Tässä jutussa on muutama poiminta Alustan syksyn sadosta. Julkaisemme jatkuvasti ja Alusta suosittelee seuraamaan ensisijaisesti etusivuaan.
Tällä ja ensi viikolla Alusta julkaisee kampanjatyylisesti somekanavillaan syksyn juttuja. Alustan someviikon hashtäg on #alusta, ja slogan: seuraa Alustaa, älä somealustaa! Alustan löydät Facebookista, X:stä, Blueskystä, Instagramista ja LinkedInistä handlella @alustalehti.
Alusta testaa uutta tyyliä julkaista somessa. Haluamme somekampanjalla ottaa kantaa kestävän tiedeviestinnän puolesta, algoritmeille alisteista sykkimistä vastaan. Pyrimme palvelemaan sisältöjä, emme ensisijaisesti somejen muuttuvia algoritmeja.
Kriisinaikainen päätöksenteko on tietämättömyydessä tarpomista
Maailma on muuttunut aiempaa ennakoimattomammaksi. Yksittäiset kriisit haastavat päätöksentekijöitä ja luovat kansalaisten keskuuteen hämmennystä, mutta kriisien yhteisvaikutuksesta syntyvä epätietoisuus on kertaluokkaa suurempaa. Koronapandemia ja muut terveyskriisit, geopoliittisten jännitteiden kiristyminen sekä ilmaston lämpeneminen ja luontokato ovat muovanneet arjestamme epävarmuuden sävyttämää.
Kriisissä kaikkein merkittävimmät päätökset tehdään melko ohuin tiedoin, mutta tietämättömyyttä voi hallita purkamalla sitä osiin, kirjoittaa Harri Jalonen kriisien episteemisestä ulottuvuudesta.
Yhteiskunnalliset rakenteet ja nuorten mielen hyvinvointi – miten tavoittaa näiden yhteyksiä?
Siirtymävaiheessa elävän yksilön on vaikeaa muodostaa selkeitä päämääriä tai tulevaisuushorisonttia, eikä tämän myötä myöskään paikkaansa sosiaalisten ryhmien tai yhteisöjen jäsenenä, mikä horjuttaa sosiaalisen identiteetin kokemusta, kirjoittaa Kati Kataja.
Nuorten mielenterveyskysymys määrittää vahvasti ymmärrystämme aikamme yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudennäkymistä. Terveysnäkökulman ohella mielenterveys on aina myös yhteiskunnallis-rakenteellinen ilmiö. Minkälaiset kehykset tämänhetkiset yhteiskunnalliset rakenteet, politiikka, arvot ja ajattelutavat luovat sille sosiaaliselle tilalle, jossa nuoret toimivat ja tekevät valintojaan?
Kaikilla sukupolvilla ovat olleet omat yhteiskunnalliset kriisinsä sotavuosista ydinsodan pelkoon ja 90-luvun lamapolitiikkaan ja niin edelleen.
Pienituloisten perheiden lapset maksavat sosiaaliturvaleikkausten hinnan
Emme voi odottaa, että meillä on tulevaisuudessa hyvinvoiva ja kyvykäs aikuisväestö, jos lapset ja nuoret uupuvat, masentuvat, sairastuvat ja kärsivät jo nuorina yhteiskunnallisen eriarvoisuuden seurauksena, kirjoittaa Hanne Lamberg tuoreen Lapsen ääni 2024-raportin pohjalta. Sosiaaliturvaleikkaukset ovat raportin näkökulmasta erittäin huolestuttavia.
Pelastakaa Lapset julkaisi lokakuun lopussa Lapsen ääni 2024 -raportin, jonka pohjana on vuosittainen ja valtakunnallinen 12–17-vuotiaille suunnattu kysely. Vuoden 2024 kyselyn teemoina olivat hyvinvointi, arki ja toimeentulo. Vastaajia oli kaikkinensa 1653 ja vastaajat muodostivat monipuolisen joukon lapsia ja nuoria ympäri Suomen: mukana oli eri ikäisiä, eri sukupuolia, erilaisia perhemuotoja ja erilaisia sosioekonomisia taustoja.
Raportti antaa tärkeää, ajankohtaista tietoa lasten ja nuorten kokemusmaailmasta. Sen valossa näyttää siltä, että suomalaisten lasten ja nuorten elämät ovat vaarassa eriytyä toisistaan entistä vahvemmin. Valtaosalla lapsista, nuorista ja perheistä menee varsin hyvin, mutta pienelle osalle kasautuu kohtuuttoman paljon haasteita ja resurssien vajeita. Pienituloisten perheiden lapset, joita kyselyaineistosta oli 17 prosenttia, kuvaavatkin sydäntä särkevästi kokemuksiaan ja huoliaan köyhyydessä elämisestä.
Haitalliset lapsuudenkokemukset vaikuttavat yksilöllisesti
Moni ihminen on kokenut ja kokee lapsuutensa aikana haitallisia asioita, kuten laiminlyöntiä, väkivaltaa tai vanhempien liiallista päihteiden käyttöä tai mielenterveysongelmia. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa nämä haitalliset lapsuudenkokemukset on nimetty käsitteellä Adverse Childhood Experiences (ACEs).
Haitalliset lapsuudenkokemukset ovat yleisiä. Toisille niistä jää jälkiä, mutta toisille ei. Haitalliset lapsuudenkokemukset ovat merkittäviä yksilön elämänkaaressa, ja vaikuttavat hyvinvointiin. Niillä on myös yhteiskunnallisia seurauksia. Tietoisuus ja ajoissa saatu tuki toimivat puskurina haitallisia kokemuksia vastaan.
Haitallinen lapsuudenkokemus ei ole yhtä kuin trauma, tutkija Laura Mielityinen korostaa, vaikka haitalliset lapsuudenkokemukset voivat johtaa traumoihin. Tutkimuksella on todistettu, että vanhempien huonot lapsuudenkokemukset voivat aiheuttaa ylisukupolvisesti jatkuvaa traumasykliä.
Voiko alle 18-vuotias olla omaishoitaja?
Esimerkiksi vuonna 2004 syntyneestä ikäluokasta hieman yli 1700 nuorta hoivasi läheistään päivittäin tai lähes päivittäin vuonna 2019. Merkittävä joukko yläkouluikäisiä nuoria tekee siis varsin sitovaa omaishoivaa, kirjoittaa Tiina Sihto.
Vastuuta hoivasta on hivutettu hiljalleen ja ilman sen suurempaa julkista keskustelua omaisille ja muille läheisille. Hyvinvointivaltion tulisi kuitenkin pitää huolta siitä, ettei tämä omaishoidon painottaminen tapahdu läheistään hoivaavien hyvinvoinnin kustannuksella. Näiden läheistään hoivaavien joukossa nuoret hoivaajat ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa.
Nuorten hoivaajien ottaminen omaishoitoa koskevan lainsäädännön ja sen täytäntöönpanon piiriin saattaisi yhtäältä päätyä huonolla tavalla normalisoimaan sitä, että myös alaikäisiä on varsin sitovissa hoivarooleissa. Toisaalta se voisi myös avata mahdollisuuden nuorten hoivaajien tukemiselle.
Ulkonäöllä ja käytöksellä on väliä – normatiivisen maskuliinisuuden vastaisku
Tutkimuksemme mukaan Suomi ei ole päässyt täysin pois normatiivisen maskuliinisuuden vaatimuksista politiikan huipulta. Suomi näyttäytyy progressiivisena ulkoapäin, kuten Yhdysvalloista katsottuna. Nuoret naiset ja vähemmistöt ovat tervetulleita politiikkaan, mutta heti, kun he ottavat valta-aseman ja alkavat ajaa edistyksellisiä agendoja, näyttäen nuorilta ja käyttäytyen kuten nuoret ja hyödyntäen moderneja viestintätapoja perinteisen viestintätapojen sijaan, he kohtaavat systemaattisia hiljentämisyrityksiä, uskottavuuden horjuttamista, ja seksuaalista häirintää eri medioissa ja digitaalisilla areenoilla.
Tutkimuksemme mukaan politiikan ja yhteiskunnan vanha kaari pyrkii pitämään yllä normatiivisen maskuliinisuuden perinteet agendojen, ulkonäön ja käytöksen suhteen vallankäytön ytimessä, ja näitä rikkovat nuoret edistykselliset naiset kohtaavat merkittävät sanktiot. Kohdistamalla kritiikki ulkonäköön, käytökseen, vanha kaarti pyrkii pitämään vallan itsellään ja itselleen sopivilla poliittisilla toimijoilla, kirjoittaa dosentti Niina Meriläinen.
Miksi vuorovaikutusongelmia on, vaikka vuorovaikutuksesta puhutaan kaikkialla?
Vuorovaikutukseen on nivoutunut monia epätasa-arvoisuuksia, jotka ovat seurausta ihmisten välisistä jännitteistä ja valtarakenteista. Yksinkertaisesti todeten, kaikilla ei aina ole yhtäläisiä mahdollisuutta vuorovaikuttaa tasavertaisesti, kirjoittaa Akseli Salminen.
Suoraan puhumisen ihanteella voidaan esimerkiksi vaientaa henkilöt, jotka päättävät puhua ongelmistaan joidenkin muiden kuin väärin käyttäytyneen ihmisen kanssa.
Ennen kuin seksuaalisesta häirinnästä tuli laajalti tunnistettu ja tuomittava teko, ei sitä ollut käsitteenä edes olemassa. Tällöin naiset, jotka esimerkiksi työpaikoillaan joutuivat häirinnän uhreiksi, eivät kyenneet ilmaisemaan mielipahaansa uskottavasti.
Narrare: Mitä kertomuksentutkimus kertoo maailmasta?
Maailma on täynnä digitaalista kerrontaa, ja sosiaalinen media on luonut uusia kertomisen tapoja.
Poikkitieteellinen kertomuksentutkimuksen keskus Narrare Tampereen yliopistossa täytti 10 vuotta syksyllä 2024. Suomen kirjallisuuden yliopistonlehtori Laura Piippo, yleisen kirjallisuustieteen Maria Mäkelä ja ihmismaantieteilijä, tutkijatohtori Aura Lounasmaa kertovat podcastissa, mitä tietoa maailmasta saa tutkimalla kertomuksia ja pohtimalla kertomusmuotoa.
