= Lisää media
Hyviä uutisia Suomesta – menestyvän yhteiskunnan kuva on hiljattain julkaistu professori Juho Saaren toimittama artikkelikokoelma.
Ongelmiin painottuvassa uutisvirrassa kirja on tervetullut muistutus asioista, jotka Suomessa ovat pitemmällä aikajänteellä tarkasteltuna kehittyneet myönteiseen suuntaan ja asioista, joissa Suomi kansainvälisessä vertailussa erottautuu menestyvänä kansakuntana. Suomalaisen yhteiskunnan institutionaalisia vahvuuksia näyttäisivät olevan keskinäinen luottamus ja kyky yhteistyöhön.
Keskeisenä selittävänä tekijänä myönteisessä kehityksessä on valtion, kuntien ja järjestöjen pitkäjänteinen yhteistyö, jonka valtakunnalliset asunnottomuuden poistamisohjelmat ovat mahdollistaneet.
Kirjoitin teokseen yhdessä Saija Turusen kanssa artikkelin suomalaisesta asunnottomuuspolitiikasta ja sen systeemisestä muutoksesta 2000-luvulla. Asunnottomuus on Suomessa alentunut yhtäjaksoisesti vuodesta 2012, mikä on kansainvälisessä vertailussa hyvin poikkeuksellista. Vuodesta 2008 vuoteen 2023 asunnottomuus vähentyi 57 prosentilla ja pitkäaikaisasunnottomuus 69 prosentilla. Keskeisenä selittävänä tekijänä myönteisessä kehityksessä on valtion, kuntien ja järjestöjen pitkäjänteinen yhteistyö, jonka valtakunnalliset asunnottomuuden poistamisohjelmat ovat mahdollistaneet. Poistamisohjelmien keskeisiä elementtejä ovat olleet Asunto ensin -malliin perustuva toimintamalli ja asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta tärkeät kohtuuhintaisten ARA-vuokra-asuntojen rakentaminen sekä asumistuki.
Kohtuuhintaisten asuntojen pula ei rajoitu pelkästään kasvukeskuskaupunkeihin
Lieneekö historian ironiaa, että 10.2, jolloin järjestettiin Hyviä uutisia Suomesta -kirjan julkaisutilaisuus, lopun aikoja silloin elänyt ARA (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) julkisti uudet asunnottomuusluvut. Niiden mukaan asunnottomuus onkin kääntynyt nousuun. Hallitus lakkautti ARAn 1.3.2025 alkaen, ja ARAn toimintaa jatkaa ympäristöministeriössä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus.
Tuorein tilastoselvitys kuvaa poikkileikkaustilannetta marraskuussa 2024. Sen mukaan yksinelävien asunnottomia oli kaikkiaan 3806, missä on lisäystä edellisvuoteen 377 henkilöä. Pitkäaikaisasunnottomuus pysyi lähes samalla tasolla. Vähennystä oli 8 henkilöä ja perheiden asunnottomuudessa vähennystä oli 13 perhettä.
Se, että asunnottomuus on lähtenyt uudelleen nousuun, on jo sinänsä huolestuttavaa ja surullista. Selvityksen lähempi tarkastelu paljastaa lisäksi joitakin merkityksellisiä trendejä.
Osalle asunnottomuuden kasvusta löytyy tilastollinen selitys. Viimeisin ARAn kysely on selvästi edellistä kattavampi, kuntien vastausprosentti oli nyt 81, kun se vuotta aiemmin oli 72. Edellisvuoden vastauksista puuttuivat esimerkiksi Rovaniemi (nyt 42 yksinelävää asunnotonta) ja Seinäjoki (88). Onkin todennäköistä, että asunnottomuus on kääntynyt nousuun jo vuotta aiemmin.
Valtaosa kunnista, joissa asunnottomuus on kasvanut, totesi pääsyiksi pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteen, heikennykset Kelan tuissa sekä ylipäätään korkeat asumis- ja elinkustannukset.
Valtaosa kunnista, joissa asunnottomuus on kasvanut, totesi pääsyiksi pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteen, heikennykset Kelan tuissa sekä ylipäätään korkeat asumis- ja elinkustannukset. Kohtuuhintaisten, pienten asuntojen pula ei rajoitu pelkästään kasvukeskuskaupunkeihin. Moni kunta kertoi vastauksissaan, että Kelan rajoihin meneviä asuntoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla.
Asuntorakentamisen kustannusten nousun vuoksi edes kohtuuhintaiset ARA-asunnot eivät välttämättä ole Kelalle riittävän kohtuuhintaisia. Tampereella, missä asunnottomuus kasvoi suurista kaupungeista eniten (lisäys 117 henkilöä vuodesta 2023 vuoteen 2024), tämä näkyi erityisesti yksin elävien ja lapsiperheiden tilanteessa. Tampereella asunnottomuustilanteen heikentymisen taustalla on myös huumeiden käytön yleistyminen ja vahvana jatkunut muuttoliike.
Asunnottomuustyö on ollut sote-uudistuksen sijaiskärsijä
Asunnottomuustilanteen heikentyminen tosiasiallisesti jo vuonna 2023 herättää joukon kysymyksiä. Vuonna 2023 yksinelävien asunnottomuus väheni edellisvuodesta 257 hengellä, mikä oli pääosin Helsingin kehityksen ansiota. Helsingissä yksineläviä asunnottomia oli 157 edellisvuotta vähemmän ja pitkäaikaisasunnottomia 118 vähemmän. Kaikissa muissa suuremmissa kaupungeissa asunnottomuus kasvoi. Helsingissä asunnottomuus oli vähentynyt jo viisi vuotta systemaattisesti, kun taas suurempien kaupunkien kehitys on ollut epäyhtenäistä, välillä nousua, välillä laskua. Pääkaupunkiseudun osalta tilastoissa on kuitenkin myös tulkinnan varaa. Osaselitys Helsingin lukujen nousulle on myös asunnottomien siirtymisessä Espoosta ja Vantaalta.
Helsingin ja muun maan asunnottomuuskehityksen eriytyminen viittaa siihen, että asunnottomuustyö on ollut sote-uudistuksen sijaiskärsijä. Jo ennen hyvinvointialueiden aloittamista oli nähtävissä, että varsinaiset investoinnit esimerkiksi uusien tuetun asumisen yksiköihin olivat loppuneet. Viime vaiheen investointibuumi kohdentui lähinnä erikoissairaanhoidon uusiin toimitiloihin.
Hyvinvointialueiden toiminnan aloitusvaiheessa asunnottomuustyö ei ole ollut prioriteettilistan kärkipäässä. Monet asunnottomuustyötä tekevät järjestöt ovat kertoneet asiakasohjauksen ongelmista ja myös systemaattiseen ohjelmatyöhön tuli, hallituksen lupauksista huolimatta, valitettava katkos. Hallitusohjelmaan sisältynyt pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelma on käynnistynyt verkalleen ja alkuvuodesta ympäristöministeriö myönsi 5,33 miljoonaa hankerahaa hyvinvointialueille ja kaupungeille pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen tähtäävään työhön. Perinteiseen tapaan hankerahoitus on tarkoitettu kehittämiseen, ei varsinaisesti niihin palveluihin ja tukeen, joista on pulaa. Toivottavasti hankerahoitus kuitenkin edistää hyvinvointialueiden ja kaupunkien, välillä vähän hiipuneiden, yhteistyörakenteiden vahvistumista. Asunnottomien palveluja kun sinänsä on kehitetty varsin systemaattisesti jo vuodesta 2008 lähtien.
Helsingin tilanteen huonontuminen viime vuonna osoittaa, että hallituksen säästöpäätösten pelätyt ja ennakoidut vaikutukset alkavat näkyä asunnottomuudessa. Asteittain voimaan tulleiden säästöjen täysimääräinen vaikutus näkyy todennäköisesti selvemmin tämän vuoden asunnottomuusluvuissa.
Toinen asunnottomuustilannetta tulevaisuudessakin heikentävä tekijä on huumetilanteen nopea heikentyminen, joka ei rajoitu pelkästään Helsinkiin ja suurempiin kaupunkeihin. Suomen konservatiiviselle huumepolitiikalle kuvaavaa on, että tilanteen huonontumisesta raportoi ja on huolissaan Suomen Tulli.
Toinen asunnottomuustilannetta tulevaisuudessakin heikentävä tekijä on huumetilanteen nopea heikentyminen, joka ei rajoitu pelkästään Helsinkiin ja suurempiin kaupunkeihin. Suomen konservatiiviselle huumepolitiikalle kuvaavaa on, että tilanteen huonontumisesta raportoi ja on huolissaan Suomen Tulli. Kirsikkana kakun päällä ja viimeisimpänä todisteena silmien sulkemiselta tosiasioilta oli Eduskunnan hiljattainen äänestys, jossa kansalaisaloite huumeiden käyttötilakokeilusta hylättiin.
Asunnottomuustilanteen kehityksen alueellisen eriytymisen lisäksi on nähtävissä myös kohderyhmäkohtaista eriytymistä. Hallituksen oma ohjelma on kohdennettu pitkäaikaisasunnottomille eli niille asunnottomille, joiden asunnottomuus on pitkittynyt sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien vuoksi, ja jotka siksi tarvitsevat eritystä tukea asumiseensa. Tämän ryhmän osalta tilanteen huonontuminen voidaan kohdennetuilla toimilla estää. Tämä ryhmä kiinnostaa myös hyvinvointialueita erityisesti, sillä pysyvämpien asumisratkaisujen puuttuessa tämä ryhmä ongelmineen kuormittaa useita hyvinvointialueiden terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluyksiköitä.
Päättäjien kaksoisrooli kunnanvaltuustoissa ja hyvinvointialueiden päättäjinä herättää yhä kriittistä keskustelua, vaikka ehdokkaista paikoittain on ollut pulaakin. Kaksoisroolissa voi nähdä myös mahdollisuuden. Asunnottomuuden poistaminen edellyttää sekä kuntien että hyvinvointialueiden päätöksiä.
Asunnottomuus ei juurikaan ole näkynyt kunta- ja aluevaalikeskusteluissa, vaikka asunnottomuustyötä tekevät järjestöt kuten Y-Säätiö ja Sininauhasäätiö ovat aktiivisesti asiaa tuoneet julkisuuteen. Päättäjien kaksoisrooli kunnanvaltuustoissa ja hyvinvointialueiden päättäjinä herättää yhä kriittistä keskustelua, vaikka ehdokkaista paikoittain on ollut pulaakin. Kaksoisroolissa voi nähdä myös mahdollisuuden. Asunnottomuuden poistaminen edellyttää sekä kuntien että hyvinvointialueiden päätöksiä. On johdonmukaista olettaa, että päättäjät asunnottomuuden poistamisen osalta tekevät sekä kunnissa että hyvinvointialueilla samansuuntaisia päätöksiä.
Taloudelliset syyt asunnottomuuden taustalla ovat merkittävästi lisääntyneet
Pitkäaikaisasunnottomuuden pysyessä suurin piirtein kurissa muu asunnottomuus tulee vääjäämättä kasvamaan. Jo nyt on vahvasti nähtävissä, että taloudelliset syyt asunnottomuuden taustalla ovat merkittävästi lisääntyneet. Meille on syntymässä tai jo syntynyt uudenlainen asumisprekariaatti , väliinputoajaryhmä, jonka asunnottomuusriskin taustalla on pienituloisuutta ja taloudellista niukkuutta. Tämä ryhmä ei selvästi kuulu sen enempää hyvinvointialueiden kuin kuntienkaan vastuulle, heillä kun ei juuri muuta tuen tarvetta ole kuin taloudellisen tuen tarve. Juuri tätä ryhmää asumisneuvojat ovat menestyksellisesti viime vuosina auttaneet häätöjä ehkäisten. Valitettavasti hallituksen säästöjä kohdennettiin myös asumisneuvontaan. Voisi myös puhua Kela-asunnottomista, sillä tämän ryhmän tilanteeseen parhaiten voidaan välittömästi vaikuttaa asumis- ja toimeentulotuella. Vastaavasti näiden tukien leikkaukset ovat tämän ryhmän asunnottomuusriskiä lisänneet.
Voisi myös puhua Kela-asunnottomista, sillä tämän ryhmän tilanteeseen parhaiten voidaan välittömästi vaikuttaa asumis- ja toimeentulotuella. Vastaavasti näiden tukien leikkaukset ovat tämän ryhmän asunnottomuusriskiä lisänneet.
Hallituksen säästötoimien vaikutukset asunnottomuuteen olivat pitkälti ennakoitavissa, mutta tuottivatko nämä toimet sitten todellisia säästöjä. Kelan tilaston mukaan asumistukea maksettiin viime vuonna vajaat 1,7 miljardia euroa, mikä on inflaatiokorjattuna kaksi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Asumistukea sai viime vuonna 23000 kotitaloutta vähemmän kuin edellisvuonna. Tämän vuoden tammikuussa tuen saajien määrä väheni edelleen 21000 ruokakunnalla vuoden vaihteessa voimaan tulleiden uusien muutosten seurauksena. Vuoden vaihteen muutosten vaikutus kohdistuu erityisesti työssäkäyviin ruokakuntiin. Riski myös perheiden asunnottomuuden nousuun on nyt selvästi kasvanut.
Viime vuonna toimeentulotuen kustannukset kasvoivat 95 miljoonalla eurolla. Kelan mukaan kustannusten kasvu selittyy sosiaaliturvan leikkauksilla ja sosiaaliturvan piiriin tulleilla ukrainalaisilla.
Viime vuonna toimeentulotuen kustannukset kasvoivat 95 miljoonalla eurolla. Kelan mukaan kustannusten kasvu selittyy sosiaaliturvan leikkauksilla ja sosiaaliturvan piiriin tulleilla ukrainalaisilla. Tukea saaneiden kotitalouksien määrä laski hieman, mutta tukea saaneissa kotitalouksissa asui enemmän ihmisiä kuin aiemmin. Loppuvuodesta myös tukea saaneiden kotitalouksien määrä alkoi kasvaa. Kelalta on tulossa tutkimusblogi, jossa arvioidaan myös asumistuen leikkausten siirtymää toimeentulotukena korvattuihin asumismenoihin.
Kun yleisen asumistuen menot laskivat euromääräisesti 7 M € ja toimeentulotukimenot kasvoivat samaan aikaan 95 M€, on vaikea nähdä, miten hallituksen kaavailemat kokonaissäästöt toteutuisivat. Kuten 1990-luvun alkupuolen laman kokemukset ovat osoittaneet pitkälti samaan pienituloisten ihmisten ryhmään kohdistuneilla säästötoimenpiteillä on vaikeasti arvioitava inhimillinen hinta, jonka vaikutus on pitkäkestoinen.
Kela arvioi etuuksien alikäytöksi vuositasolla noin 10 miljoonaa. Merkittävimpänä syynä on etuuksien hakemisen monimutkaisuus. Tätä ilmiötä on tutkimuksessa kuvattu taloudellisessa ahdingossa eläviin ihmisiin kohdistuvana kognitiivisena verona ”cognitive taxes”.
Hallituksen päättämien säästöjen ohella vähemmälle huomiolle ovat jääneet etuuksien alikäytöstä syntyvät tosiasialliset säästöt. Kela arvioi etuuksien alikäytöksi vuositasolla noin 10 miljoonaa. Merkittävimpänä syynä on etuuksien hakemisen monimutkaisuus. Tätä ilmiötä on tutkimuksessa kuvattu taloudellisessa ahdingossa eläviin ihmisiin kohdistuvana kognitiivisena verona ”cognitive taxes” (Sendhill Mullainathan & Eldar Shafir, Why having too little means so much. 2013). Samaan ilmiöön kuuluvat myös viranomaisten vaikeaselkoiset päätöstekstit. Tutkijoiden mukaan pitkittyneeseen köyhyyteen liittyvä jatkuva henkinen kuormitus vaikuttaa ihmisen kognitiivisiin kykyihin tehdä oman elämäntilanteensa kohentamisen kannalta tärkeitä päätöksiä.
Samaan byrokraattisen toimintatapaan, jossa taloudellisessa niukkuudessa eläviä ihmisiä syyllistetään omasta tilanteestaan, kuuluu epäilemättä myös Kelan vaatimus toimeentulotukiasiakkaille hakea määräajassa edullisempi asunto.
ARAn asunnottomuusselvityksestä käy ilmi, että keskeisenä syynä asunnottomuuden nousuun, sosiaaliturvaleikkausten lisäksi, pidetään kohtuuhintaisten asuntojen puutetta. Tilanne ei ainakaan tule helpottumaan, jos hallituksen tavoite valtion tukeman kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon hallitusta alasajosta toteutuu. Rakennusalan laman vuoksi tämä tavoite ei toistaiseksi ole juurikaan edennyt, onneksi.
Mistä lisää edullisia vuokra-asuntoja?
Mikä siis neuvoksi, kun edullisia vuokra-asuntoja selvästi tarvitaan lisää. Tässä yksi ehdotus. ARA-asuntojen poistuessa historiaan, ainakin nimenä, miten olisi Kela-asunnot? Oudolta kuulostavalle ehdotukselle on yllättävän helppo löytää hyviä perusteluja. Rakennuttamalla itse kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja Kela voisi omakätisesti varmistua, että niitä Kela-normeihin mahtuvia edullisia asuntoja on tarjolla juuri siellä, missä niistä nyt on pulaa.
Kelalle on tarjolla valmis rakennuttajaorganisaatiokin. Hallitushan on yrittänyt myydä valtion omistamaa erityistehtäväyhtiö A-Kruunua toistaiseksi tuloksetta. Vuonna 2015 toimintansa aloittanut A-Kruunu perustettiin nimenomaan rakennuttamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. A-Kruunun siirtäminen Kelan hallintaan saattaa edellyttää lainsäädännön muutosta, mikä nykyhallitukselle tuskin on merkittävä este.
Lisäämällä kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa Kela voisi myös suoraan vaikuttaa omiin kustannuksiinsa.
Lisäämällä kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa Kela voisi myös suoraan vaikuttaa omiin kustannuksiinsa. Kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan lisääminen, kun voi vähentää sekä asumistuki- että toimeentulotukikustannuksia.
Jos Kela-asuntoja vielä voitaisiin rakennuttaa valtion omistamalle maalle, mikä oli yksi lähtökohta A-Kruunun perustamiselle, vältyttäisiin siltä väitetyltä markkinahäiriöltä ja piilosubventiolta, mikä ARA-asuntojen määräaikaiseen tontinvuokran alennukseen liittyy.
Ehkäpä Kelan pian valittava uusi pääjohtaja innostuu ajatuksesta.
Juha Kaakisella kokemusta asunnottomien palveluista ja niiden kehittämisestä 1980-luvulta lähtien sekä käytännössä että tutkimuksen kautta. Hän oli pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma ohjelmajohtajana 2008-2012 ja sen jälkeen Y-Säätiön toimitusjohtajana 2013-2022.
