Valtion sisäinen
oikeus ja kansainvälinen oikeus on perinteisesti erotettu
toisistaan. Tällainen jako kahteen erilliseen oikeusjärjestykseen
on lieventynyt. Suomen jäsenyys Euroopan unionissa ja
eurooppalaisissa kansainvälisissä järjestöissä
on tuonut perinteisen kansainvälisen oikeuden rinnalle
eurooppalaisen oikeuden.
Kansainvälisen oikeuden ja eurooppalaisen
oikeuden alueet muodostavat toisiaan täydentävän
kokonaisuuden. Kansainvälisen oikeuden on vakiintuneesti
katsottu käsittelevän niitä oikeussääntöjä,
jotka järjestelevät kansainvälisten oikeussubjektien,
valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen suhteita
sekä kansainvälisiä ihmisoikeuksia. Eurooppalainen
oikeus sisältää mm. Euroopan unionin oikeutta,
eurooppalaista hallinto-oikeutta, Euroopan unionin vaikutuksia
Suomen valtiosääntöön ja eurooppalaista
sosiaalioikeutta.
Kansainvälisen ja eurooppalaisen oikeuden
sekä kansallisen oikeuden tiivistä ja toisiaan täydentävää
suhdetta ilmentävät esim. kansainvälisissä
sopimuksissa ja Euroopan unionin perustamissopimuksessa keskeisessä
asemassa olevat ihmisoikeudet, joiden turvaaminen on kirjattu
myös Suomen perustuslakiin. Kansainvälinen ja eurooppalainen
oikeus koskettaa valtioiden lisäksi myös yksilöitä
ja heidän oikeuksiaan. Kansainvälinen ja eurooppalainen
oikeus on yhä useammin käytännön lainsoveltamisen
kohteena tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa. Kansainvälinen
ja eurooppalainen oikeus soveltuu sivuaineeksi etenkin niille,
jotka opiskelevat oikeudellisia aineita, valtio-oppia, kansainvälistä
politiikkaa tai tiedotusoppia