla aseteltu tai hallittavissa oleva se muoto, jonka se niin kuin tarinallisen eleiden kasauma ikään kuin ottaa. Näihin kaikkiin liittyy tavallaan myös ne tietynlaiset kertomusmuodon väärät tai ne heikot kohdat, joka ehkä tässä hashtag tapauksessa on se, että iso osa siitä matskusta mitä sen hashtagin alla oli. Minä tiedän, että maria on tästäkin myös kirjoittanut, ei liittynyt. Ei ollut näitä ikään kun kokemuksen jakamista tai tuen ilmauksia, vaan jotain ihan muuta. Ja esimerkiksi tällaisen itsessään viralliseksi nousevan hashtagin valjastaminen vaikkapa jonkin niin kun sota propagandan tai disinformaation tai misinformaation levittämiseen, kun se nousee ihmisten feedeihin algoritmisesti, koska se on sillä hetkellä pinnalla ja samaten tässä abortti kampanjassa varmaan niinku siihen vaikuttavuuteen vaaditaan pitkä seuraaminen, jotta se vaikutus ikään kuin saadaan aikaiseksi ja jotta siitä niin kun jotta se materiaalin paljous ei ala turruttaa ja taas tämmöinen, niin kun hyvin staattinen tällaiseen painettuun kirjan muotoon sitoutunut romaanimuoto taas on väistämättä asetelmallinen siinä, että se ei enää elä eikä kehity sen lukijan toiminnan myötä tai että se ei ota ota vastaan niitä reaktioita, joita se herättää ja se on helpommin alttiina taas sille samalle lähilukemiselle, kun kun ne niin kuin lyhyemmät muodot, mutta että se niin kun näistä näissä nousee tavallaan esiin sellaisia asioita mitkä. Tämä yhdistää erilaisia kertomuksia tai kertomiseen liittyviä mahdollisuuksia ja sitten myös sitä, että missä kohti se ehkä niin kun ei ole taas vahvimmillaan tai kaipaa jotain muuta. Jos pyritään johonkin tiettyyn lopputulokseen.

TH

Kyllä tämä alleviivaa sitä, että se kertomuksellisuus tosiaan on aika lailla kaikkialla, mutta mennään semmoiseen asiaan, kun näihin kertomuksen arvoihin, jotka on ollut hirveän tämmöinen suuri popularisoituminen narratorialle. Niistä on nyt pakko kysyä sen verran, että mitä nää kertomuksen vaarat oikeastaan oli ja missä ne sitten nykyään vaan niin ja silloin tosiaan kun kertomuksen väärä ja kaksituhattakahdeksantoista, koskahan se nyt olikaan? Mä muistan enää itsekään niin tarkkaan sitä, koska kirja julkaistiin.

MM

Kirjat oli 2020. Se hanke oli käynnissä koneen säätiön rahoittama hanke kaksituhattakuusitoista kaksituhattakaksikymmentä joo.

Joo niin tosiaan tosiaan sillon narrator jotenkin popularisoi ja tuntuu että se on joka paikassa ja sitten on tämmöinen niinku massa niinku valaistuminen että kertomus on kaikkialla. Ja mä muistan että siinä oli jotain tämmöistä että soteuudistusta vähän koitettiin. Jotenkin ratkoo että kun kerrotaan asioita oikein tai väärin ja etsiä tämmöisiä syyllisiä ja kaiken maailman ihmeellistä tämmöistä, niin sitten sitten toisaalta että missä natolla on niinku selitysvoima raja menee että kaikissakin johonkin loppuun että kertoi jossakin niitä kertomuksia ei sitten enää ehkä voi nähdä.

Niin se kertomuksen vaarat juttu oli meille tietenkin sillä tavalla iso, että harvemmin mikään kirjallisuustieteiden hanke, sillä tavalla tulee niin suuresti ihmisten tietoisuuteen. Siinä oli paljon sattumaa, että me tota vähän niinku vitsillä ajateltiin, että laitetaan sosiaaliseen mediaan joku oma hashtag kun kun tutkitaan näitä tämmöisiä niinku kertomus kertomuksen välineen edistymisen vaaroja. Se oli siis alunperin se idea, mutta sitten keksittiin tää varokertomusta hashtag ja sitten vähän niin kun puoli vitsinä ilman suurempaa suunnittelua. Niin ajateltiin, että kysytäänkin ihmisiltä, että mitkä niitten mielestä on ollut vaarallisia tai hauskoja tai omituisia tapoja, että miten kertomusmuotoa käytetään hyväksi erityisesti nyt niinku mediassa bisneksessä aktivismissa, markkinoinnissa niin edelleen. Ja sitten me saatiinkin yli 1000. Raporttia niin sanotusti raporttia suomalaisilta ihmisiltä ja kaikkein mielenkiintoisinta oli saada, kun meille saattoi anonyyminä kertoa, että tämä ärsyttää ja ahdistaa ja tämä menee nyt väärin. Niin meille tuli paljon sellaiselta ammattilaisilta viranomaisilta, psykiatrilta tän tyyppisille tahoilta, jotka ei koskaan voi itse kertoa julkisuudessa kertomusta siitä, että miten asiat yleensä. Tai siis että miten miten joku tapaus on. Käsitelty tai vaikkapa lastensuojeluviranomaiset tai kelan työntekijät. Sieltä tuli paljon viestejä meille, että miten harhaanjohtavia nää mee. Yksilökokemus kertomukset on ja siis tuskin se nyt suoraan mistään meidän hankkeesta johtuu, mutta sen hankkeen vuosien aikana mediassa alkoi olla paljon enemmän vaikkapa helsingin sanomien tällaisessa human interest jutuissa niinku sitä että tai tai ylellä, että että yle tai helsingin sanomat on nähnyt nämä diagnoosipaperit ja on nähnyt niin kun nämä paperit joita liittyy nyt tähän versotkuun tai tai. Muuta että tän tyyppistä niin kun faktantarkistusuksellista aspektia. Tähän liittyy sijaan median lähde tuli tuli joo ja se oli tietenkin muutenkin oli niin kun johanna vehkoo ja kumppaneiden näitä faktantarkistushankkeita ja näin se oli niinku sitä sitä aikaa, mutta tota sitten kertomuksen varoilla oli mun mielestä kyllä myös niinku merkittäviä rajoja ja rajoituksia. Että että tämmöisenä niinku tiedeviestinnänllisena hankkeena se itse eli siitä tarinataloudesta, jonka jota, jota se oli lähtenyt kritisoimaan, koska totta kai ne oli myös tosi herkullisia juttuja, että kun me sitten jaettiin sosiaalisessa mediassa kriittisiä analyyseja yksittäisistä. Kertomuksesta ja me huomattiin siinä matkan varrella, että sekin saattaa joskus olla oikeastaan maalittamista, että analysoi yksittäisen toimittajan kirjoittamaa juttua, vaikka se on helsingin sana. Tähtitoimittaja niin niin niin silti niin sitten me jouduttiin kehittämään paljon sitä tiedeviestintää, ettei tulisi ylipäätänsä. Ei yksi tarinankertojan, ei yks tarinaan, ei yhdenkään tarinan henkilöön kuin liikaa tällaista kriittistä painetta, koska sosiaalinen media on luonteeltaan semmoinen, että kaikki rupeaa yhtäkkiä syyttää jotain yksi ihmistä tai ylistää jotain yks ihmistä ja ketään ei saada sitten tarinankerronnasta oikein niinku vastuuseen, mutta sitten siellä on aina yksi joka muuttuu jeesuksesta tai paholaiseksi. 5. Minuutissa tai niinku kollektiivisen kerronnan kautta, niin niin me myös niin kun sillä omalla hankkeella me se hanke hankkeen julkisuus eli paljon näissä tämmöisissä voimakkaissa tunteista, joita sosiaalinen media niinku muutenkin pyörittää ja esimerkkinä siitä, että missä niinku mä itse uskon, että kertomuksen tutkimus on todella. Todella rikas monipuolinen laadu, erityisesti laadullisia metodeja tarjoava monitieteinen alue, jolla siis meidän metodeilla voi kyllä tutkia lähes melkein mitä tahansa. Mutta mitä tulee nyt tällaiseen, niinku julkiseen kommentointiin ja tämmöiseen julkisena intellektuellin toimimiseen, niin siinä oli musta kyllä myös riskejä, että kun sitä kertomusta tosiaan on joka paikassa, niin sitten meitä pyydettiin myös kommentoimaan niinku joka jumalan asiaa ja ja sitä mä pidin tosi huonona, että esimerkiksi silloin kun pandemia puhkesi, niin sitten tuli joku haastattelu hyöky pyyntö, että tää pandemia. Tarina tai ukrainan sota nyt tää ukrainan sotatarina niin siinä kohtaa me kyllä sanottiin, että ehkä nyt sinne kannattaisi nyt ihan oikeat asiantuntijoita, että jos ei nyt ihan ekana lähdettäisi niinku höpöttämään sitä tarina asiaa, että jossain vaiheessa tuntuu että meni vähän niinku se tarina kun tähän tarinatalouteen kuuluu myös se tarinapuhe siis loputon tarinapuheet. Kaikki on aina niinku tarinaa ja ja ja on vihollisilla on aina narratiivi. se ei tarkoita sitä että kertomuksen tutkijat voi olla niinku joka päivä a studiossa Kommentoimassa, että siinä niinku ehdottomasti pitää. Pitää vetää raja vaikka ylpeä saakin olla niin niin.

TH

Ei ole sitä vastuullista tiedeviestintää olla joka paikassa minne pyydetään niin ei ei, ei todellakaan. Ei tässä varmaan ihan hyvää esimerkkiä siinä, että ei välttämättä kannata ihan joka paikkaan mennä minne pyydetään.

MM

Joo, mutta että tampereella on nykyään niin paljon kertomuksen tutkijoita, että se on kyllä silleen tosi kiva, että Narrare voi lähettää joka kerta voi lähettää joka kerta uuden ihmisen niin.

TH

Tästähän taas näinkin sellaiseen, mikä voisi olla meidän tämmöinen, niin kun lopettava kysymys, että tämän podcastin tekemisen tai tämän ohjelman tekemisen oikeastaan voisi sanoa. Mä en tykkää sanoa podcast, koska se viittaa tiettyyn tekniseen muotoon. Mutta se on kuitenkin vakiintunut podcastiksi mitä kuitenkin kutsutaan. Tämän tekemisen semmoinen tavallaan tekosyy on se, että narrit täytti 10 vuotta. Eli mikä te mikä niinku teidän näkökulmasta nyt sitten on tämmöisen niinku tutkimuskeskuksen ikään kuin merkitys tieteelle narratologialle ja oikeastaan niinku sillä ei poikkitieteellisesti?

LP:

Kun me tätä asiaa pohdittiin eilen tällaisessa tätä syntymäpäivää plus yksi päivää, koska näre virallisesti perustettiin 10 vuotta sitten tiistaina niin tää tota. Ja mm lopputulema oli ehkä se, että tää on merkityksellistä toimintaa siitä näkökulmasta, että se mahdollistaa monia asioita ikään kuin monella tasolla. Se mahdollistaa sekä sellaisia yksittäisille tutkijoille henkilökohtaisia oman asiantuntemuksen tunnistamisen paikkoja ja ympäristöjä ja toisaalta sellaisia mahdollisuuksia kokeilla uusia asioita ja laajentaa sitä omaa alaansa. Se mahdollista mahdollistaa sellaisen niin kun aidosti monitieteisen ja poikkitieteellisen yhte. Työn ja niin kuin ideoiden koetellun ja sellaisen jossain mä niinku sekä informaalin että formaalin yksi olemisen ja tekemisen ja keksimisen. Ja se mahdollistaa myös, vaikka siinä on mukana aina myös ne uhkakuvat, jotka aura tuossa alussa mainitsikin sen suhteen, että miten tälle niinku lontoon keskukselle sitten parinkymmenen vuoden menestyksen menestyksekkään olemassaolon jälkeen kävi, niin se kuitenkin mahdollistaa myös tapoja olla olemassa muuttuvissa. Yliopiston rakenteissa ja yhteiskunnassa laajemmin, että se on tarjonnut sellaisen alustan. Öö kehitellä projektimuotoista ja hankemuotoista toimintaa, joka on kuitenkin sisäisesti motivoitunutta ja mielekästä ja jotenkin sellaisen niinku ekologisen lokeron, joka pystyy perustelemaan omaa olemassaoloaan ja sitä kautta jotenkin kasvattamaan muille sellaista tilaa, laajentua ja olla ja toimia.

TH

Eli onnea siis kymmenvuotiaalle narrarelle toivotaan että tulee seuraavat 10 sitten taas juhlittavaksi myöhemmin. Mutta kiitoksia laura piippo, maria mäkelä ja aura lounasmaa tästä keskustelusta.