Opiskelija osaa tunnistaa kertomuksen ja erottaa sen toisenlaisista puheen ja tekstin muodoista. Opiskelija hahmottaa sen, mitä kertomukset tekevät suhteessa kokemukseen ja elämän jäsentämiseen. Opiskelija osaa tehdä eron kertomuksen (rajattu merkitys) ja kerronnallisuuden (laaja merkitys) välillä.

Elämä ja kertomus

Kertomuksen tutkimuksen kurssi

Kertomus on ihmisen keskeinen tapa välittää kokemuksiaan poikkeuksellisista tapahtumista: sairaudesta, kuolemasta, rakkaudesta tai työttömyydestä. Kertomalla ihmiset luovat ja vaihtavat käsityksiä sukupuolesta, luokasta ja toiseudesta. Mutta onko itse elämä kertomus? Elävätkö ihmiset kertomuksia? Onko kokemus jo alun perin kertomus? Tuleeko kypsällä, itsenäisellä ihmisellä olla kertomus, jonka pohjalta hän suhteutuu tulevaisuuteen ja menneeseen? Vai onko elämä ja kokemus päinvastoin kaaosta, johon vasta jälkikäteen luodaan pakottavaa järjestystä kertomalla kokemuksesta? Filosofit (MacIntyre, Ricoeur, Schechtman, Strawson), historioitsijat (Mink, White), psykologit (Bruner, Freeman) ja sosiaalitieteilijät ovat keskustelleet aiheesta viimeisen 40 vuoden ajan. Kysymykset liittyvät siihen, millainen sosiaalisen toiminnan väline ja rakenne kertomus on, mitä sillä tehdään ja miten kertomukset vaikuttavat sosiaalisen todellisuuden muotoutumiseen. Onko tai tuleeko kaikilla ihmisillä olla kertomus tai omaelämäkerta?

Korvaa kohdista SOS6.2.3 ja SOSM5.1 (5 op)

Aika: 4. periodi; ma 12–14 ja pe 10-12

Kesto: 24 h, harjoitustehtävät

Ryhmäkoko: Max 30 opiskelijaa

Aineiston monipuolinen analyysi kurssilla opittuja välineitä käyttäen & laaja kirjallisuuteen tukeutuminen

Opetus 14.3.- 5.5.2014

Psykologiassa kurssi soveltuu kohtaan: PSYS11 syventävien valinnaiset opinnot