Generatiiviset tekoälysovellukset ovat nopeasti kehittyvää teknologiaa, ja siksi ne ovat herättäneet paljon keskustelua ja huolta. Tekoälyn potentiaali esimerkiksi disinformaation ja informaatiovaikuttamisen luomisessa ja levittämisessä onkin valtava. Generatiivisen tekoälyn mahdollistamat jatkuvasti kehittyvät työkalut ja ilmaisumuodot puolestaan haastavat valokuvien ja videoiden totuudellisuuden jälleen uudella tavalla, kun realististen kuvien luominen olemassa olevan materiaalin pohjalta on tullut entistä helpommaksi. Tekoälyn avulla on esimerkiksi mahdollista luoda liikkuvaa kuvaa ja avatareja myös olemassa olevista henkilöistä.
Vähemmän on toistaiseksi puhuttu muista tekoälyn haitoista, kuten sen ympäristövaikutuksista. Kuten Salla-Maaria Laaksonen ja kumppanit (2024) tutkimusraportissaan toteavat, digitaalisten palvelujen kuluttaminen mielletään usein aineettomaksi ja siten vähähiiliseksi kuluttamiseksi. Tekoälyn kaltaiset uudet ja kiehtovat teknologiat innostavat meitä leikkimään teknologialla ja kokeilemaan sen mahdollisuuksia. Emme välttämättä tule ajatelleeksi, että jokainen kokeilu kuitenkin kuluttaa energiaa ja tuottaa sitä kautta ilmastopäästöjä. Laajoille kielimalleille ja syväoppimiselle perustuvien tekoälyjärjestelmien vaatima laskentateho ja energiankulutus on merkittävää verrattuna tavanomaisiin tietokoneohjelmiin (Chauhan ym. 2024).
Datan louhinta edellyttää ja edistää perinteistä kaivostoimintaa, koska tekoälyjärjestelmät laitteistoineen, reitittimineen, akkuineen ja datakeskuksineen ovat riippuvaisia maaperän mineraaleista.
Kate Crawfordin (2021; 2024) mukaan tekoälyssä on kyse niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisestikin louhintateollisuudesta. Datan louhinta edellyttää ja edistää perinteistä kaivostoimintaa, koska tekoälyjärjestelmät laitteistoineen, reitittimineen, akkuineen ja datakeskuksineen ovat riippuvaisia maaperän mineraaleista. Datakeskusten viilentäminen kuluttaa usein suuria määriä vettä ja saattaa pahentaa vesipulaa siitä kärsivillä alueilla. Syksyllä 2024 julkistettiin Metsähallituksen ja Googlen väliset maakaupat Kajaanissa ja Muhoksessa sekä kaavailut uusien datakeskusten rakentamisesta kyseisille paikkakunnille. Ensireaktiot uutiseen olivat positiivisia talouden ja potentiaalisten työpaikkojen kannalta, mutta vailla ympäristövaikutusten pohdintaa.
Kohti datavetoista tuotantoajattelua -hankkeessamme olemme selvittäneet suomalaisten audiovisuaalisen alan tekijöiden dataistuneita työkäytäntöjä sekä heidän näkemyksiään generatiivisen tekoälyn käytöstä osana heidän ammatillista elämäänsä. Haastatteluissa ja havainnoinneissa selvisi, että esimerkiksi monet käsikirjoittajat olivat jo tutustuneet tekoälytyökaluihin ja käyttivät niitä taustatutkimuksessa tai yksittäisissä tehtävissä luovan työn apuvälineinä. Monikaan ei kuitenkaan tullut pohtineeksi sitä, mitä vaikutuksia on, jos käsikirjoittajat alkavat laajamittaisesti tehdä tarvittavia käännöksiä tai visuaalisia materiaaleja tekoälyä käyttäen. Kääntäjien ja graafisten suunnittelijoiden ammattikunnalle tämä merkitsisi vähentyviä työmahdollisuuksia. Siinä missä suomalaistekijät olivat hyvin tietoisia generatiivisen tekoälyn koulutusdatan mahdollisista vinoumista ja tekijänoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä, lisääntyvän käytön ympäristövaikutusten pohdinta vaikutti olevan alkutekijöissään, koska teknologiaa ollaan vasta omaksumassa käyttöön.
Mediatutkimuksessa ekologiset kysymykset ovat nousemassa entistä keskeisimmiksi. Esimerkiksi Turun yliopiston Suomalaisen elokuvan ekohistoria -hankkeessa selvitetään elokuvan moninaisia ja ristiriitaisia ympäristövaikutuksia tuotantojen ekologisesta jalanjäljestä elokuvien sisältöjen herättämiin kulutustottumuksiin tai luontoarvoihin. Median ympäristövaikutuksia on tarkasteltu myös erityisesti digitaalisen median tuotannon ja jakelun kannalta (Rossi ym. 2024; Laaksonen ym. 2024). Jos jo pohdimme kriittisesti lentomatkailua ja ruokavaliota osana ympäristön kannalta kestävämpiä valintoja, tulisiko meidän myös olla harkitsevia tekoälyn käytön suhteen? Miten voimme huomioida tekoälyn hyödyntämiseen liittyvät piilevät ympäristövaikutukset osana sen käytön eettistä pohdintaa?
Jos jo pohdimme kriittisesti lentomatkailua ja ruokavaliota osana ympäristön kannalta kestävämpiä valintoja, tulisiko meidän myös olla harkitsevia tekoälyn käytön suhteen?
Laskennallisen teknologian kehittyessä soisi myös infrastruktuurien kehittyvän niin, että tekoälyä käytettäessä energiaa pyrittäisiin säästämään. Kun tekoälyn kehittäjät kertoivat omin sanoin eettisen tekoälyn haasteista Jude Brownen ja kumppanien (2024) tutkimuksessa, korostui huoli vanhojen teknologisten järjestelmien yhdistämisestä uusiin ja uusien tekoälysovellusten rakentamisesta niiden päälle. Haastatellut kehittäjät olivat huolissaan näiden tekoälyjärjestelmien turvallisuudesta ja tarkkuudesta, kun ne kehitettiin vanhojen järjestelmien pohjalle. Kehittäjien mielissä korostui siis huoli järjestelmien kestävyydestä ja teknologian vanhenemisesta, mutta huolen aiheeksi voisi nousta myös energiainfrastruktuurin riittävyys.
Tekoälyä onkin pidetty varsin kritiikittä ratkaisuna moniin ihmiskunnan suuriin ongelmiin (Brevini 2023). Tekoälyn vastuullisuuden tarkastelussa on keskeistä pohtia sitä laajemmin kuin yksittäisten kuluttajien valintojen näkökulmasta. Monilla työelämän sektoreilla ja erilaisissa organisaatioissa vaikuttaa olevan painetta ottaa käyttöön tekoälysovelluksia mahdollisimman nopealla tahdilla. Kuten Joonas Kumpulainen kirjoittaa, villeimmissä arvioissa tekoälystä on maalailtu valtavaa höyrykoneiden keksimiseen verrattavissa olevaa tuottavuusloikkaa. Otettaessa uusi teknologia käyttöön nopeassa tahdissa, ei välttämättä pysähdytä rauhassa pohtimaan sitä, millaisiin tehtäviin tekoäly on mielekästä ottaa ja miten sen rooli päätöksenteossa tulisi tehdä läpinäkyväksi. Kuten Rajapinta ry:n tuoreessa lausunnossa todetaan, tekoälylainsäädännössä on varmistettava järjestelmien avoimuus sekä riippumattoman akateemisen tutkimuksen rooli tekoälyteknologioiden tarkkailussa ja arvioinnissa.
Otettaessa uusi teknologia käyttöön nopeassa tahdissa, ei välttämättä pysähdytä rauhassa pohtimaan sitä, millaisiin tehtäviin tekoäly on mielekästä ottaa ja miten sen rooli päätöksenteossa tulisi tehdä läpinäkyväksi.
Vastuullisuuden ja etiikan näkökulmasta tekoälyyn ja sen kehittämiseen liittyy siis hyvin monenlaisia kysymyksiä. Tekoälyn vastuullisuudesta keskusteltaessa huomio kohdistuu usein teknologisiin edistysaskeliin tai siihen, mitä tekoälyn käytöstä seuraa eri ammattialoille, tuotantoprosesseille tai erilaisten sosiaalisten ryhmien toimijuudelle ja osallisuudelle yhteiskunnassa. Nämä ovatkin tärkeitä kysymyksiä, mutta niiden ohella olisi jatkossa otettava paremmin huomioon tekoälyn käyttöön liittyvät ympäristövaikutukset mineraalien louhinnasta, datakeskusten vaatimaan maankäyttöön sekä veden ja energian kulutukseen. Näitä haastavia kysymyksiä on toistaiseksi varsin vähän nostettu esiin mediassa ja julkisessa keskustelussa. Tekoälyn vastuullisuutta tulisi siis pohtia usealta eri kannalta, huomioiden sen laaja-alaiset vaikutukset koko käytön elinkaaren ajalta.
Lähteet:
Brevini, B. (2023). Myths, techno solutionism and artificial intelligence: reclaiming AI materiality and its massive environmental costs. Lindgren, Simon. Handbook of Critical Studies of Artificial Intelligence. Cheltenham, UK: Edward Elgar Publishing, s. 869-877.
Browne, J., Drage, E., & McInerney, K. (2024). Tech workers’ perspectives on ethical issues in AI development: Foregrounding feminist approaches. Big Data & Society, 11(1). https://doi.org/10.1177/20539517231221780
Chauhan, D., Bahad, P. & Kumar Jain, J. (2024). Sustainable AI. Environmental Implications, Challenges, and Opportunities. Teoksessa Lakshami D., Tiwari, R.S., Dhanaraj, R.K., & Kadry, S. (toim.) Explainable AI (XAI) for Sustainable Development: Trends and Applications (1st ed.). Chapman and Hall/CRC. https://doi.org/10.1201/9781003457176
Crawford, K. (2021). The Atlas of AI: Power, Politics, and the Planetary Costs of Artificial Intelligence. Yale University Press. https://doi.org/10.2307/j.ctv1ghv45t
Crawford, K. (2024). Generative AI’s environmental costs are soaring — and mostly secret. Generative AI’s environmental costs are soaring — and mostly secret. Nature 626, 693 (2024) doi: https://doi.org/10.1038/d41586-024-00478-x
EVIL AI -hanke, tutkimustiedote, Tampereen yliopisto: Jane and Aatos Erkko Foundation grants €1.4 million to advance expertise in managing the dark side of AI | Tampere universities
Haara, P. & Lehmuskallio, A. (2024) KuvaTieto –hankkeen loppuraportti. Visual Studies Lab, Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/162305
Hiltunen, K. & Rainio, M. (2022). Elokuvan ja median tutkijat ja tekijät luontokysymysten äärellä. Lähikuva 35(1-2), 3–8.
Kumpulainen, J. (2024). Tekoäly ja tuottavuusloikka. Alusta! 14.11.2024. Tekoäly ja tuottavuusloikka | tuni.fi/alustalehti
Laaksonen, S., Frig, M., Pulli, P., Skenderi, E. & Suppanen, S. (2024). ReDime: Tiekartta kohti resurssiviisasta digitaalista mediaa. Tutkimushankkeen loppuraportti. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja; 261/2024. http://hdl.handle.net/10138/577689
Rajapinta ry, Tekoälylainsäädännössä on varmistettava järjestelmien avoimuus, lausunto 5.12.2024. https://rajapinta.co/2024/12/05/lausunto-tekoalylainsaadannossa-on-varmistettava-jarjestelmien-avoimuus/
Rossi, M., Lindman, J., Järvenpää, V & Koskinen, K. (2024). Digitaalisen median ympäristövastuu. Kohti hiilineutraalia median tuotantoa ja jakelua. Selvitys. Media-alan tutkimussäätiö. Kohti-hiilineutraalia-median-tuotantoa-ja-jakelua-loppuraportti.pdf
Räisänen, P. (2024). Googlelta jättimäinen maakauppa Suomessa – Suunnitelmissa uusi miljardi-investointi. Kauppalehti 29.11.2024. Googlelta jättimäinen maakauppa Suomessa – Suunnitelmissa uusi miljardi-investointi | Kauppalehti
