Puheen normit vaikuttavat änkyttävien henkilöiden elämänlaatuun, mutta asenteita voi korjata

Olet terveysasemalla pitkittyneen flunssan vuoksi, ja lääkärin kutsuessa sinut vastaanotolleen kuulet hänen änkyttävän. Mitä ajattelet hänestä tai hänen ammattitaidostaan? Oletko koskaan lastenkirjoja lukiessasi pysähtynyt miettimään, millaisen kuvan Putte Possun tai Nasun kaltaiset hahmot antaisivat, jos he änkyttäisivät? Milloin olet viimeksi kuullut änkytystä?

Koneen säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa (2024–2027) tutkimme änkytykseen kohdistuvia asenteita suomalaisessa yhteiskunnassa. Haluamme tarkastella änkytyksen vaikutuksia ihmisten elämään, tutkia yhteiskunnan asenteita änkytystä kohtaan ja pohtia kriittisesti näiden asenteiden mahdollisesti synnyttämiä rajoitteita, jotka voivat heikentää änkyttävien henkilöiden toimijuutta, osallisuutta ja hyvinvointia. Tavoitteenamme on tehdä osallistavaa tutkimusta yhteistyössä Suomen änkytysyhdistyksen kanssa.

Änkytykseen liittyvät ympäristön ennakkoluulot voivat vaikuttaa monin tavoin kielteisesti änkyttävien henkilöiden elämänlaatuun, osallistumismahdollisuuksiin ja mielenterveyteen [1] [2]. Myös suomalaisessa yhteiskunnassa änkyttävien henkilöiden koulutus- ja työmahdollisuuksia voidaan rajoittaa, ja heihin kohdistuu usein syrjiviä asenteita, kuten työpaikkakiusaamista [3] [4].

Yhteiskunnassamme sujuvaa puhetta pidetään usein oletuksena, johon puhujan tulisi pyrkiä. Tämä voi johtaa siihen, että änkyttävä henkilö alkaa suojella itseään vähentämällä tai piilottamalla änkytystään.

Änkytykseen ei ole saatavilla parantavaa hoitoa, ja se monilla se on pysyvä puheen ominaisuus. Yhteiskunnassamme sujuvaa puhetta pidetään usein oletuksena, johon puhujan tulisi pyrkiä. Tämä voi johtaa siihen, että änkyttävä henkilö alkaa suojella itseään vähentämällä tai piilottamalla änkytystään [5] [6]. Änkyttävä henkilö voi kokea, että änkytys ei sovi yhteiskunnan normeihin, millä voi olla negatiivisia seurauksia henkilölle ja hänen elämänlaadulleen. Änkytystietoisuuden lisäämisellä voitaisiin vähentää änkytykseen liittyvää syrjintää ja siten edistämään änkyttävien henkilöiden yhdenvertaisuutta ja psyykkistä hyvinvointia [7]. Erilaisten puhetapojen ja -piirteiden syrjinnän poistuminen ja puhemonimuotoisuuden lisääminen ylipäätään tekisi yhteiskunnastamme mukavamman kaikille.

Kehityksellistä änkytystä esiintyy kaikissa kulttuureissa, eikä se johdu psyykkisistä tekijöistä

Kehityksellisellä änkytyksellä tarkoitetaan lapsuudessa alkavaa puheen sujuvuuden häiriötä, johon kuuluvat tahdosta riippumattomat tavujen ja äänteiden toistot, venytykset ja pysähdykset [8]. Kehityksellistä änkytystä esiintyy kaikissa maailman kulttuureissa, ja noin 1–2 % väestöstä änkyttää [9] [10]. Kehityksellisen änkytyksen taustasta ja syntymekanismeista on useita erilaisia teorioita [8] [11], mutta tarkkaa syytä änkytyksen syntyyn ei tiedetä.

Ajan saatossa kehityksellisen änkytyksen aiheuttajiksi on esimerkiksi ehdotettu psyykkisiä ja emotionaalisia syitä, mutta nämä teoriat on myöhemmin kumottu.

Ajan saatossa kehityksellisen änkytyksen aiheuttajiksi on esimerkiksi ehdotettu psyykkisiä ja emotionaalisia syitä, mutta nämä teoriat on myöhemmin kumottu. Nykyään änkytyksen ajatellaan olevan monimutkainen kokonaisuus, jonka syntyyn ja ilmenemiseen voivat vaikuttaa useat eri geneettiset ja ympäristöön liittyvät tekijät sekä niiden keskinäinen vuorovaikutus [12]. Änkytyksen ensisijaisen taustan ajatellaan liittyvän poikkeavuuksiin sensorimotoristen aivoalueiden rakenteissa ja/tai toiminnassa. Myöskään yksiselitteistä hoitomuotoa änkytykseen ei ole löydetty, ja osalle änkytys jää pysyväksi puheen piirteeksi kuntoutuksen jälkeenkin. Monet ihmiset elävätkin änkytyksen kanssa läpi elämänsä.

Vaikka kehityksellinen änkytys määritellään usein puheessa esiintyvien näkyvien sujumattomuuksien ja fyysisten myötäliikkeiden kautta, siihen kuuluu myös paljon sellaisia piirteitä, jotka eivät näy ulkopuolelle [8]. Näitä ovat muun muassa änkytyksen aiheuttamat negatiiviset tunteet, kuten ahdistuneisuus, pelko, stressi ja häpeä, sekä erilaiset välttämistoiminnot, joiden avulla änkyttävä henkilö pyrkii tekemään kaikkensa piilottamaan änkytyksensä kuulijoilta. Tällainen piiloänkytys voi ilmentyä esimerkiksi tiettyjen sanojen kiertelynä, täytesanojen käyttönä, hiljaisuutena tai sosiaalisten tilanteiden välttelynä. Voi siis hyvinkin olla, että änkyttäväksi itsensä identifioiva henkilö käyttää valtavasti energiaa änkytyksensä tarkkailuun ja piilottamiseen, eikä ulkopuolinen kuulija ole änkytyksestä ollenkaan tietoinen. Vaikka puhe olisi näennäisesti sujuvaa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että änkytys ja sen mahdollisesti aiheuttama yksilöllinen haitta olisi poistunut. Änkytyksen on todettu lisäävän riskiä esimerkiksi ahdistuneisuudelle ja masentuneisuudelle. Pelkän puheen sujuvuuden häiriön sijaan änkytystä tulisikin tarkastella kokonaisvaltaisena, laajasti ihmisen hyvinvointiin vaikuttavana ominaisuutena [13].

Piiloänkytys voi ilmentyä esimerkiksi tiettyjen sanojen kiertelynä, täytesanojen käyttönä, hiljaisuutena tai sosiaalisten tilanteiden välttelynä. Voi siis hyvinkin olla, että änkyttäväksi itsensä identifioiva henkilö käyttää valtavasti energiaa änkytyksensä tarkkailuun ja piilottamiseen.

Sekä tieteellisessä tutkimuksessa että yleisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa änkytystä on perinteisesti tarkasteltu lääketieteellisestä näkökulmasta, jossa pyritään selvittämään änkytyksen syitä sekä kehittämään änkytyksen vähentämiseen liittyviä hoitokeinoja [14]. Sosiaalisen näkökulman mukaan änkytys ei kuitenkaan rajaudu pelkästään änkyttävään henkilöön, vaan änkytyksen negatiiviset vaikutukset syntyvät vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Tällä hetkellä änkytykseen kohdistuvat asenteet ovatkin murrosvaiheessa [14] [15]. Puheaktivismi on kasvussa, ja sekä änkyttäjät että ajankohtainen tutkimus aiheesta on saanut aiempaa enemmän näkyvyyttä. Hankkeemme johtaja, dosentti Nelly Penttilä on puhunut puhemonimuotoisuudesta kotimaisessa mediassa. Muita änkytysaktivisteja ovat esimerkiksi hollantilainen Willemijn Bolks (Instagram: @juststutter), joka levittää tietoisuutta änkytysteemaisen taiteen avulla. Puheaktivismi on johtanut lisääntyneisiin pyrkimyksiin torjua änkytykseen liittyviä ennakkoluuloja ja syrjintää sekä tuomaan enemmän esille änkyttävien henkilöiden näkökulmia ja kokemuksia. Vaikka asenteet ja suhtautuminen änkytykseen ovatkin muuttumassa myönteisempään suuntaan, edelleen on paljon työtä tehtävänä, jotta änkytykseen liittyvä stigma vähenisi ja yhteiskunnan eri osa-alueista tulisi yhdenvertaisempia eri tavoin puhuville henkilöille.

Änkytykseen liitetyt mielikuvat ja stigma

Tutkimusten mukaan änkytykseen liitetään paljon ennakkoluuloja ja mielikuvia, jotka eivät kuvaa änkytyksen todellisia piirteitä [8]. Änkyttävien henkilöiden ajatellaan usein esimerkiksi olevan ujoja, introvertteja ja hermostuneita. Lisäksi ei-änkyttävät henkilöt voivat olettaa änkyttävien henkilöiden olevan vähemmän kykeneviä tai päteviä änkytyksen vuoksi.

Väärät mielikuvat aiheuttavat julkista leimaamista (engl. public stigma), jossa änkyttävät henkilöt kohdataan vallitsevien yhteiskunnan ja ympäristön uskomusten, ennakkoluulojen ja stereotypioiden mukaisesti [16]. Tämä voi johtaa änkyttävien henkilöiden väheksymiseen ja syrjintään erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Esimerkiksi jokainen Coalsonin ja kumppaneiden tutkimukseen osallistuneista seitsemästä änkyttävistä henkilöistä kertoi, että häntä on kohdeltu ja pidetty alempiarvoisena ihmisenä kuin sujuvasti puhuvia [19].

Änkytykseen liittyvät negatiiviset ympäristön asenteet voivat näkyä jo lapsuudessa, ja änkyttävien on todettu kokevan kiusaamista ja nimittelyä [20]. Osallisuuden rajoittuminen jatkuu myös työelämässä, jossa änkytykseen liitetty stigma voi ilmetä esimerkiksi änkyttävän henkilön kohtaamana ennakkoluuloisena rekrytointina tai ylenkatseena työtehtävissä. Esimerkiksi Schlagheckin ja työryhmän tutkimuksessa lähes kaikki ei-änkyttävät tutkittavat uskoivat änkyttävillä henkilöillä olevan haasteita työllistymisessä [21]. Änkytys voi vaikuttaa yksilön työllistymiseen ja työuralla etenemiseen niin kollegoiden kuin työnantajienkin ennakkoluulojen sekä syrjivien toimintatapojen vuoksi [22].

Yhteiskunnassa esiintyvä julkinen leimaaminen voi synnyttää sisäistä leimaamista (engl. self-stigma), jolloin änkyttävä henkilö sisäistää ympäristön uskomukset, asenteet ja stereotypiat osaksi itseään [1] [23]. Sisäinen leimaaminen voi heikentää minäpystyvyyttä. Esimerkiksi Powersin tutkimuksessa sisäinen leimaaminen sai änkyttävät henkilöt epäilemään ammatillisia mahdollisuuksiaan ja välttämään tiettyjen työpaikkojen tavoittelua [22]. Myös Bricker-Katz ym. raportoivat, että änkyttävät henkilöt pelkäsivät muiden epäilevän heidän taitojaan, älykkyyttään ja mielenterveyttä änkytyksen vuoksi [24]. Lisäksi on havaittu, että änkyttävät henkilöt työskentelivät alempipalkkaisissa ammateissa ja olivat usein matalammin koulutettuja verrattuna ei-änkyttäviin henkilöihin [25], mikä voi olla seurausta julkisesta ja sisäisestä leimaamisesta. Sisäisen leimaamisen on havaittu olevan myös yhteydessä korkeampaan ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen sekä huonompaan elämänlaatuun [1].

Änkytyksellä ja siihen liittyvillä yhteiskunnallisilla asenteilla voikin olla merkittäviä pitkittäisvaikutuksia ihmisen elämään psyykkisellä, sosiaalisella ja ekonomisella tasolla. Änkytyksen psyykkiset vaikutukset ilmenevät ahdistuksena, alentuneena itsetuntona ja masentuneisuutena, jotka korostuvat etenkin, jos änkyttävä henkilö kokee joutuvansa jatkuvasti kohtaamaan vääristyneitä ennakkoluuloja, kiusaamista tai syrjintää [7] [8]. Änkytys voi vaikeuttaa vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa ja vaikuttaa näin muun muassa sosiaalisten suhteiden muodostamiseen ja erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin osallistumiseen [26]. Lisäksi änkytys rajoittaa mahdollisuuksia työelämässä ja koulutuksessa [24].

Arkipäivän ableismi voi ilmetä mikroaggressioina

Ableismilla tarkoitetaan vammaisuuden perusteella tapahtuvaa syrjintää, joka perustuu siihen, että vammattomuus on normi ja kaikki vammat tekevät ihmisestä jotenkin huonomman, alempiarvoisen ja ulkopuolelle jäävän [27]. Kielteiset asenteet änkytystä kohtaan ilmenevät arjessa usein ableistisina mikroaggressioina [19]. Näillä tarkoitetaan sanallista tai sanatonta toimintaa, joilla ylläpidetään kielteisiä stereotypioita ja väheksytään vähemmistöryhmän kokemuksia. Mikroaggressiot eroavat avoimista syrjinnän muodoista siinä, että ne voivat olla monitulkintaisia: Usein tekijän tarkoitusperä jää huomiotta, tai viestin haitallisuutta vähätellään esittämällä asia väärinymmärryksenä tai vitsinä. Mikroaggressiot voivat vahingoittaa yksilöiden itsetuntoa, sosiaalista osallistumista ja yleistä hyvinvointia ja johtaa siten elämänlaadun heikkenemiseen [28].

Arkipäivän tilanteissa änkyttävien henkilöiden kohtaamat mikroaggressiot voivat ilmetä esimerkiksi holhoamisena, vähättelynä tai päälle puhumisena [19]. Ihmiset saattavat katkaista änkyttävän henkilön puheen tai lopettaa lauseet hänen puolestaan olettaen tietävänsä, mitä hän yrittää sanoa. Ei-änkyttävät henkilöt voivat myös olla hyvin kärsimättömiä keskustelussaan, mikä voi näkyä esimerkiksi toistuvina kysymyksinä tai painostuksena puhua nopeammin. Ihmiset saattavat myös vältellä kommunikointia änkyttävän henkilön kanssa, koska he eivät tiedä miten reagoida änkyttävään puheeseen ja pelkäävät kiusallisia tilanteita. Änkyttäviä aikuisia on voitu kohdella myös lapsenomaisesti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä mikroaggressioista, joita änkyttävät henkilöt saattavat kohdata päivittäisessä vuorovaikutuksessaan.

Ei-änkyttävät henkilöt voivat myös olla hyvin kärsimättömiä keskustelussaan, mikä voi näkyä esimerkiksi toistuvina kysymyksinä tai painostuksena puhua nopeammin. Ihmiset saattavat myös vältellä kommunikointia änkyttävän henkilön kanssa, koska he eivät tiedä miten reagoida änkyttävään puheeseen ja pelkäävät kiusallisia tilanteita.

Toisaalta Coalsonin ja kumppaneiden tutkimukseen osallistuneet änkyttävät henkilöt raportoivat, että he eivät haluaisi heitä käsiteltävän mikroaggression kohteena olevina uhreina, mikä voisi mahdollisesti vahvistaa änkyttäviin henkilöihin kohdistuvia negatiivisia stereotypioita ahdistuneesta, jännittyneestä ja herkästä persoonallisuudesta [19]. Tämä näkyi siinä, että änkyttävät henkilöt raportoivat jättävänsä arjessaan kohtaamansa mikroaggressiot usein huomiotta. Kaikki tutkittavat eivät myöskään raportoineet kokeneensa arjessaan änkytykseen liitettyjä mikroaggressioita.

Puheaktivismi ja stigman murtaminen

Palataan mielikuvitusleikin pariin. Mitä jos yhteiskuntamme suhtautuisikin änkyttävään puheeseen eri tavalla? Mitä jos änkytys nähtäisiinkin puheen piirteenä siinä missä murre tai aksentti? Millaisia vaikutuksia änkytykseen liittyvien stigmojen, asenteiden ja stereotypioiden purkamisella voisi olla änkyttävän lapsen nuoren tai aikuisen hyvinvointiin, toimijuuteen, osallisuuteen tai työuraan?

Erilaiset puhetavat ovat harvoin näkyvästi esillä yhteiskunnassamme. Siksi me emme välttämättä tule ajatelleeksi, että puhumisen normit ovat loppujen lopuksi hyvin kapeat. Viime vuosina erilaisuus, vähemmistöjen oikeudet ja esimerkiksi kehopositiivisuusliike ovat saaneet paljon huomiota, mutta nämä ajatukset eivät ole laajentuneet koskemaan erilaisia puhetapoja. Esimerkiksi ulkonäköön liittyviä asioita ei voi useinkaan piilottaa, jolloin niihin liittyvä monimuotoisuus ja sen arvostamisen tarve voi olla helpommin tunnistettavissa. Erilaisen puhetavan voi usein piilottaa, jolloin se on vähemmän näkyvillä ja siten vahvistamassa puhumiseen liittyviä kapeita normeja. Lisäksi valtavirrassa (esim. elokuvissa ja kirjoissa) tietyntyyppinen puhe, kuten änkytys, on yleensä näkyvästi yhdistettynä johonkin henkilön toiseen, usein negatiiviseen ominaisuuteen. Täten änkytys ei tule esille neutraalissa valossa yksilön piirteenä siinä missä jokin muu piirre.

Esimerkiksi ulkonäköön liittyviä asioita ei voi useinkaan piilottaa, jolloin niihin liittyvä monimuotoisuus ja sen arvostamisen tarve voi olla helpommin tunnistettavissa. Erilaisen puhetavan voi usein piilottaa, jolloin se on vähemmän näkyvillä ja siten vahvistamassa puhumiseen liittyviä kapeita normeja.

Puheaktivismilla on keskeinen osa yhteiskunnan änkytystietoisuuden lisäämisessä ja änkytykseen liittyvien kielteisten asenteiden vähentämisessä. Änkytykseen liitetyt ennakkoluulot ja syrjintä voivat vaikuttaa haitallisesti änkyttävien henkilöiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Siksi on tärkeää tunnistaa erilaisia negatiivisia asenteita ja syrjiviä käyttäytymismallit sekä pyrkiä välttämään niitä. Näin voimme rakentaa inklusiivisemman ja kunnioittavamman ympäristön erilaisille puhujille. Esimerkiksi oppilaitoksissa ja työpaikoilla voitaisiin edistää inklusiivisia toiminta- ja kommunikointitapoja, jotka ottavat huomioon änkyttävien puhujien tarpeet ja tarjoavat heille tukea ja mahdollisuuksia osallistua täysivaltaisesti.

”Mitä sä änkytät” -hankkeen tavoitteena on edistää puheen monimuotoisuuden ymmärrystä ja hyväksyntää yhteiskunnassamme. Lisäksi tavoitteena on avata keskustelu aiheesta ja pysäyttää ihmiset ajattelemaan suhtautumistaan erilaisia puhetapoja kohtaan. Tällä tavoin haluamme muuttaa vallitsevia kielteisiä ja vanhanaikaisia asenteita sekä lisätä puheen moninaisuuden hyväksyntää yhteiskunnassamme.

Toivomme, että yhteiskunta innostuisi osoittamaan tukensa änkyttäville henkilöille ja näin edistäisivät muutosta kohti inklusiivisempaa yhteiskuntaa ja työelämää, jossa kaikki voisivat tuntea olonsa arvostetuiksi ja kuulluiksi, oli heidän puheensa millaista tahansa.

 

Lähteet

[1] Boyle, M. (2015) Identifying correlates of self-stigma in adults who stutter: Further establishing the construct validity of the self-stigma of stuttering scale (4S). Journal of Fluency Disorders, 43, 17–27. http://dx.doi.org/10.1016/j.jfludis.2014.12.002

[2] Yaruss, J. Scott. (2007). Application of the of the ICF in Fluency Disorders. Seminars in Speech and Language, 28(4), 312–322. https://doi.org/10.1055/s-2007-986528

[3] Penttilä, N. (2023). Hired of fired? The impact of stuttering on work-life and career. Oxford Dysfluency Conference Proceedings. Elsevier.

[4] Penttilä, N., Rauhala, E. & Lintula, L. (2023). ”Mä koen vähän ehkä itteni alempiarvoisemmaksi”: Nuorten aikuisten kokemuksia kehityksellisestä änkytyksestä. Puhe ja Kieli, 43, 23–40. https://doi.org/10.23997/pk.131259

[5] Gerlach, H., Chaudoir, S. R. & Zebrowski, P. M. (2021). Relationships between stigma, identity constructs, and psychological health outcomes among adults who stutter. Journal of Fluency Disorders, 70, 105842. https://doi.org/10.1016/j.jfludis.2021.105842

[6] Gerlach-Houck, H., Kubart, K. & Cage, E. (2023). Concealing stuttering at school: ”When you can’t fix it…the only alternative is to hide it”. Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 54(1), 96–113. https://doi.org/10.1044/2022_LSHSS-22-00029

[7] Türkili, S., Türkili, S. & Aydın, Z. F. (2022). Mental well-being and related factors in individuals with stuttering. Heliyon, 8(9), e10446. https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.heliyon.2022.e10446

[8] Williams, D.F. (2023). Stuttering Perspectives: A Journey Through Research, Treatment, Controversies, and Personal Accounts (2nd ed.). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003182405

[9] Craig, A., Hancock, K., Tran, Y., Craig, M. & Peters, K. (2002). Epidemiology of stuttering in the community across the entire life span. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 45(6), 1097–1105. https://doi.org/10.1044/1092-4388(2002/088)

[10] Månsson, H. (2000). Childhood stuttering: Incidence and development. Journal of Fluency Disorders, 25(1), 47–57. https://doi.org/10.1016/S0094-730X(99)00023-6

[11] Jansson-Verkasalo, E. & Eggers, K. (2010). Änkytys. Teoksessa Korpilahti, P., Aaltonen, O. & Laine, M. (toim.), Kieli ja aivot, (s. 235–242). Turun yliopisto.

[12] Smith, A. & Weber, C. (2017). How stuttering develops: The multifactorial dynamic pathways theory. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 60(9), 2483– 2505. https://doi.org/10.1044/2017_JSLHR-S-16-0343

[13] Tichenor, S. E., Constantino, C., & Yaruss, J. S. (2022). A Point of View About Fluency. Journal of speech, language, and hearing research, 65(2), 645–652. https://doi.org/10.1044/2021_JSLHR-21-00342

[14] Constantino, C., Campbell, P. & Simpson, S. (2022). Stuttering and the social model. Journal of Communication Disorders, 96, 106200. https://doi.org/10.1016/j.jcomdis.2022.106200

[15] Isaacs, D. & Swartz, L. (2022). Examining the understandings of young adult South African men who stutter: The question of disability. International journal of language & communication disorders, 57(6), 1304–1317. https://doi.org/10.1111/1460-6984.12755

[16] Boyle, M. & Blood, G. (2015) Stigma and stuttering: Conceptualizations, applications, and coping. Teoksessa St. Louis, K. O. & Tellis, G. (toim.), Stuttering Meets Stereotype, Stigma, and Discrimination: An Overview of Attitude Research (s. 43–70). West Virginia University Press.

[19] Coalson, G. A., Crawford, A., Treleaven, S. B., Byrd, C. T., Davis, L., Dang, L., Edgerly, J. & Turk, A. (2022). Microaggression and the adult stuttering experience. Journal of communication disorders, 95, 106180. https://doi.org/10.1016/j.jcomdis.2021.106180

[20] Blood, G. W. & Blood, I. M. (2004). Bullying in adolescents who stutter: Communicative competence and self-esteem. Contemporary Issues in Communication Science and Disorders, 31, 69–79. https://doi.org/10.1044/cicsd_31_S_69

[21] Schlagheck, A., Gabel, R. & Hughes, S. (2009) A mixed methods study of stereotypes of people who stutter. Contemporary Issues in Communication Science and Disorders, 36, 108–117.

[22] Powers, E. (2020). The Journalist’s Speech: A phenomenological study of stuttering in the newsroom.       Journalism Studies (London, England), 21(9), 1243–1260. https://doi.org/10.1080/1461670X.2020.1738953

[23] Vogel, D., Bitman, R., Hammer, J. & Wade, N. (2013). Is stigma internalized? The longitudinal impact of public stigma on self-stigma. Journal of Counseling Psychology, 60(2), 311–316. https://doi.org/10.1037/a0031889

[24] Bricker-Katz, G., Lincoln, M. & Cumming, S. (2013). Stuttering and work life: An interpretative phenomenological analysis. Journal of Fluency Disorders, 38(4), 342–355. https://doi.libproxy.tuni.fi/10.1016/j.jfludis.2013.08.001

[25] Gerlach, H., Totty, E., Subramanian, A. & Zebrowski, P. (2018). Stuttering and labor market outcomes in the United States. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 61(7), 1649–1663. https://doi.org/10.1044/2018_JSLHR-S-17-0353’

[26] Nang, C., Hersh, D., Milton, K. & Lau, S. R. (2018). The impact of stuttering on development of self-identity, relationships, and quality of life in women who stutter. American Journal of Speech-Language Pathology, 27(3S), 1244–1258. https://doi.org/10.1044/2018_AJSLP-ODC11-17-0201

[27] Goodley, D. (2016). Disability Studies (2nd ed.). SAGE Publications. Retrieved from https://www.perlego.com/book/1431718/disability-studies-an-interdisciplinary-introduction-pdf (Original work published 2016)

[28] Lui, P. P. & Quezada, L. (2019). Associations Between Microaggression and Adjustment Outcomes: A Meta-Analytic and Narrative Review. Psychological Bulletin, 145(1). 45–78. https://doi.org/10.1037/bul0000172