Tänä vuonna tuli kuluneeksi 12 vuotta Osmo A. Wiion kuolemasta. Moni muistaa organisaatioviestinnän uranuurtajan seitsemästä viestinnän laistaan. Puoli vuosisataa sitten Wiio kehitteli myös yhdeksän lakia tulevaisuudelle. Laeista on monin eri esimerkein varustettuja versioita ja tulkintoja — viimeisimpien joukossa itsensä Wiion kokoamana ne löytyvät vuonna 2009 julkaistusta kirjasta “Viestintä yleensä epäonnistuu”, jossa Wiio itse korostaa lakiensa pitäneen kutinsa varsin hyvin ainakin siiheksi asti. Seuraavassa pohdimme käänteisessä järjestyksessä, miltä Wiion yhdeksän tulevaisuuslakia näyttävät vuonna 2025.
9. Laitteiden käyttäjät haluavat mieluummin lisähyötyä entisestä toimivasta laitteesta kuin hankkia paremman uuden laitteen.
Lähtökohtaisesti laitteiden käyttäjät haluavat laitteiltaan laatua ja kestävyyttä. Jos laite toimii, ei sitä ole syytä vaihtaa. Tämä kuitenkin sotii vahvasti kulutukseen ja nimenomaan uuden ostamiseen perustuvaa markkinajärjestelmäämme vastaan.
Kuluttajiksi meitä on koulutettu vuosisadan ajan. Muodin mukana vaihtuivat niin vaatteet kuin aatteet, mutta pian myös laitehankinnat. On omaa sosiaalista statusta ylevöittävää, kun taskusta löytyy uusin älyluuri, eikä se edellinen enää edes toimisikaan, koska käyttöjärjestelmäpäivitykset päättyivät kuin seinään uuden malliston ilmaannuttua. Lisäksi Temun ja Sheinin kaltaiset krääsäkeitaat tyrkkivät meitä alituiseen antautumaan ylikulutuksen alttarille tarjoamalla halvalla hetkellistä hyödykehekumaa.
Lyhytikäisiksi suunnitellut laitteet ovat toki ikäviä ostajilleen, mutta myös valtava luonnon resurssien syöppö. Halvemmilla ja kestämättömillä materiaaleilla (ja työn laadulla) saadaan tietty myös painettua hintaa houkuttelevammaksi, mutta toisaalta helposti hajoavien tuotteiden korvaaminen käy helposti kalliimmaksi kuin kalliimpi ja laadukkaampi kertaostos.
Kestämättömyyskäytännöt vaihtelevat valtavasti viattomasta heikkolaatuisuudesta selvästi suunniteltuihin tapoihin tehdä tuotteista käyttökelvottomia. Jälkimmäisestä esimerkiksi nostettakoon vaikkapa laajalti dokumentoitu tulostinjättien tulostimista löytyvä sisäinen laskuri, joka määrittää, että tietyn tulostusmäärän jälkeen kuluttaja ei omin neuvoin enää tulosta. Tulostinmusteet ja niihin liittyvät markkinakäytännöt ovat nekin varsin kuluttajavihamielisiä. Kun tuotteiden lyhytikäsyys on tarkoituksellista, sitä kutsutaan suunnitelluksi vanhenemiseksi (planned obscolescence).
Tuotteiden kestävyyden lisäksi toinen huolestuttava trendi on yritysten pyrkimys muuttaa tuotteensa palveluksi. Nämä palvelut ovat olemassa tasan niin kauan kuin yrityksiä huvittaa niitä pyörittää.
Tuotteiden kestävyyden lisäksi toinen huolestuttava trendi on yritysten pyrkimys muuttaa tuotteensa palveluksi. Silloin toki vanhaan saa lisättyä lisämaksulla uusia ominaisuuksia, mutta kuluttaja ei enää omista mitään vaikka olis jotain nimellisesti ostanutkin. Nämä palvelut ovat olemassa tasan niin kauan kuin yrityksiä huvittaa niitä pyörittää. Kun palvelu loppuu voi kuluttajalle tärkeä tuote muuttua kalliiksi tiiliskiveksi tai ohjelmisto lopettaa toimintansa, kun ei saa yhteyttä palvelimelle, jolta käyttöoikeus pitäisi varmistaa.
8. Viihteestä voidaan maksaa, tietoaines halutaan ilmaiseksi.
Wiio nostaa esimerkeiksi elokuvissa ja teatterissa käymisen viihteeksi, josta suostutaan maksamaan, mutta kirjastojen ja koulujen palvelun katsoo oletetun ilmaisiksi (eli verorahoin tuotetuiksi). Tässä tuskin tapahtui merkittävää muutosta 1700-luvun ja 2000-luvun välillä, mutta näkisimme kehityksen erikseen korostuneen viime vuosikymmenenä erinäisten tilaus- ja suoratoistopalveluiden haukattua yhä suuremman osan sekä tuloistamme että ajastamme. Samaan aikaan verorahoin tuotettuja tiedonlähteitä, kuten Suomessa Yleä, vastaan käydään kiivasta ja demokratian näkökulmasta vaarallista poliittista sotaa, eivätkä koulut taikka kirjastot ole nekään olleet millään tavoin suojatussa asemassa. Puoluetaustaltaan satunnainen poliitikko Mikael Jungner on jopa ehtinyt ihmetellä julkisesti sitä, miksi kirjastoja edes tarvittaisiin – onhan meillä Bookbeat!
Nopeiden sisältöjen aikakaudella myös tutkitun tiedon tavoittavuus on alisteinen yleisön ymmärrystasolle, huomiokapasiteetille ja mieleisille formaateille.
Samaan aikaan kuitenkin julkisin varoin tuotetun tiedon on katsottu olevan kilpailuasemassa kaupallisten tuotteiden kanssa, mikä on johtanut viihteellisempien tuotantojen toteuttamiseen myös verorahoin. Nopeiden sisältöjen aikakaudella myös tutkitun tiedon tavoittavuus on alisteinen yleisön ymmärrystasolle, huomiokapasiteetille ja mieleisille formaateille. Harva haluaa lukea tutkimusartikkelin, jos siitä on kansankielisempi kooste tarjolla – ja jos ei ole, niin ChatGPT tuottaa siitä tarpeeksi uskottavan kuuloisen tiivisteen jopa ilmaisversiota käyttäen! Kun ilmainen sinnepäintieto riittää, ei tiedosta ehkä halutakaan maksaa, tutkitun tiedon päätyen keräämään pölyä tieteellisten julkaisujen maksumuurien takana.
Tietoa on nykyään myös saatavilla ilmaiseksi niin paljon, että siitä maksaminen on järkevää vain, jos hintaan sisältyy muita etuja kuten interaktiivisuutta, parempi jäsentely tai viihteellisiä arvoja. Tällaista houkuttelevampaan muotoon puettua tietoakin saa ilmaiseksi, mutta sitä tuottavat usein tahot, joiden tehtävä on vaikuttaa julkiseen keskusteluun, ja siten niiden tuottama tieto ei ole välttämättä aina puolueetonta.
Ihmiset ovat kuitenkin selvästi valmiita maksamaan viihteestä kun se tarjotaan kiinnostavassa muodossa. Tiedeaiheisia aikakauslehtiä edelleen julkaistaan ja dokumenttielokuvat sekä sarjat ovat suosittua sisältöä maksullisilla alustoilla. Myös kansantajuisilla tiedekirjoilla on edelleen yleisönsä. Ajankohtaisesta tutkimustiedosta pitäisi kuitenkin maksaa niin paljon, että maksullisia tutkimusjulkaisuja on varaa tilata lähinnä instituutioilla. Tietoa on nykyään myös saatavilla ilmaiseksi niin paljon, että siitä maksaminen on järkevää vain, jos hintaan sisältyy muita etuja kuten interaktiivisuutta, parempi jäsentely tai viihteellisiä arvoja. Tällaista houkuttelevampaan muotoon puettua tietoakin saa ilmaiseksi, mutta sitä tuottavat usein tahot, joiden tehtävä on vaikuttaa julkiseen keskusteluun, ja siten niiden tuottama tieto ei ole välttämättä aina puolueetonta.
7. Laitteita käytetään toisiin tarkoituksiin kuin mihin laitteen keksijä on tarkoittanut.
Tähän lakiin esimerkkejä löytyy kautta historian. Alunperin kuurojen apulaitteen kehitystyöstä syntyneestä puhelimesta on tullut taskussa kannettava tietokone, fitness-keskusten juoksumatot olivat alunperin vankien rankaisuvälineitä, ja tietokonepelaajille suunnattuja huipputason näytönohjaimia käytetään kryptovaluuttojen louhintaan ja niistä jatkokehitettyä teknologiaa suurten kielimallien (LLM) kehitystyössä. Vaikka NASA:n avaruusohjelman näkyvin tarkoitus oli lähettää raketteja avaruuteen, ohjelman sivutuotteina syntyneet innovaatiot näkyvät arjessamme lukemattomilla tavoilla ledeistä lehtipuhaltimiin.
Viime vuosien suurimpiin ilmiöihin kuuluvat suuret kielimallit ja niiden visuaalisiin sisältöihin erikoistuneet serkut pohjautuvat neuroverkkoihin ja erinäisiin luokitteluratkaisuihin, joiden pohjalta ne on mahdollista valjastaa generoimaan tekstiä ja muita sisältöjä. On vaikea uskoa, että luokittelualgoritmeja rakentaneet tutkijat näkivät tulevaisuudessa triljoonaluokan bisneksen, jossa tekoälyä tungetaan aivan kaikkeen – ja useimmiten turhaan ja käyttäjien harmiksi.
Joskus käyttötapojen ja -mahdollisuuksien kirjoa paisutellaan tahallaan markkinointimielessä. GenAI-pöhinäpilvessä ChatGPT:n ja vastaavien palveluiden luvataan kykenevän ties mihin ihmetekoihin – samalla kun niiden pelotellaan tuovan maailmanlopun ellei niitä pidetä aisoissa. Onneksi tuotteitaan tarjoavat mainostavat myös olevansa kyvykkäitä pitämään ne aisoissa.
Mutta markkinointi toimii, ja niinpä käyttäjät kokeilevatkin käyttää koneapureitaan ties mihin – luottaen niiden luotettavuuteen niissäkin tehtävissä, joihin ne eivät sovellu, kuten esimerkiksi r-kirjainten lukumäärän laskemiseen sanassa “strawberry”. Samalla myös tehtäviä, jotka aiemmin olisi saanut pienellä vaivalla toteutettua ilman tekoälyä, kuten vaikkapa taulukon rivien laskeminen taikka niiden sisältöjen vertailu, saatetaan ulkoistaa ChatGPT:n kaltaisille palveluille tiedostamatta, että moisissa tehtävissä vastaukseksi saatetaan saada täysin puutaheinää – vaikkakin kovin itsevarman oloisesti esitettynä. Vastauksien epäluotettavuuden lisäksi on myös ongelmallista kuinka paljon energiaa tämä kuluttaa verrattuna perinteisiin työkaluihin. Huolestuttavinta on kuitenkin se, miten tällaisista palveluista on tullut joillekin luotettava tiedonlähde ja hakukone. Luottaisitko tietokirjaan, jonka sisältö muuttuu joka kerta, kun luet sitä?
6. Uudisteet tottelevat S-käyrää.
Kuudennessa laissaan Wiio kuvaa teknologisten innovaatioiden elinkaarta S-käyrän avulla: aluksi uudisteen suosio on hidasta, mutta mikäli se hyväksytään, seuraa selvästi nopeampi kasvun kausi, kunnes menekki hidastuu markkinoiden saavuttaessa kyllästymispisteensä. Peräkkäisillä tuoteinnovaatioilla on puolestaan mahdollista ketjuttaa S-käyrän muotoisia kehityskulkuja.
Yrityksillä on selkeät kannustimet koettaa muokata tätä käyrää erinäisin keinoin. Yhdeksännen lain kohdalla mainittiin suunniteltu vanheneminen, jolla omat tuotteet saadaan pois syömästä markkinoita uudistetuilta versioilta. Monesti melkein identtinen tuote koitetaan myös saada vaikuttamaan uudelta marginaalisin muutoksin, jolloin tuotantoketjua ei tarvitse isosti muuttaa, mutta hypesykli saadaan jälleen käyntiin. Tästä esimerkkinä kännykkämallien säännölliset päivitykset ja mallivalikoima, joilla koitetaan maksimoida hype eri hintaluokissa minimaalisin muutoksin.
Monesti melkein identtinen tuote koitetaan myös saada vaikuttamaan uudelta marginaalisin muutoksin, jolloin tuotantoketjua ei tarvitse isosti muuttaa, mutta hypesykli saadaan jälleen käyntiin.
Uudisteen markkinoilla suoriutumiseen keskittyvälle S-käyrälle läheistä sukua oleva Gartnerin hypesyklit pyrkivät puolestaan mallintamaan, miten laajempi yleisö ottaa vastaan innovaation. Tällöin tuotteen näkyvyydellä on ratkaiseva rooli siinä, miten innovaatio lyö läpi yhteiskunnassa. Esimerkiksi podcastit olivat formaattina pitkään niin Suomessa kuin maailmalla harrastelijoiden ja pienten piirien juttu, kunnes niiden suosio räjähti 2010-luvun puolivälissä, minkä jälkeen suosio on tasaantunut sille korkealle tasolle, jolla nyt olemme. Samoin suuret kielimallit olivat kiinnostavia kokeellisia työkaluja aina siihen asti, kunnes 2022 OpenAI:n ChatGPT valloitti maailman.
Markkinointi on välttämätön työkalu vastaavien kasvuvaiheiden käynnistämiseen ja ylläpitämiseen, mutta 2020-luvulla uuden hypen nostamisessa perinteisten markkinointikanavien rinnalla tärkeässä roolissa ovat vaikuttajayksilöt.
5. Vaikuttajayksilöiden käyttäytyminen harhauttaa markkinoita.
Wiio viittaa vaikuttajayksilöllä edelläkävijöihin, jotka ensimmäisinä osallistuvat uusiin ilmiöhin. Vaikuttajayksilöiden kautta uudet ilmiöt leviävät suuremmalle yleisölle. Lakeja kirjoitettaessa heidän vaikutuspiirinsä oli tyypillisesti oma lähipiiri ja vaikuttajan rooli yleensä aihesidonnainen. Tänä päivänä sosiaalinen media on muuttanut näitä rooleja merkittävästi. Nykyään vaikuttajayksilöt voivat saavuttaa somen kautta maailmanlaajuisen yleisön. Usein heidän mielipiteensä vaikuttavat seuraajiin muissakin aiheissa kuin aiheessa, jonka kautta vaikuttajayksilöt alunperin statuksensa saavuttivat.
Wiio viittaa vaikuttajayksilöllä edelläkävijöihin, jotka ensimmäisinä osallistuvat uusiin ilmiöhin. Vaikuttajayksilöiden kautta uudet ilmiöt leviävät suuremmalle yleisölle.
Kärjistetyin esimerkki tästä lienee Elon Musk, joka on laajentanut rooliaan yritysjohtajasta ja sijoittajasta yleiseksi vaikuttajaksi ja teknomessiaaksi. Kerta toisensa jälkeen hän lupaa Teslan julkistustilaisuuksissa itse ajavia takseja ja ihmismäisiä robotteja. Ainakin osittain näiden lupausten ansiosta Teslan arvo on suhteeton verrattuna sen liiketoimintaan. Samat lupaukset kuitenkin toistuvat vuodesta toiseen ainoastaan luvattujen päivämäärien muuttuessa. Musk on myös twiiteillään heiluttanut sekä pörssiyhtiöiden että kryptovaluuttojen kursseja, jopa lain kannalta kyseenalaisesti. Toisaalta Musk on myös paikoitellen kääntynyt yrityksille rasitteeksi, kun yritysten brändi henkilöityy häneen.
Influensserit luovat sekä kysyntää että tarjontaa tuotteille, joilla ei aiemmin ollut tilaa markkinoilla.
Vaikuttajayksilöt – tai modernimmin influensserit– voivat myös muokata markkinoita suoremmin. Influensserit luovat sekä kysyntää että tarjontaa tuotteille, joilla ei aiemmin ollut tilaa markkinoilla. Tarjontaa ovat luoneet esimerkiksi influensserien alalaji, joka lupaa opettaa kannattavia bisnesmalleja seuraajilleen ja valmentaa heidät menestyjiksi – korvausta vastaan. Yksi joukko bisnesmalleja ovat erinäiset “kustantamot”, joissa kirjat tuotetaan halpatyönä tai tekoälygeneroiden nopeasti seuraamaan trendejä ja painetaan tilauskohtaisesti – tai vielä kyseenalaisemmin matkimaan tunnettujen teosten nimiä kirjailijaa myöten koettaen kalastaa virheostoksia.
4. Kuvitellaan tekniikan muuttavan ihmisen perusluonnetta.
Harhauttamista ja mielikuvien luomista huokuvat myös viime aikojen teknologiapöhinätuotteet, joilla on uskottu olevan markkinoita – tai ainakin markkinoiden on oletettu syntyvän tuotteiden ja vaikuttajaviestinnän myötä. Mark Zuckerbergin ja kumppaneiden miljardiluokan kokeilut metaversessa ovat osoittaneet, ettei suurta yleisöä tunnu erikseen kiinnostavan ajan viettäminen virtuaalimaailmassa tavalla, joka apinoi liikaa todellista elämää (jalkojen kanssa taikka ilman). Vaikuttaisi, että suurin osa ihmisistä haluaa edelleen keskittää kokemuksensa materiaaliseen todelllisuuteen eivätkä virtuaaliympäristöt pysty sitä kätevyydestään huolimatta korvaamaan. Yksi viime aikojen suurimmista harhaoletuksista oli Applen lanseeraama 3500 dollaria maksava virtuaalikypärä Vision Pro.
Wiion visioissa kyse on kuitenkin vielä suuremmista teemoista. Esimerkeissään hän korostaa, miten ydinaseet taikka muutkaan (sota)teknologian innovaatiot eivät ole muuttaneet ihmisen perusluonnetta – olemmehan yhä sotaisa ja väkivaltainen eläin. Kenties samaa logiikkaa voitaisiin soveltaa myös vuosisatoja vanhoihin moraalipaniikkeihin siitä, miten uusi teknologia turmelee (nuorison) mielet kirjallisuuden harrastamisen lisääntymisestä radion ja television ja lopulta internetin, pelien ja sosiaalisen median turmiollisuuteen.
Muutokset eivät kuitenkaan vaadi perusluonteen muuttumista eivätkä ole suoraa seurausta teknologiasta, vaan teknologian mahdollistamista kulttuurillisista trendeistä. Päinvastoin: sosiaalisen median algoritmien laskelmoitu dopamiinikoukuttaminen onnistuu juuri ihmisen perusluonteen ominaisuuksia hyödyntämällä.
Väitteet muutoksista ihmisen perusluonteessa ovat kuitenkin harhaanjohtavia. Sen sijaan nopeastikin tapahtuvat muutokset ihmisiä ympäröivässä kulttuurissa voivat olla niin isoja, että ne voivat tuntua vaikuttavan ihmisen perusluonteen tasolla. Muutokset eivät kuitenkaan vaadi perusluonteen muuttumista eivätkä ole suoraa seurausta teknologiasta, vaan teknologian mahdollistamista kulttuurillisista trendeistä. Päinvastoin: sosiaalisen median algoritmien laskelmoitu dopamiinikoukuttaminen onnistuu juuri ihmisen perusluonteen ominaisuuksia hyödyntämällä. Mikäli ihmisen perusluonne olisi jatkuvassa muutoksessa, ei evolutionaaristen tarpeittemme näennäinen tyydyttäminen digitaaliseen muotoon siirrettynä olisi läheskään niin tehokas keino manipuloida käyttäytymistämme kuin viime vuosikymmeninä olemme saaneet huomata.
3. Tulevaisuuden kustannukset lasketaan tämän päivän hinnoista.
Wiio avaa kirjassaan lakia klassikkoesimerkillä IBM:n hallituksen puheenjohtajan vuoden 1943 arviosta, jonka mukaan tulevaisuuden maailmassa on markkinoita ehkä viidelle tietokoneelle. Wiion pointtina onkin, ettei tänä päivänä kalliina pidetty teknologia ole sitä välttämättä tulevaisuudessa. Tämän päivän hinta ja sen luoma tyyriyden mielikuva voi kuitenkin olla joskus este sille, että tietty teknologia yleistyisi – tai ainakin peruste sille, ettei sen yleistymistä tavoiteltaisi. Kun tietyn asian kustannuksia arvioidaan nykyhetken kontekstissa, sokeudutaan myös mahdollisesti muille kehityskuluille, jotka voivat vaikuttaa epäsuorasti tuon asian hintaan.
Kun tietyn asian kustannuksia arvioidaan nykyhetken kontekstissa, sokeudutaan myös mahdollisesti muille kehityskuluille, jotka voivat vaikuttaa epäsuorasti tuon asian hintaan. Yksi kestävyysmurroksen näkökulmasta väkevimmistä esimerkeistä on aurinkoenergian hinnan lasku.
Yksi kestävyysmurroksen näkökulmasta väkevimmistä esimerkeistä on aurinkoenergian hinnan lasku. Wiion lakien kirjoittamisen aikaan aurinkopaneeleilla tuotettu watti maksoi yli 130 dollaria nykyrahassa mitattuna. Vuoteen 2010 mennessä se oli tippunut hieman päälle kahteen dollariin, josta hinta vielä tippui 31 senttiä per wattiin vuoteen 2023. Vuodesta 2010 ydinvoimalla tuotetun energian hinta on puolestaan kasvanut noin kolmanneksella. Aurinkoenergia on nyt energiamuodoista joko halvin tai tasoissa maatuulivoiman kanssa.
Tämä toimii myös toisin päin, sillä esimerkiksi aiemmin halpoina pidetyt ja halvalla myydyt luonnon resurssit kallistuvat tulevaisuudessa, koska elämme rajallisten resurssien planeetalla. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on arvioitu alakanttiin, koska sen hinnat eivät ole vielä näkyneet tarpeeksi selvästi tänä päivänä, vaikka tutkimukset ja ennusteet – ja enenevissä määrin ympäröivä todellisuutemme – muuta väittäisivät.
2. Kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.
Ei tarvitse mennä mediaotsikoita kauemmas todetakseen tämän lain totuudellisuuden. Ilmastonmuutos on edennyt ennalta-arvioitua nopeammin, ja ensi vuosikymmenelle pitkään uumoiltu puolentoista asteen lämpeneminen ehdittiinkin saavuttaa jo viime vuoden puolella. Pariisin sopimuksen tavoitteita ei enää saavuteta, mutta tavoitevuodet pysyvät yhä julkisessa keskustelussa samoina.
Toisaalta uusiutuvan energian halpeneminen on tapahtunut paljon ennakoitua nopeammin, mutta siitä huolimatta edelleen julkisessa keskustelussa väitellään onko sillä mahdollista korvata fossiilisia polttoaineita.
Kapeakatseiset ennusteet eivät ole mikään uusi ilmiö. Esimerkiksi 1700-luvun lopulla Thomas Malthus analysoi, että ihmisten hyvinvointi ei voi lisääntyä ilman väestön kasvun rajoittamista, koska ihmiset lisääntyisivät nopeammin kuin kykymme tuottaa ravintoa. Analyysi ei kuitenkaan kestänyt aikaa, koska kehitys ei ollut vain sen aikaisten trendien suora jatkumo.
Pitkällä aikavälillä isot muutokset eivät ole lineaarisia prosesseja, joissa iteratiivisesti innovoidaan samaa laitetta kunnes se on täydellinen. Isot muutokset syntyvät, kun useamman alan kehitys johtaa yhteisvaikutuksiin, jotka avaavat taas uusia mahdollisuuksia ja niin edelleen.
Kun teknologia kehittyy, kehitys mahdollistaa kulttuurin uusia muotoja, jotka taas luovat tarvetta uudelle teknologialle sekä vaatimuksia instituutioille ja infrastruktuurille.
Nämä kehitysaskeleet eivät myöskään ole pelkästään teknologisia vaan myös kulttuurillisia, institutionaalisia ja rakenteellisia. Kun teknologia kehittyy, kehitys mahdollistaa kulttuurin uusia muotoja, jotka taas luovat tarvetta uudelle teknologialle sekä vaatimuksia instituutioille ja infrastruktuurille. Nämä kehitykset taas luovat mahdollisuuksia uudelle teknologialle tai vanhan teknologian uusille käyttötavoille.
Tästä hetkestä käsin meidän on mahdotonta nähdä täsmällistä reittiä, jota pitkin kaikkien edellä mainittujen tekijöiden pitää rakentua saavuttaaksemme isoja muutoksia. Näkymättömyys ei kuitenkaan tarkoita, ettei sellaista reittiä olisi olemassa.
1.Läheinen tulevaisuus yliarvioidaan.
Monimutkaisten kehityskulkujen sijaan on helppo unelmoida pelkästään teknologista kehitystä vaativista ratkaisuista paljon nopeammin kuin ne ovat mahdollisia, jos edes ovat. Lentävistä autoista ja nopeammista kaupunkien välisistä lennoista rakettien avulla on hekumoitu jo vuosikymmeniä.
Ongelma ei ole vain se, ettei laitteita voisi teknisesti toteuttaa, vaan myös, että ratkaisut eivät ole yhteensopivia elinympäristömme kanssa. Lentävä auto ei vastaa mihinkään tarpeeseen, joka oikeuttaisi sen riskit ja kustannukset. Lennot maan kiertoradan kautta voisivat olla nopeita, mutta rakettien pitää nousta ja laskea kaukana asutuskeskuksista.
Innovaatioiden yleistyminen edellyttää, että keksinnölle on riittävä tarve, ja että se sopii yhteen olemassa olevan kulttuurin, infrastruktuurin sekä sääntelyn kanssa.
On paljon teknologisia innovaatioita, jotka ovat hienoja esittelyvideoissa ja lupaavia paperilla, mutta eivät sovi yhteen todellisen arjen kanssa. Jotta jokin keksintö todella muuttaisi kokemaamme arkea, sen pitää pystyä sopimaan yhteen olemassa olevan todellisuuden kanssa ja tuottaa niin merkittävää hyötyä, että se yleistyy. Muutoin S-käyrä ei värähdäkään.
Viidennen lain pöhinäparonit voivat yrittää luoda kysyntää tyhjillä lupauksillaan ja saada markkinat uskomaan vaikkapa itseajavien autojen olevan aivan kulman takana, tai että aivan kohta keksitään se yleinen tekoäly, joka osaa tehdä kaiken ihmisen puolesta. Jää nähtäväksi kuinka nopeasti nämä innovaatiot muuttavat arkeamme, jos muuttavat.
Innovaatioiden yleistyminen edellyttää, että keksinnölle on riittävä tarve, ja että se sopii yhteen olemassa olevan kulttuurin, infrastruktuurin sekä sääntelyn kanssa. Jälkimmäiset ovat ratkaistavissa, jos tarve on tarpeeksi suuri, mutta usein teknologiaa ideoidessa yhteensovittamisen vaativuus on helppo aliarvioida. Tämän lisäksi monilla innovaatioilla on sellaisia ympäristövaikutuksia, jotka ilmenevät vasta kun käyttö on tarpeeksi laajaa ja jotka voivat pakottaa luopumaan tehokkaistakin ratkaisuista. Näin kävi esimerkiksi CFC-yhdisteiden kanssa, kun ilmeni, että ne tuhoavat otsonikerrosta.
Moonshot oli kuitenkin mahdollinen juuri sen takia, että se oli pyrkimys tehdä jotain, joka oli siihen asti ollut mahdotonta, ja jota ei tarvinnut sovittaa yhteen eletyn arjen kanssa.
Lopulta luonnonlait asettavat rajat sille, mikä on mahdollista, mutta on paljon innovaatioita, joiden kehittämistä rajaa kannattavuus, sillä niiden hyödyllisyyttä on vaikea ennustaa, vaikka ne olisivat mahdollisia. Jos tutkimme vain sitä, mikä voidaan ennalta nähdä kannattavaksi, jäävät monet yllättävät löydöt tekemättä ja olemme jumissa ennakoitavan kehityksen kapealla linjalla.
Historiassa on kuitenkin esimerkkejä, joissa kehitys on ollut lyhyelläkin aikavälillä nopeaa. Selkeänä esimerkkinä voidaan nähdä Nasan moonshot, jonka aikana teknologia otti jättimäisiä harppauksia nopeasti ja jonka hedelmät päätyivät myös koteihin ajan myötä. Moonshot oli kuitenkin mahdollinen juuri sen takia, että se oli pyrkimys tehdä jotain, joka oli siihen asti ollut mahdotonta, ja jota ei tarvinnut sovittaa yhteen eletyn arjen kanssa.
Epilogi
Wiion lait ovat yllättävänkin päteviä edelleen. Niitä tarkastellessa tulee pohtineeksi, että elämme maailmassa, jossa teknologia enimmäkseen kehittyy markkinoiden ja kannattavuuden ehdoilla. Olemassa olevat järjestelmämme estävät meitä koettamasta ottaa riittävän rohkeita ja suuria harppauksia voidaksemme vastata ilmastonmuutoksen kokoisiin haasteisiin. Marsiin lentämisen sijasta tarvitsemme todellista kunnianhimoa ja uskallusta koettaa sellaista muutosta, joka mahdollistaa paremman huomisen tällä planeetalla. Kuinka paljon meillä on aikaa tehdä earthshot?
