11.12.2022 Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta
Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta (2019) on kirja, jossa tekstit ovat yhden sivun mittaisia ja keskittyvät yhteen asiaan. Kuten kirjoittaja itse toteaa esipuheessaan, kyse ei ole keittokirjasta. Joitakin ohjeita kirjassa on mutta ne ovat lähinnä sivuseikkoja ja esimerkkejä käsiteltävänä olevasta teemasta. Reseptien sijaan Tuominen kirjoittaa omasta ruokafilosofiastaan, joka on samalla hänen elämänfilosofiansa. Lisänä on vinkkejä esimerkiksi ruokien makujen viimeistelyyn, kalan ja lihan paistamiseen, veitsien käyttöön sekä eri ruoka-aineiden käyttöön. Jokaiselta sivulta voi poimia vinkin tai ajatuksen, jolla rikastaa omaa ruokafilosofiaansa, meillä kaikilla kun sellainen on.
Tuomisen ruokafilosofian ytimen muodostaa kolme asiaa: vaivannäkö, panostus raaka-aineiden laatuun sekä maltillinen määrä. Vaivannäöllä hän tarkoittaa itse tekemistä aina kun se on mahdollista. Se tarkoittaa esimerkiksi parmesaanin raastamista itse valmiin raasteen käyttämisen sijaan, mustapippurin rouhimista tai einesten välttämistä. Raaka-aineiden laatu on keskeistä: sesonkituotteiden ja lähellä tuotettujen, usein luomulaatuisten raaka-aineiden käyttöä sekä pienten tuottajien tukemista. Laatu ei aina ole synonyymi kalliille hinnalle, vaan esimerkiksi kasvisten hinta on sesonkiaikaan halvimmillaan, kun tarjontaa on paljon. Kolmas periaate, määrä, liittyy kuitenkin keskeisesti laatuun, sillä laadukkaat tuotteet voivat olla usein kalliimpia. Ohjenuorana on vähemmän mutta parempaa, hävikki minimoiden. Ruokavalionsa Tuominen tiivistää toista ruokakirjailijaa lainaten: eat food, not too much, mostly plants.
Tarkkojen reseptien puuttuminen kuuluu myös Tuomisen ruokafilosofiaan. Hän kannustaa intuitiiviseen kokkaamiseen, joka on mahdollisimman reseptivapaata. Muita kannattaa kuunnella ja poimia heiltä vinkkejä, kokeilla itse ja tehdä sitten niin kuin itse parhaaksi näkee ja mistä pitää. Hän haluaa vapauttaa ihmiset reseptien orjuudesta, koska se lisää merkittävästi kokkaamisen iloa. Mutta resepteillä ja tarkoilla mitoilla on paikkansa, esimerkiksi ruoanlaiton opettelussa. Reseptejä lukemalla oppii nimittäin perussääntöjä, ruoanlaiton rytmiä sekä toimivia yhdistelmiä. Kun ne ovat hallussa, voi siirtyä kokkailemaan intuitiivisesti. Leivonnassa ja jälkiruoissa reseptit ovat tärkeitä, koska valmistusaineiden suhteet vaikuttavat näissä monesti lopputulokseen.
Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta on kirja, jota ei kannata haudata kirjahyllyyn. Se on parhaimmillaan selailtuna, sieltä täältä luettuna, pieninä annoksina. Se kannattaa napata käsiin usein, sillä jokaisella kerralla siitä löytää jotain uutta, joka kolahtaa juuri sillä hetkellä ja inspiroi kokeilemaan.
Teksti: Kaisa Kulkki, tietoasiantuntija
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
