Kurssilla tutustutaan keskustelunanalyysin ja vuorovaikutuslingvistiikan tutkimusmenetelmiin käytännön harjoitusten kautta. Kurssi sopii kaikille empiirisestä puhutun kielen tutkimuksesta kiinnostuneille ja se antaa valmiuksia laatia opinnäytetyö keskusteluaineistosta. Suoritukseen kuuluu aktiivinen läsnäolo tapaamisissa, viikottaiset tehtävät sekä yksi laajempi itsenäinen työ. Itsenäinen työ voi olla esimerkiksi a) oman keskusteluaineiston kerääminen videoimalla ja sen osittainen litterointi, b)  jonkun toisen keräämän aineiston litterointi ja analyysi TAI c) kirjallisuuskatsaus.

Keskustelunanalyysiksi kutsutaan alunperin yhdysvaltalaisten sosiologien (Harvey Sacks, Gail Jefferson ja Emanuel Schegloff) kehittämää menetelmää, joka perustuu ajatukseen, että keskustelu ja puhuttu kieli ovat sosiaalista toimintaa, joka on hyvin jäsentynyttä (eikä kaoottista, kuten aiemmin ajateltiin). Keskustelun jäsentyneisyys näkyy 1) vuorottelussa, eli siinä, kuka milloinkin puhuu; 2) toiminnoissa, eli siinä, mitä vuoroilla tehdään; 3) keskustelun jaksoissa eli sekvensseissä; 4) korjauksissa, joilla käsitellään puhumisen, kuulemisen tai ymmärtämisen ongelmia; 5) kielellisiä ja muita resursseja koskevissa valinnoissa; ja 6) vuorovaikutustilanteiden rakentumisesta laajemmin (Schegloff 2007: Sequence Organization in Interaction, xiv). Tutkimalla keskusteluja yksityiskohtaisesti litteroitujen eli paperille purettujen nauhoitteiden avulla saadaan lisää tietoa ihmisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta, siihen perustuvasta yhteistyöstä ja sen ongelmista. Analyysi voi paljastaa esimerkiksi sen, miten keskustelun osallistujat osoittavat tietävänsä jostakin asiasta enemmän tai vähemmän kuin muut (episteemisyys), miten he ottavat itselleen vallan päättää asioista tai antavat päätösvallan muille (deonttisuus), tai millaisia tunteita he ilmaisevat toisiaan kohtaan (affektisuus /emotionaalisuus).

Vuorovaikutuslingvistiikaksi kutsuttu tutkimussuuntaus puolestaan syntyi 1990-luvulla kielentutkijoiden piirissä, jotka alkoivat hyödyntää keskustelunanalyysin menetelmiä kieliopin tutkimukseen. Eri kieliä koskevat tutkimukset ovat tuoneet lisää tietoa erityisesti syntaksin ja prosodian, mutta myös morfologian alalta. Suomessa vuorovaikutuslingvistit ovat tarkastelleet esim. partikkeleita, pronomineja, moduksia, impersonaalimuotoja ja lauseyhdistelmiä. Viime vuosina on alettu perehtyä yhä enemmän siihen, millaisia kieliopillisia resursseja kielet tarjoavat eri toimintojen, kuten vaikkapa pyyntöjen, kysymysten, ehdotusten, tarjousten, tai ilmoitusten tekemiseen, ja miten keskustelijat hyödyntävät näitä resursseja erilaisissa tilanteissa.