Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee hyvin yhden tai kaksi filosofian historian klassikkotekstiä. Hän osaa lukea, tarvittaessa kommentaarien avulla, klassisia tekstejä, joiden tyyli ja metodi saattavat poiketa paljonkin nykyfilosofiasta. Hän tunnistaa tekstissä käsiteltävän filosofisen ongelman ja siinä käytettävän metodin. Hän osaa klassikkotekstin parissa työskenneltyään taustoittaa ja syventää erilaisia systemaattisia kysymyksiä, joita käsitellään muissa opintojaksoissa.

Opintojakso suoritetaan valitsemalla yksi seuraavista vaihtoehdoista. Kommentaarien tilalle voi ehdottaa muitakin.

1. Platon: Valtio (Teokset IV) sekä kommentaariteksti, esim. Simon Blackburn, Platonin Valtio.
2. Aristoteles: Metafysiikka (Teokset VI) sekä kommentaariteksti, esim. V. Politis, Aristotle and the Metaphysics; tai Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka, sekä kommentaari esim. Broadie, Ethics with Aristotle
3. Descartes: Discours de la méthode (Metodin esitys, Teokset I) jaMeditationes de prima philosophie (Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, Teokset II), sekä kommentaariteksti L. Alanen, Descartes’ Concept of Mind
4. Spinoza: Etiikka ja kommentaariteksti Della Rocca, Spinoza
5. Leibniz, Filosofisia tutkielmia (toim. T. Aho ja M. Roinila), sekä N. Jolley, Leibniz.
6. Berkeley, Three Dialogues Between Hylas and Philonous. Kommentaari Daniel E. Flage: Berkeley
7. Hume: An Enquiry Concerning Human Understanding, Locke: An Essay Concerning Human Understanding, book 2, sekä kommentaarina esim. Harold Noonan: Hume on Knowledge
8. Hobbes: Leviathan, vain 2 ensimmäistä kirjaa, ja Rousseau: Yhteiskuntasopimuksesta, eli, Valtio-oikeuden johtavat aatteet, ja Locke: Tutkielma hallitusvallasta¸ sekä näitä koskevat artikkelit teoksessa Klassiset Poliittiset ajattelijat (P. Koikkalainen & P-E Korvela, toim.)
9. Kant: Puhtaan järjen kritiikki (Kritik der reinen Vernunft; Critique of pure Reason) ja kommentaariteksti, esim. Olli Koistinen, Kant ja Puhtaan järjen kritiikki
10. Hegel: Phänomenologie des Geistes (Phenomenology of Spirit) ja kommentaariteksti, esim. Susanna Lindberg (toim.) Johdatus Hegelin Hengen fenomenologiaan)
11. Nietzsche Moraalin alkuperästäsekä kommentaaritekstit, esim.: Deleuze, Gilles: Nietzsche ja filosofia, Foucault, Michel: Foucault/Nietzsche.
12. James: Pragmatism (on suom.) ja Peirce: Seuraava valikoima artikkeleita, jotka löytyvät kokoelmasta Essential Peirce 1 ja 2, tai verkosta: Questions Concerning Certain Faculties Claimed For Man (1868); Some Consequences of Four Incapacities (1868); The Fixation of Belief (1877); How to Make Our Ideas Clear (1878); The Doctrine of Necessity Examined (1892); What is a Sign? (MS404 of 1894); What Pragmatism Is (1905)

Klassikkoesseen ihannepituus on 15 sivua (min 10, max 20), fonttikoko 12, riviväli 1,5. Essee palautetaan tekstidokumenttina sähköpostin liitetiedostona vastuuopettajalle: arto.laitinen@uta.fi

Esseen alkuun merkitään opiskelijan nimi, opiskelijanumero, pääaine, opintosuorituksen nimi ja kohta johon siitä halutaan merkintä.

Esseen johdanto-osuudessa kerrotaan esseen aihe: mitä klassikkoa käsitellään, käytetäänkö lisäksi sekundaarilähteitä, mistä näkökulmasta tekstiä tulkitaan, mikä kysymys tekstille esitetään.

Esseen kehittelyosuus on muodoltaan vapaa. Voit esim. rekonstruoida ja arvioida lähteesi pääväitteen tai keskeisen argumentin. Tai voit analysoida tarkemmin jonkin yksittäisen kohdan ja ehkä verrata sitä jonkun toisen klassikon näkemykseen samasta ongelmasta. Tai voit etsiä lähteestä vastausta johonkin nykyongelmaan (nykykommentaarien kautta). Muitakin mahdollisia näkökulmia on: olennaista on, että kirjoittaja osoittaa tuntevansa aineistonsa hyvin ja tuottaa sen pohjalta ehjän, kiinnostavan ajatuskulun.

Esseen loppuun tehdään lyhyt johtopäätösosa, jossa voidaan alkuperäisestä tehtävänasettelusta riippuen esimerkiksi tiivistää esseen keskeinen sisältö, arvioida tulkittavana olevan kirjan merkitystä tai näyttää millaisia uusia kysymyksiä kirjasta käsin avautuu.

Aivan viimeiseksi esseeseen laitetaan lähdeluettelo, paitsi jos esseessä nojaudutaan vain yhteen kirjaan. Vain käytetyt lähteet merkitään lähdeluetteloon: runsas lähteiden käyttö ei ole tässä työssä yhtä tärkeää kuin päälähteiden huolellinen lukeminen.