Opintojakson suoritettuaan opiskelija tuntee hyvin joitakin modernin yhteiskuntateorian keskeisiä kysymyksiä. Hänellä on yleiskuva yhteiskuntateorian nykykeskusteluista, ja hän pystyy näiden avulla käsitteellistämään ja tarkastelemaan yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Lähtökohta

Teoria, tutkimus ja empiirinen todellisuus ovat kietoutuneet toisiinsa kudoksessa, jossa teoria ohjaa tutkimusta, tutkimus etsii ja rajaa tosiasioita ja tosiasiat vaikuttavat teoriaan. Tämän vuorovaikutuksen hedelmällisyys on keino empiirisen tieteen kehittymiselle.
(Herbert Blumer)

Sosiologia on teoreettinen tiede. Sosiologisessa tutkimuksessa pyritään ensinnäkin yhteiskunnallisten ilmiöiden pinnan alle, löytämään eri tekijöiden välisiä yhteyksiä ja ilmiöiden yleisempiä jäsennystapoja. Sosiologinen tutkimus pyrkii toisin sanoen selittämään ja tulkitsemaan yhteiskunnallisia ilmiöitä. Pelkkä asiantiloja ja ilmisisältöjä koskeva selvitys, vaikka tarkkakin ei riitä. Toisaalta sosiologisessa tutkimuksessa pyritään myös ilmiöpinnan yläpuolelle. Rakennetaan yleistyksiä, luodaan käsitteitä ja uusia teorioita - tavoitellaan alkuperäistä tarkastelukohdetta laajempaa käypyysalaa.

Sosiologisen teoriakentän selkeästi suurin ruutu kattaa erilaiset tutkimusteoriat. Yhteiskunnallisten ilmiöiden pinnan alle ja yläpuolelle päästään juuri tällaisten, lähellä aineistoja liikkuvien teorioiden avulla. Tutkimusteoriat ovat samalla sekä kysymyksenasettelultaan että käypyysalaltaan rajattuja, usein tietyllä tutkimusalalla vakiintuneita käsitteistöjä.

Sosiologiset tutkimusteoriat eivät kuitenkaan roiku ilmassa. Niiden taustalla on aina yleisempiä lähestymistapoja, joista valtaosa kuuluu niin ikään sosiologian alaan. Sosiologia on näin ollen teoreettinen tiede myös tutkimusteorioita yleisemmässä ja laajemmassa mielessä. Tutkimusteorioita laajemman kysymyksenasettelun ja käypyysalan teorioita voidaan kutsua yleisiksi teorioiksi. Ne hahmottelevat vastauksia yleisen tason kysymyksiin, kuten miten yhteiskunta ja kulttuuri muotoutuvat tai miten sosiaalisuus ja sosiaalinen toiminta rakentuvat yleisessä mielessä.

Sosiologisen tutkimuksen kannalta keskeistä on yleisten teorioiden ja tutkimusteorioiden välinen yhteys: Yleiset teoreettiset lähestymistavat tarjoavat käsitteellisen viitekehyksen, teoreettisesti perustellun selkänojan, johon tutkimusteoriat voivat tukeutua. Toisaalta yleiset teoriat pohjautuvat aina joiltain osin tutkimusteorioihin ja empiirisen tutkimuksen tuloksiin sekä myös muokkautuvat uusien tutkimustulosten pohjalta.

Luentosarja on johdatus sosiologian yleisiin teoriaperinteisiin, tieteenalalla vakiintuneisiin tapoihin hahmottaa ja jäsentää yhteiskunnallista todellisuutta. Toisen maailmansodan jälkeen vakiintuneet teoriaperinteet painottuvat, mutta vauhtia haetaan myös klassisemmista jäsennyksistä. Keskeisenä lähtökohtana toimii mainittu yleisten teorioiden ja tutkimusteorioiden välinen yhteys: kummatkin tarvitsevat toisiaan ja sosiologi tarvitsee ymmärrystä tästä yhteydestä.

Luentosarjan aluksi yleisistä teoriaperinteistä paikannetaan kaksi toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa, sosiaali- ja yhteiskuntateoreettinen, joista ensimmäinen painottaa toimintaa ja jälkimmäinen yhteiskuntaa. Sosiaaliteoriat ovat ensisijaisesti sosiaalisuuden ja sosiaalisen toiminnan muotoutumisen teorioita, yhteiskuntateoriat puolestaan yhteiskunnan historiallisen muotoutumisen teorioita. Luentosarja jakautuu tästä näkökulmasta kahteen pääosioon, joista ensimmäisessä käsitellään ensisijaisesti toimintalähtöisiä, sosiaaliteoreettisiin kysymyksenasetteluihin vastausta hakevia teoriaperinteitä ja jälkimmäisessä yhteiskunnan muotoutumista tarkastelevia jäsennyksiä. Yhteys tutkimusteorioihin ja empiiriseen tutkimukseen kulkee mukana läpi luentojen. Välissä käsitellään yhden luennon verran toiminnan, yhteiskunnan ja yksilökokemuksen välistä yhteyttä ja lopuksi valotetaan myös aikakautemme luonnetta ja sen erityispiirteitä tavoittelevia aikalaisdiagnooseja.

Oppimistavoite

Luentosarjan oppimistavoite on kahtalainen: Opiskelija oppii ensinnäkin ajattelemaan teoreettisesti. Toiseksi hän tuntee ja tunnistaa valmiita teoreettisia jäsennyksiä. Luentosarjan suoritettuaan opiskelija ymmärtää teoreettisen ajattelun merkityksen tutkimuksessa ja osaa jäsentää yhteiskunnallisia ilmiöitä eri tasoilla. Lisäksi hän ymmärtää yleisen teorian roolin ja merkityksen sosiologisessa tutkimuksessa sekä tuntee keskeiset sosiologiset teoriaperineet. Hänellä on myös valmius ymmärtää yleiseen teoriaan liittyvää nykykeskustelua.

 Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi aktiivinen luennoille osallistuminen on välttämätöntä. Luennot rakentuvat vuorovaikutteisiksi: Niillä tarjotaan aluksi pohjatiedot kustakin käsiteltävästä teoriaperinteestä. Tämän jälkeen tietoainesta käsitellään ja konkretisoidaan keskustelujen kautta. Luentokalvot sekä luentojen sisältöjä tukevaa oheismateriaalia lisätään kurssin Moodle-sivulle.

Ohjelma

14.9. Johdanto: sosiologiset teoriaperinteet – lähtökohtia ja peruskysymyksiä

Toimintaa painottavat teoriaperinteet

21.9. Amerikkalainen pragmatismi: sosiaalisen toiminnan muotoutuminen

28.9. Berger & Luckmann: suuri institutionalisoitumiskertomus

5.10. Mikrososiologia: vuorovaikutus kohteena ja lähtökohtana

Välisoitto

12.10. Toiminnan ja yhteiskunnan välissä: moderni, yksilö ja kokemus

Yhteiskuntaa painottavat teoriaperinteet

 19.10. Parsons: toiminnan yksiköstä ”taistelulaivayhteiskuntaan”

26.10. Habermas: systeemin asiapakot ja elämismaailman mielipiteenmuodostus

2.11. Luhmann: systeemiteoreettinen näkökulma nyky-yhteiskuntaan

Lopuksi

9.11. Aikalaisdiagnoosit: riskiyhteiskunta ja refleksiivinen modernisaatio

16.11. Kertaus

Luentokuulustelut

23.11.

30.11.

Aktiivinen osallistuminen luennoille ja luentosarjan päätteeksi läpäisty luentokuulustelu, jossa suoritetaan luentojen lisäksi teos Pyykkönen & Kauppinen (toim.) (2015): 1900-luvun ranskalainen yhteiskuntateoria