Opiskelija ymmärtää kielellisen merkin luonteen, semantiikan tutkimuksen haasteet ja tuntee pääpiirteissään merkityksen tutkimuksen eri teorioita. Opiskelija osaa nähdä kielellisen merkityksen kontekstissa ja määritellä pragmatiikan kysymykset ja ongelmat. Opiskelija pystyy jäsentämään semantiikan ja pragmatiikan tutkimusalat ja näkemään niiden eron ja yhteyden.