Opiskelija osaa tunnistaa kertomuksen ja erottaa sen toisenlaisista puheen ja tekstin muodoista. Opiskelija hahmottaa sen, mitä kertomukset tekevät suhteessa kokemukseen ja elämän jäsentämiseen. Opiskelija osaa tehdä eron kertomuksen (rajattu merkitys) ja kerronnallisuuden (laaja merkitys) välillä.
Elämä ja kertomus
Kertomuksen tutkimuksen kurssi
Kertomus on ihmisen keskeinen tapa välittää kokemuksiaan poikkeuksellisista tapahtumista: sairaudesta, kuolemasta, rakkaudesta tai työttömyydestä. Kertomalla ihmiset luovat ja vaihtavat käsityksiä sukupuolesta, luokasta ja toiseudesta. Mutta onko itse elämä kertomus? Elävätkö ihmiset kertomuksia? Onko kokemus jo alun perin kertomus? Tuleeko kypsällä, itsenäisellä ihmisellä olla kertomus, jonka pohjalta hän suhteutuu tulevaisuuteen ja menneeseen? Vai onko elämä ja kokemus päinvastoin kaaosta, johon vasta jälkikäteen luodaan pakottavaa järjestystä kertomalla kokemuksesta? Filosofit (MacIntyre, Ricoeur, Schechtman, Strawson), historioitsijat (Mink, White), psykologit (Bruner, Freeman) ja sosiaalitieteilijät ovat keskustelleet aiheesta viimeisen 40 vuoden ajan. Kysymykset liittyvät siihen, millainen sosiaalisen toiminnan väline ja rakenne kertomus on, mitä sillä tehdään ja miten kertomukset vaikuttavat sosiaalisen todellisuuden muotoutumiseen. Onko tai tuleeko kaikilla ihmisillä olla kertomus tai omaelämäkerta?
Korvaa kohdista SOS6.2.3 ja SOSM5.1 (5 op)
Aika: 4. periodi; ma 12–14 ja to 12-14
Kesto: 24 h, harjoitustehtävät
Ryhmäkoko: Max 30 opiskelijaa
Harjoitukset 20%
Läsnäolo 20%
Lopputehtävä 60%
Psykologiassa kurssi soveltuu kohtaan: PSYS11 syventävien valinnaiset opinnot