A
Hanna Samola, Saija Isomaa ja Matias Nurminen

Aikamme romanssikertomukset ja niiden vastakertomukset yli mediarajojen

Osa tunnistamistamme kertomustyypeistä juontuu antiikista asti ja kuljettaa siten mukanaan vuosituhantisia merkityskerrostumia ja arvolatauksia. Esimerkiksi chick lit on kuitenkin oman aikamme romanssin vastakertomus, jossa kuvataan kumppanin löytämisen vaikeutta ja ystävyyssuhteiden tärkeyttä elämänkulussa.

Vaikka sinkkuus on yleistynyt ja perheet monimuotoistuneet, elämme edelleen parisuhdenormatiivisessa yhteiskunnassa, jossa parisuhdestatus voi vaikuttaa uskomuksiin yksilön kelpoisuudesta. Esimerkiksi vuoden 2024 Perhebarometri Tahdotko? Suomalaisten parisuhteet, sinkkuus ja seksielämä osoittaa parisuhteen olevan yhä merkittävän haluttu, sillä jopa 82 % sinkkuina elävistä […]

LUE LISÄÄ
P
Tiina Heikkilä

Narrare: Mitä kertomuksentutkimus kertoo maailmasta?

Maailma on täynnä digitaalista kerrontaa, ja sosiaalinen media on luonut uusia kertomisen tapoja. Poikkitieteellinen kertomuksentutkimuksen keskus Narrare Tampereen yliopistossa täytti 10 vuotta syksyllä 2024. Suomen kirjallisuuden yliopistonlehtori Laura Piippo, yleisen kirjallisuustieteen Maria Mäkelä ja ihmismaantieteilijä, tutkijatohtori Aura Lounasmaa kertovat, mitä […]

LUE LISÄÄ
N
Tiina Heikkilä

Katoaako tieteenalaidentiteetti valintakoeuudistuksessa?

LUE LISÄÄ
N
Tiina Heikkilä

Tiedeviestintä, yleistajuistus, tarinatalous, promootiokulttuuri – mitä eroa ja mitä väliä?

LUE LISÄÄ
A
Erkki Sevänen

Kustannustoiminnan pitkä linja: kaupallisuuden ylivaltaan on siirrytty vasta viime vuosikymmeninä

Kustantamot ovat nykyisin paljolti kaupallisia kustannusyhtiöitä ja bisneslogiikan läpitunkemia kapitalistisia liikeyrityksiä, mutta toisaalta viime vuosikymmeninä syntyneet lukuisat pienkustantajat ovat toimineet selvemmin perinteisten kulttuuriyritysten tavoin.

Kirjallisuuden kustannustoimintaa tarkasteltaessa yksi peruskysymys on, missä määrin sitä ohjaavat taloudellisen voitontavoittelun lait ja missä määrin puolestaan sivistykselliset arvot. Suomessa tämä kysymys on viime aikoina tullut esiin muun muassa Kiira Korven kirjaa Hyppää vaan! (Otava 2023) koskevassa julkisessa keskustelussa. Tätä […]

LUE LISÄÄ
A
Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki

Kirjallisuuden lajikatoa tutkimassa

Kirjallisuushistoriaa kirjoitetaan yleensä jäljelle jääneiden teosten näkökulmasta, vaikka historia on täynnä erilaisia katoamisen tapoja – varastettuja käsikirjoituksia, tekstifragmentteja, kirjoittamattomia teoksia, hylättyjä kirjaprojekteja.

Kadonneet kirjat ovat kiehtoneet kirjailijoiden mielikuvitusta: niiden ympärille on punottu dekkarimaisia juonenkäänteitä Umberto Econ Ruusun nimestä lähtien. Katoamisen monet kuvitteelliset muodot ovat vaihdelleet väärin hyllytetyistä teoksista (Paul Austerin Invisible) unohtuneiden kirjojen hautausmaahan (Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo). Kanadalainen kirjailija Anne […]

LUE LISÄÄ
N
Helena Mäntyniemi

Dystopia maalaa synkkiä tulevaisuudenkuvia, mutta tarjoaa myös toivoa

LUE LISÄÄ
A
Maria Laakso

Etnistä profilointia voimalla seitsemän miehen

Helsingin poliisin ulkomaalaisasioiden komisario Heli Aaltonen katsoi asiakseen esitellä poliisin tekemää ulkomaalaisvalvontaa ”hauskasti” Aleksis Kiven päivään ja kansalliskirjailijan rakastetuimpaan teokseen kontekstoiden. Todellisuudessa hauskuus oli kuitenkin kaukana Aaltosen räikeän rasistisista Powerpoint-slideista.

Suomen kansallisidentiteetti on vasiten rakennettu kirjallisten rakennuspuiden varaan. 1880-luvulta alkaen eli suomenkielisen kirjallisuuden noususta saakka kirjallisuuttamme on leimannut emansipatorinen pyrkimys tuottaa kansankielistä ja kansanmielistä kansalliskirjallisuutta. Eipä ihmekään, että kansallisen itseymmärryksemme tukeutuu helposti kaunokirjallisiin klassikoihin: Kalevalaan, Aleksis Kiven veljesromaaniin, Minna Canthin […]

LUE LISÄÄ
A
Maria Laakso, Mari Hatavara, Hanna Rautajoki & Jarkko Toikkanen

Tuntematon ostaja, joka rakastaa kanaa – Hihna247 suomalaisuutta rakentamassa

Yhteiskuntakriittinen ajattelija näkee hihnassa kulutusyhteiskunnan representaation, joka muovipakkauksineen ja turhakkeineen vyöryy katsojan silmille. Terveysalan ammattilainen voi kauhistella ostosten epäterveellisyyttä ja huonontuneita elintapoja.

Juhannuksena 2017 suomalaisille esiteltiin uudenlainen nettitelevisiokonsepti nimeltään Hihna247. Sub-televisiokanavan ja Prisman yhteistyönä syntyneessä ohjelmassa kuvattiin yhtä Helsingin Kannelmäen Prisman kassahihnaa yhteensä kahdeksan tunnin ajan. Ohjelman idea on yksinkertainen. Hihnaa kuvattiin hiukan yläviistosta siten, että asiakkaat rajautuivat pois kuvasta ja kuvavirran […]

LUE LISÄÄ
A
Matias Nurminen

Manosfäärin kaappaamat pelastuksen ja vastakkainasettelun kertomukset

Kertomukset tarjoavat manosfäärille niin rekrytointistrategian kuin hyödyllisiä voimauttavia tarinamalleja. Kertomukset ruokkivat ihmisten mielikuvitusta ja toimivat ideologisina selitysmalleina. Kertomus punaisesta pilleristä ja manosfäärin tapa hyödyntää kertomuksia ovat levinneet esimerkiksi alt-rightin ja valkoista ylivaltaa ajavien ryhmittymien repertuaariin, ja pelastajanarratiivi on myös oikeistopopulistien käyttämä kertomusmalli.

Alustus! Manosfääri (the Manosphere), eli ristiriitainen maskuliinisuudesta kiinnostuneiden yhteisöjen, filosofioiden ja liikkeiden itsenimeämä yhteenliittymä, on saavuttanut jalansijaa viime vuosina etenkin Yhdysvalloissa. Ensisijaisesti Internetissä toimiva manosfääri muodostuu agendoiltaan sekalaisesta kirjosta ryhmittymiä: erilaiset nettisivustot tarjoavat miehille tukiryhmiä ja jakavat tietoa esimerkiksi miesten […]

LUE LISÄÄ
LATAA LISÄÄ