Joukko työ- ja elinkeinoelämää edustavia järjestöjä on julkistanut kannanoton ammatillisen koulutuksen leikkauksista, jossa ne ennakoivat leikkausten seurauksiksi pulaa ammattiosaajista ja taloudellisen kasvun tyrehtymistä (STTK: Järjestöjen kannanotto 19.2.2025).
Arvioimme tässä puheenvuorossamme koulutusleikkauksia riskinä ammatilliselle osaamiselle. Riski voi ulottua myös laajemmin ihmisten yhteiskunnalliseen toimijuuteen. Näkökulmamme on uuden teknologian vauhti ja siihen sopeutuminen jälkijunassa niin työelämässä kuin kansalaisyhteiskunnassakin.
Valmiudet omaksua digitaalisia palveluita vaihtelevat
Uudet teknologiat otetaan käyttöön nopeatempoisesti niin työelämässä kuin yhteiskunnan palveluissakin: tiedon ja palveluiden tuottaminen, käyttö ja tallentaminen ovat lähes aina jossain vaiheessa prosessia digitaalisesti välitettyä. Niihin liittyy usein institutionaaliseen sääntelyyn liittyviä käytäntöjä, kuten pankkitunnukset yhteiskunnallisten palveluiden saamisen mahdollistajana. Pankkitunnuksia otettiin käyttöön yhteiskunnallisiin palveluihin kirjautumisessa 2010-vuosikymmenen puolesta välistä lähtien.
Julkisessa keskustelussa on usein havaittu tiettyjen väestönosien jääminen digitaalisten palveluiden ja digitaalisesti tuotetun tiedon ulkopuolelle, koska heillä ei ole välineitä, osaamista, toimintakykyä eikä aina edes tarvittavia oikeuksia, kuten pankkitunnusta, palveluiden käyttöön.
Työvoiman ulkopuolelle jääminen, työttömyys tai muu syy, voi heikentää mahdollisuuksia oppia ja päästä hyödyntämään uutta digitaaliteknologiaa erityisesti, jos resurssit ovat puutteelliset.
Erityisen haavoittuvassa asemassa voivat olla esimerkiksi ikääntyneet muistisairaat, vammaiset ihmiset sekä pakolaisina Suomeen tulleet maahanmuuttajat. Työvoiman ulkopuolelle jääminen, työttömyys tai muu syy, voi heikentää mahdollisuuksia oppia ja päästä hyödyntämään uutta digitaaliteknologiaa erityisesti, jos resurssit ovat puutteelliset. Osaamisen puute voi myös ehkäistä digitaalisten palveluiden käyttöä ja Suomen kaltaisessa teknologiamyönteisessä yhteiskunnassa taitojen puutteellisuutta voidaan hävetä, mikä voi osaltaan syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnan palveluista tai ylipäätään rajoittaa toimijuutta.
Vaikka työtehtävissä saatetaan hyödyntää digitaalisia välineitä, toisteinen rutiininomainen käyttö ei anna valmiuksia pidemmälle menevään opetteluun ja opitun hyödyntämiseen.
Työelämässä olevilla voidaan olettaa olevan pääsy digitaalisiin välineisiin ja mahdollisuudet niihin perehtymiseen, ja siten myös valmiuksia digitaalisesti tuotettujen yhteiskunnallisten palveluiden käyttöön. Valmiudet digitaalisten palveluiden ja tiedon käyttöön jakautuvat kuitenkin monilla tavoin työelämässäkin: vaikka työtehtävissä saatetaan hyödyntää digitaalisia välineitä, toisteinen rutiininomainen käyttö ei anna valmiuksia pidemmälle menevään opetteluun ja opitun hyödyntämiseen.
Taloushallintoala esimerkkinä digikuiluista
Tutkimus- ja kehittämishankkeessamme ”Taloushallinnon digitalisointi – yhteisöllinen oppiminen toimintatutkimuksen keinoin” tutkimme otsikon mukaisesti pienten ja keskisuurten taloushallinnon palveluita tarjoavien yritysten työn muutosta sähköiseksi, ohjelmistorobotiikkaa hyödyntäväksi ja tekoälyn käyttöön pyrkiväksi. Kaikki tutkimamme yritykset asiakkaineen eivät kuitenkaan ole samalla viivalla uusien digitaalisten välineiden omaksujina.
Uuden teknologian käyttöönoton tavoitteena on tehokkuuden ja taloudellisuuden parantaminen ja osin uusien liiketoimintamahdollisuuksien avaaminen. Vaikka palveluiden digitalisointi on tavoitteena alalla, “mappiasiakkaiden” palvelu on yhä osa palvelutarjontaa tutkimissamme taloushallinnon palveluyrityksissä, koska kaikissa asiakasorganisaatioissa ei ole halukkuutta, osaamista tai välineitä taloushallintonsa sähköistämiseen.
Tutkimuksemme perusteella taloushallintopalveluita tarjoavien yritysten henkilöstön digitaalinen osaaminen hajautuu: osa henkilöstöstä on perustaitojen varassa ja toisessa ääripäässä ohjelmistojen ja järjestelmien käyttö on sujuvaa ja jopa luovaa
Tutkimuksemme perusteella taloushallintopalveluita tarjoavien yritysten henkilöstön digitaalinen osaaminen hajautuu: osa henkilöstöstä on perustaitojen varassa ja toisessa ääripäässä ohjelmistojen ja järjestelmien käyttö on sujuvaa ja jopa luovaa, uusia mahdollisuuksia avaavaa. Silti tarjotut keinot parantaa osaamista ovat samat eri osaamistason työntekijöille eli perehdytys, kollega-apu ja lyhytkurssit käytössä olevien ohjelmistojen käyttöön.
Voidaan päätellä, että edellä mainitut keinot auttavat työntekijöitä, joilla on jo valmiiksi riittävästi digitaitoja. Jos digiosaamisen perusteissa on vajausta, tarvittaisiin usein lisäksi koulutusta digiteknologian perusteiden hallintaan. Voidaan myös olettaa, että tilanne on samankaltainen muillakin nopeasti uutta teknologiaa hyödyntävillä aloilla, kuten korkeakouluissa ja finanssialalla.
Mistä erot digiosaamisessa syntyvät?
Erot digiosaamisessa voivat juontua monista yksilöön ja yhteisöön, organisaation johtoon, teknologiaan ja yhteiskuntaan liittyvistä syistä (Alasoini ym. 2022). Teknologisen osaamisen eroja on pohdittu erityisesti keskusteluissa digitaalisista kuiluista (digital divide tai digital gap).
Yksilötason digikuilujen taustalla on erot mahdollisuuksissa, motivaatioissa ja kyvyissä käyttää uutta teknologiaa (Alasoini ym 2022; Ragnedda & Muschert 2018), ja voidaan myös ajatella näiden olevan yhteydessä toisiinsa. Yksilöiden asema ja tehtävä organisaatiossa on yhteydessä digioppimisen mahdollisuuksiin. Kun rutiinikirjaaminen ei välttämättä opeta muuta kuin toistamaan ulkoa opittua näppäilykaavaa, uusien palveluiden kehittäjät pääsevät muotoilemaan järjestelmien käyttöä, mikä avaa heille mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluita, ohjelmia ja tietovarantoja omiin tarkoituksiinsa ja edelleen parantaa organisatorista ja yhteiskunnallista asemaansa (ks. Alasoini ym. 2022).
Jos henkilöstön digitaalisen teknologian osaaminen on eritasoista, se heijastuu johtamiseen haasteena pitää kaikki työntekijät mukana uuden teknologian käyttöönotossa. Nopeasti teknologiaa käyttöönottavilla ja tehostuvilla organisaatioilla on riski laiminlyödä näitä tavoitteita, jotka edellyttävät paneutumista ja siten hitaampaa otetta johtamisessa.
Johtamisen merkitys on tärkeä uuden teknologian hankinnassa ja käyttöönotossa, osaamisen varmistamisessa myös rutiinikäyttäjille ja digikuilujen umpeen kursimisessa (Alasoini ym. 2022). Jos henkilöstön digitaalisen teknologian osaaminen on eritasoista, se heijastuu johtamiseen haasteena pitää kaikki työntekijät mukana uuden teknologian käyttöönotossa. Nopeasti teknologiaa käyttöönottavilla ja tehostuvilla organisaatioilla on riski laiminlyödä näitä tavoitteita, jotka edellyttävät paneutumista ja siten hitaampaa otetta johtamisessa. Työorganisaatioiden voimavarat ovat toisaalta hyvinkin vaihtelevat digitaalisen teknologian käyttöönottoon ja hyödyntämiseen ja siten myös henkilöstön osaamisesta huolehtimiseen, minkä vuoksi ammatillisen koulutuksen resurssien heikentäminen on niin tuottavuuden kuin yhteiskunnankin toimivuuden näkökulmasta iso miinus.
Digitaalinen osaaminen on keskeistä useissa tehtävissä ja aloilla työn tuloksellisuuden näkökulmasta, mutta yhtä lailla yhteiskunnallisen tasa-arvon näkökulmasta. Erityisesti rakenteelliset muutokset työelämässä voivat kasvattaa potentiaalisesti digitaalisen osaamisen merkitystä. Näitä rakenteellisia muutoksia ovat esimerkiksi joidenkin alojen kuihtuminen ja uusien, digitalisointia hyödyntävien alojen syntyminen ja perinteisten alojen paine ottaa käyttöön uutta teknologiaa. Peliala on varmaankin näkyvin uutta teknologiaa soveltava, uusi ala. Matkatoimistot ja kirjakaupat ovat taas aloja, joilla henkilökohtainen, kasvokkainen palvelu on siirtynyt sähköisiksi, standardisoiduiksi palveluiksi. Paperikirjojen myynti on vähentynyt, mutta erilaiset sähköiset versiot kirjoista ovat tulleet perinteisten kirjojen rinnalle. Näiden muutosten myötä osa työntekijöistä vaihtaa alaa tai heidän työtehtävänsä muuttuvat, mihin tarvitaan uuden oppimista ja kouluttautumista.
Koulutusleikkaukset uhkaavat syventää digikuiluja
Suomessa on luotu vuosikymmenten ajan koulutuspolitiikkaa, jolla voidaan joustavasti vastata yhteiskunnan ja työelämän muutoksiin. Ammatillista koulutusta on tarjottu työttömille tai työssäkäyville muun muassa oppisopimusten ja korkeakoulujen tarjoamilla kursseilla ja koulutusohjelmilla.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen toteuttamat koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja aikuiskoulutustuen lakkauttaminen heikentävät aikuisten mahdollisuuksia digiosaamisen kohentamiseen, mikä osaltaan heijastuu kielteisesti työn tuloksellisuuteen ja digikuilujen umpeen kuromiseen.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen toteuttamat koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja aikuiskoulutustuen lakkauttaminen heikentävät aikuisten mahdollisuuksia digiosaamisen kohentamiseen, mikä osaltaan heijastuu kielteisesti työn tuloksellisuuteen ja digikuilujen umpeen kuromiseen. Yhteiskunnallisen tasa-arvon näkökulmasta osaamisen eriarvoistuminen ruokkii jakautumista digitalisaatiota työelämässä ja yhteiskunnassa tehokkaasti hyödyntäviin ja näppäilykaavan toistajiin.
Kirjallisuus:
Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. & Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Helsinki: Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143939/TTL-978-952-261-997-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Ragnedda, M. & Muschert, G.W. (toim.) 2018. Theorizing Digital Divides. London & New York: Routledge.
STTK: Järjestöjen kannanotto 19.2.2025. https://www.sttk.fi/2025/02/19/jarjestojen-kannanotto-ammatillinen-koulutus-turvaa-kasvun-lisaleikkauksia-ei-tarvita/
