Koronapandemia ja lapsen oikeuksiin kohdistuneet rajoitukset
Maailmanlaajuiseksi pandemiaksi vuoden 2020 alkupuoliskolla levinnyt uudentyyppinen koronavirustauti ja sen leviämisen estämiseksi asetetut rajoitustoimet vaikuttivat yhteiskuntaan ennennäkemättömillä tavoilla. Vaikka lapsilla koronaviruksen aiheuttama tauti esiintyi aikuisväestöä lievempänä, vaikuttivat rajoitustoimet myös lapsiin ja heidän oikeuksiensa toteutumiseen sekä välittömästi että välillisesti. Lasten osalta voidaan sanoa, että rajoitustoimilla on koronavirustautia kauaskantoisempia vaikutuksia.
Suomen perustuslain (PL, 731/1999) mukaan julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia (2.3 §), myös lasten osalta. Julkisella vallalla on velvollisuus turvata ja edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista (PL 22 §). Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat vaalioikeuksia lukuun ottamatta yhtäläisesti myös lapsille. Tämän lisäksi lapsilla on myös erityisiä oikeuksia. Keskeisin lapsen erityisistä oikeuksista säätävä ihmisoikeussopimus on Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59–60/1991, LOS), joka on saatettu Suomessa voimaan lain tasoisesti sitoen nämä sopimukseen sisältyvät ihmisoikeusvelvoitteet osaksi kansallista oikeusjärjestystämme.
Yksi keskeisimmistä LOS:n säännöksistä on 3.1 artikla, jonka mukaan lapsella on oikeus saada etunsa arvioiduksi ja ensisijaisesti huomioon otetuksi heitä yksilönä tai lapsiryhmänä koskevassa päätöksenteossa. LOS:n täytäntöönpanoa valvovan lapsen oikeuksien komitean mukaan lapseen liittyviä toimia tulee arvioida kaikessa lasta koskettavassa toiminnassa. Lapsen edun ensisijaisuus sitoo myös muut lapsen oikeudet osaksi päätöksenteossa punnittavaa kokonaisuutta, sillä on lapsen edun mukaista, että myös muut lapsen oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti (Hakalehto 2018).
Myös poikkeuksellisina aikoina lapsilla on oltava luottamus siihen, että heidän oikeuksiaan suojellaan.
Lapsen oikeudet eivät toteudu itsestään, vaan ne edellyttävät käytännön toimia kaikilta lasten kanssa toimivilta huoltajista, opettajista ja sote-alan ammattilaisista lainsäätäjään saakka. Myös poikkeuksellisina aikoina lapsilla on oltava luottamus siihen, että heidän oikeuksiaan suojellaan, mikäli niitä joudutaan rajoittamaan, ja että rajoitukset tapahtuvat lainsäädännön puitteissa ja aidon vaikutustenarvioinnin ja punninnan seurauksena (Valtonen ym., 2025a [julkaistaan 2025]).
Koronapandemian aikana käyttöön otetut rajoitustoimet ulottuivat usealle lapsen elämän osa-alueelle, myös sosiaalisiin ympäristöihin ja suhteisiin. Esimerkiksi tartuntatautilain puitteissa alueellisesti asetetut rajoitukset sulkivat lasten harrastustiloja, vaikuttaen näin lasten vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Tilojen sulkemisella on todettu olleen lasten ja nuorten aktiivisuuden sekä harrastuksiin liitännäisten sosiaalisten suhteiden osalta negatiivinen vaikutus. Etäopetukseen siirtyminen puolestaan vähensi kouluympäristössä tapahtuvia sosiaalisia kontakteja niin vertaisten kuin opetushenkilöstönkin välillä. Uudenlaiset opetuksen järjestämisen tavat heikensivät osan oppilaiden hyvinvointia ja jaksamista ja lisäsivät tuen tarvetta. Sosiaalisten kontaktien rajoittamisen onkin havaittu lisänneen yksinäisyyttä ja psyykkistä kuormittuneisuutta ja nuorten osalta raportoitiin kaikilla kouluasteilla lisääntyneestä ahdistuneisuudesta ja masennusoireilusta.
Sosiaalisten kontaktien rajoittamisen onkin havaittu lisänneen yksinäisyyttä ja psyykkistä kuormittuneisuutta ja nuorten osalta raportoitiin kaikilla kouluasteilla lisääntyneestä ahdistuneisuudesta ja masennusoireilusta.
Pandemian ja yhteiskunnassa vallinneiden poikkeuksellisten olosuhteiden oppien kartoittaminen auttaa ymmärtämään, kuinka lapsen oikeuksia on mahdollista suojella tulevissa kriiseissä. Tällä kirjoituksella osallistumme keskusteluun lapsen oikeuksien toteutumisesta koronapandemian aikana. Kiinnitämme huomiota pandemian aiheuttamiin vaikutuksiin erilaisissa lapsen kasvatustehtävään kiinnittyvissä ympäristöissä, kuten koulussa ja harrastustoiminnassa sekä perheen ja yhteiskunnan välisessä suhteessa. Kysymme, mitä opimme lasten ja nuorten oikeuksien rajoittamisen vaikutuksista, kun rajoituksia tarkastellaan lasten sosiaalisten ympäristöjen näkökulmasta.
Lapsen hyvinvointi, perheen ensisijainen vastuu ja julkisen vallan suojaverkko
Lapsen oikeuksiin liittyvän sääntelyn lähtökohtana on vanhemmille asettuva ensisijainen vastuu lapsen oikeuksien turvaamisesta sekä lapsen huolenpidosta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista (LOS 7.1 ja 18 art.). Lainsäädännön mukaan viranomaisilla, kuten perusopetuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla, on velvollisuus tukea huoltajia tässä kasvatustehtävässä (PL 19.3. §; LOS 5 art.). Lapsen hyvinvointi nähdään lopputuloksena, johon on päästy turvaamalla lapsen oikeuden mahdollisimman täysimääräisesti, eli lapsen edun mukaisesti (Yleiskommentti nro 14, 2013; Toivonen, 2022).
Lapsen oikeuksien toteutumiselle on ominaista tietynlainen riippuvuus- ja vuorovaikutussuhde huoltajien oikeuksien toteutumisen välillä (Sutherland, 2021). Vanhempien huono vointi heijastelee myös lapsien hyvinvointiin (Kuurne ym., 2023). Lapsen hyvinvoinnissa ja sen turvaamisessa korostuukin lapsen oikeuksien verkostomainen luonne, jossa niin lapsen oikeudet kuin myös huoltajienkin oikeudet ovat keskenään vuorovaikutteisessa suhteessa.
Lapsella on oikeus saada hyvinvointinsa turvatuksi myös tilanteissa, joissa huoltajat yksin eivät sitä pysty takaamaan. Niin perusopetuksen kuin sosiaali- ja terveydenhuollonkin palvelujärjestelmät muodostavat eräänlaisen suojaverkon lapselle ja lapsen oikeuksille, jotta hänen hyvinvointinsa ja kehityksensä ei ole yksinomaan huoltajien mahdollisuuksista ja resursseista kiinni.
Lasten näkökulmasta tarkasteltuna erilaiset rajoitukset ja muuttuneet järjestämistavat tarkoittivat suojaverkon katoamista ja huoltajien roolin kasvamista.
Lasten näkökulmasta tarkasteltuna erilaiset rajoitukset ja muuttuneet järjestämistavat tarkoittivat suojaverkon katoamista ja huoltajien roolin kasvamista. Muuttuneet opetusjärjestelyt johtivat joustoihin lasten oppimisen ja tukitoimien osalta, minkä lisäksi etäopetuksessa oppilaan oikeus opetukseen jäi opettajien vaihtelevan digiosaamisen varaan (Valtonen ym. 2025b [julkaistaan 2025]). Myös esimerkiksi ravitsemuksellisesti ja pedagogisesti tärkeän kouluruokailun järjestämisessä oli haasteita. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia siirrettiin pandemian hallintaan ja hoitoon liittyviin tehtäviin, jolloin ikäkohtaisista terveystarkastuksista ja muista opiskeluhuoltoon liittyvistä tehtävistä poikettiin.
Kaikki lapset ja nuoret eivät muodosta yhtä, yhtenäistä ryhmää, vaan lasten keskuudessa on eri tavoin haavoittuvia ryhmiä. Haavoittuvuus voi johtua esimerkiksi erilaisista intersektionaalisista tekijöistä, kuten perheen sosioekonomisesta tilanteesta, vähemmistöön kuulumisesta, vammaisuudesta tai kielitaidosta. Lasten ja huoltajien oikeuksien vuorovaikutteisesta suhteesta johtuen lasten haavoittuvuus on osaltaan riippuvaista myös huoltajien haavoittuvuudesta. Tämä suhde tulee tunnistaa ja ymmärtää palveluita järjestettäessä.
Erilaisissa yhteiskunnallisissa kriiseissä yksilöllisten ominaisuuksien joskus ennalta-arvaamattomatkin yhteisvaikutukset luovat haavoittuvuutta.
Erilaisissa yhteiskunnallisissa kriiseissä yksilöllisten ominaisuuksien joskus ennalta-arvaamattomatkin yhteisvaikutukset luovat haavoittuvuutta. Muun muassa terveyteen ja sosiaalisiin tarpeisiin liittyvät haavoittuvuudet korostuvat poikkeuksellisissa olosuhteissa. Esimerkiksi vammansa puolesta haavoittuvaan asemaan kuuluvat nuoret raportoivat pandemian aikana vertaisiaan korkeammasta ahdistuneisuudesta.
Rajoitustoimien vaikutukset lasten sosiaalisiin suhteisiin perheen ulkopuolella
Ihmisoikeusinstrumenttien valossa tarkasteltuna terveys ja hyvinvointi tulee ymmärtää kokonaisuutena, jossa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (Järvinen, 2025a [julkaistaan 2025]). Fyysisen ja psyykkisen terveyden välinen suhde vaikuttaa molempiin näistä osa-alueista ja psyykkisen terveyden ongelmilla on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna todettu oleva negatiivisia vaikutuksia fyysiseen terveyteen esimerkiksi elintavoille ja sosiaalisille suhteille aiheutuneiden muutosten kautta. Sosiaalinen ulottuvuus puolestaan vaikuttaa kokonaisvaltaiseen terveyteen, sillä sosiaaliset tekijät, kuten yhdenvertaisuuteen liittyvät tekijät, yhteisön ja yhteiskunnan ominaispiirteet, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja muut sosiaaliset suhteet vaikuttavat osaltaan niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen. Sosiaalisilla suhteilla on merkitystä esimerkiksi yksilön oman koetun terveyden määrittämisen sekä terveyteen liittyvien tapojen ja rutiinien kannalta. (Ks. tarkemmin Järvinen 2025a, Järvinen 2025b.)
Suurin osa nuorista kokikin hyvinvointinsa heikentyneen ja yksinäisyytensä kokemusten lisääntyneen pandemian aikana.
Rajoitustoimet kohdistuivat suurimpaan osaan lapsista ja nuorista joko välittömästi tai välillisesti. Vaikka esimerkiksi varhaiskasvatusikäisten lasten oikeutta varhaiskasvatuspalveluihin ei rajoitettu, eikä nuorempia oppilaita siirretty etäopetuksen piiriin, kohdistuivat rajoitukset esimerkiksi vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Lapsen oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan on lasten erityinen oikeus (LOS 31 art.), johon sisältyy myös harrastustoiminta Lisäksi perheenjäsenten ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden ylläpidon siirtyessä pääsääntöisesti verkkoon, korostuivat uudenlaiset lieveilmiöt. Esimerkiksi kouluterveyskyselyssä raportoitiin nuorten verkossa kokemien seksuaalisten ahdisteluiden määrän kasvusta (Hietamäki ym., 2022). Suurin osa nuorista kokikin hyvinvointinsa heikentyneen ja yksinäisyytensä kokemusten lisääntyneen pandemian aikana.
Rajoitustoimet vaikuttivat voimakkaasti lasten ja nuorten sosiaalisiin suhteisiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Vaikka yhteenkuuluvuuden tunne sisältyy jokaisen psykologiin perustarpeisiin (Ryan & Deci, 2017), rajoitusten vaikutuksia arvioitaessa korostettiin erityisesti fyysisen terveyden suojelemisen ja terveydenhuollon kantokyvyn ylläpitämisen tärkeyttä, psyykkisen terveyden osa-alueen jäädessä lähes huomioitta. Rajoitustoimien negatiivisia vaikutuksia lasten hyvinvoinnille, mielialalle ja toimintakyvylle sivuttiin ainoastaan harvoissa arvioinneissa. (Järvinen, 2025b [julkaistaan 2025].)
Rajoitustoimet vaikuttivat voimakkaasti lasten ja nuorten sosiaalisiin suhteisiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.
Rajoitustoimista säädettäessä LOS 3.1 artiklan mukainen lapsen oikeuksia koskeva punninta oli vähäistä. Punnintaa suoritettiin pääasiassa sellaisilla aloilla, joissa vaikutukset lapsiin olivat välittömiä, kuten perusopetuslain väliaikaisten muutosten yhteydessä (Valtonen ym., 2025a [julkaistaan 2025]). Harrastustoimintaan liittyviä rajoituksia säädettäessä sivistyslautakunta kohdisti siihen, arvioitiinko esimerkiksi erilaisia harrastustoimintaan liittyviä rajoituksia ja niiden vaihtoehtoisia toteutustapoja aidosti lapsen oikeuksien näkökulmasta. Kokonaisuutena tarkastellen lapsivaikutusten arviointi oli kuitenkin vähäistä Perusteluiden keskittyessä erityisesti fyysisen terveyden suojaamiseen, laajempi punninta rajoitustoimien vaikutuksesta psyykkiselle ja sosiaaliselle terveydelle jäi suorittamatta.
Lapsilähtöisyyttä rajoitustoimiin tulevissa kriiseissä
Vaikka monissa perheissä lapset ja nuoret voivat pandemiankin aikaan hyvin, niissä perheissä, joissa huoltajat eivät pystyneet huolehtimaan lastensa hyvinvoinnin edellytyksistä, voidaan lasten katsoa jääneen julkisen vallan turvaamisvelvollisuuden osalta heitteille). Kun tähän lisätään erilaiset kokoontumisrajoitukset, jäivät lapset kotiin ilman tuen saamisen mahdollisuutta niissäkin tilanteissa, joissa kotioloihin liittyi haasteita. Esimerkiksi osaan lapsista ei koulujen etäopetusaikana saatu yhteyttä, koska toimivia laitteita tai yhteyksiä ei ollut, tai lasten huoltajien taidot tai voimavarat eivät riittäneet lapsen opetukseen osallistumiseksi. Tällöin poikkeukselliset opetusjärjestelyt yhdistettynä perheen sosioekonomiseen asemaan tai huoltajien mahdollisuuksiin vaaransivat lapsen oikeuksien toteutumisen. Jatkossa onkin turvattava lapsen oikeuksista vastaavien tahojen, kuten opettajien ja opiskeluhuollon ammattilaisten resurssit sekä lainvalmistelussa ymmärrys lapsen oikeuksien kokonaisuudesta.
Esimerkiksi osaan lapsista ei koulujen etäopetusaikana saatu yhteyttä, koska toimivia laitteita tai yhteyksiä ei ollut, tai lasten huoltajien taidot tai voimavarat eivät riittäneet lapsen opetukseen osallistumiseksi.
Sosioekonomisten tekijöiden lisäksi vaikutusta on ollut pandemian kestolla. Olennaista on jatkoa ajatellen hahmottaa se, että aikuisten mittakaavassa suhteellisen lyhytaikaisilla rajoituksilla on lasten elämässä pidempiaikaisia ja merkittäviä vaikutuksia. (Valtonen ym., 2025a [julkaistaan 2025])
Lapsen oikeuksiin liittyvää vaikutustenarviointia suoritettiin lähinnä lapsiin välittömästi liittyviä rajoitustoimia tai poikkeuksellisia järjestelyjä säädettäessä. Laajempi lapsen oikeuksiin liittyvä tarkastelu jäi pandemian aikana vähäiseksi. Rajoitustoimilla on ollut laajasti niin lapsen terveyteen kuin muihinkin lapsen oikeuksiin liittyviä ennakoimattomia vaikutuksia. On sanottu, että tulevaisuuden kriisejä ajatellen olisi keskityttävä luomaan yhteisöjä, sillä yhteisöllisyys perheen lisäksi kaveripiirissä koulussa ja harrastustoiminnassa vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Jatkoa ajatellen on olennaista hahmottaa näihin ympäristöihin kohdistuvien rajoitusten vaikutukset lasten ja nuorten sosiaalisten suhteiden näkökulmasta.
Petra Järvinen on julkisoikeuden väitöskirjatutkija Tampereen yliopistosta. Virve Valtonen puolestaan toimii projektitutkijana Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja oikeustieteen väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa. He ovat tutkimuksissaan tarkastelleet lapsen oikeuksien toteutumista koronapandemian aikana.
Kirjoitus on toteutettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa JuRe-hankkeessa (Oikeudenmukainen toipuminen pandemiasta? Perustuslailliset oikeudet, legitiimi hallinta ja saadut opit), päätösnumerot 345950 ja 346002), joka on osa Pandemics-ohjelmaa. Lisäksi tutkimus kuuluu EduRESCUE – resilientti koulu ja koulutus sekä Right to Belong: Yksinäisyyden ja ostrakismin vähentäminen lapsuudessa ja nuoruudessa -hankkeisiin. Tutkimusta rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä (EduRESCUE 345196 ja 345265, Right to Belong 352648).
Lähdeluettelo
Aalto-Setälä, Terhi – Suvisaari, Jaana – Appelqvist-Schmidlechner, Kaija – Kiviruusu, Olli, Pandemia ja nuorten mielenterveys – Kouluterveyskysely 2021. Tutkimuksesta tiiviisti 55/2021, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Haario, Peppi – Koponen, Päivikki – Parikka, Suvi – Härkänen, Tommi – Martelin, Tuija – Koskinen, Seppo – Lundqvist, Annamari, Koronapandemian ja sen rajaamistoimien vaikutukset elintapoihin ja arkielämään koulutusryhmittäin. Sosiaalilääketieteen aikakauslehti 2021:58, 209–219.
Hakalehto, Suvianna, Lapsioikeuden perusteet. Alma Talent 2018.
Hietamäki, Johanna – Nipuli, Suvi – Peltonen, Joonas – Helenius, Jenni – Vuorenmaa, Maaret: Turvallisuus ja lähisuhdeväkivalta. Teoksessa Laura Kestilä – Satu Kapiainen – Merita Mesiäislehto – Pekka Rissanen (toim.): Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen: Asiantuntija-arvio, kevät 2022, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 4/22.
Hietanen-Peltola, Marke – Vaara, Sarianna, 2 Kouluterveydenhuolto. Teoksessa Tuovi Hakulinen – Marke Hietanen-Peltola – Arja Hastrup – Sarianna Vaara – Johanna Jahnukainen – Päivi Varonen, ”Pahin syksy ikinä” – Lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut koronasyksynä 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 37/2020.
Holm, Marja Eliisa– Kiviruusu, Olli – Helenius, Jenni – Sainio, Päivi: Population-level changes in anxiety and depression and the unmet need for support at school among adolescents with and without disabilities, 2017 – 2021: The effects of the COVID-19 pandemic. Disability and Health Journal 17 (2024).
Husu, Pauliina – Tokola, Kari –Vähä-Ypyä, Henri –Sievänen, Harri –Kokko, Sami – Villberg, Jari – Vasankari, Tommi: Physical activity has decreased in Finnish children and adolescents from 2016 to 2022. BMC Public Health (2024) 24.
Järvinen, Petra, Lapsen oikeus terveyteen ihmisoikeutena Suomen oikeusjärjestelmän näkökulmasta tarkasteltuna – ”Paras saavutettavissa oleva terveydentila” normatiivisena käsitteenä. [Järvinen 2025a] Defensor Legis 1/2025, julkaistaan 2025.
Järvinen, Petra, Lapsen oikeus terveyteen koronarokotusasetusten valmistelussa. [Järvinen 2025b] Julkaistaan 2025.
Kuurne, Kaisa – Leppo, Anna – Isosävi, Sanna – Klemetti, Reija, Lapsen oikeus hyvään alkuun: vanhempien hyvinvoinnin tukeminen odotus-, synnytys- ja vauva-aikana. Teoksessa Annaleena Aira – Merike Helander – Elina Pekkarinen – Terhi Tuukkanen (toim.): Terveys ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2023:7.
Lapsistrategian koronatyöryhmä, Lapset, nuoret ja koronakriisi – Lapsistrategian koronatyöryhmän arvio ja esitykset lapsen oikeuksien toteuttamiseksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:2.
Oikeusministeriö, Moniperusteinen syrjintä olisi tunnistettava paremmin. Policy Brief 2, Syrjintä Suomessa. Oikeusministeriö 2019.
Pakarinen, Eija – Kiuru, Noona – Valtonen, Virve, Lasten ja nuorten oikeudet oppimiseen ja hyvinvointiin vaarantuivat koronapandemian aikana. Kasvun tuki -aikakauslehti, 3(1) 2023. Saatavilla https://doi.org/10.61259/kt.130412.
Panula, Venla – Kiuru, Noona – Pöysä, Sanni – Junttila, Niina – Sorkkila, Matilda – Lerkkanen, Marja-Kristiina – Pakarinen, Eija, Hiljaisia ääniä – Nuorten kokemuksia koronapandemian vaikutuksesta hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja oppimiseen. Opetushallitus, Raportit ja selvitykset 2023:2.
Pöysä, Sanni – Pakarinen, Eija – Lerkkanen, Marja-Kristiina, Huoltajien näkemyksiä lapsensa oppimisesta etäopetuksessa ja lapsen tuen tarpeiden heijastuminen niihin. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti: NMI-bulletin 33(4), s. 143–158.
Ranta, Klaus – Aalto-Setälä, Terhi – Heikkinen, Tiina – Kiviruusu, Olli: Social anxiety in Finnish adolescents fro 2013 to 2021: change from pre-COVID-19 to COVID-19 era, and mid-pandemic correlates. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology (2024) 59, 121–136.
Ryan, Richard, M. – Deci, Edward. L, Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. The Guilford Press 2017. https://doi.org/10.1521/978.14625/28806
SiVL 12/2020 vp, Sivistysvaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta.
Sorkkila, Matilda – Panula, Venla – Ylisaukko-oja, Saara, Vanhemmuuden uupumus oli riski lasten hyvinvoinnille ja lasten oikeuksien toteutumiselle korona-aikana. Kasvun tuki 12.12.2022.
Sutherland, Elaine, The Enigma of Article 5 of the United Nations Convention on the Rights of the Child – Central of Peripheral? Teoksessa Claire Fenton-Glynn & Brian Sloan (toim.): Parental Guidance, State Responsibility and Evolving Capacities: Article 5 of the United Nations Convention on the Rights of the Child. Brill 2021, s. 13–35.
Toivonen, Virve, Oikeudellistunut hyvinvointi – Esimerkkinä lapsen hoiva, huolenpito ja kasvatus. Teoksessa Virve Toivonen – Anna Mäki-Petäjä-Leinonen – Eeva Nykänen (toim.): Hyvinvointioikeus. Helsingin seudun kauppakamari 2022, s. 141–167.
UN Committee on the Rights of the Children, General comment No. 14 (2013) on the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3, para. 1).
UN Committee on the Rights of the Children, General Comment no. 17 (2013) on the right of the child to rest, leisure, play, recreational activities, cultural life and arts (art. 31).
Valtonen, Virve – Salo, Anne-Elina – Kajamies, Anu, Oikeudellisten reunaehtojen vaikutukset oppilaan oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseen: monikerroksinen näkökulma. Focus Localis 3/2024, s. 62–78.
Valtonen, Virve – Järvinen, Petra – Salminen Janne, Oikeudellinen sääntely resilientin koulun kehittämisessä. [Valtonen ym. 2025a] Teoksessa Marja-Kristiina Lerkkanen – Katariina Salmela-Aro – Marja Vauras (toim.): Koulun resilienssi. Santalahti-kustannus 2025, julkaistaan 2025.
Valtonen, Virve – Ylisaukko-oja, Saara – Kajamies, Anu, Oppilaan oikeus opetukseen ja tukeen turvallisessa oppimisympäristössä. [Valtonen ym. 2025b] Teoksessa Marja-Kristiina Lerkkanen – Katariina Salmela-Aro – Marja Vauras (toim.): Koulun resilienssi. Santalahti-kustannus 2025, julkaistaan 2025.
WHO Commission on Social Determinants of Health, Closing the gap in a generation. Health equity through action on the social determinants of health. WHO 2008.
Yle 28.12.2022, Korona-ajan etäopetus oli monille vanhemmille rankka kokemus, mutta toi esiin myös piilo-osaamista perheissä.
Yle 13.4.2022, Nuorten kokema lähisuhdeväkivalta ja seksuaalinen häirintä lisääntyivät koronapandemiassa, kertoo THL:n selvitys.
Yle 22.3.2023, Korona-ajan etäkoulun vaikutukset näkyvät edelleen.
Yle 27.1.2021, Vain harva koululainen hakee etäopetuksen aikana ilmaisen koululounaan – maksuton ateria on silti tarjottava kaikille.
