Hyppää pääsisältöön

11.12.2024 Joulukalenteri: Miina Supinen: Kultainen Peura

Julkaistu 11.12.2024
Tampereen korkeakouluyhteisö
Kirjailija & Teos: Miina Supinen: Kultainen Peura. ISBN: 978-951-1-47946-8. Kustantaja: Otava, 2024. Kuvat: Kannen suunnittelu: Piia Aho / © Otava.
”En ollut hurskas, laupias, nöyrä enkä älykäs, enkä muutenkaan opettajattareksi sovelias. Kansallisen sarastuksen pasuuna ei ollut konsanaan törähtänyt mielessäni, ja miten se olisi voinutkaan, kun olin saksalaista sukua eikä suonissani virrannut pisaraakaan kyseisen heräävän kansan verta.”

Hyvän viipurilaisperheen tytär Matilda Sommer aloittaa vuonna 1880 Sortavalan seminaarissa opettajankoulutuksen. Koulutuksen tavoitteena on muovata seminaarilaisista kirkasotsaisia kansankynttilöitä levittämään suomalaisuusaatteen ilosanomaa ja kansallisen heräämisen erinomaisuutta. Matilda itse epäilee soveltuvuuttaan tehtävään, mutta toisaalta kokee, että se on ainoa tarjolla oleva vaihtoehto. Hän ei halua naimisiin, joten mitäpä muita urapolkuja nuorella naisella tuohon maailmanaikaan on. 

Matilda tutustuu nopeasti ylvääseen Jelenaan ja heidän välilleen muodostuu läheinen ystävyys, myöhemmin rakkaus. Jelenan setä on mystinen suurliikemies Kiril Päästäinen eli Kenobiitti, jonka pahaenteinen taustavaikutus on teoksen keskeisiä tarinankulkuja. Kirja kuvaa Matildan elämää kolmen vuoden ajan. Henkilöiden puheenparsi, Sortavalan seminaarin opinnot ja erinäiset arjen kuvaukset elävöittävät ajankuvaa, joka tuntuu sen vuoksi varsin autenttiselta. Kirjan loppupuolella tarinaan nivoutuu enemmän murhatarinoiden ja kauhukertomusten elementtejä. 

Teokseen on lisäksi ripoteltu otteita Matildan muistikirjasta – erinäisiä kansantaruja, runoja ja lauluja, joita Matilda kirjaa ylös niitä kuulleessaan. Tämä on hauska viittaus suullisen kansanperinteen keräämiseen, joka liittyy olennaisena osana kansallisen heräämisen kontekstiin. Matildan muistikirjan tarinoissa on lukijalle paljon tuttuja elementtejä. Niissä esiintyvät usein pirut ja penteleet, maagiset eläimet ja olennot sekä myyttinen maantiede. Itse sain syystä tai toisesta hysteerisen naurukohtauksen alun perin vaihdokastarinaan liittyvän anekdootin kohdalla: 

Isä oli suuri veijari ja hän löi raskaana olevaa äitiä poskeen elävällä hiirellä hauskuuttaakseen itseään. Äiti ei osannut sitä odottaa ja säikähti. Kun tyttö syntyi, sillä oli hiiren muotoinen syntymämerkki juuri siinä kohdassa, johon isä oli äitiä lyönyt. Luonteeltaan kyseinen ihminen muistuttaa raivohullua jyrsijää.

Miina Supinen 

Kultainen Peura on kuin värikäs karjalainen kirjonta, johon lomittuu luontevalla tavalla huumoria, menneisyyden elävää kuvausta, kansatarujen ja kertomaperinteen rehevyyttä, mystiikkaa ja barokkimaista runsautta. Se rönsyää kuin runsaudensarvi, mutta pysyy kasassa ilahduttavan vanhahtavan kielensä ja muhevan kerrontansa avulla. Joissain arvioissa teosta on tituleerattu ”kareliaanisen goottilaiseksi” (Karelian Gothic) ja jollain tapaa määrittely kyllä toimii. Tarinaa ryyditetään kauhutarinoilla ja makaabereilla elementeillä (vaikka eihän gotiikka ole pelkkää kauhua!), mutta itse kokonaisuus ei kuitenkaan ole verellä mässäilyä tai murheellisia kohtaloita. Tarinassa on myös kepeyttä ja koomisuutta, arkisia askareita, kesäpäivien lämpöä ja totta kai myös romanttista värinää. Kirjailijan oman suvun vaiheet ovat toimineet innoituksena tarinalle. Kultainen Peura on ilahduttava tutkimusmatka karjalaisen kulttuurin ja kertomaperinteen runsauteen.

Teksti:  Katja Fält, erityisasiantuntija.

Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta