24 t luentoja ja osin seminaaria sekä lisälukemistoa, 3-5 op

Korvaa filosofian aine- tai syventäviä opintoja opintojaksoista FILS1 ja FILA3.

Esitiedoiksi suositellaan filosofian perusopintoja eikä aineopintojen jaksoista FILA2 (1900-luvun filosofia) ja FILA5 (filosofinen logiikka) liene ainakaan haittaa.

Yleiskuvaus: Semiotiikka on yksi 1900-luvun suurista ihmistieteellisistä yleisteorioista, jonka käsitteitä on käytetty laajalti eri tieteissä (erit. kielitiede, logiikka, yhteiskuntatieteet, psykologia, taiteen- ja kulttuurin tutkimus ja metafysiikka). Modernin semiotiikan perustajina voidaan pitää Charles S. Peirceä (1839-1914) ja Ferdinand de Saussurea (1857-1913), mutta heidän kovin eri perustoilta johdettuja ja eri asioita tavoittelevia semioottisia käsitteitään on usein käytetty varsin kevytmielisesti niitä sovellettaessa.

Kurssin tavoitteena on tutustuttaa osallistujat erityisesti Peircen ja Saussuren semioottisiin peruskäsitteistöihin, joiden lähtökohtien, rajoitusten ja sovellusalojen ymmärtäminen (ja erottaminen toisistaan) on oleellista semioottisen terminologian käytön tai soveltamisen kannalta. Päähuomio on käsitteenmuodostuksessa, argumentaatiossa ja metodologisissa valinnoissa – miten (ja mistä) Peirce ja Saussure johtavat peruskäsitteensä ja niiden elementit ja mitä tästä seuraa niiden sisällölle ja sovellettavuudelle eri tieteissä. Kulttuurin ja taiteen tutkimusta ei käsitellä. Taustaksi käsitellään hieman Kantia sekä 1900-luvun analyyttisen kielelifilosofian ja logiikan intensio-ekstensio –erottelua (mm. Frege, Carnap, Quine, Hintikka). Jos ehditään, tarkastellaan myös uudempia semiotiikalle nykyään keskeisiä käsitteitä: Jakob von Uexküllin (1864-1944) biosemiotiikkaa (Bedeutungslehre), Göran Sonessonin (1951-) kognitiivista semiotiikkaa (Husserlin fenomenologialle pohjaava merkki- ja merkityskäsitys) sekä Jacques Derridan (1930-2004) grammatologian käsityksiä ”kirjoituksen” ensisijaisuudesta ja ”erojen leikistä”, joissa Derrida kombinoi ja dekonstuoi juuri Peirceltä, Saussurelta ja Husserlilta peräisin olevia semioottisia ideoita ja perspektiivejä.

Kurssin kulku: Perjantaisin 3 t luentoja ja mahdollisesti seminaaria, ensimmäistä kertaa lukuunottamatta joka kerralle luettavaa (jaetaan Moodlessa).

Kirjallisuutta:

John Deely: Basics of Semiotics (1990)

Jacques Derrida: Of Grammatology (1967)

Immanuel Kant: Puhtaan järjen kritiikki (2013, 1781/87)

Winfried Nöth: Handbook of Semiotics (1995)

Charles S. Peirce: Essential Peirce, vol. 2 (1998, 1893-1913)

Ferdinand de Saussure: Yleisen kielitieteen kurssi (2015, 1916)

Thomas A. Sebeok: Signs (1994)

Tom L. Short: Peirce’s theory of signs (2007)

Göran Sonesson: Pictorial concepts (1988)

Frederik Stjernfelt: Diagrammatology (2007)

Frederik Stjernfelt: Natural Propositions (2014)

Jakob von Uexküll: Theory of meaning (Bedeutungslehre, 1940, 1982)